Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Nyt kun eläkkeesi pienenee sairautesi takia se on sitten vanhana sun oma syy, itsr aiheutettu?

Miten olette noin tiukoille talon ja asumisen kanssa itsenne laittanut?

Pankista saa ehkä maksuvapaita kuukausia ja sinne sossuun nyt tilanteesta puhumaan.

Jos mies saa täyden palkan ja toinenkin yli 50% kelalta, sitten tulee maksukatot avuksi lääkkeissä ja sairaalamaksuissa. Miniälläkin täyttyi tammikuussa jo lääkekatto

Äidit ovat tärkeitä mutta heidän varaansa ei aikuiset voisi enää perustaa elämäänsä.

Miten voit olla kateelliben jollekin vanhukselle joka joutuu palveluista maksamaan pärjätäkseen kotonaan? Kitkerä eläkkeistäkin.

Kokoomuksen rikas edustaja kirjoitti:

anna niiden kuolla pois, ei niiden tuotto-odottama ole enä kovin kummoinen

Näitä kun lukee, niin alkaa tehdä mieli olla jättämättä yhtään mitään jälkeläisille.

Näin teki yksi ystäväni. Möi kaiken omaisuutensa ja muutti vuokralle, elää nyt vihdoin parempaa elämää ja suo itselleen pitkät matkat ja käy kampaajalla ja kauneushoitolassa ja ostaa nätit vaatteet. Aiemmin meni kaikki ylimääräinen lapsille ja lastenlapsille, mutta kun sieltä oltiin ystävällisiä vain silloin kun rahaa tuli, niin yhtenä päivänä vaan silmät avautui ja tuli se viimeinen i-piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Usein vielä se sairaus on vaatinut käyntejä yksityisellä eli säästöt palaneet siihen plus sitä sairauspäivärahaa joutuu odottamaan.

Sairauspäiväraha ei niin ratkaisevasti vähennä tuloja. On tosi huono jama jos talous on niin tiukoilla.

Mutta tietysti työssäkäyvän osuus kodin vastuusta lisääntyy.

Jotain tukia muistaakseni on tilanteeseen. Lapseni kodissa kävivät jotkut syöpäosaston sosiaalityöntekijät neuvomassa.

Kyllä se todellakin laskee, dramaattisesti, ja sitäkin joutuu usein odottamaan.

Plus jotta pääsee edes hoitoon, joutuu käyttämään yksityisiä terveyspalveluja.

Mitään tukia ei ole.

Kyllä julkinen puoli toimii jos vaan "kehtaa käyttää." Vakavat sairaudet harvalla on vara hoidattaa yksityissairaalassa.

Tyttäreni sairasti syöpää, kyllä hän heti sai lähetteen julkisiin tutkimuksiin ja parissa viikossa leikkaukseen ja hoitoihin.

Kelalla on erilaisia tukia ja sosiaalitoimisto auttaa myös. Kyseessähän voi olla lastensuojelullinen ennaltaehkäisy jos vanhemmat ei jaksa. Se ei tarkoita sijoitusta.

- monella paikkakunnalla sinne julkiselle puolelle lääkäriin on monen kuukauden jono ja ne lääkärit on suunnilleen ekan vuoden opiskelijoita tai kielitaidottomia

- mun anoppini sai syöpädiagnoosin helmikuussa ja hänelle sanottiin, että piirin syöpämäärärahat on käytetty siltä vuodelta - ja tämä oli ennen, nythän tilanne on vain pahentunut

- Kelalla ei ole yhtään mitään tukea tilanteeseen, jossa työssäkäyvistä vanhemmista toinen sairastuu tai ei pääse hoitoon julkiselle puolelle

- Lastensuojelu ei tee mitään konkreettisia kotitöitä tai auta lapsen hoidossa, sieltä tullaan tarkkailemaan, mikä kuormittaa entisestään

Ja kaiken tuon vuodatuksenhan sun kuuluisi suunnata niille appivanhemmille, jotka nyt on ilmaisapua vailla

- heillä on säästöjä ja omaisuutta - jos ei ole niin oma vika

- he saavat kyllä kotipalvelua

- he ovat voineet myös vaikuttaa siihen omalla käytöksellään, auttaako sukulaiset ja naapurit vai ei

Jaa, kyllä tytär kuin miniäkin heti syöpäosastojen erikoislääkäreille sairastuttuaan. Miksi vielä väheksyt sitten julkisen puolen apua?

Molemmat ovat kiitollisia toimiviin leikkauksiin ja saamiinsa hoitoihin.

En minä väheksy julkisen puolen apua. Kerroin että sitä ei saa. Tai saa erittäin viiveellä tai saa erittäin huonolaatuista.

Itse olen joutunut hakemaan oikean diagnoosin mm. endometrioosiin, kilpirauhastulehdukseen, murtumaan ja lapsen astmaan yksityiseltä. Julkinen puoli ei tunnistanut.

Jaa. Kyllä tytär sai endon takia heti lähetteen yliopistolliseen keskussairaalaan, siellä todettiin lisäksi syöpä ja alle 3 viikkoa siitä leikkauspöydällä.

Väheksyit, nyt kerrot olevan huonolaatuista, äsken vain kandeja. Silloin käytät tietysti yksityistä hoitoa ja muutat asumisenne tamoudellenne sopivaksi ja miehen jaksamiselle.

Mulla oli työkaverilla kilpirauhanen, koko talo pelkäsi häntä

Lääkitys vähän helpotti raivoa ja "kaikki on päin peetä" asennetta .

Anoppiparat.

Vierailija kirjoitti:

Avun kerjäämisestä. Sitä en ikinä tee enkä tule tekemään. (78) . Ostan siivouksen. Mökillä voivat jotain tehdä, leikata ruohon tai kantaa saunalle puita mutta korvaan heille bensarahat käynnistä. Vähintään heidän lastensa tilille.

( Hyvätuloisia koulutettuja esimiesasemassa kaikki.) Kukaan ei pääse valittamaan kuitenkaan.

Samahan se on useimmalla, yleensä lapset asuu toisilla paikkakunnillakin.

Eb sitten tiedä näistä kyllä kun esmerkiksi aikuinen lapsi on jopa niin kauas päässyt kotoa kuin vastapäiseen kerrostaloon tai toiseen rappuun vanhemmistaan. Jos heillä on sitten "avunkerjäämistä" kun vanhukset aikoinaan veivät ja hakivat lapsensa hoidosta, pitivät iltaivät ja ruokkivat. Ne on symbiooseja joista minulla ei ole kokemusta.

Omilla lapsilla ei enää ollut isovanhempia.

ja tähänkin onnistuivat kaksi luuseria alapeukuttamaan. Säälittäviä olioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Usein vielä se sairaus on vaatinut käyntejä yksityisellä eli säästöt palaneet siihen plus sitä sairauspäivärahaa joutuu odottamaan.

Sairauspäiväraha ei niin ratkaisevasti vähennä tuloja. On tosi huono jama jos talous on niin tiukoilla.

Mutta tietysti työssäkäyvän osuus kodin vastuusta lisääntyy.

Jotain tukia muistaakseni on tilanteeseen. Lapseni kodissa kävivät jotkut syöpäosaston sosiaalityöntekijät neuvomassa.

Kyllä se todellakin laskee, dramaattisesti, ja sitäkin joutuu usein odottamaan.

Plus jotta pääsee edes hoitoon, joutuu käyttämään yksityisiä terveyspalveluja.

Mitään tukia ei ole.

Kyllä julkinen puoli toimii jos vaan "kehtaa käyttää." Vakavat sairaudet harvalla on vara hoidattaa yksityissairaalassa.

Tyttäreni sairasti syöpää, kyllä hän heti sai lähetteen julkisiin tutkimuksiin ja parissa viikossa leikkaukseen ja hoitoihin.

Kelalla on erilaisia tukia ja sosiaalitoimisto auttaa myös. Kyseessähän voi olla lastensuojelullinen ennaltaehkäisy jos vanhemmat ei jaksa. Se ei tarkoita sijoitusta.

Näin oli myös ystävälläni ja ihan julkisella puolella. Tänään kun sai tulokset ja seuraavana päivänä oli jo lähete sairaalaan ja hoitoihin.

Hän oli kotiäiti ja 2v lapselle sosiaalityöntekijä järjesti parissa päivässä myös hoitopaikan päiväkotiin ja hoiti myös käytännön järjestelyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Usein vielä se sairaus on vaatinut käyntejä yksityisellä eli säästöt palaneet siihen plus sitä sairauspäivärahaa joutuu odottamaan.

Sairauspäiväraha ei niin ratkaisevasti vähennä tuloja. On tosi huono jama jos talous on niin tiukoilla.

Mutta tietysti työssäkäyvän osuus kodin vastuusta lisääntyy.

Jotain tukia muistaakseni on tilanteeseen. Lapseni kodissa kävivät jotkut syöpäosaston sosiaalityöntekijät neuvomassa.

Kyllä se todellakin laskee, dramaattisesti, ja sitäkin joutuu usein odottamaan.

Plus jotta pääsee edes hoitoon, joutuu käyttämään yksityisiä terveyspalveluja.

Mitään tukia ei ole.

Kyllä julkinen puoli toimii jos vaan "kehtaa käyttää." Vakavat sairaudet harvalla on vara hoidattaa yksityissairaalassa.

Tyttäreni sairasti syöpää, kyllä hän heti sai lähetteen julkisiin tutkimuksiin ja parissa viikossa leikkaukseen ja hoitoihin.

Kelalla on erilaisia tukia ja sosiaalitoimisto auttaa myös. Kyseessähän voi olla lastensuojelullinen ennaltaehkäisy jos vanhemmat ei jaksa. Se ei tarkoita sijoitusta.

Näin oli myös ystävälläni ja ihan julkisella puolella. Tänään kun sai tulokset ja seuraavana päivänä oli jo lähete sairaalaan ja hoitoihin.

Hän oli kotiäiti ja 2v lapselle sosiaalityöntekijä järjesti parissa päivässä myös hoitopaikan päiväkotiin ja hoiti myös käytännön järjestelyt.

No hienoa. Ei se silti sitä tarkoita, että kaikki saisi samanlaista palvelua.

Työssäkäyvien lapsi on jo päivähoidossa, joten he eivät hyödy mitään paikan järjestämisestä - eikä se nyt muutenkaan ydindfysiikkaa ole eikä vaadi sosiaalityöntekijää sitä järjestämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Nyt kun eläkkeesi pienenee sairautesi takia se on sitten vanhana sun oma syy, itsr aiheutettu?

Miten olette noin tiukoille talon ja asumisen kanssa itsenne laittanut?

Pankista saa ehkä maksuvapaita kuukausia ja sinne sossuun nyt tilanteesta puhumaan.

Jos mies saa täyden palkan ja toinenkin yli 50% kelalta, sitten tulee maksukatot avuksi lääkkeissä ja sairaalamaksuissa. Miniälläkin täyttyi tammikuussa jo lääkekatto

Äidit ovat tärkeitä mutta heidän varaansa ei aikuiset voisi enää perustaa elämäänsä.

Miten voit olla kateelliben jollekin vanhukselle joka joutuu palveluista maksamaan pärjätäkseen kotonaan? Kitkerä eläkkeistäkin.

Onko ne appivanhemmat muka sairastaneet jotain?

Miljoonannen kerran: Säästöt on voineet mennä sen hoidon järjestämiseen ja sairauspäivärahaa joutuu odottamaan jopa kuukausia. Siinä akuutissa kriisivaiheessa on siis todella helposti täysin tyhjän pääöllä.

Ja miksi alat solvata henkilökohtaisesti, kykenemättä keskustelemaan ketjun aiheesta vieläkään.

Mistä ihmeen KATEUDESTA sinä puhut? Ja miksi sinä vaadit enemmän pikkulapsen sairaalta äidiltä kuin terveiltä appivanhemmilta, joilla ei ole edes huollettavia eikä mitään muuta hoidettavaa kuin itsensä? Mikset paasaa heille kotitalousvähennyksistä ja itse ostetuista avuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Niin haluaisit yhteiskunnan tai appivanhempien kustantavan sinulle ja perheellesi yksityisen puolen sairaalan, tutkimukset ja hoidot kun ei kelpaa julkinen?

Kovin jaksat valittaa vaikket jaksa makaroonilaatikkoa tehdä.

Suomessa hoidetaan sairaat, en ole kuullut "rahat loppu" kuin jostain englantilaisesta lääkärisarjasta, hoidetaanko toisen syöpä vai sydän, kumpaan rahat riittää.

Kun loukkasin nilkkani, menin tapaturmapäivystykseen, en yksityiselle. Nilkka kuvattiin, ei murtumaa. Niin ne asiat sujuvat - lapsillakin.

Ehkä sukuni on julkisen lempilapsia, omat sairauteni kuin perheeni on hoidettu, sukulaisilla on tahdistinta, todella vaikeita syöpiä hoidettu, kaikki julkisella. Keinonivelet jäi mainitsematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Nyt kun eläkkeesi pienenee sairautesi takia se on sitten vanhana sun oma syy, itsr aiheutettu?

Miten olette noin tiukoille talon ja asumisen kanssa itsenne laittanut?

Pankista saa ehkä maksuvapaita kuukausia ja sinne sossuun nyt tilanteesta puhumaan.

Jos mies saa täyden palkan ja toinenkin yli 50% kelalta, sitten tulee maksukatot avuksi lääkkeissä ja sairaalamaksuissa. Miniälläkin täyttyi tammikuussa jo lääkekatto

Äidit ovat tärkeitä mutta heidän varaansa ei aikuiset voisi enää perustaa elämäänsä.

Miten voit olla kateelliben jollekin vanhukselle joka joutuu palveluista maksamaan pärjätäkseen kotonaan? Kitkerä eläkkeistäkin.

Onko ne appivanhemmat muka sairastaneet jotain?

Miljoonannen kerran: Säästöt on voineet mennä sen hoidon järjestämiseen ja sairauspäivärahaa joutuu odottamaan jopa kuukausia. Siinä akuutissa kriisivaiheessa on siis todella helposti täysin tyhjän pääöllä.

Ja miksi alat solvata henkilökohtaisesti, kykenemättä keskustelemaan ketjun aiheesta vieläkään.

Mistä ihmeen KATEUDESTA sinä puhut? Ja miksi sinä vaadit enemmän pikkulapsen sairaalta äidiltä kuin terveiltä appivanhemmilta, joilla ei ole edes huollettavia eikä mitään muuta hoidettavaa kuin itsensä? Mikset paasaa heille kotitalousvähennyksistä ja itse ostetuista avuista?

Vanhuksena ostan palvelut että suotta rähjäät minulle. Kadehdithan sinä selkeesti vanhuksia ja velvottaisit lähivanhempasi pyörimään teillä ilmaisapuna auttaen vielä rahallisesti.

Sairauspäivärahat tulevat ihsn säännöllisesti jos on voimassaoleva lääkärintodistus kelalla. Yleensähän työnantaja tekee hakemuksen, päiväraha menee työnantajalle niin kauan kuin työnantaja maksaa täyden palkan. Yleensä vaivattomasti lähtee erät heti sairaalle kun työnantajalle kuuluvat on maksettu.

Oletko asiallisesti hoitanut kelan ja työnantajan kanssa jutut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Kotitalousvähennyksen voi kylläkin hyödyntää, vaikka kuukausittain.

Ja jos toinen vanhempi töissä ja äiti sairaslomalla ja pitk. aik. sairas, lapsi saa muutamassa päivässä hoitopaikan kunnallisesta päivähoidosta ja sen järjestää jo sairaalan sosiaalityöntekijä.

Juuri heitä varten jokaisessa päiväkodissa on useampi vapaapaikka varalla.

Ja mitä tulee itse aiheutettuun pieneen eläkkeeseen.

Tuollaista 1450€/kk brutto, reilut tonni netto saa esim. sairaanhoitaja, jos työuraa on yhtäjaksoisesti tehnyt 40-45v.

Eli ei kannata olla pitkillä perhevapsilla tai sairaana, se syö eläjettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Nyt kun eläkkeesi pienenee sairautesi takia se on sitten vanhana sun oma syy, itsr aiheutettu?

Miten olette noin tiukoille talon ja asumisen kanssa itsenne laittanut?

Pankista saa ehkä maksuvapaita kuukausia ja sinne sossuun nyt tilanteesta puhumaan.

Jos mies saa täyden palkan ja toinenkin yli 50% kelalta, sitten tulee maksukatot avuksi lääkkeissä ja sairaalamaksuissa. Miniälläkin täyttyi tammikuussa jo lääkekatto

Äidit ovat tärkeitä mutta heidän varaansa ei aikuiset voisi enää perustaa elämäänsä.

Miten voit olla kateelliben jollekin vanhukselle joka joutuu palveluista maksamaan pärjätäkseen kotonaan? Kitkerä eläkkeistäkin.

Onko ne appivanhemmat muka sairastaneet jotain?

Miljoonannen kerran: Säästöt on voineet mennä sen hoidon järjestämiseen ja sairauspäivärahaa joutuu odottamaan jopa kuukausia. Siinä akuutissa kriisivaiheessa on siis todella helposti täysin tyhjän pääöllä.

Ja miksi alat solvata henkilökohtaisesti, kykenemättä keskustelemaan ketjun aiheesta vieläkään.

Mistä ihmeen KATEUDESTA sinä puhut? Ja miksi sinä vaadit enemmän pikkulapsen sairaalta äidiltä kuin terveiltä appivanhemmilta, joilla ei ole edes huollettavia eikä mitään muuta hoidettavaa kuin itsensä? Mikset paasaa heille kotitalousvähennyksistä ja itse ostetuista avuista?

Vanhuksena ostan palvelut että suotta rähjäät minulle. Kadehdithan sinä selkeesti vanhuksia ja velvottaisit lähivanhempasi pyörimään teillä ilmaisapuna auttaen vielä rahallisesti.

Sairauspäivärahat tulevat ihsn säännöllisesti jos on voimassaoleva lääkärintodistus kelalla. Yleensähän työnantaja tekee hakemuksen, päiväraha menee työnantajalle niin kauan kuin työnantaja maksaa täyden palkan. Yleensä vaivattomasti lähtee erät heti sairaalle kun työnantajalle kuuluvat on maksettu.

Oletko asiallisesti hoitanut kelan ja työnantajan kanssa jutut?

En kadehdi, vaan kerron sinulle, että ne appivanhemmathan tässä on apua vailla ilmaiseksi. Mikset paasaa heistä ja hauku heitä? Neuvo miten tehdä ja mitä ostaa ja mitä vähentää, vaan sätit sairasta pikkulapsen äitiä, kun ei tee niin eikä tee näin.

Eläkeläiset ovat voineet valmistautua vanhuuteen vuosikymmeniä eli jos he asuu liian isosti, heillä ei ole säästöjä, sukulaisiin on palanut välit, eivätkä he osaa hoitaa asioitaan, se kaikki on HEIDÄN OMAA SYYTÄÄN. Räyhää siitä.

MIKSI sinä käyt henkilökohtaisuuksiin ja alat haukkua minua, etkä keskustele ketjun aiheesta?

Muistetaan nyt kuitenkin, että meillä on vain toisen osapuolen näkemys asioista!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Kotitalousvähennyksen voi kylläkin hyödyntää, vaikka kuukausittain.

Ja jos toinen vanhempi töissä ja äiti sairaslomalla ja pitk. aik. sairas, lapsi saa muutamassa päivässä hoitopaikan kunnallisesta päivähoidosta ja sen järjestää jo sairaalan sosiaalityöntekijä.

Juuri heitä varten jokaisessa päiväkodissa on useampi vapaapaikka varalla.

Ja mitä tulee itse aiheutettuun pieneen eläkkeeseen.

Tuollaista 1450€/kk brutto, reilut tonni netto saa esim. sairaanhoitaja, jos työuraa on yhtäjaksoisesti tehnyt 40-45v.

Eli ei kannata olla pitkillä perhevapsilla tai sairaana, se syö eläjettä.

- niin voi mutta sen verovähennyksen hyöty tulee vasta seuraavana vuonna

- kukaan ei ole sanonut että kyse olisi kotiäidistä

- Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus, ei siihen sosiaalityöntekijää tarvita

- Ammatinvalinta on oma moka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Usein vielä se sairaus on vaatinut käyntejä yksityisellä eli säästöt palaneet siihen plus sitä sairauspäivärahaa joutuu odottamaan.

Sairauspäiväraha ei niin ratkaisevasti vähennä tuloja. On tosi huono jama jos talous on niin tiukoilla.

Mutta tietysti työssäkäyvän osuus kodin vastuusta lisääntyy.

Jotain tukia muistaakseni on tilanteeseen. Lapseni kodissa kävivät jotkut syöpäosaston sosiaalityöntekijät neuvomassa.

Kyllä se todellakin laskee, dramaattisesti, ja sitäkin joutuu usein odottamaan.

Plus jotta pääsee edes hoitoon, joutuu käyttämään yksityisiä terveyspalveluja.

Mitään tukia ei ole.

Kyllä julkinen puoli toimii jos vaan "kehtaa käyttää." Vakavat sairaudet harvalla on vara hoidattaa yksityissairaalassa.

Tyttäreni sairasti syöpää, kyllä hän heti sai lähetteen julkisiin tutkimuksiin ja parissa viikossa leikkaukseen ja hoitoihin.

Kelalla on erilaisia tukia ja sosiaalitoimisto auttaa myös. Kyseessähän voi olla lastensuojelullinen ennaltaehkäisy jos vanhemmat ei jaksa. Se ei tarkoita sijoitusta.

Näin oli myös ystävälläni ja ihan julkisella puolella. Tänään kun sai tulokset ja seuraavana päivänä oli jo lähete sairaalaan ja hoitoihin.

Hän oli kotiäiti ja 2v lapselle sosiaalityöntekijä järjesti parissa päivässä myös hoitopaikan päiväkotiin ja hoiti myös käytännön järjestelyt.

No hienoa. Ei se silti sitä tarkoita, että kaikki saisi samanlaista palvelua.

Työssäkäyvien lapsi on jo päivähoidossa, joten he eivät hyödy mitään paikan järjestämisestä - eikä se nyt muutenkaan ydindfysiikkaa ole eikä vaadi sosiaalityöntekijää sitä järjestämään.

Sinulle ei kelpaa julkisen puolen lääkärit ja tutkimukset, ei julkisen puolen neuvonta ja apu. Kyllä miniä ( väitellyt tohtori) oli tyytyväinen kaikesta saamastaan neuvonnasta, kotikäynneistä, ja ennenkaikkea saamastaan hoidosta. Ja oli oikeesti vakavasti sairas, ei vaan vähän työkyvytön.

Sairastaminen on kallista. Olin itse lähes puolen vuoden sairauslomalla ja se vei minun säästöt. Palkkaa sain vain neljän viikon ajan, sairaalassa oli yli viikon, päivystys- ja polikäyntejä oli useita ja lääkkeisiin meni hetkessä maksukattoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Usein vielä se sairaus on vaatinut käyntejä yksityisellä eli säästöt palaneet siihen plus sitä sairauspäivärahaa joutuu odottamaan.

Sairauspäiväraha ei niin ratkaisevasti vähennä tuloja. On tosi huono jama jos talous on niin tiukoilla.

Mutta tietysti työssäkäyvän osuus kodin vastuusta lisääntyy.

Jotain tukia muistaakseni on tilanteeseen. Lapseni kodissa kävivät jotkut syöpäosaston sosiaalityöntekijät neuvomassa.

Kyllä se todellakin laskee, dramaattisesti, ja sitäkin joutuu usein odottamaan.

Plus jotta pääsee edes hoitoon, joutuu käyttämään yksityisiä terveyspalveluja.

Mitään tukia ei ole.

Kyllä julkinen puoli toimii jos vaan "kehtaa käyttää." Vakavat sairaudet harvalla on vara hoidattaa yksityissairaalassa.

Tyttäreni sairasti syöpää, kyllä hän heti sai lähetteen julkisiin tutkimuksiin ja parissa viikossa leikkaukseen ja hoitoihin.

Kelalla on erilaisia tukia ja sosiaalitoimisto auttaa myös. Kyseessähän voi olla lastensuojelullinen ennaltaehkäisy jos vanhemmat ei jaksa. Se ei tarkoita sijoitusta.

Näin oli myös ystävälläni ja ihan julkisella puolella. Tänään kun sai tulokset ja seuraavana päivänä oli jo lähete sairaalaan ja hoitoihin.

Hän oli kotiäiti ja 2v lapselle sosiaalityöntekijä järjesti parissa päivässä myös hoitopaikan päiväkotiin ja hoiti myös käytännön järjestelyt.

No hienoa. Ei se silti sitä tarkoita, että kaikki saisi samanlaista palvelua.

Työssäkäyvien lapsi on jo päivähoidossa, joten he eivät hyödy mitään paikan järjestämisestä - eikä se nyt muutenkaan ydindfysiikkaa ole eikä vaadi sosiaalityöntekijää sitä järjestämään.

Sinulle ei kelpaa julkisen puolen lääkärit ja tutkimukset, ei julkisen puolen neuvonta ja apu. Kyllä miniä ( väitellyt tohtori) oli tyytyväinen kaikesta saamastaan neuvonnasta, kotikäynneistä, ja ennenkaikkea saamastaan hoidosta. Ja oli oikeesti vakavasti sairas, ei vaan vähän työkyvytön.

-  jos yhtään olet perillä asioista, se julkinen puoli ei aina toimi, lue edes kerran yksi sanomalehti!

- ei siellä ole mitään apua tarjolla, jos pienen lapsen äiti sairastuu

- mitä hän siis tarkalleen sai? päivähoitopaikan, johon hänellä on lain mukaan oikeus joka tapauksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Nyt kun eläkkeesi pienenee sairautesi takia se on sitten vanhana sun oma syy, itsr aiheutettu?

Miten olette noin tiukoille talon ja asumisen kanssa itsenne laittanut?

Pankista saa ehkä maksuvapaita kuukausia ja sinne sossuun nyt tilanteesta puhumaan.

Jos mies saa täyden palkan ja toinenkin yli 50% kelalta, sitten tulee maksukatot avuksi lääkkeissä ja sairaalamaksuissa. Miniälläkin täyttyi tammikuussa jo lääkekatto

Äidit ovat tärkeitä mutta heidän varaansa ei aikuiset voisi enää perustaa elämäänsä.

Miten voit olla kateelliben jollekin vanhukselle joka joutuu palveluista maksamaan pärjätäkseen kotonaan? Kitkerä eläkkeistäkin.

Onko ne appivanhemmat muka sairastaneet jotain?

Miljoonannen kerran: Säästöt on voineet mennä sen hoidon järjestämiseen ja sairauspäivärahaa joutuu odottamaan jopa kuukausia. Siinä akuutissa kriisivaiheessa on siis todella helposti täysin tyhjän pääöllä.

Ja miksi alat solvata henkilökohtaisesti, kykenemättä keskustelemaan ketjun aiheesta vieläkään.

Mistä ihmeen KATEUDESTA sinä puhut? Ja miksi sinä vaadit enemmän pikkulapsen sairaalta äidiltä kuin terveiltä appivanhemmilta, joilla ei ole edes huollettavia eikä mitään muuta hoidettavaa kuin itsensä? Mikset paasaa heille kotitalousvähennyksistä ja itse ostetuista avuista?

Vanhuksena ostan palvelut että suotta rähjäät minulle. Kadehdithan sinä selkeesti vanhuksia ja velvottaisit lähivanhempasi pyörimään teillä ilmaisapuna auttaen vielä rahallisesti.

Sairauspäivärahat tulevat ihsn säännöllisesti jos on voimassaoleva lääkärintodistus kelalla. Yleensähän työnantaja tekee hakemuksen, päiväraha menee työnantajalle niin kauan kuin työnantaja maksaa täyden palkan. Yleensä vaivattomasti lähtee erät heti sairaalle kun työnantajalle kuuluvat on maksettu.

Oletko asiallisesti hoitanut kelan ja työnantajan kanssa jutut?

En kadehdi, vaan kerron sinulle, että ne appivanhemmathan tässä on apua vailla ilmaiseksi. Mikset paasaa heistä ja hauku heitä? Neuvo miten tehdä ja mitä ostaa ja mitä vähentää, vaan sätit sairasta pikkulapsen äitiä, kun ei tee niin eikä tee näin.

Eläkeläiset ovat voineet valmistautua vanhuuteen vuosikymmeniä eli jos he asuu liian isosti, heillä ei ole säästöjä, sukulaisiin on palanut välit, eivätkä he osaa hoitaa asioitaan, se kaikki on HEIDÄN OMAA SYYTÄÄN. Räyhää siitä.

MIKSI sinä käyt henkilökohtaisuuksiin ja alat haukkua minua, etkä keskustele ketjun aiheesta?

Pikkulapsiperheessä on syytä myös toisen sairastuessa neuvotella miten terveen elämää helpotetaan.

Muutetaan asuminen niin ettei terveen tarvitse huolehtia pihasta, lumesta, talon korjauksista ( katto) vaan vähennetään hänen työtaakkaansa muuttamalla.

Minähän keskustelen siitä mistä täällä on valitettu. Sairastelevan äidin tilanteesta.

Tässä eivät vanhukset valita avun puutteesta vaan lasten äidit etteivät vanhukset auta heitä. Ja vielä vanhukset tarjoaa vääriä ruokia ja huonoja lahjoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Miksi apu kelpaa vain iäkkäältä anopilta?

Eikö käsisi joku opiskelija, työtön tai joka haluaa ylimääräistä rahaa?

Nykyään ei enää ole kunnallisia kodinhoitajia, vaan ne korvattiin verotuksessa tehtävällä kotitalousvähennyksellä, joka on kahden vanhemman perheessä 600€ kuukaudessa (7000€/v), kun aikoinaan kuviteltiin, kuinka perheet itse pystyvät ja haluavat päättää ja ratkaista itse.

Meillä on ollut jo vuosia opettajaksi opiskeleva tyttö auttamassa - hoitamassa lapsia, siivoamassa jne. Ja näin on myös tuttava- ja ystäväpiirissä, kun kenelläkään ei asu isovanhemmat edes lähellä tai ovat kuolleet.

Ja näin luulen monella muullakin olevan.

Jos toinen on pois työelämästä kun on vakavasti sairas, niin mistä oletus että yhden palkan ja sairauspäivärahalla olevan talous kestää palkata kotiin apua?

Ai, oletus onkin, anopit on ilmaista työvoimaa ja anoppi itse maksaa eläkkeestä (keskim. eläke naisilla 1450€/kk brutto, reilu tonni käteen) matkakulut, ruuan, kahvit jne. Ja tuo vielä perheelle valmiit ruuat tai ainakin ruokakassin.

Jos anopilla 3 lasta ja käy jokaisen luona niin eläke hupenee siihen.

Ja miten toinen vanhempi on pois työelämästä, kun kommentoija kertoi miehensä tekevän töissä pitkää päivää?

Kotitalousvähennyksessä yhteiskunta maksaa 60% palkkakuluista ja 40% jää perheen maksettavaksi.

Jonkun opiskelijan tuntipalkka on 6-8€/h + sos.kulut.

Kyse oli appivanhemmista eli kahdesta ihmisestä.

Ja se eläkkeen pienuushan on oma moka.

Se sairas on pois työelämästä.

Sinä ja sun kotitalousvähennyksesi, miksei ne appivanhemmat lasdke sitä tai etsi opiskelijoita?

Sen vähennyksen hyöty tulee vasta yli vuoden päästä ja jos rahaa ei ole enää sairastumisen takia, niin ei ole varaa palkata ketään.

Nyt kun eläkkeesi pienenee sairautesi takia se on sitten vanhana sun oma syy, itsr aiheutettu?

Miten olette noin tiukoille talon ja asumisen kanssa itsenne laittanut?

Pankista saa ehkä maksuvapaita kuukausia ja sinne sossuun nyt tilanteesta puhumaan.

Jos mies saa täyden palkan ja toinenkin yli 50% kelalta, sitten tulee maksukatot avuksi lääkkeissä ja sairaalamaksuissa. Miniälläkin täyttyi tammikuussa jo lääkekatto

Äidit ovat tärkeitä mutta heidän varaansa ei aikuiset voisi enää perustaa elämäänsä.

Miten voit olla kateelliben jollekin vanhukselle joka joutuu palveluista maksamaan pärjätäkseen kotonaan? Kitkerä eläkkeistäkin.

Onko ne appivanhemmat muka sairastaneet jotain?

Miljoonannen kerran: Säästöt on voineet mennä sen hoidon järjestämiseen ja sairauspäivärahaa joutuu odottamaan jopa kuukausia. Siinä akuutissa kriisivaiheessa on siis todella helposti täysin tyhjän pääöllä.

Ja miksi alat solvata henkilökohtaisesti, kykenemättä keskustelemaan ketjun aiheesta vieläkään.

Mistä ihmeen KATEUDESTA sinä puhut? Ja miksi sinä vaadit enemmän pikkulapsen sairaalta äidiltä kuin terveiltä appivanhemmilta, joilla ei ole edes huollettavia eikä mitään muuta hoidettavaa kuin itsensä? Mikset paasaa heille kotitalousvähennyksistä ja itse ostetuista avuista?

Vanhuksena ostan palvelut että suotta rähjäät minulle. Kadehdithan sinä selkeesti vanhuksia ja velvottaisit lähivanhempasi pyörimään teillä ilmaisapuna auttaen vielä rahallisesti.

Sairauspäivärahat tulevat ihsn säännöllisesti jos on voimassaoleva lääkärintodistus kelalla. Yleensähän työnantaja tekee hakemuksen, päiväraha menee työnantajalle niin kauan kuin työnantaja maksaa täyden palkan. Yleensä vaivattomasti lähtee erät heti sairaalle kun työnantajalle kuuluvat on maksettu.

Oletko asiallisesti hoitanut kelan ja työnantajan kanssa jutut?

En kadehdi, vaan kerron sinulle, että ne appivanhemmathan tässä on apua vailla ilmaiseksi. Mikset paasaa heistä ja hauku heitä? Neuvo miten tehdä ja mitä ostaa ja mitä vähentää, vaan sätit sairasta pikkulapsen äitiä, kun ei tee niin eikä tee näin.

Eläkeläiset ovat voineet valmistautua vanhuuteen vuosikymmeniä eli jos he asuu liian isosti, heillä ei ole säästöjä, sukulaisiin on palanut välit, eivätkä he osaa hoitaa asioitaan, se kaikki on HEIDÄN OMAA SYYTÄÄN. Räyhää siitä.

MIKSI sinä käyt henkilökohtaisuuksiin ja alat haukkua minua, etkä keskustele ketjun aiheesta?

Pikkulapsiperheessä on syytä myös toisen sairastuessa neuvotella miten terveen elämää helpotetaan.

Muutetaan asuminen niin ettei terveen tarvitse huolehtia pihasta, lumesta, talon korjauksista ( katto) vaan vähennetään hänen työtaakkaansa muuttamalla.

Minähän keskustelen siitä mistä täällä on valitettu. Sairastelevan äidin tilanteesta.

Tässä eivät vanhukset valita avun puutteesta vaan lasten äidit etteivät vanhukset auta heitä. Ja vielä vanhukset tarjoaa vääriä ruokia ja huonoja lahjoja

Pikkulapsiperheessä on paljon vaikeampaa miettiä ja järjestää muuttamisia kuin kahden aikuisen taloudessa. Eikä lapsiperhe voi myöskään muuttaa esimerkiksi yksiöön, kuten vanhukset kyllä voi.

Et sinä keskustele ketjun aiheesta eli paskoista isovanhemmista ollenkaan. Sehän tässä ketjun aihe on, että itsekkäät paskiaiset ei itse auttaneet, mutta nyt ovat ilmaista apua vailla-

Räyhäät pikkulapsen äidille ja solvaat minua, et keskustele ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Olisiko myös teillä nuoremmilla mahdollisuus muuttaa asuminen niin että paremmin jaksatte? Ja rahat riittää paremmin. Taloyhtiöissä katot ja pihatyöt hoituvat ja kuorma helpottuu, on vain lapsi ja kotityöt.

Miksi se "muuta helpompaan" koskee vain vanhuksia?

Yli varojen asuminen on nuorille yleistä, talous pannaan niin tiukoille ettei sitten ole vara ostaa esim katon korjausta, maksaa naapurin teinille ruohonleikkuusta tms

Jos nuori ihminen sairastuu niin, että hän ei parane vaan kunto heikkenee jatkuvasti, niin muuttaminen on järkevää. Väliaikaisessa tilanteessa ei. "Muuta helpompaan" koskee vanhuksia siksi, että he ei siitä nuorru eikä kunto parane. Jos tänään ei enää selviä kunnolla omakotitalossa, niin vuoden kuluttua tilanne on paljon huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin vihaama kirjoitti:

Oma vastaava tarinani:

Miehen vanhemmat molemmat terveitä, nuoria ja jääneet juuri eläkkeelle. Asuvat meistä 5min ajomatkan päässä.

Meillä on pari vuotias lapsi, jota eivät halua hoitaa juuri lainkaan. Tai eivät koskaan itse ehdota hoitoa, ja yökylässä lapsi ei esim. ole ollut koskaan elämänsä aikana vaikkapa kokonaista viikonloppua.

Anopin käsitys lapsen hoidosta on juuri sitä että kysymättä ostelee kirpputorilta mm. samoja leluja kasapäin, kuluneita vaatteita ja soittelee miehelle lapsensa kuulumisia. Ei edes siis vaivaudu paikan päällä käymään, vaan soittelee.

Minä sairastuin keväällä myös vakavasti ja olen ollut paljon sairaalassa. Mies on uupunut kun käynyt töissä, hoitanut äidin poissaolosta johtuen oireilevaa huonosti nukkuvaa lasta, kotia ja lemmikkejä. Välillä myös minua passannut kun en ole itse saanut kun ollut mm. lääkärin määräämä vuodelepo. Mies sitten soitti äidilleen ja kertoi että nyt pieni apu kelpaisi, että hän alkaa olla uupunut kun ei saa tästä touhusta yhtään vapaata tai kokonaisia yöunia. Myös stressi minun terveydestä painoi.

Mitä teki miehen äiti? Naurahti että: Voi kuule on sitä ennenkin mekin pärjätty!! Yritä nyt vain jaksaa!

Mies on niin kiltti että ei saanut sanottua äidilleen mitään, minä sen sijaan tulistuin.

Laitoin anopille heti perään viestiä, jossa selitin ettei todellakaan ole mikään normi tilanne tämä ja että mies ansaitsisi vähättelyn sijaan vähän kiitosta kun on yksin niin pitkään pitänyt pakan koossa vaikka on myös ollut minun voinnista huolissaan. Anoppi ei ikinä edes vastannut viestiini. Se onkin sitten viimeinen viesti mitä olen hänelle laittanut.

Edelleen olen järkyttynyt miten itsekäs ihminen voi olla. Hän asuu lähellä, on aikaa, mutta ei ole tullut edes mieleen että voisi edes lapsenlapsensa tähden tehdä meille joskus jonkun ruuan tai käydä vaikka ylikasvaneen nurmen ajamassa kun mies ei ehdi. Ei mitään. Talon kattokin vuotaa mutta appiukko ei ehdi auttaa miestä korjauksessa kun käy korjaamassa mummojen kattoja. (Rahaa vastaan tietysti).

En ole ensimmäisenä auttamassa kun heidän kuntonsa romahtaa. Menkööt palvelutaloon. Meillä on muutenkin vielä tätä pikkulapsiarkea kymmenisen vuotta jäljellä.

Olisiko myös teillä nuoremmilla mahdollisuus muuttaa asuminen niin että paremmin jaksatte? Ja rahat riittää paremmin. Taloyhtiöissä katot ja pihatyöt hoituvat ja kuorma helpottuu, on vain lapsi ja kotityöt.

Miksi se "muuta helpompaan" koskee vain vanhuksia?

Yli varojen asuminen on nuorille yleistä, talous pannaan niin tiukoille ettei sitten ole vara ostaa esim katon korjausta, maksaa naapurin teinille ruohonleikkuusta tms

Jos nuori ihminen sairastuu niin, että hän ei parane vaan kunto heikkenee jatkuvasti, niin muuttaminen on järkevää. Väliaikaisessa tilanteessa ei. "Muuta helpompaan" koskee vanhuksia siksi, että he ei siitä nuorru eikä kunto parane. Jos tänään ei enää selviä kunnolla omakotitalossa, niin vuoden kuluttua tilanne on paljon huonompi.

Jos yli varojen ja jaksamisen asutaan olosuhteiden muutos on jokaiselle kohdallaan