Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Täällä neuvottiin anoppia joka oli loukkaantunut poikansa tyttöystävän töksäyttelystä ettei kaikesta kannata välittää. Joillakin vain on tapana töksäytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että oman hyvinvoinnin kannalta olisi ainakin tärkeää pyrkiä antamaan appivanhemmille sydämessään anteeksi ja nousta tämän kaiken yläpuolelle💪. Se avun antaminen ei ainakaan katkerana ole hyväksi sen enempää saajalle kuin antajalle. Seuraavan sukupolven näkökulmasta voisi olla tervettä nähdä, että tällaisten asioiden yli voidaan mennä ja että auttamisen kulttuuri on arvokas arvo, jota vaalitaan riippumatta siitä, mitä itse on saanut. Se on todellista arvojen välittämistä ja mahdollisuus katkaista katkeruuden ja itsekkyyden kulttuuri sukulinjassa. Ehkä voisitte pohtia tätä mahdollisuutta..? 😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Suurin osa ihmisistä saa lähipiiriltään tukea ja apua ja empatiaa vaikean sairauden iskiessä.
Vaikka onko oikeastaan noin? Olen samaa miletä että pitäisi, ja sehän olisi mitä järki sanoi, että näin on, mutta nyt nelikymppisenä olen ehtinyt nähdä ettei se oikeastaan taia useinkaan olla niin. Surullista.
Psykologi kirjoitti:
Mietin, että oman hyvinvoinnin kannalta olisi ainakin tärkeää pyrkiä antamaan appivanhemmille sydämessään anteeksi ja nousta tämän kaiken yläpuolelle💪. Se avun antaminen ei ainakaan katkerana ole hyväksi sen enempää saajalle kuin antajalle. Seuraavan sukupolven näkökulmasta voisi olla tervettä nähdä, että tällaisten asioiden yli voidaan mennä ja että auttamisen kulttuuri on arvokas arvo, jota vaalitaan riippumatta siitä, mitä itse on saanut. Se on todellista arvojen välittämistä ja mahdollisuus katkaista katkeruuden ja itsekkyyden kulttuuri sukulinjassa. Ehkä voisitte pohtia tätä mahdollisuutta..? 😇
Ei. Liian paljon pahaa on tapahtunut. En anna tuolle ihmisyyden irvikuvalle enää mahdollisuutta päästä mun elämään. Hän rikkoi minut kerran. Toista mahdollisuutta en siihen anna. Olen itselleni siihen liian tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä vaan saa vajaan tonnin leskeneläkettä, vaikka oman työeläkkeen brutto olisi päälle neljätonnia. Uskokaa pois ja tarkistakaa vaikka itse: https://asiointi.etk.fi/ui/kysely/leskenelake. Ja määräaikainen leskeneläke koskee vasta nuorempia.
Tasan ei käy onnenlahjat. Oma tel-eläkkeeni oli n. 800, siihen sain alle 200 e kansaneläkettä lisäksi. Mieheni kuoli kohta eläkkeelle jäätyämme, yli 60 v. Saan nyt leskeneläkettä vajaat 1000 euroa oman eläkkeeni päälle. Kelan osuus loppui, eli "hyödyin" mieheni kuolemasta n. 800 euroa.
Suurten iläluokkien jätte-eläke n. 1600 brutto.
Mikään ei ole niin suuri vääryys kuin leskeneläke puolisolle, joka itse käy työssä tai nauttii omaa eläkettään. Eivät avioliitoatavilman omaa syytään pois potkaistutkaan saa mitään eläkettä koskaan keneltäkään. Eläkkeen tulee olla vain omasta työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien tehtävä ole huolehtia lapsenlapsestaan. Tuommoinen vuosikausia kestävä kiukuttelu ja pitkävihaisuus kertoo luonteestasi paljon. En minäkään olisi tuollaista ihmistä auttanut.
Ei lasten ja lastenlasten tehtävä ole huolehtia vanhemmistaan/isovanhemmistaan. Tuommoinen avun vaatiminen ja kiukuttelu kertoo vanhempien/ isovanhempien luonteesta paljon. Pysykööt aikuisina omatoimisina. Ja jos ei onnistu,apupalveluja on rahalla saatavana.
Ihan kuin mun anoppi. 90 vuotiaana kiipes vielä puuhun.
Lapsenlapsista yksi oli mieluisa.( ei meidän)
Aloittajan ei tarvi auttaa, jos miestäsi kovin vaivaa menköön ja auttakoon. Relax sinä kotona lasten kans, terveisiä lähetät miehen mukana, parantukaa pian
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidan kiskominen ei vie mihinkään. Autakaa sen verran kun pystytte. On terve omatunto ainaski.
Vierailija kirjoitti:
Tehdään tässä nyt kuitenkin yksi asia selväksi. Kun sanot odottaneesi apua appivanhemmilta, tarkoitat pelkästään anoppia. Et appiukkoa.
Paitsi jos appi ja anoppi ovat olleet kuin majakka ja perävaunu eli kaikkialle kulkeneet yhdessä, niin silloin apuakin pyydetään molemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
addivanhemdi ja työkolleeka harrasti venheilyä
Ei enää
Kysellään vielä
Muutki on kyselly Tiedetää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kommenttiasi: "Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan"
En ole koskaan vinkunut appivanhemmilta apua, rahaa tai mitään muutakaan. Saamme appivanhemmilta apua nolla (0) tuntia vuodessa.
Meillä on ASP-lainalla maksettu omistusasunto. ASP-lainaan ei tarvita lainantakaajia, vaan lainassa on valtiontakaus. Meillä on vanhat ja käytetyt autot, jotka on ostettu omilla rahoilla ja säästöillä. Miehen vanhemmat eli appivanhemmat eivät hoida koskaan meidän lapsia tai käy siivoamassa kotiamme. Älä siis huoli - me emme vingu vaan hoidamme ihan itse lapsemme ja siivoamme kotimme!
Miksi jotkut appivanhemmat ovat ihmisiä, jotka omasta mielestään tietävät kaikesta kaiken ja osaavat kaiken? He haluavat tunkea puoliväkisin aikuisten lastensa kotiin pätemään. On itsekkäitä appivanhempia, jotka sekaantuvat parisuhteeseen, kodinhoitoon, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen.
Nämä ikääntyvät ja ilmeisen toimettomat ja työttömät ihmiset voisivat hankkia harrastuksia. Seurakunnan, Suomen Punaisen Ristin tai jonkun järjestön vapaaehtoistyöhön, paikkakunnan palvelutaloihin ja vanhainkoteihin ulkoiluttamaan vanhuksia, keikkatöihin, mainoksia ja sanomalehtien varhaisjakelua jakamaan, kylä- tai asukasyhdistykseen tekemään talkootyötä, järjestö- ja yhdistystoimintaan. Kun on jotain tekemistä, niin ei tarvitse häiriköidä aikuisten lasten perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan, tuleva ehkä n. 50 v vaarikin.
Entä jos niillä vanhemmilla ei yksinkertaisesti ollut oman elämisensä lisäksi vielä maksaa vaikka vain kahdella asintoja, autoja, hoitaa lapset, käydä siivoamass
Itse asiassa vapaaehtoistyötä tekevät onkin suurimmaksi osaksi eläkeläisiä.
Olen seurakunnan luottamushenkilö ja olen huomannut, että ihan paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki vapaaehtoistyöntekijät on eläkeläisiä.
Samoin tunnen vaikka kuinka paljon eläkkeellä olevia ihmsiiä, jotka nimenomaan on mukana noissa yhdistystominnoissa ja ystäväpalveluissa ja talkootöissä ymv. Melkein kaikki yhdistystoiminta onkin lähinnä eläkeläisten varassa. Esim. TSL (Työväen sivistysliitto) kaipaisi suuresti nuoria ihmisiä toimintaan mukaan, mutta ainakaan minun paikkakunnallani siihen ei ole yksikään nuori ihminen liittynyt pariinkymmeneen vuoteen enää. Sanomalehtien ja mainosten varhaisjakelu sopii kaikkein parhaiten jaksaville nuorille. Mitä te oikein kuvittelette vanhenevien ihmisten voimavaroista? Ouhumattakaan terveydestä. Teistä vain näyttää siltä, että ovat jaksavia ja pystyviä, mutta monilla on jo tuki- ja liikuntaelinten rajoitteita, nivelrikkoa, kakkostyypin diabetestä, sydänvaivoja, huonounisuutta, kuulon ja näön heikkenemistä ja monenlaista muuta. Ei kaikki ole niitä teräsvanhuksia.
Ja kun on viimein tullut eläkeikään, totta kai sitä tahtoisi jo elää itselleen, eikä vain muille ja työlle. Pitäisi siitä vapaasta elämästä saada nauttiakin, sen vähän aikaa mitä se kestää.
Itsekin luulin, kun pääsin eläkkeelle, että tässähän jaksaisi vielä vaikka mitä, mutta nyt kun olen viisi vuotta eläkkeellä ollut, onkin tullut jo yhtä ja toista, mikä on ihan ikääntymiseen liittyvää. En minä millään jaksaisi enää hoitaa pikkulasta, vaikka varmasti osaisinkin. Onneksi omat lapsenlapset on jo aikuisia ja hoidin heidät työn ohella ja paljon hoidinkin. En takuulla ota ketään pientä lasta tähän itseäni juoksuttamaan, kun selkä on kankea kaikesta jumpasta ja hoidosta huolimatta. Pystyn tekemään pihatyötä sen mitä pystyn ja kun en enää pysty, lopetan sen työn siihen ja menen lepäämään. Pikkulapsen kanssa en vain voisi lopettaa, olisi vaan jatkettava vaikka kaksinkerroin.
En minä nuorena pitänyt lapsenhoitoa raskaana asiana, enkä edes isovanhempanakaan, kun olin vasta neljä- ja viisikymppinen. Mutta nyt on tullut ikä vastaan.
Mutta te vaan vaaditte eläkeläisiä jaksamaan ja pystymään? Oletteko te jotenkin puusilmiä vain oikeasti hulluja?
Anteeksi mitä? Ja sinä vaadit työssäkäyviä näihin talkoisiin, ystäväpalveluun (tapahtuu päiväsaikaan), mainoksia jakamaan (yöllä kun pitäisi nukkua)? Mutta kun ne nuoremmat käy TÖISSÄ. Jos heillä on lapsia, ylimääräiset talkoot sun muut liittyy lasten harrastuksiin tai luokan juttuihin.
Ja työtön ei saa tehdä vapaaehtoistyötä, siitä teki TE-keskus tai Kela ennakkopäätöksen vastikään (en muista kumpi taho).
Vaikka sinä näet eläkeläisiä vapaaehtoistyöntekijöinä, niin kai huomaat että sitä työtä tekee ehkä prosentti eläkeläisistä. Aika moni eläkeläinen ei tee mitään yleishyödyllistä. Mun tuntemat eläkeläiset käy kävelyillä, käy marjassa, hoitaa puutarhaa, harrastaa, jotkut ryyppää. Mutta kukaan ei tee kodin ulkopuolella vapaaehtoistyötä. Minä olen lähipiirini ainoa joka tekee vapaaehtoistyötä ja olen nelikymppinen. Voin tehdä niin koska olen kotiäiti, työssäkäyvänä ei aikataulut venyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukkos on kyllä tossu vailla vertaa että edes vastaa törkeiden vanhempiensa puheluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kommenttiasi: "Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan"
En ole koskaan vinkunut appivanhemmilta apua, rahaa tai mitään muutakaan. Saamme appivanhemmilta apua nolla (0) tuntia vuodessa.
Meillä on ASP-lainalla maksettu omistusasunto. ASP-lainaan ei tarvita lainantakaajia, vaan lainassa on valtiontakaus. Meillä on vanhat ja käytetyt autot, jotka on ostettu omilla rahoilla ja säästöillä. Miehen vanhemmat eli appivanhemmat eivät hoida koskaan meidän lapsia tai käy siivoamassa kotiamme. Älä siis huoli - me emme vingu vaan hoidamme ihan itse lapsemme ja siivoamme kotimme!
Miksi jotkut appivanhemmat ovat ihmisiä, jotka omasta mielestään tietävät kaikesta kaiken ja osaavat kaiken? He haluavat tunkea puoliväkisin aikuisten lastensa kotiin pätemään. On itsekkäitä appivanhempia, jotka sekaantuvat parisuhteeseen, kodinhoitoon, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen.
Nämä ikääntyvät ja ilmeisen toimettomat ja työttömät ihmiset voisivat hankkia harrastuksia. Seurakunnan, Suomen Punaisen Ristin tai jonkun järjestön vapaaehtoistyöhön, paikkakunnan palvelutaloihin ja vanhainkoteihin ulkoiluttamaan vanhuksia, keikkatöihin, mainoksia ja sanomalehtien varhaisjakelua jakamaan, kylä- tai asukasyhdistykseen tekemään talkootyötä, järjestö- ja yhdistystoimintaan. Kun on jotain tekemistä, niin ei tarvitse häiriköidä aikuisten lasten perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis täällä jokainen vinkuu apua ja rahaa vanhemmiltaan, tuleva ehkä n. 50 v vaarikin.
Entä jos niillä vanhemmilla ei yksinkertaisesti ollut oman elämisensä lisäksi vielä maksaa vaikka vain kahdella asintoja, autoja, hoitaa lapset, käydä siivoamass
Itse asiassa vapaaehtoistyötä tekevät onkin suurimmaksi osaksi eläkeläisiä.
Olen seurakunnan luottamushenkilö ja olen huomannut, että ihan paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki vapaaehtoistyöntekijät on eläkeläisiä.
Samoin tunnen vaikka kuinka paljon eläkkeellä olevia ihmsiiä, jotka nimenomaan on mukana noissa yhdistystominnoissa ja ystäväpalveluissa ja talkootöissä ymv. Melkein kaikki yhdistystoiminta onkin lähinnä eläkeläisten varassa. Esim. TSL (Työväen sivistysliitto) kaipaisi suuresti nuoria ihmisiä toimintaan mukaan, mutta ainakaan minun paikkakunnallani siihen ei ole yksikään nuori ihminen liittynyt pariinkymmeneen vuoteen enää. Sanomalehtien ja mainosten varhaisjakelu sopii kaikkein parhaiten jaksaville nuorille. Mitä te oikein kuvittelette vanhenevien ihmisten voimavaroista? Ouhumattakaan terveydestä. Teistä vain näyttää siltä, että ovat jaksavia ja pystyviä, mutta monilla on jo tuki- ja liikuntaelinten rajoitteita, nivelrikkoa, kakkostyypin diabetestä, sydänvaivoja, huonounisuutta, kuulon ja näön heikkenemistä ja monenlaista muuta. Ei kaikki ole niitä teräsvanhuksia.
Ja kun on viimein tullut eläkeikään, totta kai sitä tahtoisi jo elää itselleen, eikä vain muille ja työlle. Pitäisi siitä vapaasta elämästä saada nauttiakin, sen vähän aikaa mitä se kestää.
Itsekin luulin, kun pääsin eläkkeelle, että tässähän jaksaisi vielä vaikka mitä, mutta nyt kun olen viisi vuotta eläkkeellä ollut, onkin tullut jo yhtä ja toista, mikä on ihan ikääntymiseen liittyvää. En minä millään jaksaisi enää hoitaa pikkulasta, vaikka varmasti osaisinkin. Onneksi omat lapsenlapset on jo aikuisia ja hoidin heidät työn ohella ja paljon hoidinkin. En takuulla ota ketään pientä lasta tähän itseäni juoksuttamaan, kun selkä on kankea kaikesta jumpasta ja hoidosta huolimatta. Pystyn tekemään pihatyötä sen mitä pystyn ja kun en enää pysty, lopetan sen työn siihen ja menen lepäämään. Pikkulapsen kanssa en vain voisi lopettaa, olisi vaan jatkettava vaikka kaksinkerroin.
En minä nuorena pitänyt lapsenhoitoa raskaana asiana, enkä edes isovanhempanakaan, kun olin vasta neljä- ja viisikymppinen. Mutta nyt on tullut ikä vastaan.
Mutta te vaan vaaditte eläkeläisiä jaksamaan ja pystymään? Oletteko te jotenkin puusilmiä vain oikeasti hulluja?
Työssäkäyvät lapsiperheiden vanhemmat eivät todellakaan pysty mitään vapaaehtoistöitä tekemään, ainakaan yhtään mitään säännöllistä ja sitovaa.
Minä olen osallistunut osallistumalla keräyksiin ja tekemällä lahjoituksia, mm. lastenvaatteita, asunnottomille vaatteita, eläinsuojeluun tarvikkeita.
Seurakuntien toiminta ei ole edes mitään hyvää työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologi kirjoitti:
Mietin, että oman hyvinvoinnin kannalta olisi ainakin tärkeää pyrkiä antamaan appivanhemmille sydämessään anteeksi ja nousta tämän kaiken yläpuolelle💪. Se avun antaminen ei ainakaan katkerana ole hyväksi sen enempää saajalle kuin antajalle. Seuraavan sukupolven näkökulmasta voisi olla tervettä nähdä, että tällaisten asioiden yli voidaan mennä ja että auttamisen kulttuuri on arvokas arvo, jota vaalitaan riippumatta siitä, mitä itse on saanut. Se on todellista arvojen välittämistä ja mahdollisuus katkaista katkeruuden ja itsekkyyden kulttuuri sukulinjassa. Ehkä voisitte pohtia tätä mahdollisuutta..? 😇
En ole appivanhempien sukua, joten sukulinjaa en voi katkaista.
Alue: Aihe vapaa
No tietysti jos se "huutelu" miniää häiritsee, niin hänellehän siitä syntyy se vastuu joko huutaa vastaan tai sitten olla hiljaa ja olla välittämättä. Mitäs muutakaan.
Kun on kerran todettu, että anoppi ei häiriköintiä omasta aloitteestaan lopeta.
Joko reagoit siihen tai et.
Koska olet muuten kuullut jonkun huutavan yksin ollessaan?
Oletko salaa kuunnellut oven takana?