Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Minusta tuossa on ollut todella mulkkua se, että anoppi on palannut eläkkeeltä töihin, kun aika on käynyt pitkäksi ja jaksamista on riittänyt. Silti jaksamista ei ole riittänyt siihen, että auttaisi oman lapsensa perhettä, kun perheen äiti on sairas.
Minä en laittaisi rikkaa ristiin tuollaisen anopin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ihan turhaa stressataan ja murehditaan iäkkäiden vanhusten hoidosta, sillä tämä yhteiskunta on rakennettu niin, ettei yksikään vanhus jäädä heitteille ja ilman apua. Eikä se ole myöskään koston väline.
Jokaisen lääkärikäynnin yhteydessä vanhuksen kyky selvitä yksin kotona arvioidaan ja kartoitetaan avun tarve. Tietenkin vanhusten lapset voivat osallistua hoidon kartuttamiseen, jopa hoitamiseen, mutta välttämätöntä se ei ole. Viranomaiset myös huolehtivat, jos vanhus tarvitsee oman edunvalvojan.
Ja kenenkään ei pidä auttaa vastointahtoaan vanhuksia, ei edes miniöiden, sillä se ei ole myöskään vanhuksen etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.
Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.
Tai mämmi pöydässä.Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen.
Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.
No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?
Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.
Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.
Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.
Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?
Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.
Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.
Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.
No mä olen kritisoinut tota mämmihommaa, olen 59v nykynuori.
Minä olen 66 ja maalta, ja siellä vuotuisiin juhliin valmistauduttiin huolella, ja se mämmi oli välttämätön pääsiäisen "merkki". Toki oli enemmän syöjiäkin, ja niiden joukossa niitäkin, joille mämmi maistui.
Olisiko nuorelle polvelle oman some-kanavan ylläpito samanlainen "turvanalle" elämän aavalla merellä kuin vanhemmalle sukupolvelle juhlien ylläpito? Tulee kaivattu tunne, että elämä on hallinnassa. Virheellinen sellainen...
Minä olen 63 ja maalta kotoisin ja tuo on täyttä puppua.
Minä olen mämmin tekijä. Suomessa valmistetaan joka pääsiäinen yli 2 milj. kiloa mämmiä. Jo pelkästään S-ryhmä myy sitä 2 miljoonaa rasiaa.
Jos se suhteutetaan väestömäärään, josta vähennetään vauvaikäiset ja letkuissa olevat henkilöt, jokainen suomalainen syö mämmiä 400g tai kantaa sen kompostiin eli lähes yhden tuokkosen verran.
Eli näyttäisi olevan monen perinne.
Pelkästään minä syön mämmiä monen muun ihmisen puolesta, samoin tekee minun lapset. Anoppi 90 v ei syö mämmiä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan turhaa stressataan ja murehditaan iäkkäiden vanhusten hoidosta, sillä tämä yhteiskunta on rakennettu niin, ettei yksikään vanhus jäädä heitteille ja ilman apua. Eikä se ole myöskään koston väline.
Jokaisen lääkärikäynnin yhteydessä vanhuksen kyky selvitä yksin kotona arvioidaan ja kartoitetaan avun tarve. Tietenkin vanhusten lapset voivat osallistua hoidon kartuttamiseen, jopa hoitamiseen, mutta välttämätöntä se ei ole. Viranomaiset myös huolehtivat, jos vanhus tarvitsee oman edunvalvojan.
Ja kenenkään ei pidä auttaa vastointahtoaan vanhuksia, ei edes miniöiden, sillä se ei ole myöskään vanhuksen etu.
En ole vielä vanhus, vasta 78, mutta vuotuisessa kontrollissa hoitaja haastattelee tarkasti miten pärjään, onko ajokorttia ja paljonko ajan, miten iso asunto, miten käytän päiväni jne.
Samoin olin pikku toimenpiteessä sairaalassa, hyvin tarkka kartoitus myös, oli kai sosiaalityöntekijä. Siitä on kyllä monelle hyötyä, tuttu oli keuhkokuumeen takia sairaalassa, sos.työntekijä hankki hänelle läheisestä kaupasta mahdollisuuden tilata puhelimella ruokaa ( ei käytä nettiä), rollaattorin sydänvian takia ja hälytysrannekkeen . Niin ja päivän viikossa päivätoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään.
Maailma on isoja harmeja täynnä.
Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?
Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?
Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa.
Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.
Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.
Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.
Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.
Tai mämmi pöydässä.Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen.
Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.
No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?
Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.
Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.
Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.
Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?
Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.
Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.
Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.
No mä olen kritisoinut tota mämmihommaa, olen 59v nykynuori.
Minä olen 66 ja maalta, ja siellä vuotuisiin juhliin valmistauduttiin huolella, ja se mämmi oli välttämätön pääsiäisen "merkki". Toki oli enemmän syöjiäkin, ja niiden joukossa niitäkin, joille mämmi maistui.
Olisiko nuorelle polvelle oman some-kanavan ylläpito samanlainen "turvanalle" elämän aavalla merellä kuin vanhemmalle sukupolvelle juhlien ylläpito? Tulee kaivattu tunne, että elämä on hallinnassa. Virheellinen sellainen...
Minä olen 63 ja maalta kotoisin ja tuo on täyttä puppua.
Eikö teillä päin vietetty joulua leipomisineen ja laatikoineen? Eikö haettu juhannuskoivuja juhannuksena? Meillä tuotiin lattialle lehtiäkin, mikä oli meistä lapsista hauskaa. Nykyään sitä ei voi tehdä punkkivaaran takia. Joulutorttutaikina tehtiin totisesti itse, ja ennen joulua ja juhannusta suursiivous. Niin, s u u r s i i v o u s.
Mutta miksi puhut niin vihamielisesti? "Täyttä puppua"? Millä valtuuksilla sinä sanot minua valehtelijaksi, my friend? :D
Minun kotiseudullani Pohjois-Savossa oli juhlaperinne vielä 60-luvulla hyvin voimissaan. Jos sinun ympäristössä ei ollut niin ehkä sinä elit joko a) hyvin sivistymättömällä kulmakunnalla b) hyvin modernilla kulmakunnalla?
Ei meillä ollut mitään mämmipakkoa tai ihmerituaaleja. Edes silloin.
Sinun takahikiäsi on ihan vaan se takahikiä. Älä yleistä.
Miksi olet edelleen noin vihamielinen? Jos istuttaisiin kahvipöydässä näitä juttelemassa, et puhuisi minulle noin.
Mistä päin Suomea mahdat olla? Mainitsemani juhannusrituaalit ovat yleisiä Savossa. Älä itse yleistä omaa kokemustasi koko maahan ja sillä varjolla dissaa mua! :)
Ja todella, Pohjois-Savo on takahikiää, sowhat. Syrjäisissä paikoissa vanhat tavat säilyvät pisimpään, tämän ei pitäisi olla mikään uutinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te kaivatte puolisoiksenne nämä ääliöitten kasvattamat? Minä, kun puolisooni tutustuin, tutustuin myös hänen vanhempiinsa, enkä olisi mennyt naimisiin, jos ääliöitä olisivat olleet.
Tämä. Ja jo vanhakansa tiesi, et nai vain puolisoa, vaan nait koko suvun.
Millä ihmeen perusteella nämä anoppiaan vihaavat ovat valinneet puolisonsa? Pettikö harkintakyky.
Ja mikä ikävintä, teidän lapset ovat saaneet puolet geeneistä tältä hullulta suvulta ja appivanhemmilta. Lapset ovat geeneiltään puolet miehen sukua ja monet asiat periytyvät.
Ei nykyään mitään koko sukua naida. Sukulaisista poimitaan ne, joiden kanssa ollaan tekemisissä ja siinä se.
Tule sinäkin tälle vuosituhannelle.
Et sitten ymmärrä pointtia. Ei ole kysymys siitä, kehen pitää yhteyttä, vaan siitä, että omien lasten perimästä puolet ja lastenlasten perimästä neljännes on kotoisin niiltä inhokkiappivanhemmilta. On ihan varteenotettava mahdollisuus, että joku lapsista tai lapsenlapsista on kuin peilikuva anopista. Siinähän valitset, kenen kanssa olet tekemisissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä jälkikäteinen rangaistus on samanlainen ongelma kuin kissan kuonon hierominen sen kakkaan tunteja myöhemmin. Ei ne tajua asiayhteyttä sitten enää. Sama vanhustesi kanssa. Luultavasti aikoinaan et sanonut appivanhemmille yhtikäs mitään, korkeintaan hieman ynseänä tarjoilit ne kahvit ja pullat. Ja nyt kun kieltäydyt auttamasta niitä, ne eivät tajua miksi ja olet taas se paha, epämiellyttävä miniä heidän silmissään. Näin se menee. Koita nyt tällä kertaa artikuloida selvästi, mistä haluttomuutesi auttaa heitä johtuu. Toisin kuin kissoille, heille voi ehkä saada asian selittämällä läpi.
Mitä väliä sillä on mitä ne ajattelevat? Tai miksi tuollaisiin pitäisi tuhlata yhtään aikaa tai energiaa?
Normaalit ihmiset ajattelevat kovastikin toisiaan ja välittävät siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat. Koko yhteiskunta toimii sillä energialla. Mieti esimerkiksi maineen merkitystä ihmiselle. Hassua, että tällaista pitää jollekin opettaa.
Ei täällä oo normaaleja ihmisiä. Nää on kaikki miniät varsinkin täällä jotain huutosakkia.
Niin katsos kun me ollaan omia persooniamme joilla on oma elämä ja omat mielipiteet. Ei mitään mystisiä miniöitä, jotka on tarkoitettu palvelemaan miehensä vanhempia. Minulla on omatkin vanhemmat ja heistä välitän. Rakastavat minua eivätkä kohtele kuin roskakasaa. Niin joo onpa vaikea valita, huolehdinko inhottavista appivanhemmista vai rakastavista omista vanhemmistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SAnoma Oy lietsoo tänäänkin sinuun turhaa pelkoa ja vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Tämä. Minulla on samanlainen anoppi, ja olen päättänyt että en aio häntä auttaa ikinä, ei hänelläkään ole kiinnostanut poikansa saati lapsenlapsensa.
Onko tämä ilmaisutapa joku murreasia? Mulla alkaa ärsyttää, hänellä ei kiinnosta, kun oikeastihan se olisi mua alkaa ärsyttää, ja häntä ei kiinnosta. En yritä nyt olla kielipoliisi tässä, vaikka siihen taipumusta onkin, vaan nyt oikeasti mietin että puhutaanko jossain päin Suomea näin? Mistä tämä ilmaisutapa on peräisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joko petteri orpo on päässyt hoitoon
Ap, kutsu anoppi pääsiäisaterialle ja syötä sille tuokkonen mämmiä, jossa on laksatiiveja. Sitten hierot toisen tuokkosen sen hiuksiin ja kasvoille ja samalla kerrot miten koit jääneesi yksin sairaine vauvoinesi ja mielisairautesi kansaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kutsu anoppi pääsiäisaterialle ja syötä sille tuokkonen mämmiä, jossa on laksatiiveja. Sitten hierot toisen tuokkosen sen hiuksiin ja kasvoille ja samalla kerrot miten koit jääneesi yksin sairaine vauvoinesi ja mielisairautesi kansaa.
Juurikin näin! Hyi mikä kakka naama anoppi! Kakka kakka kakka!
Lisäksi voit tarjota KYLMÄÄ HK:N SINISTÄ MÄMMIHUNNULLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HK:n sinisen suosio perustuu siihen, että yhdestä paketista saa täytettä etu- ja takapyypyyhyn!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä jälkikäteinen rangaistus on samanlainen ongelma kuin kissan kuonon hierominen sen kakkaan tunteja myöhemmin. Ei ne tajua asiayhteyttä sitten enää. Sama vanhustesi kanssa. Luultavasti aikoinaan et sanonut appivanhemmille yhtikäs mitään, korkeintaan hieman ynseänä tarjoilit ne kahvit ja pullat. Ja nyt kun kieltäydyt auttamasta niitä, ne eivät tajua miksi ja olet taas se paha, epämiellyttävä miniä heidän silmissään. Näin se menee. Koita nyt tällä kertaa artikuloida selvästi, mistä haluttomuutesi auttaa heitä johtuu. Toisin kuin kissoille, heille voi ehkä saada asian selittämällä läpi.
Mitä väliä sillä on mitä ne ajattelevat? Tai miksi tuollaisiin pitäisi tuhlata yhtään aikaa tai energiaa?
Normaalit ihmiset ajattelevat kovastikin toisiaan ja välittävät siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat. Koko yhteiskunta toimii sillä energialla. Mieti esimerkiksi maineen merkitystä ihmiselle. Hassua, että tällaista pitää jollekin opettaa.
Ei täällä oo normaaleja ihmisiä. Nää on kaikki miniät varsinkin täällä jotain huutosakkia.
Niin katsos kun me ollaan omia persooniamme joilla on oma elämä ja omat mielipiteet. Ei mitään mystisiä miniöitä, jotka on tarkoitettu palvelemaan miehensä vanhempia. Minulla on omatkin vanhemmat ja heistä välitän. Rakastavat minua eivätkä kohtele kuin roskakasaa. Niin joo onpa vaikea valita, huolehdinko inhottavista appivanhemmista vai rakastavista omista vanhemmistani.
Ikävää jos olet sellainen ettei susta tykätä😏
miksi sinä aina jankkaat tästä samasta asiasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan turhaa stressataan ja murehditaan iäkkäiden vanhusten hoidosta, sillä tämä yhteiskunta on rakennettu niin, ettei yksikään vanhus jäädä heitteille ja ilman apua. Eikä se ole myöskään koston väline.
Jokaisen lääkärikäynnin yhteydessä vanhuksen kyky selvitä yksin kotona arvioidaan ja kartoitetaan avun tarve. Tietenkin vanhusten lapset voivat osallistua hoidon kartuttamiseen, jopa hoitamiseen, mutta välttämätöntä se ei ole. Viranomaiset myös huolehtivat, jos vanhus tarvitsee oman edunvalvojan.
Ja kenenkään ei pidä auttaa vastointahtoaan vanhuksia, ei edes miniöiden, sillä se ei ole myöskään vanhuksen etu.
En ole vielä vanhus, vasta 78, mutta vuotuisessa kontrollissa hoitaja haastattelee tarkasti miten pärjään, onko ajokorttia ja paljonko ajan, miten iso asunto, miten käytän päiväni jne.
Samoin olin pikku toimenpiteessä sairaalassa, hyvin tarkka kartoitus myös, oli kai sosiaalityöntekijä. Siitä on kyllä monelle hyötyä, tuttu oli keuhkokuumeen takia sairaalassa, sos.työntekijä hankki hänelle läheisestä kaupasta mahdollisuuden tilata puhelimella ruokaa ( ei käytä nettiä), rollaattorin sydänvian takia ja hälytysrannekkeen . Niin ja päivän viikossa päivätoimintaan.Juuri näin. Ja arvioiti tapahtuu useamman henkilön toimesta esim. lääkärin ja sosiaalityöntekijän, jopa vaatetus, hygienia, yleisilme arvioidaan ja ne kirjataan ylös ja arvioidaan pitkässä juoksussa, onko muutoksia tapahtunut ja mitkä on mahdolliset avun tarve jne.
Turha täällä on miniöiden ja aikuisten lasten kantaa huolta, murehtia tai tehdä kostosuunnitelmia, sillä yhtälailla kuin muutkin, myös ikäihmisillä on lain antama turva ja oikeudet, eikä niitä kukaan voi ottaa pois.
Ja yhtälailla ikäihmisillä on oikeus ihmisarvoiseen ja hyvään elämään, kuin muillakin, ovathan myös he veronmaksajia, siinä missä nuoremmat.Turhaa uhittelua nuoremmalta sukupolvilta.
Eipä usko, että päällimmäisenä mielessä olisi varsinainen kostonhimo tai toive, etteivät vanhukset saisi hoitoa. Kyse on siitä, missä ovat omat rajat suhteessa muiden odotuksiin. Tämä on yleistä sukulaisuuteen tai muhun velvollisuuteen sidotuissa suhteissa, joissa läheisyys, huomioiminen ja välittäminen ei oikeasti korreloi käytännön odotusten suhteen. Ei tulla toimeen, on pahaa mieltä puolin ja toisin ehkä, jopa todella huonoa käytöstä jota kukaan muu ei sietäisi ja silti sidottuja jollain moraalikoodilla siihen raskauteen.
Ap:kin pohti ihan asiallisesti, miten toimia kun tunteet ovat ristiriitaiset, kantoi jopa syyllisyyttä aikeestaan "tylysti" toimia vastoin toisten odotuksia, omat tunteet huomioiden. Kyse ei ole kenenkään rankaisusta, vaan siitä epämiellyttävästä tunteesta, että täytyisi pitää lähellä ihmisiä joihin ei luota, jotka ovat loukanneet käytöksellään. Ovat henkisesti etäisiä, mutta vaativat läheisen suhteen käytäntöjä ja sitoutumista. Se ei ole lainkaan neutraali tilanne. Mutta se että sitä pohtii, kertoo ettei se ole myöskään samantekevä. Ja on hyvä pohtia, jotta ne tunteet tulee kohdattua ja ratkaisu löytyy kyllä sitä kautta. Ei vaadi edes hirveää sotaa tai vihanpitoa, vain rajat jos niitä tarvitaan. Rajat, joissa on huomioitu kokonaisuus, eikä vain poltella siltoja ja kostatella sinne tänne.
Tää on niin hauska ketju.
Kyllä anopit saa mämmiä syödäkseen ja naamalle.
Varokaa vain, ettei anoppi nuorru likaa ja näytä kauniimmalta, kuin miniä, ruista kun käytetään kosmetiikassa.
Ja mistä te tiedätte anopin toivomukset ja jutut, kun ette ole anopin kanssa missään tekemisissä?
Vai onko nämä jotkut muistelot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihan turhaa stressataan ja murehditaan iäkkäiden vanhusten hoidosta, sillä tämä yhteiskunta on rakennettu niin, ettei yksikään vanhus jäädä heitteille ja ilman apua. Eikä se ole myöskään koston väline.
Jokaisen lääkärikäynnin yhteydessä vanhuksen kyky selvitä yksin kotona arvioidaan ja kartoitetaan avun tarve. Tietenkin vanhusten lapset voivat osallistua hoidon kartuttamiseen, jopa hoitamiseen, mutta välttämätöntä se ei ole. Viranomaiset myös huolehtivat, jos vanhus tarvitsee oman edunvalvojan.
Ja kenenkään ei pidä auttaa vastointahtoaan vanhuksia, ei edes miniöiden, sillä se ei ole myöskään vanhuksen etu.
En ole vielä vanhus, vasta 78, mutta vuotuisessa kontrollissa hoitaja haastattelee tarkasti miten pärjään, onko ajokorttia ja paljonko ajan, miten iso asunto, miten käytän päiväni jne.
Samoin olin pikku toimenpiteessä sairaalassa, hyvin tarkka kartoitus myös, oli kai sosiaalityöntekijä. Siitä on kyllä monelle hyötyä, tuttu oli keuhkokuumeen takia sairaalassa, sos.työntekijä hankki hänelle läheisestä kaupasta mahdollisuuden tilata puhelimella ruokaa ( ei käytä nettiä), rollaattorin sydänvian takia ja hälytysrannekkeen . Niin ja päivän viikossa päivätoimintaan.Juuri näin. Ja arvioiti tapahtuu useamman henkilön toimesta esim. lääkärin ja sosiaalityöntekijän, jopa vaatetus, hygienia, yleisilme arvioidaan ja ne kirjataan ylös ja arvioidaan pitkässä juoksussa, onko muutoksia tapahtunut ja mitkä on mahdolliset avun tarve jne.
Turha täällä on miniöiden ja aikuisten lasten kantaa huolta, murehtia tai tehdä kostosuunnitelmia, sillä yhtälailla kuin muutkin, myös ikäihmisillä on lain antama turva ja oikeudet, eikä niitä kukaan voi ottaa pois.
Ja yhtälailla ikäihmisillä on oikeus ihmisarvoiseen ja hyvään elämään, kuin muillakin, ovathan myös he veronmaksajia, siinä missä nuoremmat.Turhaa uhittelua nuoremmalta sukupolvilta.
Eipä usko, että päällimmäisenä mielessä olisi varsinainen kostonhimo tai toive, etteivät vanhukset saisi hoitoa. Kyse on siitä, missä ovat omat rajat suhteessa muiden odotuksiin. Tämä on yleistä sukulaisuuteen tai muhun velvollisuuteen sidotuissa suhteissa, joissa läheisyys, huomioiminen ja välittäminen ei oikeasti korreloi käytännön odotusten suhteen. Ei tulla toimeen, on pahaa mieltä puolin ja toisin ehkä, jopa todella huonoa käytöstä jota kukaan muu ei sietäisi ja silti sidottuja jollain moraalikoodilla siihen raskauteen.
Ap:kin pohti ihan asiallisesti, miten toimia kun tunteet ovat ristiriitaiset, kantoi jopa syyllisyyttä aikeestaan "tylysti" toimia vastoin toisten odotuksia, omat tunteet huomioiden. Kyse ei ole kenenkään rankaisusta, vaan siitä epämiellyttävästä tunteesta, että täytyisi pitää lähellä ihmisiä joihin ei luota, jotka ovat loukanneet käytöksellään. Ovat henkisesti etäisiä, mutta vaativat läheisen suhteen käytäntöjä ja sitoutumista. Se ei ole lainkaan neutraali tilanne. Mutta se että sitä pohtii, kertoo ettei se ole myöskään samantekevä. Ja on hyvä pohtia, jotta ne tunteet tulee kohdattua ja ratkaisu löytyy kyllä sitä kautta. Ei vaadi edes hirveää sotaa tai vihanpitoa, vain rajat jos niitä tarvitaan. Rajat, joissa on huomioitu kokonaisuus, eikä vain poltella siltoja ja kostatella sinne tänne.
Ap:n tapauksessa ne sillat kyllä paloi jo tuohon appivanhempien käytökseen.
Alue: Aihe vapaa
Onko näppituntumaa kuinka suosittu hapansilakka on täällä meillä.