Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En auta äitiäni. Hän ei auttanut minua silloin kun sain lapsia, vaikka tuli mummoksi viiskymppisenä. Omat lapsensa hän hoidatti omalla äidillään ja anopillaan. Nyt vanhana valittaa että on niin yksin. Minun paukkuni menevät omien lastenlasten hoitamiseen.

Juu, 70/80- luvulla oli suorastaan yleinen tapa hoidattaa lapset mummoilla. Kesät myös mummolassa ja pitemmät muut vapaat.

Omat sisarukseni olivat myös oikein taitavia tässä asiassa.

Asuin kaupungin työläislähiössä, maaltamuuttaneita olimme monet. En muista kuitenkaan kenenkään lapsien olleen kesiä pois, siinä nuo samat penskat pihassa pyöri kesät talvet. Perheenä jos joku joskus kävi siellä jossai itä-suomessa tms.

Ehkä jossain piireissä missä ökyolemista isovanhemmilla, sitten pitivät lapsenlapsiaan?

Meidän lapset olivat alakoululaisina kesäsiirtolassa kyllä. Maksulliset 2 viikkoa.

Minä olin 4v mummolassa hoidossa, kun äiti meni töihin ja mummo oli silloin jo yli 80v ja liikkui keppien kanssa. Muistan, kun kävin yksin kaupassa ja siivosin, sitten mummon terveys romahti ja kuoli.

Meille tuli maalta joku kotiapulainen, joka varasti äidin vaatteita ja muuta ja se loppui siihen. Muistan vaan sen hirveän tupakan savun sisällä.

Siinä vaiheessa kun olin 6v ja olin kotona yksin, kun vanhemmat olivat töissä. Ja hyvin pärjäsin. Ja niin oli moni muukin lapsi.

Eli ei ne ennenkään mummot hoitanut lapsia.

Ennemmin ottaisin selvää, miten anoppi itse hoiti omat vanhempansa ja appivanhempansa!

Voi olla ajatusmaailma hänellä, että nuorena sitä jaksaa, mutta vanhuksia autetaan.

Jos anoppi ei pitänyt sairauttasi yhtä vakavana kuin itse pidit. Syöpä on vakava, joku masennus ei ole.

Antakaa appivanhempien ihmeessä muuttaa teidän lähelle ja muuttakaa sitten itse vanhempiesi lähelle :D

Vierailija kirjoitti:

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Edestään löytäminen ei päde ap:n appivanhempiin?

Miks lainaatte aiempia kommentteja omaan ketjuun? Jokainen meistä on lukutaitoinen ja tuo pitkä rimpsu vaan häiritsee lukemista.

Ei sun tarvi auttaa appivanhempia ainakaan päivittäin tai edes kuukausittain. Ihan ei kuitenkaan kannata selkää kääntää kokonaan ettet vaikuta liian tylyltä. Ovathan he sinun lastesi isovanhempia. Katkeruus ja kostaminen vie lopulta sun energiaa ja voimia henkisellä tasolla. Kuulumisia on hyvä kysellä välillä. Miehesi saa auttaa vanhempiaan, kun tarvetta.

Ei näillä asioilla kannata päätä vaivata. Voi olla etteivät apua kaipaakaan ja jos kaipaavat niin ohjaat soittamaan jollekin kotitalkkari-tain hoivafirmalle, mitä apua nyt kaipaavatkaan.

Miten ap miehesi aikoo toimia? Onko hänelle selvyys auttaa vai oletteko yhdesdä sitä mieltä ettei ole syytä?

Vierailija kirjoitti:

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Jo pieni lapsi tekee huomioita, kuuntelee tarkkaan.  Huomaa kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja isovanhempiaan, imevät ympäristöstä kuinka ihmisiä kohdellaan.

Kummalliseksi mennyt tämä isänmaani, lässytetään ja toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja samaan hengenvetoon solvataan jopa läheisiä.

Kuvottavaa teatteria toki myös päättäjien taholta. Tätä  on jatkunut jo muutaman vuoden ajan  ja menee aina vaan kuvottavammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvi auttaa appivanhempia ainakaan päivittäin tai edes kuukausittain. Ihan ei kuitenkaan kannata selkää kääntää kokonaan ettet vaikuta liian tylyltä. Ovathan he sinun lastesi isovanhempia. Katkeruus ja kostaminen vie lopulta sun energiaa ja voimia henkisellä tasolla. Kuulumisia on hyvä kysellä välillä. Miehesi saa auttaa vanhempiaan, kun tarvetta.

Ei heitä kiinnostaneet ne lapsenlapset edes hädän hetkellä. Ei siis mitään isovanhemmuutta jota vaalia.

Miehen kuuluu auttaa vielä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Jo pieni lapsi tekee huomioita, kuuntelee tarkkaan.  Huomaa kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja isovanhempiaan, imevät ympäristöstä kuinka ihmisiä kohdellaan.

Kummalliseksi mennyt tämä isänmaani, lässytetään ja toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja samaan hengenvetoon solvataan jopa läheisiä.

Kuvottavaa teatteria toki myös päättäjien taholta. Tätä  on jatkunut jo muutaman vuoden ajan  ja menee aina vaan kuvottavammaksi.

Millähän lailla läheisiä lapsille nuo appivanhemmat on?

Vierailija kirjoitti:

Ei näillä asioilla kannata päätä vaivata. Voi olla etteivät apua kaipaakaan ja jos kaipaavat niin ohjaat soittamaan jollekin kotitalkkari-tain hoivafirmalle, mitä apua nyt kaipaavatkaan.

Miten ap miehesi aikoo toimia? Onko hänelle selvyys auttaa vai oletteko yhdesdä sitä mieltä ettei ole syytä?

Elämässä voi käydä niinkin, että koko poppoo on avun tarpeessa, ei kannata isotella.

Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun tarvi auttaa appivanhempia ainakaan päivittäin tai edes kuukausittain. Ihan ei kuitenkaan kannata selkää kääntää kokonaan ettet vaikuta liian tylyltä. Ovathan he sinun lastesi isovanhempia. Katkeruus ja kostaminen vie lopulta sun energiaa ja voimia henkisellä tasolla. Kuulumisia on hyvä kysellä välillä. Miehesi saa auttaa vanhempiaan, kun tarvetta.

Mulla ainakin on paljon helpompaa pitää kunnon hajurako anoppiin kuin yrittää sietää hänen seuraansa (=jatkuvaa ilkeilyä ja muuta epämiellyttävää käytöstä). Mihin mä moista myrkkytynnyriä tarvitsen elämässäni? Tai mun lapset?

Tuo alkaa olemaan jo sairasta kun naiset ei näe muita ihmisiä kuin hyötyinä ja etuina itselleen ongelmiin jotka johtuu täysin omasta päätöksestä lisääntyä sen varaan että muut kyllä unohtaa oman elämänsä ja auttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Jo pieni lapsi tekee huomioita, kuuntelee tarkkaan.  Huomaa kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja isovanhempiaan, imevät ympäristöstä kuinka ihmisiä kohdellaan.

Kummalliseksi mennyt tämä isänmaani, lässytetään ja toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja samaan hengenvetoon solvataan jopa läheisiä.

Kuvottavaa teatteria toki myös päättäjien taholta. Tätä  on jatkunut jo muutaman vuoden ajan  ja menee aina vaan kuvottavammaksi.

Millähän lailla läheisiä lapsille nuo appivanhemmat on?

Ovat ehkä perineet geenit, sitämyötä  myös ihmisyyden.

Et ole julma.

Oli kyllä vähän turhan tarkkaan viritetty tarina. Ei ole enää uskottavaa ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.

Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat. 

Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.

Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.

Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään. 

Maailma on isoja harmeja täynnä.

Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.

Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?

Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?

Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa. 

Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.

Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.

Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.

Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.

Tai mämmi pöydässä.

Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen. 

Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.

No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?

Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.

Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.

Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.

Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?

Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.

Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.

Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.

Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.

No mä olen kritisoinut tota mämmihommaa, olen 59v nykynuori.

Eli arvostelet ja pilkkaat ja tunnet kaunaa n. 90+ v anoppiasi kohtaan joka ostaa mämmiä eikä sulle sitä kossua vai mitä sen piti olla.

Onhan se nuorekasta menoa kylläkin.

Minä tykkään mämmistä, minun 90-vuotias anoppi ei. En silti vaadi, että hänen pitää sitä syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Jo pieni lapsi tekee huomioita, kuuntelee tarkkaan.  Huomaa kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja isovanhempiaan, imevät ympäristöstä kuinka ihmisiä kohdellaan.

Kummalliseksi mennyt tämä isänmaani, lässytetään ja toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja samaan hengenvetoon solvataan jopa läheisiä.

Kuvottavaa teatteria toki myös päättäjien taholta. Tätä  on jatkunut jo muutaman vuoden ajan  ja menee aina vaan kuvottavammaksi.

Millähän lailla läheisiä lapsille nuo appivanhemmat on?

Ovat ehkä perineet geenit, sitämyötä  myös ihmisyyden.

Mä en ollut läheinen mun isän vanhempien kanssa. Olen isäni äidin näköinen, mutta henkisellä tasolla minulla ei ollut häneen yhteyttä. Nähtiin jouluisin ja äitienpäivänä, muuten ei. Sukupuussa olen läheinen, oikeassa elämässä näin ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Oma anoppini on tuollainen. Paras oli, kun jälkikäteen muisteli, miten paljon olivat apuna. No eivät olleet! Jos menisin tuon sanomaan ääneen, niin anoppi märisisi, miten kiittämätön olen ja kyllä he aina sanoivat, että voivat tulla avuksi. Noh, aika monta kertaa kysyttiin ja sanoivat ei, niin lopetettiin jossain vaiheessa kyseleminen

Meillä oli vähän samaa appivanhempien kanssa. Omat lapset syntyivät hieman aikaisemmin kuin vaimon veljen lapset eli olivat ainoat lapsenlapset aikanaan. Ymmärrettiin heti alussa, että hoitoapuun ei ole syytä tukeutua. Anopin sanat "sellaista se arki lasten kanssa sitten on" muistan vieläkin. Isovanhemmat olivat toki lastenlastensa kanssa, mutta aina siten, että olimme hoitamassa kaikki "tylsät" hommat. Eiväthän he olisi voineetkaan tulla meille, kun asuttiin Vantaalla ja he Espoossa. Liian pitkä ajomatka omalla autolla. Se ei kuitenkaan estänyt olettamasta, että tulisimme lasten kanssa julkisilla heille. Heillä oli tietysti täysi oikeus tähän ja annoimme heidän muodostaa isovanhempi-lastenlapsi suhteen ihan heidän omilla ehdoillaan.

Kun vaimon veli sai lapsia ja nämä tästä vähän kasvoivat, otti veli aivan kaiken lastenhoitoavun vastaan. Oltiin vaimon kanssa hämmästyneitä, kun taksipalvelu pelasi useamman kerran viikossa ja mentiin viikonloppuisin hoitamaan veljelle kotiin, että vanhemmat pääsevät harrastamaan. Tämä selittyi ainakin osaksi sillä, että veli oli antanut ymmärtää, että lastenlapsia ei enää nähdä, jos ei apua heru. Tämähän on tietysti kaikki heidän ja poikansa välinen asia, mutta kyllä minulla leuka loksahti, kun appi sanoi kerran, selvästi väsyneenä lastenhoito- ja -kuljetusrumbaan, että "kyllä sitä T:n perhettä nyt autetaan, niin kuin silloin teitä aikanaan" En tietenkään sanonut mitään, mutta kyllä voi mieli muuttaa asioita. Appi oli kyllä ollut auttamassa, muutaman kerran sovitusti, kun vaimo luki pääsykokeisiin (apellakin tuntui olevan tuolloin kivaa, oltaisiin toki pärjätty palkatulla hoitajallakin) ja kerran suunnittelematta, kun tytär sairastui vatsatautiin ja molempien oli pakko mennä töihin. Tästä olen toki kiitollinen. Mutta en voi käsittää, miten hän voi verrata noita muutamaa tapausta tähän kuukausien (nyt jo vuosien) intensiiviseen hoitopalveluun. Mutta sitten... annan asian olla.