Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?

Jos et tuon selostuksen jälkeen pysty itse päättämään, oletko julma vai et, niin olet vähän yksinkertainen.

Ei, et ole julma jos et osallistu auttamiseen. Jos tulee kyselyä, niin tee selväksi appivanhemmillesi, miksi et katso olevasi velvoitettu auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Jo pieni lapsi tekee huomioita, kuuntelee tarkkaan.  Huomaa kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja isovanhempiaan, imevät ympäristöstä kuinka ihmisiä kohdellaan.

Kummalliseksi mennyt tämä isänmaani, lässytetään ja toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja samaan hengenvetoon solvataan jopa läheisiä.

Kuvottavaa teatteria toki myös päättäjien taholta. Tätä  on jatkunut jo muutaman vuoden ajan  ja menee aina vaan kuvottavammaksi.

Millähän lailla läheisiä lapsille nuo appivanhemmat on?

Ovat ehkä perineet geenit, sitämyötä  myös ihmisyyden.

Täysin vieraita ihmisiä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Jo pieni lapsi tekee huomioita, kuuntelee tarkkaan.  Huomaa kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja isovanhempiaan, imevät ympäristöstä kuinka ihmisiä kohdellaan.

Kummalliseksi mennyt tämä isänmaani, lässytetään ja toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja samaan hengenvetoon solvataan jopa läheisiä.

Kuvottavaa teatteria toki myös päättäjien taholta. Tätä  on jatkunut jo muutaman vuoden ajan  ja menee aina vaan kuvottavammaksi.

Millähän lailla läheisiä lapsille nuo appivanhemmat on?

Lapsi saa mallin, esimerkin ja asenteen vanhemmiltaan ja kotoa ja kuuntelee tarkkaan, mitä vanhemmat puhuvat kotona, niin hyvässä kuin pahassa. Ja miten kohtelee muita.

Nykyää rumaa kielenkäyttöä ja vihapuhetta esiintyy jo 3v päiväkodissa, halveksuntaa, alistamista ja haukkumista. Tietäisipä vanhemmat mitä kaikkea lapset puhuvat kotiasioista? Ja sama jatkuu koulussa.

Ja opettajan ja hoitajien työ valuu, kuin vesi hanhen selästä.

Ja kyllä, vaikea on selittää lapselle miksi ruma kielenkäyttö ja vihapuhe ei ole salittua, kun lapsi kirkkain silmin kertoo, niin äidin tai isän sanovan kotona. Mihin siinä tilanteessa lapsen pitäisi uskoa?

Ei pieni lapsi keksi omasta päästään, eikä edes tiedä, mitä tarkoittaa kusipää, saatan..huor..kyrp..mustasäkki, loinen jne. Kyllä ne on vanhemmilta ja lähipiiriltä opittuja ilmaisuja ja sitten lapset oppivat ne toisiltaan. Eikä ole lainkaan harvinaista, millaista kieltä vanhemmat ovat käyttäneet esim. henkilökunnasta, kun kotona vanhemmat ovat ruotineet asioita. Lapset ovat vanhempiensa peilejä.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääliö olet sinä Ap. Jätä auttamatta jos siltä tuntuu mutta edestäsipä löydät.

Jo pieni lapsi tekee huomioita, kuuntelee tarkkaan.  Huomaa kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja isovanhempiaan, imevät ympäristöstä kuinka ihmisiä kohdellaan.

Kummalliseksi mennyt tämä isänmaani, lässytetään ja toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja samaan hengenvetoon solvataan jopa läheisiä.

Kuvottavaa teatteria toki myös päättäjien taholta. Tätä  on jatkunut jo muutaman vuoden ajan  ja menee aina vaan kuvottavammaksi.

Millähän lailla läheisiä lapsille nuo appivanhemmat on?

Lapsi saa mallin, esimerkin ja asenteen vanhemmiltaan ja kotoa ja kuuntelee tarkkaan, mitä vanhemmat puhuvat kotona, niin hyvässä kuin pahassa. Ja miten kohtelee muita.

Nykyää rumaa kielenkäyttöä ja vihapuhetta esiintyy jo 3v päiväkodissa, halveksuntaa, alistamista ja haukkumista. Tietäisipä vanhemmat mitä kaikkea lapset puhuvat kotiasioista? Ja sama jatkuu koulussa.

Ja opettajan ja hoitajien työ valuu, kuin vesi hanhen selästä.

Ja kyllä, vaikea on selittää lapselle miksi ruma kielenkäyttö ja vihapuhe ei ole salittua, kun lapsi kirkkain silmin kertoo, niin äidin tai isän sanovan kotona. Mihin siinä tilanteessa lapsen pitäisi uskoa?

Ei pieni lapsi keksi omasta päästään, eikä edes tiedä, mitä tarkoittaa kusipää, saatan..huor..kyrp..mustasäkki, loinen jne. Kyllä ne on vanhemmilta ja lähipiiriltä opittuja ilmaisuja ja sitten lapset oppivat ne toisiltaan. Eikä ole lainkaan harvinaista, millaista kieltä vanhemmat ovat käyttäneet esim. henkilökunnasta, kun kotona vanhemmat ovat ruotineet asioita. Lapset ovat vanhempiensa peilejä.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

No onneksi ne kusipäät ei ole tekemisissä eivätkä saastuta lapsensa perhettä.

Muhikoot itsekkäissä liemissään vastedeskin.

Sanoma Oy lietsoo tänäänkin sinuun turhaa vihaa ja negatiivisuutta.

Lue heidän uutisiaan suurella varauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mikäli minä muistan lapsuuteni oikein, tämä suurten ikäluokkien porukka suorastaan sylki sotaveteraanien päälle - mutta nytkö sillä sitten selitellään oma paska käytös?

Haiskahtaa ihan narsismilta.

Juu varmaan parikymppiset teki noin pomoilleen ja työtovereille joiden "oppipoikina" olivat työmailla.

Älä nyt yleistä jonkun helsingin yläluokkaisen taistolaisnuorison puheita esim tehdassaleihin.

Hyvä pointti! Ja oma isäni sanoi, että ekana heidät häpäisi Suomen valtio jättämällä sotainvalidit tyhjän päälle, piti perustaa omat liitot, että olisi jotain turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.

Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat. 

Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.

Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.

Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään. 

Maailma on isoja harmeja täynnä.

Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.

Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?

Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?

Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa. 

Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.

Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.

Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.

Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.

Tai mämmi pöydässä.

Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen. 

Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.

No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?

Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.

Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.

Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.

Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?

Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.

Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.

Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.

Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.

No mä olen kritisoinut tota mämmihommaa, olen 59v nykynuori.

Minä olen 66 ja maalta, ja siellä vuotuisiin juhliin valmistauduttiin huolella, ja se mämmi oli välttämätön pääsiäisen "merkki". Toki oli enemmän syöjiäkin, ja niiden joukossa niitäkin, joille mämmi maistui.

Olisiko nuorelle polvelle oman some-kanavan ylläpito samanlainen "turvanalle" elämän aavalla merellä kuin vanhemmalle sukupolvelle juhlien ylläpito? Tulee kaivattu tunne, että elämä on hallinnassa. Virheellinen sellainen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.

Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat. 

Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.

Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.

Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään. 

Maailma on isoja harmeja täynnä.

Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.

Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?

Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?

Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa. 

Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.

Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.

Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.

Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.

Tai mämmi pöydässä.

Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen. 

Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.

No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?

Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.

Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.

Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.

Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?

Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.

Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.

Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.

Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.

No mä olen kritisoinut tota mämmihommaa, olen 59v nykynuori.

Minä olen 66 ja maalta, ja siellä vuotuisiin juhliin valmistauduttiin huolella, ja se mämmi oli välttämätön pääsiäisen "merkki". Toki oli enemmän syöjiäkin, ja niiden joukossa niitäkin, joille mämmi maistui.

Olisiko nuorelle polvelle oman some-kanavan ylläpito samanlainen "turvanalle" elämän aavalla merellä kuin vanhemmalle sukupolvelle juhlien ylläpito? Tulee kaivattu tunne, että elämä on hallinnassa. Virheellinen sellainen...

Minä olen 63 ja maalta kotoisin ja tuo on täyttä puppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.

Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat. 

Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.

Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.

Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään. 

Maailma on isoja harmeja täynnä.

Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.

Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?

Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?

Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa. 

Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.

Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.

Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.

Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.

Tai mämmi pöydässä.

Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen. 

Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.

No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?

Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.

Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.

Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.

Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?

Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.

Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.

Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.

Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.

No mä olen kritisoinut tota mämmihommaa, olen 59v nykynuori.

Minä olen 66 ja maalta, ja siellä vuotuisiin juhliin valmistauduttiin huolella, ja se mämmi oli välttämätön pääsiäisen "merkki". Toki oli enemmän syöjiäkin, ja niiden joukossa niitäkin, joille mämmi maistui.

Olisiko nuorelle polvelle oman some-kanavan ylläpito samanlainen "turvanalle" elämän aavalla merellä kuin vanhemmalle sukupolvelle juhlien ylläpito? Tulee kaivattu tunne, että elämä on hallinnassa. Virheellinen sellainen...

Minä olen 63 ja maalta kotoisin ja tuo on täyttä puppua.

Eikö teillä päin vietetty joulua leipomisineen ja laatikoineen? Eikö haettu juhannuskoivuja juhannuksena? Meillä tuotiin lattialle lehtiäkin, mikä oli meistä lapsista hauskaa. Nykyään sitä ei voi tehdä punkkivaaran takia. Joulutorttutaikina tehtiin totisesti itse, ja ennen joulua ja juhannusta suursiivous. Niin, s u u r s i i v o u s.

Mutta miksi puhut niin vihamielisesti? "Täyttä puppua"? Millä valtuuksilla sinä sanot minua valehtelijaksi, my friend? :D

Minun kotiseudullani Pohjois-Savossa oli juhlaperinne vielä 60-luvulla hyvin voimissaan. Jos sinun ympäristössä ei ollut niin ehkä sinä elit joko a) hyvin sivistymättömällä kulmakunnalla b) hyvin modernilla kulmakunnalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.

Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat. 

Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.

Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.

Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään. 

Maailma on isoja harmeja täynnä.

Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.

Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?

Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?

Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa. 

Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.

Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.

Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.

Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.

Tai mämmi pöydässä.

Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen. 

Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.

No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?

Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.

Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.

Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.

Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?

Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.

Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.

Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.

Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.

No mä olen kritisoinut tota mämmihommaa, olen 59v nykynuori.

Minä olen 66 ja maalta, ja siellä vuotuisiin juhliin valmistauduttiin huolella, ja se mämmi oli välttämätön pääsiäisen "merkki". Toki oli enemmän syöjiäkin, ja niiden joukossa niitäkin, joille mämmi maistui.

Olisiko nuorelle polvelle oman some-kanavan ylläpito samanlainen "turvanalle" elämän aavalla merellä kuin vanhemmalle sukupolvelle juhlien ylläpito? Tulee kaivattu tunne, että elämä on hallinnassa. Virheellinen sellainen...

Minä olen 63 ja maalta kotoisin ja tuo on täyttä puppua.

Eikö teillä päin vietetty joulua leipomisineen ja laatikoineen? Eikö haettu juhannuskoivuja juhannuksena? Meillä tuotiin lattialle lehtiäkin, mikä oli meistä lapsista hauskaa. Nykyään sitä ei voi tehdä punkkivaaran takia. Joulutorttutaikina tehtiin totisesti itse, ja ennen joulua ja juhannusta suursiivous. Niin, s u u r s i i v o u s.

Mutta miksi puhut niin vihamielisesti? "Täyttä puppua"? Millä valtuuksilla sinä sanot minua valehtelijaksi, my friend? :D

Minun kotiseudullani Pohjois-Savossa oli juhlaperinne vielä 60-luvulla hyvin voimissaan. Jos sinun ympäristössä ei ollut niin ehkä sinä elit joko a) hyvin sivistymättömällä kulmakunnalla b) hyvin modernilla kulmakunnalla?

Ei meillä ollut mitään mämmipakkoa tai ihmerituaaleja. Edes silloin.

Sinun takahikiäsi on ihan vaan se takahikiä. Älä yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mikäli minä muistan lapsuuteni oikein, tämä suurten ikäluokkien porukka suorastaan sylki sotaveteraanien päälle - mutta nytkö sillä sitten selitellään oma paska käytös?

Haiskahtaa ihan narsismilta.

Juu varmaan parikymppiset teki noin pomoilleen ja työtovereille joiden "oppipoikina" olivat työmailla.

Älä nyt yleistä jonkun helsingin yläluokkaisen taistolaisnuorison puheita esim tehdassaleihin.

Koko se suurten ikäluokkien sukupolvi on sylkenyt ja pyllistellyt sekä vanhempien että nuorempien ikäluokkien päälle aina, minäminäminäminä-tyylillä.

Mitäs itse nyt tällä teette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma anoppini on tuollainen. Paras oli, kun jälkikäteen muisteli, miten paljon olivat apuna. No eivät olleet! Jos menisin tuon sanomaan ääneen, niin anoppi märisisi, miten kiittämätön olen ja kyllä he aina sanoivat, että voivat tulla avuksi. Noh, aika monta kertaa kysyttiin ja sanoivat ei, niin lopetettiin jossain vaiheessa kyseleminen

Meillä oli vähän samaa appivanhempien kanssa. Omat lapset syntyivät hieman aikaisemmin kuin vaimon veljen lapset eli olivat ainoat lapsenlapset aikanaan. Ymmärrettiin heti alussa, että hoitoapuun ei ole syytä tukeutua. Anopin sanat "sellaista se arki lasten kanssa sitten on" muistan vieläkin. Isovanhemmat olivat toki lastenlastensa kanssa, mutta aina siten, että olimme hoitamassa kaikki "tylsät" hommat. Eiväthän he olisi voineetkaan tulla meille, kun asuttiin Vantaalla ja he Espoossa. Liian pitkä ajomatka omalla autolla. Se ei kuitenkaan estänyt olettamasta, että tulisimme lasten kanssa julkisilla heille. Heillä oli tietysti täysi oikeus tähän ja annoimme heidän muodostaa isovanhempi-lastenlapsi suhteen ihan heidän omilla ehdoillaan.

Kun vaimon veli sai lapsia ja nämä tästä vähän kasvoivat, otti veli aivan kaiken lastenhoitoavun vastaan. Oltiin vaimon kanssa hämmästyneitä, kun taksipalvelu pelasi useamman kerran viikossa ja mentiin viikonloppuisin hoitamaan veljelle kotiin, että vanhemmat pääsevät harrastamaan. Tämä selittyi ainakin osaksi sillä, että veli oli antanut ymmärtää, että lastenlapsia ei enää nähdä, jos ei apua heru. Tämähän on tietysti kaikki heidän ja poikansa välinen asia, mutta kyllä minulla leuka loksahti, kun appi sanoi kerran, selvästi väsyneenä lastenhoito- ja -kuljetusrumbaan, että "kyllä sitä T:n perhettä nyt autetaan, niin kuin silloin teitä aikanaan" En tietenkään sanonut mitään, mutta kyllä voi mieli muuttaa asioita. Appi oli kyllä ollut auttamassa, muutaman kerran sovitusti, kun vaimo luki pääsykokeisiin (apellakin tuntui olevan tuolloin kivaa, oltaisiin toki pärjätty palkatulla hoitajallakin) ja kerran suunnittelematta, kun tytär sairastui vatsatautiin ja molempien oli pakko mennä töihin. Tästä olen toki kiitollinen. Mutta en voi käsittää, miten hän voi verrata noita muutamaa tapausta tähän kuukausien (nyt jo vuosien) intensiiviseen hoitopalveluun. Mutta sitten... annan asian olla.

Tässä ketjussa oli aiemmin puhetta, kuinka naisten asema monesti poikkeaa miesten asemasta edelleen. Vaimoasi kohdellaan eri tavoin kuin veljeään, joka tietenkin tarvitsee hyysäämistä ja apua lapsineen, luonnollisesti toki. Saman olen huomannut omassa lapsuudenperheessä, pojat rappaa mitä sattuu ja minun, ainoan tyttölapsen, odotetaan lentävän käskystä siivoamaan sotkut ja muut jutut. Eiväthän he nyt mitenkään kerkeä, kun on niin vaikeata ja kiireistä ja heillä on ihan elämä ja jadajada. Mitään tästä ei sanota ääneen, niin se vaan automaattisesti menee. Ja odotus toki on, etten ala mitenkään hankalaksi tai itsekkääksi, rivien välistä tarjoiltuna. Sanomattakin selvää, että kaikki jutut pyörivät miesten perheiden ja tarpeiden ympärillä, minulle soitetaan lähinnä kun tarvitaan jotain ja usein vieläpä tiukalla aikataululla. Olen jo miettinyt, että ehkäpä liioittelen, ei voi olla noin. Mutta näyttäytyy kerta toisensa jälkeen, vaikka olen asiasta maininnutkin. Siinä on jokin ihan ihmeellinen sisäistetty malli, jota ei kyetä kyseenalaistamaan. En viitsi uskoa, että on täysin tietoista ja tahallista, vain automaattista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen

https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…

Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.

Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…

Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.

Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.

Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään.

On siinä työmaa!

Onko se ihme, Suomi oli sodassa 5v joka päättyi 1945 ja sodan julmuudet ja kauheudet siirtyvät jopa useamman sukupolven yli.

Minunkin ukki oli eturintamalla useamman vuoden ja mummi lääkintälottana ja molemmat invalislituivat sodassa.

Äitini kuuluu suuriin ikäluokkaan ja hänen lapsuutensa ja nuoruutensa on karua kuultavaa esim. pikkutyttönä oli joka yö herännyt isänsä huutoon, jonka silmät tuijotti seinää ja hiki valui kasvoilta. Ja mummini ei koskaan selvinnyt sodan traumoista, hän oli täysin tunnekylmä ja hymytön ja kasvoiltaan kova. Ehkä se oli hänen selviintymistapansa, joka siirtyi myös äitiini.

Ja näin tulee käymään myös Ukrainassa ja on osittain käynytkin, sillä sodan kauhut ja julmuudet siirtyvät kolmanteen ja neljänteen polveen.

Ja se sama voi olla edessä, myös bmeillä, meidän lapsilla ja heidän lapsillaan, sillä Venäjä ei ole naapurista mihinkään kadunnut ja sota on edelleen mahdollinen.

Siitä sodasta on 70 vuotta. Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.

Sodan kokeneet miehet siittivät lapsia vielä myöhemmin. Lankoni on syntynyt 1959. Isänsä oli niitä viiden vuoden miehiä. Appi ei sodasta puhunut mutta anoppi puhui hänen painajaisistaan joita tietysti lapsetkin öisin kuulivat. Ei sieltä ilman hermovikoja tultu.

Sota loppui 1944.

Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.

No joo, jollain voi olla anoppina jopa sotaorpo tai sodan vammoihin myöhemmin menehtnyt.

1960 syntyneet eivät ole appivanhempina harvinaisia. He ovat lapsena kuulleet ne öiset tuskat ja kärsineet isän mielentiloista, ärtyisyydestä.

Appeni kuoli 2000 jolloin kuopuksensa oli siis 41. Nyt siis 64 -vuotias appiukko samanikäisen vaimonsa kanssa

Edelleen siitä sodasta on se 70 vuotta. Se ei ole mikään syy olla kusipää.

Mitä sä intät selvässä asiassa. Posttraumaattinen stressireaktio on lääketieteen hyvin tuntema asia, ja muun muassa Irakin sodan amerikkalaisia veteraaneja, nuoria miehiä, on yritetty hoitaa esim. silmävärveterapialla. Nykyinen nimitys on "sotilaan syndrooma".

Suomenkin miesten oli vaikea sodan loputtua lopettaa väkivaltaisuuttaan kuin seinään, kun olivat harjoittaneet sitä vuosia. Isäni kertoi, että miehet tappelivat sodan jälkeen keskenään tanssipaikoilla, ja monta kertaa vaimoa ja lapsia kutsui lumihanki, kun perheenisä heilui humalassa.

Sinä olet elänyt pumpulissa noihin aikoihin verrattuna. Helppo huudella.

Posttraumaattinen stressireaktio ei aiheuta itsekkyyttä, ilkeyttä eikä totaalista omanapaisuutta, mistä tässä ketjussa on kyse. 

Kyllä aiheuttaa.  Ihminen reagoi monin tavoin.  Omalle isälle sota oli järkyttävä juttu ja humalassa sitten kävi läpi vaikeita asioitaan.  Ne ei olleet perheelle mitenkään mieluisia tilanteita.

Täällä märkäkorvat on nyt olevinaan vanhempiaan viisaampia ja tietävämpiä.  Just tasan eivät ole.  Näistä asioista eivät tiedä mitään.  Eivät mitään.  Eivät ole olleet näkemässä ja kuulemassa.  Eivät tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen

https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…

Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.

Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…

Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.

Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.

Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään.

On siinä työmaa!

Onko se ihme, Suomi oli sodassa 5v joka päättyi 1945 ja sodan julmuudet ja kauheudet siirtyvät jopa useamman sukupolven yli.

Minunkin ukki oli eturintamalla useamman vuoden ja mummi lääkintälottana ja molemmat invalislituivat sodassa.

Äitini kuuluu suuriin ikäluokkaan ja hänen lapsuutensa ja nuoruutensa on karua kuultavaa esim. pikkutyttönä oli joka yö herännyt isänsä huutoon, jonka silmät tuijotti seinää ja hiki valui kasvoilta. Ja mummini ei koskaan selvinnyt sodan traumoista, hän oli täysin tunnekylmä ja hymytön ja kasvoiltaan kova. Ehkä se oli hänen selviintymistapansa, joka siirtyi myös äitiini.

Ja näin tulee käymään myös Ukrainassa ja on osittain käynytkin, sillä sodan kauhut ja julmuudet siirtyvät kolmanteen ja neljänteen polveen.

Ja se sama voi olla edessä, myös bmeillä, meidän lapsilla ja heidän lapsillaan, sillä Venäjä ei ole naapurista mihinkään kadunnut ja sota on edelleen mahdollinen.

Siitä sodasta on 70 vuotta. Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.

Sodan kokeneet miehet siittivät lapsia vielä myöhemmin. Lankoni on syntynyt 1959. Isänsä oli niitä viiden vuoden miehiä. Appi ei sodasta puhunut mutta anoppi puhui hänen painajaisistaan joita tietysti lapsetkin öisin kuulivat. Ei sieltä ilman hermovikoja tultu.

Sota loppui 1944.

Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.

No joo, jollain voi olla anoppina jopa sotaorpo tai sodan vammoihin myöhemmin menehtnyt.

1960 syntyneet eivät ole appivanhempina harvinaisia. He ovat lapsena kuulleet ne öiset tuskat ja kärsineet isän mielentiloista, ärtyisyydestä.

Appeni kuoli 2000 jolloin kuopuksensa oli siis 41. Nyt siis 64 -vuotias appiukko samanikäisen vaimonsa kanssa

Edelleen siitä sodasta on se 70 vuotta. Se ei ole mikään syy olla kusipää.

Mitä sä intät selvässä asiassa. Posttraumaattinen stressireaktio on lääketieteen hyvin tuntema asia, ja muun muassa Irakin sodan amerikkalaisia veteraaneja, nuoria miehiä, on yritetty hoitaa esim. silmävärveterapialla. Nykyinen nimitys on "sotilaan syndrooma".

Suomenkin miesten oli vaikea sodan loputtua lopettaa väkivaltaisuuttaan kuin seinään, kun olivat harjoittaneet sitä vuosia. Isäni kertoi, että miehet tappelivat sodan jälkeen keskenään tanssipaikoilla, ja monta kertaa vaimoa ja lapsia kutsui lumihanki, kun perheenisä heilui humalassa.

Sinä olet elänyt pumpulissa noihin aikoihin verrattuna. Helppo huudella.

Posttraumaattinen stressireaktio ei aiheuta itsekkyyttä, ilkeyttä eikä totaalista omanapaisuutta, mistä tässä ketjussa on kyse. 

Kyllä aiheuttaa.  Ihminen reagoi monin tavoin.  Omalle isälle sota oli järkyttävä juttu ja humalassa sitten kävi läpi vaikeita asioitaan.  Ne ei olleet perheelle mitenkään mieluisia tilanteita.

Täällä märkäkorvat on nyt olevinaan vanhempiaan viisaampia ja tietävämpiä.  Just tasan eivät ole.  Näistä asioista eivät tiedä mitään.  Eivät mitään.  Eivät ole olleet näkemässä ja kuulemassa.  Eivät tiedä mitään.

No ei aiheuta.

Itsekäs omanapainen ihminen on kuule ihan itsekäs omanapainen ihminen. Ei liity sotaan yhtään mitenkään.

Tekisin samoin, eli en auttaisi.

Mun on tosi vaikea sanoa napakasti appivanhemmilleni. Miehelläni ei ole tätä ongelmaa. Saakin nykyään hoitaa kaikki yhteydet vanhempiinsa. Olen sen päättänyt mielessäni ja sanonutkin miehelleni.

Appiksillani on vaikeat luonteet, herttasesta vanhuksesta ei tietoakaan.

Sillon kun oltais tarvittu apua aikoinaan niin muuttivat 20 vuodeksi ulkomaille. (Olivat sillon jo eläkkeellä, elikkä ei työn perässä.)

Ovat nyt 80 v paikkeilla, hyvin pärjäävät toistaseksi. Heillä on kaksi poikaa, he saavat auttaa tai olla auttamatta kun ja jos tulee avuntarvetta.

Ap huolehtii ihan turhaan ja muut säestää minkä ehtii. Ei kannata ajatella asioita, jotka ei ole edes tapahtuneet.

Eikä tiedä, tuleeko tapahtumaankaan.

Ne appivanhemmat voi vaikka kuolla, ennenkuin tämä ap ja muut säestäjänsä on ehtineet ilmoittaa heille, että eivät auta näitä yhtään. Se vanhingonilo voi siis ihan hyvin jäädä saamatta.

Tilastojen mukaan yli puolet pariskunnista eroaa, joten ap:n kuten muidenkin kuorolaisten kohdalla sekin asia voi tapahtua, ihan hyvin.

Siinä sitä ollaankin sitten useampien appivanhempien kanssa tekemissä, kun muodostetaan uusia suhteita. Ne entiset jää jonnekin menneisyyteen eikä ne kukaan oleta, että joku ap tai vastaava heitä hoitaisi, heitä voi sitten hoitaa ihan joku muu jos sattuu.

Maailma tuo eteen aina uusia asioita, ei sitä tiedä yhtään, mikä jää pysyväksi ja mikä vaihtuu ja muuttuu.

Mitä näitä tämmöisiä asioita jauhamaan, tulee sitten jos on tullakseen, luultavasti ei tule.

Joku valitti, että anoppi ei auttanut, vaikkaoli allerginen lapsi jne. Jossain toisessa ketjussa valitettiin, että anoppi ei ota huomioon lapsen allergioita. Joten eikö ole parempikin, ettei tule siihen säheltämään ja aiheuttamaan enemmän harmia, itsehän te kuitenkin ne lapsenne parhaiten osaatte hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jälkikäteinen rangaistus on samanlainen ongelma kuin kissan kuonon hierominen sen kakkaan tunteja myöhemmin. Ei ne tajua asiayhteyttä sitten enää. Sama vanhustesi kanssa. Luultavasti aikoinaan et sanonut appivanhemmille yhtikäs mitään, korkeintaan hieman ynseänä tarjoilit ne kahvit ja pullat. Ja nyt kun kieltäydyt auttamasta niitä, ne eivät tajua miksi ja olet taas se paha, epämiellyttävä miniä heidän silmissään. Näin se menee.  Koita nyt tällä kertaa artikuloida selvästi, mistä haluttomuutesi auttaa heitä johtuu. Toisin kuin kissoille, heille voi ehkä saada asian selittämällä läpi.

Mitä väliä sillä on mitä ne ajattelevat? Tai miksi tuollaisiin pitäisi tuhlata yhtään aikaa tai energiaa?

Normaalit ihmiset ajattelevat kovastikin toisiaan ja välittävät siitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat. Koko yhteiskunta toimii sillä energialla. Mieti esimerkiksi maineen merkitystä ihmiselle. Hassua, että tällaista pitää jollekin opettaa.

Ei täällä oo normaaleja ihmisiä.  Nää on kaikki miniät varsinkin täällä jotain huutosakkia.  

Olen ikäluokkaa kun vanhempieni mukana kulki vielä kansalaissotakin. He olivat teinejä silloin. Isältä punaiset löivät leukaluun rikki kun isä renkipoikana oli jätetty talon karjaa hoitamaan kun isäntäväki lähti karkuun. Pitivät luokkapetturina kun ruokki karjaa.

Valkoiset kulkivat perässä ja veivät talosta ruokaa ja isännän uudet nahkasaappaat tuvasta.

Äiti tahollaan oli myös rintamalinjoilla joka kulki kymenlaakso- päijät-häme suunnalla.

Sodassa kuoli lähisuvun miehiä ja läheistä kaupunkia pommitettiin, sisaruksenikin oppivat maastoutumaan kun koneet tulivat.

Kyllä sota oli lapsuudessa läsnä, setäni oli punaisten puolella taistelemassa aikoinaan ja sodan ajan Tammisaaressa istumassa. Hän kävi meillä putelin kanssa ja jaanasi näitä asioita niin ertä minua ainakin peloittikin.

Omat vanhempani pientilallisina olivat vähän vastapuolta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.

Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat. 

Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.

Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.

Meillä aikoinaan mies oli ostanut äitinsä talon, äiti muutti muualle, toki harmittavan lähelle... miehen ex oli kaveria anoppinsa kanssa ja anoppi luuli että kun mä tulin kuvioihin, hän voi edelleen vaan marssia tänne... alkuun vaan toljotin suu auki että ei voi olla totta, tossa se kiipeää portaita yläkertaan, aika äkkiä kyllä mies teki selväksi että ei käy. Nyt alkaa olla iäkäs ja vaivainen, mies hoitaa kaikki lumi- ja muut pihahommat, polttopuut, pankkiasiat... "vaivanpalkaksi" sitten syytää viinereitä ja ties mitä piirakoita ja puolimätiä banaaneja, sata kertaa sanottu että ei kiitos mutta ei mee perille, ja sitten tietysti suuttuu kun sanotaan että mielellään ihan itse päätetään mitä syödään. 

Maailma on isoja harmeja täynnä.

Näin elämänkokemusta omaavana sanon että aikuinen voi valita mitä syö. Ne pahan anopin antamat ruoat voi kipata biojätteeseen.

Paraniko anoppi vaihdossa , oliko miehen talo vaihtamisen arvoinen?

Miksi sen anopin pitää roudata pojan kotiin yhtään mitään, jota pojan kotona ei kukaan halua tai tarvitse?

Niin, ja sit tässä on sekin hauska lisäkomponentti että kun tavataan anopilla joulu- tai pääsiäis-, whatever ruoan tiimoilla, ainoat juomavaihtoehdot on olut ja maito joita mä en kumpaakaan juo, no kraanavesi sit tietty. Valkoviiniä hänellä on aina, mutta sitä ei tarjoa vaan juo itse. Aina on tietysti mämmiä vaikka tietää että kukaan ei syö sitä, sitten loukkaantuu kun kukaan ei syö. Ruokia tietenkin varataan niin paljon että niistä riittää viikoksi, ja taas uhkaa ruokahävikki mitä inhoan, kaikkea kun ei voi pakastaa. 

Olisiko iso kustannuserä jos menee juhlapyhiksi valmiille sapuskoille ottaa mukaan vichyä/kivennäisvettä/limskaa/ kombutsaa, mitä nyt tykkääkin juoda. Paha anoppi kun ei täydelliset tarjoilut.

Mutta tietysti kun bensa on kallista kuka nyt mitään ruokaa vie, ees vichy-pulloa itselleen.

Ei se oman juoman tuominen ole ongelma vaan se, että "omien eväiden" tuomisesta suututaan. "Mikään ei kelepaa, yhyy" ja koko ateria on pilalla anopin hysteeistä syyllistämistä kuunnellessa.

Oikeessahan anoppi on, mikään ei kelpaa. Kun ei ees vesi. Olisi se kamalaa yksi ateria ilman lempijuomaa, olipa se mikä tahansa.

Tai mämmi pöydässä.

Kysyn vaan että onko järkeä hommata sitä mämmiä kun tiedetään että KUKAAN ei sitä syö, ei anoppi, vävyt, miniät, lapset. Ei ole syönyt aiempinakaan viitenätoista pääsiäisenä. Ostetaan suoraan poisheitettäväksi, kun joskus on keksitty että mämmi kuuluu pääsiäiseen. 

Oisko se ihan anopin asia jos ei teidän rahapussista ole pois? Jos syö vaikka itse sitten kun on yksin.

No jos sitä ei yksikään vieras syö, niin miksi laittaa sitä tyrkylle? Tuskin kukaan nälkäiseksi jää, mutta miksi ei laita tarjolle jotain, jolla olisi menekkiä?

Jos syö itsekseen niin sitten syö. Sitä ei ole kukaan kieltämässä.

Sulla taitaa olla tapana raivostua pikkujutuista? Miten se mämmi pöydässä sinua kiusaa? Mutta kun kaiken pitäisi olla vain sinun makusi mukaan, se oikea juomakin on unohdettu.

Mä kyllä syön mämmiä, en ole tuo joka otti mämmin esille. Mämmi ei kiusaa, kunhan siihen saa kermaa ja sokeria päälle.

Mutta luulisi sen olevan kiusallista anopillekin vuosi toisensa jälkeen tarjota jälkiruokaa, jota kukaan ei ota. Vai onko tuo tapa säästää kustannuksissa?

Mun miniä tekee joka pääsiäinen itse pashaa puumuotissa ja leipoo kulitsaa, jonka perinteen hän on oppinut lapsuuden kodissa, jo mummoltaan, eikä pääsiäinen tunnu ilman pashaa ja kulitsaa hänelle tulevan ja on jälkiruoka pöydässä rekvisiittana, ihan samalla tavalla kuin kukat tai maalatut munat tai kynttilät. Tietysti ihan kohteliaisuudesta otetaan pienet annokset.

Eikä miniäni näytä koskaan siitä olevan kiusaantunut.

Luulen, että mämmi merkitsee samaa vanhalla sukupolvelle, ja ylimalkaan vuotuiset juhlat koristeluineen yms., joita vietettiin aina samalla tavalla.

Nykynuorethan ei näistä juhlista välitä enää, ja kaikki kotiin liittyvät traditiot ovat heistä koomisia, haitallisia tai turhia. He eivät jäsennä enää elämäänsä näiden juhlien mukaan, ja se on ihan ok. Mutta antakaa vanhempien sukupolvien pitää kiinni heille merkityksellisistä asioista! Se luo heille turvaa kuoleman lähestyessä.

No mä olen kritisoinut tota mämmihommaa, olen 59v nykynuori.

Minä olen 66 ja maalta, ja siellä vuotuisiin juhliin valmistauduttiin huolella, ja se mämmi oli välttämätön pääsiäisen "merkki". Toki oli enemmän syöjiäkin, ja niiden joukossa niitäkin, joille mämmi maistui.

Olisiko nuorelle polvelle oman some-kanavan ylläpito samanlainen "turvanalle" elämän aavalla merellä kuin vanhemmalle sukupolvelle juhlien ylläpito? Tulee kaivattu tunne, että elämä on hallinnassa. Virheellinen sellainen...

Minä olen 63 ja maalta kotoisin ja tuo on täyttä puppua.

Minä olen mämmin tekijä. Suomessa valmistetaan joka pääsiäinen yli 2 milj. kiloa mämmiä. Jo pelkästään S-ryhmä myy sitä 2 miljoonaa rasiaa.

Jos se suhteutetaan väestömäärään, josta vähennetään vauvaikäiset ja letkuissa olevat henkilöt, jokainen suomalainen syö mämmiä 400g tai kantaa sen kompostiin eli lähes yhden tuokkosen verran.

Eli näyttäisi olevan monen perinne.