Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla lapsen myötä viilennyt välit eri tavoin kasvattaviin kavereihin?
09.08.2023 |
Saatiin lapsi ja koitetaan opettaa hänelle empatiaa ja esim. lelujen jakamista, toisten huomioimista jne. Ei juoda lapsen aikana ikinä, lapsi on tosi harvoin hoidossa jne.
Aiemmin oltiin lapseton pariskunta kaveriporukassa eikä kiinnitetty huomiota näihin, mutta nyt harmittaa kun ei enää kiinnosta lähteä mihinkään kimpassa kaveriperheiden kanssa.
Kylpylässä lapset viedään leikkipaikalle ja mennään itse kaljalle, tää on ihan normaalia heille. Uutena vuotena ajellaan kännipäissään taksilla tarhaikäinen lapsi kyydissä, lasten uudenvuoden juhlissa otetaan siis kuoharia eikä olla ajokunnossa.
Ei opeteta lapsia jakamaan leluja, tosi haastava neuvoa omaakaan
Annetaan muille käytettyjä synttärilahjoja ja omalle järjestetään neljät synttärit ja hommataan kuusi kummia ja lähetetään lahjalistoja
Lapset kalliisiin harrastuksiin, lätkää, taitoluistelua ja isät hehkuttaa meidän pikku Selänne.
Itsekkyyttä, piittaamattomuutta ja jotenkin niin inhottavaa asennetta, että itseää inhottaa.
Onko muille käynyt näin?! Miehen kanssa on harmiteltu tätä paljon, mutta väkisinkään ei voi kimpassa tehdä asioita, kun ei arvomaailma kohtaa.
Kommentit (227)
Lapsettomana on hauska seurata sivusta, miten jokaikinen vanhempi on aina omasta mielestään se joka kasvattaa lapsensa oikein ja muita paremmin. :D Luulen että ilmiölle sokeutuu kun saa omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen kasvattanut ainokaisen lapseni kauniisti käyttäytyväksi. Valitettavasti useimmat perhheet, jotka meillä ovat käyneet, ovat vailla minkäänlaisia käytöstapoja. Eniten ihmetyttää, että vanhemmat divät lainkaan kiellä kullannuppujaan.
Mknä sitten saan toimia poliisina ja komentaa, että meidän sohva ei ole tramboliini, etenkään kun ulkona on juosru ulman kenkiä.
Toisekseen, ei olw soveliasta kaivella kaappeja ja ottaa ominpäin toisten leluja tai keittiöstä herkkuja jne. Kolmanneksi lemmikkejä ei kiusata. Neljänneksi kukkia ja muota istutuksia ei revitä irti, leikkitelinettä ei hakata kirveellä jne jne....
Meillä koti on elämistä varten ja siellä on tilaa mielikuvitukselle ja eri leikeille. Koti ei ole sisustuslehden aukeama ja täynnä kieltoja. Eli sohvalla saa hyppiä, tyynyistä, peitoista, jne saa rakentaa majoja, jne. Koti on lastenkin koti, ei vain meidän aikuisten.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana on hauska seurata sivusta, miten jokaikinen vanhempi on aina omasta mielestään se joka kasvattaa lapsensa oikein ja muita paremmin. :D Luulen että ilmiölle sokeutuu kun saa omia lapsia.
No ei sokeudu, kyllä se on yhtä huvittavaa vanhempana. Varsinkin näillä keskustelupalstoilla sen huomaa, meidän lapset ja muiden kakarat. Ja ne jotka on sattunut saamaan helpot hyvin nukkuvat lapset, on toki kasvattajista erinomaisimpia.
Mä en jaksa ihmisiä, joille alkoholi on "luonnollinen osa" jopa neljävuotiaan synttärikekkereitä. Pienet lapset ja alkoholi erikseen.
En myöskään halua lasteni kveeraavan niiden lasten kanssa, joille ei pidetä kuria. Rikkovat ja sotkevat kaiken, mutta lasten pitää saada kokeilla kaikkea? Ilmeisesti myös sillalta tippumista....
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana on hauska seurata sivusta, miten jokaikinen vanhempi on aina omasta mielestään se joka kasvattaa lapsensa oikein ja muita paremmin. :D Luulen että ilmiölle sokeutuu kun saa omia lapsia.
Eihän meidän lapsukaiset vaan muiden kakarat! Tuo on ihan totta, mutta kai se johtuu siitä kun jokainen toimii kuten itsestä oikealta tuntuu. Enenevissä määrin näyttää tänä päivänä ikävä kyllä siltä, että moni on täysin hukassa lastensa kanssa ja se näkyy niiden käytöksestä. Mutta mitäpä me lapsettomat siitä tiedettäisiin, kun ei niitä omia lapsia ole eihän me muuta kuin jouduta elämään ja jotkut jopa työskentelemään niiden lasten kanssa joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveripiiriin on valikoitunut ihmisiä, joilla on samanlainen arvomaailma kuin itsellä. Joten ei ole ollut ongelmaa. Mutta olenkin ihminen joka viihtyy mieluummin muutaman hyvän ystävän kanssa kuin isossa kaverijoukossa, eikä siis ole sellaista laajaa kaveripiiriä kuin joillain.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa ihmisiä, joille alkoholi on "luonnollinen osa" jopa neljävuotiaan synttärikekkereitä. Pienet lapset ja alkoholi erikseen.
En myöskään halua lasteni kveeraavan niiden lasten kanssa, joille ei pidetä kuria. Rikkovat ja sotkevat kaiken, mutta lasten pitää saada kokeilla kaikkea? Ilmeisesti myös sillalta tippumista....
Alkoholi lapsen synttäreillä ja uuden vuoden juhlissa on täysin eri asioita. Eikä tässäkään mistään ryyppäämisestä ja örveltämisestä ole kyse vaan muutamasta lasillisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana on hauska seurata sivusta, miten jokaikinen vanhempi on aina omasta mielestään se joka kasvattaa lapsensa oikein ja muita paremmin. :D Luulen että ilmiölle sokeutuu kun saa omia lapsia.
Eihän meidän lapsukaiset vaan muiden kakarat! Tuo on ihan totta, mutta kai se johtuu siitä kun jokainen toimii kuten itsestä oikealta tuntuu. Enenevissä määrin näyttää tänä päivänä ikävä kyllä siltä, että moni on täysin hukassa lastensa kanssa ja se näkyy niiden käytöksestä. Mutta mitäpä me lapsettomat siitä tiedettäisiin, kun ei niitä omia lapsia ole eihän me muuta kuin jouduta elämään ja jotkut jopa työskentelemään niiden lasten kanssa joka päivä.
Tuo on toinen huvittava ilmiö. :D Et voi tietää kun sulla ei ole lapsia! No näenhän minä perssilmälläkin miten sinä lastasi kasvatat, ja mikä on lopputulos.
Kyllähän ne erilaiset kasvatustyylit vaikuttaa väistämättä kaverisuhteisiin, viimeistään siinä vaiheessa kun lapset alkavat itse sopia kyläilyistä ja muusta. Mulla on kuutoselle menevä lapsi ja hänellä on luokkakaveri, jolla ei vielä ole minkäänlaista puhelinta. Jos kaverin kanssa haluaa sopia jotakin, on soitettava luokkakaverin äidille tai laitettava hänelle viesti. Kun lapset olivat pienempiä, niin tässä ei niin ollut ongelmaa, kun kyläilyistä ja muista sovittiin aikuisten kesken, mutta kun lapset kasvavat, niin he luonnollisesti alkavat itsekin sopia asioista. Aika harva lapsi haluaa soittaa tai laittaa viestiä kaverin äidille sopiakseen kyläilyjä tai muuta. Tämä lapsi on siis vähän jäänyt ulkopuolelle porukoista, kun nykyään lapsille on luontevaa laittaa viesti suoraan kaverille ja keskenään sopia tapaamisista ja muusta. Lisäksi kun lapsella ei ole puhelinta, niin hänellä on aika tiukka sääntö siitä, että koulun jälkeen on mentävä kotiin. Muut lapset saattavat sopia, että menevät käymään kirjastossa tai muualla ja laittavat viestit vanhemmilleen, mutta tämän yhden on mentävä kotiin.
Minä tavallaan ymmärrän, että lasta halutaan suojata somelta ja netiltä ja muulta. Mutta sitten taas toisaalta kun olemassa olisi myös netittömiä puhelimia, niin ehkä lapselle voisi hankkia sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse ihmetellä, kun teineillä on sitten masennusta ja mielenterveysongelmia, kun opetetaan pienestä pitäen siihen, että muut ihmiset "haluavat rikkoa sun lelut".. Kyllähän se masentaa, jos ei voi luottaa toisiin ihmisiin ja ensimmäinen oletus on, että toinen ihminen haluaa sulle jotain pahaa tai opetetaan,että muut ihmiset ovat huonompia kuin sä. Tai että tavarat ja omaisuus on tärkeämpää kuin ihmissuhteet?
Teineiltä saa sitten kysellä, että sua ahdistaa kun sä kävelet kaupungilla/koulussa tms. Miksi sua ahdistaa? No kun ihmiset kattoo mua. No mikä sua siinä ahdistaa? Kun ne kattoo mua pahasti. Miksi oletat että ne kattoo sua pahasti tai miksi oletat että ne haluaa sulle jotain pahaa? Ei tarvi ihmetellä, mistä tämmöinen negatiivisuus ja epäluottamus juontaa juurensa, jos vanhemmat opettaa että toiset ihmiset on "pahoja" ja opetetaan, että piilota sun lelut, kun kaveri tulee leikkimään.. Miettikää nyt vähän millaisiin ajatusmalleihin kasvatatte lapsenne? Onko järkevää? Ettekö näe mahdollisia syy-seuraus-suhteita?
Itse ajattelisin, että oman lapseni lelun rikkoutuminen vahingossa leikeissä ei ole niin vakavaa vaan on ihan sellainen ihmisiä elämään kasvattava pettymystilanne.. Lisäksi jos kutsun vieraita kylään niin kehtaan kyllä myös ojentaa ja käskeä vieraitakin lapsia, jos leikit on liian rajuja.. Menen ja sanon, että tässä talossa on sellainen sääntö, että leluja ei heitellä tms. En lähtisi opettamaan lapselle liian kielteisiä ajatusmalleja toisista ihmisistä tai elämästä, koska se voi todella näkyy kielteisesti hänen elämässä myöhemmin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa ihmisiä, joille alkoholi on "luonnollinen osa" jopa neljävuotiaan synttärikekkereitä. Pienet lapset ja alkoholi erikseen.
En myöskään halua lasteni kveeraavan niiden lasten kanssa, joille ei pidetä kuria. Rikkovat ja sotkevat kaiken, mutta lasten pitää saada kokeilla kaikkea? Ilmeisesti myös sillalta tippumista....
Alkoholi lapsen synttäreillä ja uuden vuoden juhlissa on täysin eri asioita. Eikä tässäkään mistään ryyppäämisestä ja örveltämisestä ole kyse vaan muutamasta lasillisesta.
Jo muutama lasillinen saa kielenkannnat avautumaan, puheet rempseytymään ja sellaisen kikatusvaiheen päälle. Minä en ainakaan halua lasteni todistavan - en lastenkutsuilla sen enempää kuin uutena vuonnakaan - vastaavaa, oli se sitten minä itse tai joku kaverini joka käyttäytyy edellämainitusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen kasvattanut ainokaisen lapseni kauniisti käyttäytyväksi. Valitettavasti useimmat perhheet, jotka meillä ovat käyneet, ovat vailla minkäänlaisia käytöstapoja. Eniten ihmetyttää, että vanhemmat divät lainkaan kiellä kullannuppujaan.
Mknä sitten saan toimia poliisina ja komentaa, että meidän sohva ei ole tramboliini, etenkään kun ulkona on juosru ulman kenkiä.
Toisekseen, ei olw soveliasta kaivella kaappeja ja ottaa ominpäin toisten leluja tai keittiöstä herkkuja jne. Kolmanneksi lemmikkejä ei kiusata. Neljänneksi kukkia ja muota istutuksia ei revitä irti, leikkitelinettä ei hakata kirveellä jne jne....Meillä koti on elämistä varten ja siellä on tilaa mielikuvitukselle ja eri leikeille. Koti ei ole sisustuslehden aukeama ja täynnä kieltoja. Eli sohvalla saa hyppiä, tyynyistä, peitoista, jne saa rakentaa majoja, jne. Koti on lastenkin koti, ei vain meidän aikuisten.
On erilaisia perheitä ja sääntöjä. Ja kaikilla ne säännöt ei ole yhtä tiukat kuin toisilla. Olin perheessä jossa esim vanha leikki piti siivota pois ennen kuin aloitti uuden. Mutta mihin leikki se päättyy? Kun aikuinen niin päättää?
Kun me tullaan kylään toivoisin, että meidän lapsille kerrottaisiin mitä heiltä odotetaan. Me, kun emme voi tietään mikä teille on tärkeää. Meillä se on luovuus, ei se että kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Välit viileni täysin ystävään, kun erosi puolisostaan ja alkoi seurustella ja asetti miesystävänsä kaiken edelle.
Pakotti lapset isälleen, vaikka he eivät halunneet, valitti koko ajan, että hänen pitää saada omaa aikaa. Lapset alkoivat oireilla heti ja kahden vuoden kuluttua keskimmäinen lapsi huostaanotettiin ja neljän vuoden kuluttua nuorinkin. Liikkuivat epämääräisessä porukassa ja joutuivat vaikeuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisissa piireissä on siis normaalia, että vanhemmat ajaa lasten kanssa taksilla kun eivät ole ajokunnossa, lapset jätetään leikkipaikalle ja lähdetään kaljalle, ja lasten synttäreilläkin on alkoholitarjoilu? En ihmettele jos on hankala tuollaisten perheitten kanssa olla tekemisissä. Sit on vaan parempi nähdä kavereitten kesken ilman lapsia, jos haluaa ylipäätään yhteyttä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa, mutta en ikinä opettaisi lastani jakamaan leluja. Ei aikuisetkaan jaa ompelukoneita, kattiloita tai meikkejä tuosta vain tuntemattomien kanssa, miksi ihmeessä lapsen pitäisi jakaa? Leikki kun ei ole sitä, että sinä otat minulta.
Kyllä mä lainaan ompelukonetta kaverilta. Lainaan myös sukkani kaverille joka oli meille tullessa kastellut omansa. Samoin annan laastarin lapselle joka oli kaatunut pihatien edessä. Johan se meillä leikkiminen olisi aikamoista kun toinen ei saisi leikkiä millään lelulla kylässä ollessa. Aika kusipäistä menoa.
Niin, lainaat nimenomaan kaverille, mutta entä tuntemattomalle?
Minäkin annan laastarin lapsen haavaan, mutta en todellakaan oleta, että se palautetaan minulle. Sen sijaan en hyväksy sitä, että lapseni polvesta napataan laastari vieraan lapsen haavaan, sinäkö pidät tuollaista ihan OK-toimintana?
Meillä on kyläileville lapsille lelut erikseen, lapsen ei tarvitse antaa omiaan muiden leikkeihin. Kun lapsiperhe tulee kylää, on ovet lastenhuoneisiin suljettu eikä niihin mennä kivampia tavaroita etsimään.
Ei kai kukaan käske jakamaan tuntemattomille vaan kavereille? Mitä hulluutta, että on jotkut huonommat eri lelut kavereille ja lastenhuoneissa ei saa leikkiä, aivan käsittämätöntä. Ikinä en ole tuommoisesta kuullutkaan.
No miksi niitä omia leluja pitää jakaa kavereille? Kerro meille kaikille, miksi nimenomaan sen toisen lapsen omia tavaroita on jaettava, miksi vieraisille tullut lapsi ei voi leikkiä niillä leluilla, jotka eivät ole lapsen omia, vaan hankittu kavereita varten.
Mitä ovat huonommat lelut eli miten se arvotetaan? Äsken joku vei mehupillin leupäivänä hoitoon, joten sieltäkö otit vertailupohjaa.
Lastenhuoneissa ei tietenkään leikitä, koska kaveriperheen tullessa kylään ollaan yhdessä, vanhemmat katsovat lapsensa perään eikä niin, että kutsuja valvoo lastenhuoneessa tekemisiä ja vieraat istuvat olohuoneessa kahvilla. Yhteisöllisyyttä kun on sekin, että aikuiset ja lapset tekevät asioita yhdessä eikä niin, että lapset laitetaan keskenään jonnekin sivuun.
Jaathan sinäkin kahvikuppisi ja olohuoneen sohvasi vieraiden kanssa kun he tulee käymään etkä vaadi tuomaan omia tai hommaa vieraita varten erillisiä (vai hommaatko?). Sit kun kyläillään toisin päin niin sit käytetään sen kodin tavaroita. Toki jos lapset on ihan pieniä ja vaatii jatkuvaa valvontaa niin on fiksua tuoda ne lelut siihen olohuoneeseen, että voi kahvitella samalla.
Meillä on tusinan verran kahvikuppeja, en todellakaan anna vieraalle omaa lempikuppiani. Eikä aikuinen vieras sellaista osaa vaatia, lapset taas pystyvät salamnnopeasti ilmoittamaan, että anna tuo lelu minulle hoksatessaan, että tuo on toiselle tärkeä. Olohuoneen sohva on samanlainen ei-henkilökohtainen asia, jossa muutkin voivat istua, mutta en ainakaan minä katso hyvällä, kun 7v haluaa 1v:n syöttötuoliin siksi, että hän haluaa.
Oma kokemus on, että kaikenikäisten lasten valvonta on tärkeää, jos lapset eivät ole omien lasten kavereita. Muutaman kerran on saanut sanoa aika napakasti, että meillä ei sohvalla hypitä eikä tungeta kahvilusikoita kukkaruukkuihin, vaikka se kotona olisi sallittua. Olohuoneen verhot eivät ole liaani, kiellän siis roikkumasta niissä, vaikka kaikesta päätellen sinun perheessäsi se olisi OK, kotihan tulee jakaa vieraiden kanssa ja sallia heille kaikenlainen omanlainen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana on hauska seurata sivusta, miten jokaikinen vanhempi on aina omasta mielestään se joka kasvattaa lapsensa oikein ja muita paremmin. :D Luulen että ilmiölle sokeutuu kun saa omia lapsia.
En koe olevani maailman paras kasvattaja, mutta tähän lasta saa vain kehua ja mitääb ei saa vaatia-suuntaukseen kasvatettuja lapsia käy sääliksi. Raukkoja suojellaan kaikelta normaalilta, hyvä jos 10-vuotiaana osaa leipää voidella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen kasvattanut ainokaisen lapseni kauniisti käyttäytyväksi. Valitettavasti useimmat perhheet, jotka meillä ovat käyneet, ovat vailla minkäänlaisia käytöstapoja. Eniten ihmetyttää, että vanhemmat divät lainkaan kiellä kullannuppujaan.
Mknä sitten saan toimia poliisina ja komentaa, että meidän sohva ei ole tramboliini, etenkään kun ulkona on juosru ulman kenkiä.
Toisekseen, ei olw soveliasta kaivella kaappeja ja ottaa ominpäin toisten leluja tai keittiöstä herkkuja jne. Kolmanneksi lemmikkejä ei kiusata. Neljänneksi kukkia ja muota istutuksia ei revitä irti, leikkitelinettä ei hakata kirveellä jne jne....Meillä koti on elämistä varten ja siellä on tilaa mielikuvitukselle ja eri leikeille. Koti ei ole sisustuslehden aukeama ja täynnä kieltoja. Eli sohvalla saa hyppiä, tyynyistä, peitoista, jne saa rakentaa majoja, jne. Koti on lastenkin koti, ei vain meidän aikuisten.
On erilaisia perheitä ja sääntöjä. Ja kaikilla ne säännöt ei ole yhtä tiukat kuin toisilla. Olin perheessä jossa esim vanha leikki piti siivota pois ennen kuin aloitti uuden. Mutta mihin leikki se päättyy? Kun aikuinen niin päättää?
Kun me tullaan kylään toivoisin, että meidän lapsille kerrottaisiin mitä heiltä odotetaan. Me, kun emme voi tietään mikä teille on tärkeää. Meillä se on luovuus, ei se että kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Totta, tosin itse olen opettanut lapsilleni että eri perheissä on eri säännöt ja kylässä käyttäydytään eri tavoin kuin kotona, eikä esim pompita sohvilla ilman erillistä lupaa. Sen verran kyllä ovat vieraskoreita ettei tämä yleensä ole muutenkaan ollut ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana on hauska seurata sivusta, miten jokaikinen vanhempi on aina omasta mielestään se joka kasvattaa lapsensa oikein ja muita paremmin. :D Luulen että ilmiölle sokeutuu kun saa omia lapsia.
En koe olevani maailman paras kasvattaja, mutta tähän lasta saa vain kehua ja mitääb ei saa vaatia-suuntaukseen kasvatettuja lapsia käy sääliksi. Raukkoja suojellaan kaikelta normaalilta, hyvä jos 10-vuotiaana osaa leipää voidella.
Malliesimerkki ilmiöstä ilmaantui paikalle. :D En minä sentään paras ole, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse ihmetellä, kun teineillä on sitten masennusta ja mielenterveysongelmia, kun opetetaan pienestä pitäen siihen, että muut ihmiset "haluavat rikkoa sun lelut".. Kyllähän se masentaa, jos ei voi luottaa toisiin ihmisiin ja ensimmäinen oletus on, että toinen ihminen haluaa sulle jotain pahaa tai opetetaan,että muut ihmiset ovat huonompia kuin sä. Tai että tavarat ja omaisuus on tärkeämpää kuin ihmissuhteet?
Teineiltä saa sitten kysellä, että sua ahdistaa kun sä kävelet kaupungilla/koulussa tms. Miksi sua ahdistaa? No kun ihmiset kattoo mua. No mikä sua siinä ahdistaa? Kun ne kattoo mua pahasti. Miksi oletat että ne kattoo sua pahasti tai miksi oletat että ne haluaa sulle jotain pahaa? Ei tarvi ihmetellä, mistä tämmöinen negatiivisuus ja epäluottamus juontaa juurensa, jos vanhemmat opettaa että toiset ihmiset on "pahoja" ja opetetaan, että piilota sun lelut, kun kaveri tulee leikkimään.. Miettikää nyt vähän millaisiin ajatusmalleihin kasvatatte lapsenne? Onko järkevää? Ettekö näe mahdollisia syy-seuraus-suhteita?
Itse ajattelisin, että oman lapseni lelun rikkoutuminen vahingossa leikeissä ei ole niin vakavaa vaan on ihan sellainen ihmisiä elämään kasvattava pettymystilanne.. Lisäksi jos kutsun vieraita kylään niin kehtaan kyllä myös ojentaa ja käskeä vieraitakin lapsia, jos leikit on liian rajuja.. Menen ja sanon, että tässä talossa on sellainen sääntö, että leluja ei heitellä tms. En lähtisi opettamaan lapselle liian kielteisiä ajatusmalleja toisista ihmisistä tai elämästä, koska se voi todella näkyy kielteisesti hänen elämässä myöhemmin..
Miten niin "opetetaan siihen, että muut haluavat rikkoa sun lelut"? Kun lapsi katsoo vieressä, miten kylään tullut monsteri järjestelmällisesti hajottaa lapsen leluja, niin ei siinä ole mitään opettamista vai tarkoitatko, että kun vieras lapsi opettaa, että hänellä on valta hajottaa?
Jos oman lapsen lelu ei ole mennyt omissa leikeissä rikki, niin miten ihmeessä se hajoaa, kun tietty vieras lapsi sillä leikkii, ei siis lainkaan vahingossa vaan silkkaa ilkeyttää ja tahallaan sen hajottaa. Minusta oman lapsen ei tarvitse kestää pettymyksiä, joita tuleva nuorisorikollinen aiheuttaa, joten lastenhuoneen ovi pysyy kiinni ja vieraalle lapselle sanotaan, että meillä ei kahvipöydästä poistuta. Tässä perheessä on sellainen sääntö.
Olen pahoillani sun lasten puolesta, jos niitten kaverit ja sun kaverien lapset on noin kamalia. Ymmärrän silloin. Varmasti kyllä välit kaveriin jäätyisi, jos sen lapsi tahallaan rikkoisi tavaroita ja nauraisi päälle, eikä vanhempaa kiinnostaisi... Meillä on käynyt vaan normaaleita lapsia jotka osaa leikkiä järkevästi.