Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla lapsen myötä viilennyt välit eri tavoin kasvattaviin kavereihin?
09.08.2023 |
Saatiin lapsi ja koitetaan opettaa hänelle empatiaa ja esim. lelujen jakamista, toisten huomioimista jne. Ei juoda lapsen aikana ikinä, lapsi on tosi harvoin hoidossa jne.
Aiemmin oltiin lapseton pariskunta kaveriporukassa eikä kiinnitetty huomiota näihin, mutta nyt harmittaa kun ei enää kiinnosta lähteä mihinkään kimpassa kaveriperheiden kanssa.
Kylpylässä lapset viedään leikkipaikalle ja mennään itse kaljalle, tää on ihan normaalia heille. Uutena vuotena ajellaan kännipäissään taksilla tarhaikäinen lapsi kyydissä, lasten uudenvuoden juhlissa otetaan siis kuoharia eikä olla ajokunnossa.
Ei opeteta lapsia jakamaan leluja, tosi haastava neuvoa omaakaan
Annetaan muille käytettyjä synttärilahjoja ja omalle järjestetään neljät synttärit ja hommataan kuusi kummia ja lähetetään lahjalistoja
Lapset kalliisiin harrastuksiin, lätkää, taitoluistelua ja isät hehkuttaa meidän pikku Selänne.
Itsekkyyttä, piittaamattomuutta ja jotenkin niin inhottavaa asennetta, että itseää inhottaa.
Onko muille käynyt näin?! Miehen kanssa on harmiteltu tätä paljon, mutta väkisinkään ei voi kimpassa tehdä asioita, kun ei arvomaailma kohtaa.
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse ihmetellä, kun teineillä on sitten masennusta ja mielenterveysongelmia, kun opetetaan pienestä pitäen siihen, että muut ihmiset "haluavat rikkoa sun lelut".. Kyllähän se masentaa, jos ei voi luottaa toisiin ihmisiin ja ensimmäinen oletus on, että toinen ihminen haluaa sulle jotain pahaa tai opetetaan,että muut ihmiset ovat huonompia kuin sä. Tai että tavarat ja omaisuus on tärkeämpää kuin ihmissuhteet?
Teineiltä saa sitten kysellä, että sua ahdistaa kun sä kävelet kaupungilla/koulussa tms. Miksi sua ahdistaa? No kun ihmiset kattoo mua. No mikä sua siinä ahdistaa? Kun ne kattoo mua pahasti. Miksi oletat että ne kattoo sua pahasti tai miksi oletat että ne haluaa sulle jotain pahaa? Ei tarvi ihmetellä, mistä tämmöinen negatiivisuus ja epäluottamus juontaa juurensa, jos vanhemmat opettaa että toiset ihmiset on "pahoja" ja opetetaan, että piilota sun lelut, kun kaveri tulee leikkimään.. Miettikää nyt vähän millaisiin ajatusmalleihin kasvatatte lapsenne? Onko järkevää? Ettekö näe mahdollisia syy-seuraus-suhteita?
Itse ajattelisin, että oman lapseni lelun rikkoutuminen vahingossa leikeissä ei ole niin vakavaa vaan on ihan sellainen ihmisiä elämään kasvattava pettymystilanne.. Lisäksi jos kutsun vieraita kylään niin kehtaan kyllä myös ojentaa ja käskeä vieraitakin lapsia, jos leikit on liian rajuja.. Menen ja sanon, että tässä talossa on sellainen sääntö, että leluja ei heitellä tms. En lähtisi opettamaan lapselle liian kielteisiä ajatusmalleja toisista ihmisistä tai elämästä, koska se voi todella näkyy kielteisesti hänen elämässä myöhemmin..
Jos ihmissuhde perustuu sille, että toinen saa hajottaa tavaroita, niin ei se minusta ihan tervepäistä touhua ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse ihmetellä, kun teineillä on sitten masennusta ja mielenterveysongelmia, kun opetetaan pienestä pitäen siihen, että muut ihmiset "haluavat rikkoa sun lelut".. Kyllähän se masentaa, jos ei voi luottaa toisiin ihmisiin ja ensimmäinen oletus on, että toinen ihminen haluaa sulle jotain pahaa tai opetetaan,että muut ihmiset ovat huonompia kuin sä. Tai että tavarat ja omaisuus on tärkeämpää kuin ihmissuhteet?
Teineiltä saa sitten kysellä, että sua ahdistaa kun sä kävelet kaupungilla/koulussa tms. Miksi sua ahdistaa? No kun ihmiset kattoo mua. No mikä sua siinä ahdistaa? Kun ne kattoo mua pahasti. Miksi oletat että ne kattoo sua pahasti tai miksi oletat että ne haluaa sulle jotain pahaa? Ei tarvi ihmetellä, mistä tämmöinen negatiivisuus ja epäluottamus juontaa juurensa, jos vanhemmat opettaa että toiset ihmiset on "pahoja" ja opetetaan, että piilota sun lelut, kun kaveri tulee leikkimään.. Miettikää nyt vähän millaisiin ajatusmalleihin kasvatatte lapsenne? Onko järkevää? Ettekö näe mahdollisia syy-seuraus-suhteita?
Itse ajattelisin, että oman lapseni lelun rikkoutuminen vahingossa leikeissä ei ole niin vakavaa vaan on ihan sellainen ihmisiä elämään kasvattava pettymystilanne.. Lisäksi jos kutsun vieraita kylään niin kehtaan kyllä myös ojentaa ja käskeä vieraitakin lapsia, jos leikit on liian rajuja.. Menen ja sanon, että tässä talossa on sellainen sääntö, että leluja ei heitellä tms. En lähtisi opettamaan lapselle liian kielteisiä ajatusmalleja toisista ihmisistä tai elämästä, koska se voi todella näkyy kielteisesti hänen elämässä myöhemmin..
No mutta kun näitten luona käy vaan täysin kurittomia hirviölapsia jotka rikkoo tahallaan kaiken ja kiipeilee verhoissa, joten ainoa vaihtoehto on opettaa lapset siihen ettei mitään omaa kannata jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse ihmetellä, kun teineillä on sitten masennusta ja mielenterveysongelmia, kun opetetaan pienestä pitäen siihen, että muut ihmiset "haluavat rikkoa sun lelut".. Kyllähän se masentaa, jos ei voi luottaa toisiin ihmisiin ja ensimmäinen oletus on, että toinen ihminen haluaa sulle jotain pahaa tai opetetaan,että muut ihmiset ovat huonompia kuin sä. Tai että tavarat ja omaisuus on tärkeämpää kuin ihmissuhteet?
Teineiltä saa sitten kysellä, että sua ahdistaa kun sä kävelet kaupungilla/koulussa tms. Miksi sua ahdistaa? No kun ihmiset kattoo mua. No mikä sua siinä ahdistaa? Kun ne kattoo mua pahasti. Miksi oletat että ne kattoo sua pahasti tai miksi oletat että ne haluaa sulle jotain pahaa? Ei tarvi ihmetellä, mistä tämmöinen negatiivisuus ja epäluottamus juontaa juurensa, jos vanhemmat opettaa että toiset ihmiset on "pahoja" ja opetetaan, että piilota sun lelut, kun kaveri tulee leikkimään.. Miettikää nyt vähän millaisiin ajatusmalleihin kasvatatte lapsenne? Onko järkevää? Ettekö näe mahdollisia syy-seuraus-suhteita?
Itse ajattelisin, että oman lapseni lelun rikkoutuminen vahingossa leikeissä ei ole niin vakavaa vaan on ihan sellainen ihmisiä elämään kasvattava pettymystilanne.. Lisäksi jos kutsun vieraita kylään niin kehtaan kyllä myös ojentaa ja käskeä vieraitakin lapsia, jos leikit on liian rajuja.. Menen ja sanon, että tässä talossa on sellainen sääntö, että leluja ei heitellä tms. En lähtisi opettamaan lapselle liian kielteisiä ajatusmalleja toisista ihmisistä tai elämästä, koska se voi todella näkyy kielteisesti hänen elämässä myöhemmin..
Miten niin "opetetaan siihen, että muut haluavat rikkoa sun lelut"? Kun lapsi katsoo vieressä, miten kylään tullut monsteri järjestelmällisesti hajottaa lapsen leluja, niin ei siinä ole mitään opettamista vai tarkoitatko, että kun vieras lapsi opettaa, että hänellä on valta hajottaa?
Jos oman lapsen lelu ei ole mennyt omissa leikeissä rikki, niin miten ihmeessä se hajoaa, kun tietty vieras lapsi sillä leikkii, ei siis lainkaan vahingossa vaan silkkaa ilkeyttää ja tahallaan sen hajottaa. Minusta oman lapsen ei tarvitse kestää pettymyksiä, joita tuleva nuorisorikollinen aiheuttaa, joten lastenhuoneen ovi pysyy kiinni ja vieraalle lapselle sanotaan, että meillä ei kahvipöydästä poistuta. Tässä perheessä on sellainen sääntö.
Ja muunlaisia lapsia teillä ei käy? Miksi ylipäätään pitää kutsua tuollainen monsteri kylään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi oppii normaalin suhtautumisen alkoholiin, jos ette juo hänen nähtensä? Nyt viinilasit sunnuntailounaalle!
Liioitella ei pidä, mutta tämä on totta. Jos koko lapsuus eletään niin, että kaikki alkoholiin liittyvä hyssytellään, peitellään ja siitä tehdään numero saattaa se alkaa kiinnostaa myöhemmin turhankin paljon tai muulla tavalla kehittyä kieroutunut suhtautuminen aiheeseen. Kyllä esim uutta vuotta voi hyvin juhlistaa muutamalla kuohuvalla!
Toisaalta se on myös ihan hyvä opettaa, ettei toiset juo. Mä en ole koskaan välittänyt alkoholista, ja onneksi kaikki mun lähipiirissä hyväksyy sen, mutta ilmeisesti joissain piireissä ihmetellään ja tungetaan jotain kuoharia väkisin käteen, koska pitäähän sitä nyt juhlissa edes yksi kuohari juoda. Kyllä sitä uutta vuotta voi ihan yhtä hyvin juhlistaa pommacilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi oppii normaalin suhtautumisen alkoholiin, jos ette juo hänen nähtensä? Nyt viinilasit sunnuntailounaalle!
Liioitella ei pidä, mutta tämä on totta. Jos koko lapsuus eletään niin, että kaikki alkoholiin liittyvä hyssytellään, peitellään ja siitä tehdään numero saattaa se alkaa kiinnostaa myöhemmin turhankin paljon tai muulla tavalla kehittyä kieroutunut suhtautuminen aiheeseen. Kyllä esim uutta vuotta voi hyvin juhlistaa muutamalla kuohuvalla!
Me ei hyssytellä tai peitellä mitään alkoholiin liittyvää, ei vain juoda sitä lainkaan, eikä tehdä asiasta mitään numeroa. Ihan samalla tavalla kuin ei myöskään esimerkiksi tupakoida. Vaikea nähdä, että lapselle kehittyisi tämän vuoksi kieroutunut suhde alkoholiin tai tupakkaan.
Kyllä teidän välillä pitäisi muutama tupakka polttaa, ettei siitä tule sellainen tabu ja kohta lapsi polttaa kahta kauheammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä noihin kuvioihin. Ne vaan jää pännimään ihan liian pitkiksi ajoiksi, jos niistä ei siis pysty mitenkään puhumaan. Maailmassa on kuitenkin todella paljon myös perheitä jotka jakavat arvot kanssanne, niin kyllä niitä uusia, ja todennäköisesti parempiakin ystävyyssuhteita pääsee kyllä syntymään.
Mistähän näitä kaltaisiaan löytää? Ei me mitään pyhimyksiä olla, ei vaan haluta humaltua lasten nähden tai lomareissuilla ikinä voitais jättää lasta kerhoon ja lähteö dokaamaan!
En vaan tiedä mistä niitä nyt aikuisiällä tapaa sellasia ihmisiä, että joitain lomareissuja vois suunnitella.
Olen kateellinen näille ketkä elävät noin ja hyvällä omallatunnolla voivat vaikka Rodoksen reissulla skoolata kun lapset nukkuusiis kateellinen siitä yhteishengestä, en juomisesta.
On jääty tosi ulkopuolelle kaveriporukassa, koska ei tunneta kuuluvamme enää porukkaan.
Ikävä yhteisöllisyyttä, muttei voida omaa arvomaailmaa muuttaa vaan siksi että olis kavereita.
Ja toi juominen on vaan yksi aspekti, kasvatukselliset eriävyydet on yhtä iso ongelma.
Ap
Täällä on taas ihme vääntöä tästä alkoholista, mutta esikoiseni on 20v ja hän on ihan oppinut bilettämään ja juomaan kohtuullisesti ilman että häntä ikinä siihen mitään esimerkkiä näki.
En juonut lapsen nähden ikinä ja hoidossa oli vain vähän.
Hän myös osaa juhlia alkoholittomasti ja osaa yhdistää alkoholin juhlaan, ei arkielämään. Lomareissuilla juhlii yhtenä iltana, ei dokaa all inclusivessa päivittäin.
Kummallista, että ne lapset taas keiden vanhemmat otti kuppia joka vknloppu, on nyt nuorina aikuisinakin joka vknloppu viihteellä.
Jännä homma, vaikka niin esimerkkiä OIKEASTA juomisesta kotona saivat..😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi oppii normaalin suhtautumisen alkoholiin, jos ette juo hänen nähtensä? Nyt viinilasit sunnuntailounaalle!
Wtf! Me ollaan juotu ensimmäiset saunaoluet esikoisen läsnäollessa, kun oli 14. Ei vaan nähty tarpeelliseksi. Nyt saatetaan ottaa terassilla muutama nuorempien lasten nähden, nuorimmainen yli 10v.
Ei lapsen ole mikään pakko nähdä alkoholin käyttöä 😂
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa, mutta en ikinä opettaisi lastani jakamaan leluja. Ei aikuisetkaan jaa ompelukoneita, kattiloita tai meikkejä tuosta vain tuntemattomien kanssa, miksi ihmeessä lapsen pitäisi jakaa? Leikki kun ei ole sitä, että sinä otat minulta.
No juuri se jakaminen kuuluu siihen sosiaaliseen vuorovaikutukseen niin, että toiselta ei voi kesken leikin lelua ottaa. EMPAATTINEN lähestyminen aikuiselta kruunaa vastavuoroisuuden.
Mikä pälli, kait tuo oli vitsi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa, mutta en ikinä opettaisi lastani jakamaan leluja. Ei aikuisetkaan jaa ompelukoneita, kattiloita tai meikkejä tuosta vain tuntemattomien kanssa, miksi ihmeessä lapsen pitäisi jakaa? Leikki kun ei ole sitä, että sinä otat minulta.
Eli jos teille tulee lapsivieraita kylään, niin sinun lapsesi saa kieltää toista lasta leikkimästä leluillaan? Mäkin tunnen tällaisen tyypin, kerran käytiin eikä toista kertaa, vaikka äiti kuinka yritti kutsua uudestaan.
Emme sosialiseeraa kuspäiden kanssa.
Ei kukaan varmasti käske lastaan jakamaan lelujaan tuntemattomien kanssa, vaan olemaan sosiaalinen ja vieraanvarainen. Ja jos on jotain minkä haluaa pitää jemmassa, niin sitten pitää, mutta ei niin, että toisten edessä leveillään jollain leluilla ja kielletään koskemasta.
Mutta näkeehän näitä, työkaveri asui Helsingissä " arvoalueella", ja siellä piti päiväkodeista lopettaa lelupäivätkin, kun lapset vaan kilpaili kenellä oli kallein ja hienoin ja mihin muut ei saa koskea. Meillä täällä persaukisten puolella kaikki lapset saa joka päivä viedä leluja pk:hon, eikä niitä arvoteta hinnan mukaan. Välillä sinne viedään vanha mehupilli, kun lapsella on joku hieno idea mikä se just tänään on, ja kaverit yhtä innoissaan, kukaan ei ala kiusaamaan että miksi sä tollasen halvan roskan toit?
Jeps meillä tää poikaamme vanhempi lapsi haali kaikki lelunsa itselleen kun käytiin kylässä. Jos poika yritti trampalle niin meni eteen.
Sama hiekkalaatikolla. EI EI MINUN TRAMPPA MINUN HIEKKALAATIKKO.
Uima-altaassa yritti hyppiä poikamme päälle, kukaan ei kiellä ja vanhemmat sanovat, että hän on niin mustasukkainen leluistaan.
Vanhemmat eivät myöskään hymyile meidän pojalle vaan katsovat ohi, vaikka toinen yrittää hymyillä, koska heidän omalle pojalle tulee paha mieli ja mustasukkaisuus!
Ei olla käyty kylässä nyt ollenkaan, sen verran kiukuttaa katsella tuota.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen kasvattanut ainokaisen lapseni kauniisti käyttäytyväksi. Valitettavasti useimmat perhheet, jotka meillä ovat käyneet, ovat vailla minkäänlaisia käytöstapoja. Eniten ihmetyttää, että vanhemmat divät lainkaan kiellä kullannuppujaan.
Mknä sitten saan toimia poliisina ja komentaa, että meidän sohva ei ole tramboliini, etenkään kun ulkona on juosru ulman kenkiä.
Toisekseen, ei olw soveliasta kaivella kaappeja ja ottaa ominpäin toisten leluja tai keittiöstä herkkuja jne. Kolmanneksi lemmikkejä ei kiusata. Neljänneksi kukkia ja muota istutuksia ei revitä irti, leikkitelinettä ei hakata kirveellä jne jne....Meillä koti on elämistä varten ja siellä on tilaa mielikuvitukselle ja eri leikeille. Koti ei ole sisustuslehden aukeama ja täynnä kieltoja. Eli sohvalla saa hyppiä, tyynyistä, peitoista, jne saa rakentaa majoja, jne. Koti on lastenkin koti, ei vain meidän aikuisten.
Meillä on sama. Ruokapöydälle ei saa kiivetä, mutta sohvapöydälle saa. Sohvalla saa hyppiä ja juosta, koska se on niin vanha, että ei se siitä enää kärsi. Ei sitä automaattisesti tiedä toisen kodin sääntöjä, kun sinne menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa, mutta en ikinä opettaisi lastani jakamaan leluja. Ei aikuisetkaan jaa ompelukoneita, kattiloita tai meikkejä tuosta vain tuntemattomien kanssa, miksi ihmeessä lapsen pitäisi jakaa? Leikki kun ei ole sitä, että sinä otat minulta.
Kyllä mä lainaan ompelukonetta kaverilta. Lainaan myös sukkani kaverille joka oli meille tullessa kastellut omansa. Samoin annan laastarin lapselle joka oli kaatunut pihatien edessä. Johan se meillä leikkiminen olisi aikamoista kun toinen ei saisi leikkiä millään lelulla kylässä ollessa. Aika kusipäistä menoa.
Niin, lainaat nimenomaan kaverille, mutta entä tuntemattomalle?
Minäkin annan laastarin lapsen haavaan, mutta en todellakaan oleta, että se palautetaan minulle. Sen sijaan en hyväksy sitä, että lapseni polvesta napataan laastari vieraan lapsen haavaan, sinäkö pidät tuollaista ihan OK-toimintana?
Meillä on kyläileville lapsille lelut erikseen, lapsen ei tarvitse antaa omiaan muiden leikkeihin. Kun lapsiperhe tulee kylää, on ovet lastenhuoneisiin suljettu eikä niihin mennä kivampia tavaroita etsimään.
Ei kai kukaan käske jakamaan tuntemattomille vaan kavereille? Mitä hulluutta, että on jotkut huonommat eri lelut kavereille ja lastenhuoneissa ei saa leikkiä, aivan käsittämätöntä. Ikinä en ole tuommoisesta kuullutkaan.
No miksi niitä omia leluja pitää jakaa kavereille? Kerro meille kaikille, miksi nimenomaan sen toisen lapsen omia tavaroita on jaettava, miksi vieraisille tullut lapsi ei voi leikkiä niillä leluilla, jotka eivät ole lapsen omia, vaan hankittu kavereita varten.
Mitä ovat huonommat lelut eli miten se arvotetaan? Äsken joku vei mehupillin leupäivänä hoitoon, joten sieltäkö otit vertailupohjaa.
Lastenhuoneissa ei tietenkään leikitä, koska kaveriperheen tullessa kylään ollaan yhdessä, vanhemmat katsovat lapsensa perään eikä niin, että kutsuja valvoo lastenhuoneessa tekemisiä ja vieraat istuvat olohuoneessa kahvilla. Yhteisöllisyyttä kun on sekin, että aikuiset ja lapset tekevät asioita yhdessä eikä niin, että lapset laitetaan keskenään jonnekin sivuun.
Jaathan sinäkin kahvikuppisi ja olohuoneen sohvasi vieraiden kanssa kun he tulee käymään etkä vaadi tuomaan omia tai hommaa vieraita varten erillisiä (vai hommaatko?). Sit kun kyläillään toisin päin niin sit käytetään sen kodin tavaroita. Toki jos lapset on ihan pieniä ja vaatii jatkuvaa valvontaa niin on fiksua tuoda ne lelut siihen olohuoneeseen, että voi kahvitella samalla.
Meillä on tusinan verran kahvikuppeja, en todellakaan anna vieraalle omaa lempikuppiani. Eikä aikuinen vieras sellaista osaa vaatia, lapset taas pystyvät salamnnopeasti ilmoittamaan, että anna tuo lelu minulle hoksatessaan, että tuo on toiselle tärkeä. Olohuoneen sohva on samanlainen ei-henkilökohtainen asia, jossa muutkin voivat istua, mutta en ainakaan minä katso hyvällä, kun 7v haluaa 1v:n syöttötuoliin siksi, että hän haluaa.
Oma kokemus on, että kaikenikäisten lasten valvonta on tärkeää, jos lapset eivät ole omien lasten kavereita. Muutaman kerran on saanut sanoa aika napakasti, että meillä ei sohvalla hypitä eikä tungeta kahvilusikoita kukkaruukkuihin, vaikka se kotona olisi sallittua. Olohuoneen verhot eivät ole liaani, kiellän siis roikkumasta niissä, vaikka kaikesta päätellen sinun perheessäsi se olisi OK, kotihan tulee jakaa vieraiden kanssa ja sallia heille kaikenlainen omanlainen elämä.
No nyt puhut sitten taas jo aivan eri asiasta, mutta luetun väärinymmärtäminen, tahallaan tai vahingossa, tuntuu olevan kyllä nykypäivän normaali.
Ehei, puhun ihan samasta asiasta eli sohvasta ja kahvikupeista. Harvoin vieras vaatii kutsujan lempikupin käyttöönsä perustellen asiaa sillä, että kaikki tavarat tulee osata jakaa muiden kanssa. Lapsen lelut sen sijaan ovat vapaata riistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse ihmetellä, kun teineillä on sitten masennusta ja mielenterveysongelmia, kun opetetaan pienestä pitäen siihen, että muut ihmiset "haluavat rikkoa sun lelut".. Kyllähän se masentaa, jos ei voi luottaa toisiin ihmisiin ja ensimmäinen oletus on, että toinen ihminen haluaa sulle jotain pahaa tai opetetaan,että muut ihmiset ovat huonompia kuin sä. Tai että tavarat ja omaisuus on tärkeämpää kuin ihmissuhteet?
Teineiltä saa sitten kysellä, että sua ahdistaa kun sä kävelet kaupungilla/koulussa tms. Miksi sua ahdistaa? No kun ihmiset kattoo mua. No mikä sua siinä ahdistaa? Kun ne kattoo mua pahasti. Miksi oletat että ne kattoo sua pahasti tai miksi oletat että ne haluaa sulle jotain pahaa? Ei tarvi ihmetellä, mistä tämmöinen negatiivisuus ja epäluottamus juontaa juurensa, jos vanhemmat opettaa että toiset ihmiset on "pahoja" ja opetetaan, että piilota sun lelut, kun kaveri tulee leikkimään.. Miettikää nyt vähän millaisiin ajatusmalleihin kasvatatte lapsenne? Onko järkevää? Ettekö näe mahdollisia syy-seuraus-suhteita?
Itse ajattelisin, että oman lapseni lelun rikkoutuminen vahingossa leikeissä ei ole niin vakavaa vaan on ihan sellainen ihmisiä elämään kasvattava pettymystilanne.. Lisäksi jos kutsun vieraita kylään niin kehtaan kyllä myös ojentaa ja käskeä vieraitakin lapsia, jos leikit on liian rajuja.. Menen ja sanon, että tässä talossa on sellainen sääntö, että leluja ei heitellä tms. En lähtisi opettamaan lapselle liian kielteisiä ajatusmalleja toisista ihmisistä tai elämästä, koska se voi todella näkyy kielteisesti hänen elämässä myöhemmin..
Jos ihmissuhde perustuu sille, että toinen saa hajottaa tavaroita, niin ei se minusta ihan tervepäistä touhua ole.
What? Ymmärrätkö lukemaasi? Mistä vedät tuollaisen johtopäätöksen, että ihmissuhde perustuisi siihen, että toinen saa hajoittaa sun tavaroita? Eihän tuossa tekstissä kukaan niin kirjoittanut. Siinähän kirjoitettiin että kylässä olevia lapsia voi kylään kutsunut komentaa. Lelun voi ottaa myös vieraalta lapselta pois, jo leikki on liian rajua. En usko, että on mikään automaatio, että vieraat lapset rikkoo aina lelut. Voisin toki kasvattaa lapseni hyvin kielteiseen ajatusmaailmaan, jos alkaisin opettaa lapsille niin, että hankkisin vaikka eri lelut vierailijoille. Tuolla tyylillä sä kasvatat sun lapset ajattelemaan, että toiset ihmiset haluaa niille automaattisesti ja heti ensimmäiseksi pahaa? Onko se tervettä?
Älkää rakkaat ihmiset tehkö tässä asiassa ajatusvirhettä. Ymmärrän, että haluatte suojella lasten rakkaita leluja ja omaisuutta, mutta älkää tehkää sitä lapsen mielenterveyden kustannuksella.. Lapsi hyötyy enemmän siitä, että hän kokee toiset ihmiset ja maailman turvallisena ja myönteisenä. Epäluottamus ja kielteisyys johtaa ongelmiin.. ja lapsi alkaa nähdä "lelujen rikkojia" sielläkin missä niitä ei ole. Ihmiset voivat paremmin kun he kokevat maaiman ja toiset ihmiset hyvinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun en ota kantaa, mutta en ikinä opettaisi lastani jakamaan leluja. Ei aikuisetkaan jaa ompelukoneita, kattiloita tai meikkejä tuosta vain tuntemattomien kanssa, miksi ihmeessä lapsen pitäisi jakaa? Leikki kun ei ole sitä, että sinä otat minulta.
No juuri se jakaminen kuuluu siihen sosiaaliseen vuorovaikutukseen niin, että toiselta ei voi kesken leikin lelua ottaa. EMPAATTINEN lähestyminen aikuiselta kruunaa vastavuoroisuuden.
Mikä pälli, kait tuo oli vitsi 😂
No näytäpä minulle lapsi, joka ilman aikuisen ohjausta malttaa odottaa vuoroaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi oppii normaalin suhtautumisen alkoholiin, jos ette juo hänen nähtensä? Nyt viinilasit sunnuntailounaalle!
Wtf! Me ollaan juotu ensimmäiset saunaoluet esikoisen läsnäollessa, kun oli 14. Ei vaan nähty tarpeelliseksi. Nyt saatetaan ottaa terassilla muutama nuorempien lasten nähden, nuorimmainen yli 10v.
Ei lapsen ole mikään pakko nähdä alkoholin käyttöä 😂
Eikä kun kyllä täytyy OPETTAA, lapsen täytyy nähdä että ei tule joulua eikä uutta vuotta ilman äitin viiniä ja isin konjakkia, että en minäkään traumaa saanut vaikka isi ja äiti joivat!
Näitä selityksiä riittää. No, juokaa, ilmeisesti Suomessa ollaan nyt niin eurooppalaisia, että halutaan samat päihteiden aiheuttamat sairaudet kuin Italiassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet tyypillinen vihervassari, et voi sietää erilaisuutta tai muita mielipiteitä kuin omasi joka on tietysti Ainoa Oikea Totuus.
Johdonmukainen ja ohjaava kasvatus on ainoa oikea tapa kasvattaa lasta!
Toisessa ketjussa mietitään, miten vanhemmat ei nykyään osaa lapsiaan kasvattaa. On adhd diagnoosia, rajattomia, häiriökäytöksisiä lapsia. No mistäköhän johtuu. Tämä ketju tuo konkreettisesti sen esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse ihmetellä, kun teineillä on sitten masennusta ja mielenterveysongelmia, kun opetetaan pienestä pitäen siihen, että muut ihmiset "haluavat rikkoa sun lelut".. Kyllähän se masentaa, jos ei voi luottaa toisiin ihmisiin ja ensimmäinen oletus on, että toinen ihminen haluaa sulle jotain pahaa tai opetetaan,että muut ihmiset ovat huonompia kuin sä. Tai että tavarat ja omaisuus on tärkeämpää kuin ihmissuhteet?
Teineiltä saa sitten kysellä, että sua ahdistaa kun sä kävelet kaupungilla/koulussa tms. Miksi sua ahdistaa? No kun ihmiset kattoo mua. No mikä sua siinä ahdistaa? Kun ne kattoo mua pahasti. Miksi oletat että ne kattoo sua pahasti tai miksi oletat että ne haluaa sulle jotain pahaa? Ei tarvi ihmetellä, mistä tämmöinen negatiivisuus ja epäluottamus juontaa juurensa, jos vanhemmat opettaa että toiset ihmiset on "pahoja" ja opetetaan, että piilota sun lelut, kun kaveri tulee leikkimään.. Miettikää nyt vähän millaisiin ajatusmalleihin kasvatatte lapsenne? Onko järkevää? Ettekö näe mahdollisia syy-seuraus-suhteita?
Itse ajattelisin, että oman lapseni lelun rikkoutuminen vahingossa leikeissä ei ole niin vakavaa vaan on ihan sellainen ihmisiä elämään kasvattava pettymystilanne.. Lisäksi jos kutsun vieraita kylään niin kehtaan kyllä myös ojentaa ja käskeä vieraitakin lapsia, jos leikit on liian rajuja.. Menen ja sanon, että tässä talossa on sellainen sääntö, että leluja ei heitellä tms. En lähtisi opettamaan lapselle liian kielteisiä ajatusmalleja toisista ihmisistä tai elämästä, koska se voi todella näkyy kielteisesti hänen elämässä myöhemmin..
Jos ihmissuhde perustuu sille, että toinen saa hajottaa tavaroita, niin ei se minusta ihan tervepäistä touhua ole.
What? Ymmärrätkö lukemaasi? Mistä vedät tuollaisen johtopäätöksen, että ihmissuhde perustuisi siihen, että toinen saa hajoittaa sun tavaroita? Eihän tuossa tekstissä kukaan niin kirjoittanut. Siinähän kirjoitettiin että kylässä olevia lapsia voi kylään kutsunut komentaa. Lelun voi ottaa myös vieraalta lapselta pois, jo leikki on liian rajua. En usko, että on mikään automaatio, että vieraat lapset rikkoo aina lelut. Voisin toki kasvattaa lapseni hyvin kielteiseen ajatusmaailmaan, jos alkaisin opettaa lapsille niin, että hankkisin vaikka eri lelut vierailijoille. Tuolla tyylillä sä kasvatat sun lapset ajattelemaan, että toiset ihmiset haluaa niille automaattisesti ja heti ensimmäiseksi pahaa? Onko se tervettä?
Älkää rakkaat ihmiset tehkö tässä asiassa ajatusvirhettä. Ymmärrän, että haluatte suojella lasten rakkaita leluja ja omaisuutta, mutta älkää tehkää sitä lapsen mielenterveyden kustannuksella.. Lapsi hyötyy enemmän siitä, että hän kokee toiset ihmiset ja maailman turvallisena ja myönteisenä. Epäluottamus ja kielteisyys johtaa ongelmiin.. ja lapsi alkaa nähdä "lelujen rikkojia" sielläkin missä niitä ei ole. Ihmiset voivat paremmin kun he kokevat maaiman ja toiset ihmiset hyvinä.
Ehei, opetan lapseni siihen, että ei tarvitse olla muiden ilojen maksajana. Ei tarvitse antaa lelujaan muiden leikittäviksi, vaikka toinen tai vanhempansa vetoavat, että pitää opetella jakamaan. Lapsi hyötyy siitä, että oppii huolehtimaan itsestään ja tavaroistaan. Ehjällä lelulla on mukavampi leikkiä kuin sosiaalisista syistä jaetulla ja rikotulla.
Suosittelen, että menet katsomaan kaupunkisi vuokrataloja ja sitten mietit, miksi niissä ei ole siistejä pihoja, siistejä rappukäytäviä jne. ja miksi roskia on ympäriinsä. Siellä kun asuvat ne, jotka todella osaavat jakaa muiden omaisuutta ja tietävät, että heillä ei ole siitä mitään vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa piireissä on siis normaalia, että vanhemmat ajaa lasten kanssa taksilla kun eivät ole ajokunnossa, lapset jätetään leikkipaikalle ja lähdetään kaljalle, ja lasten synttäreilläkin on alkoholitarjoilu? En ihmettele jos on hankala tuollaisten perheitten kanssa olla tekemisissä. Sit on vaan parempi nähdä kavereitten kesken ilman lapsia, jos haluaa ylipäätään yhteyttä pitää.
Ainakin mun ylempää keskiluokkaa edustava ystävätär, jolla toki ei ole alkoholiongelmaa, vaan on innokas viiniharrastaja.
Onneksi on se taksi, ettei ajele kännissä. Ainakaan tietääkseni.
Ei ole. Jokainen kasvattakoon lapsensa tavallaan, ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, en ole niin itsekeskeinen että ajattelisin oman tapani ainoaksi oikeaksi. Lisäksi ihmiset ovat eri tilanteissa, eri lähtökohdista, jne.
Sama pätee kaikkiin muihinkin asioihin; olen monesta asiasta eri mieltä tai ajattelen eri tavoin, mutta ei se ystävyyttä estä, miksi estäisi? Ei ystävien kanssa ole tarkoitus jakaa koko elämää vaan viettää satunnaisesti aikaa. Kunnioitan myös muiden näkemyksiä, vaikken ajattelisi samoin.
No nyt puhut sitten taas jo aivan eri asiasta, mutta luetun väärinymmärtäminen, tahallaan tai vahingossa, tuntuu olevan kyllä nykypäivän normaali.