Osaatko tyytyä kumppanissa vähempään? Jos olet tyytynyt, kannattiko se?
Minä en osaa, ja sen takia olen todennäköisesti loppuikäni yksin.
En ole ensinnäkään törmännyt elämässäni yhteenkään mieheen, johon ihastukseni ei olisi nopeasti hiipunut pois. En tiedä miten rakastuminen oikeasti edes tapahtuu? Onko mahdollista, että jotkut ihmiset eivät vain osaa rakastua?
Toiseksi, ihastukseni ovat kaikki aina lähtökohtaisesti tavalla tai toisella saavuttamattomia. En ymmärrä, miten johonkin arkiseen tyydytään. Tämä kylläkin pätee kaikkiin toiveisiini ja unelmiini elämässä, ne ovat kaikki hyvin utopistisia.
En tiedä miksi edes teen tämän aloituksen, koska en neuvoja varsinaisesti tarvitse enkä pysty tälle tekemään mitään. Minulla ei ole mitään motiivia koulia itseäni haluamaan mitään arkista. Mutta silti kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia rakkaudesta. Tuntuu siltä, että elän näitä rakastumisen tunteita lähinnä muiden ihmisten kokemusten (ja fiktion) kautta. Ehkä se riittää?
Kommentit (62)
No ei ole tarvinnut koskaan tyytyä. Olen saanut sellaisen täydellisen, jota halusin.
M48
Olen 60-vuotias ja jos nykyinen parisuhteeni päättyisi, niin rimani olisi korkeammalla kuin koskaan. En esimerkiksi voisi enää kuvitellakaan kiinnostuvani yhtään itseäni vanhemmasta miehestä. Miehellä pitäisi muutenkin olla pakka kunnossa eli terveyttä ja sellainen elintaso, että voisimme eläkevuosina yhdessä matkustella ja harrastaa (siis molemmat omilla rahoillaan). Hänen pitäisi olla koulutettu ja sivistynyt, kiinnostunut samoista asioista kuin minä (em. matkailu, kulttuuri, viinit, kokkaus, luonto) ja arvomaailmaltaan mieluiten vasemmalla.
Nuorena oli yksinkertaisempaa, kun riitti, että mies on hyvännäköinen, mukava ja luotettava.