Lue keskustelun säännöt.
Osaatko tyytyä kumppanissa vähempään? Jos olet tyytynyt, kannattiko se?
08.08.2023 |
Minä en osaa, ja sen takia olen todennäköisesti loppuikäni yksin.
En ole ensinnäkään törmännyt elämässäni yhteenkään mieheen, johon ihastukseni ei olisi nopeasti hiipunut pois. En tiedä miten rakastuminen oikeasti edes tapahtuu? Onko mahdollista, että jotkut ihmiset eivät vain osaa rakastua?
Toiseksi, ihastukseni ovat kaikki aina lähtökohtaisesti tavalla tai toisella saavuttamattomia. En ymmärrä, miten johonkin arkiseen tyydytään. Tämä kylläkin pätee kaikkiin toiveisiini ja unelmiini elämässä, ne ovat kaikki hyvin utopistisia.
En tiedä miksi edes teen tämän aloituksen, koska en neuvoja varsinaisesti tarvitse enkä pysty tälle tekemään mitään. Minulla ei ole mitään motiivia koulia itseäni haluamaan mitään arkista. Mutta silti kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia rakkaudesta. Tuntuu siltä, että elän näitä rakastumisen tunteita lähinnä muiden ihmisten kokemusten (ja fiktion) kautta. Ehkä se riittää?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mulla on superkiva mies. 💕
Mitä tyytymistä se sitten on, jos miehesi on kerran superkiva?
En tiennyt sitä ennen kuin vasta ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihmiset huutelee liikaa tuota, että ikinä ei tulisi tyytyä.
Kuvitellaan tilanne, että olet jo esim lähemmäs 40v ja sulla ei ole ikinä ollut mahdollisuutta pitkään parisuhteeseen. Kyllä siinä tilanteessa on tartuttava ensimmäiseen ehdokkaaseen joka jotenkuten täyttää kriteerit.
Tyytymistä on monenlaista. Jos ei ihastu vaikka kaikki on muuten ok niin se voi riittää.
Voihan se olla että et edes pysty ihastumaan keneenkään.
Miten niin on tartuttava? Totta kai siinä tapauksessa on tartuttava, jos haluaa parisuhteen millä hinnalla on hyvänsä. Mutta mikä pakko sellaista on väkisin haluta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä te yksinäiset joskus masennutte. Viimeistään 60-70 vuotiaana varmaan vienti loppuu ja kaipaisi lohduttaja jota ei enää löydykään. Tällä lohduttaudun t. Ikisinkku mies
No minä olen jo 40 ja minulla ei ole ikinä elämässäni ketään "lohduttajaa". Joskus mietin että olisi ehkä kiva suudella edes kerran elämässäni ennen kuin kuolen. Mutta haluaisin vain sellaisen suudelman joka oikeasti tuntuisi mahtavalta.
Enköhän minä ole tähän ikävuoteen mennessä tottunut tämän yksinäisyyden kanssa elämään. Pari vuosikymmentä lisää, mitä siitä.
Rakastuminen harvemmin tapahtuu ulkonäön perusteella. Tai ehkä jollain teineillä joita naiset ovat suurin piirtein kokemukseni mukaan ainakin jonnekin lähemmäs kolmeaviittä nykyään. Mies voi olla ihan meh ulkoisesti mutta rupeaa näyttämään komealta jos löytyy yhteys. Sitäpä ei tiedä jos ei ikinä anna/antanut mahdollisuutta. Perusjuttuja
En tiedä miksi keskityt tässä juuri ulkonäköön. En minä ole onnistunut huikean komeisiinkaan miehiin rakastumaan, hetkeksi ihastumaan kyllä. Hyvin nopeasti olen tajunnut ettei kyseinen ihminen ollutkaan sellainen mitä mielessäni etsin. En tiedä onko sellaista miestä olemassakaan. Toki mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, koska suurin osa noista miehistä oli muutenkin aika saavuttamattomia.
Niin no ehkä jos olisit tyytynyt tutustumaan useampaan tavallisempaan jamppaan, olisit löytänyt yhteyden ja olisit voinut haluta enemmän. Mutta kyllä musta jotenkin susta sellaiset ujousvibat ja mukavuusalueelta poistumisen haluttomuus paistaa mikä on kovin yleistä naisilla ja johtaa siihen että pitää olla hirveä motivaattori (miehen komeus) että jaksaa nähdä vähääkään vaivaa
No siis minä tarkkailen ihmisiä ennen kuin pystyn edes ihastumaan kehenkään. Tai ennen kuin ketään edes kaveripohjalta kiinnostaa. En ole kovin sosiaalinen ihminen enkä niin vain löydä "yhteyksiä" kehenkään. Kaikki ystävänikin olen ensin tarkkaillut ja päättänyt sitten ottaa ystäväkseni. (Aika moni heistä ei edes alunperin pitänyt minusta; en pannut pahakseni, tiedän olevani ulospäin varsin kylmä ja etäinen.)
Väittäisin, että pisin ihastukseni ei olisi useampien palstalaisten miestä ollenkaan komea. Suurin osa ihastuksistani on ollut myös aika lyhyitä, alle 175 cm. Käsitykseni komeudesta ei mielestäni ole mikään kovin perinteinen. Mutta muuten ei kyllä "tavalliset jampat" kauheasti kiinnosta, siitä olet oikeassa. Miehessä pitää olla jotain erityistä jotta huomioni ylipäätään kiinnittyy. En tiedä miksi minun pitäisi väkisin etsiä jotain sielunkumppanuutta "tavallisesta jampasta", kun en itsekään ole kovin "tavallinen jaana".
Miten niin kylmä ja etäinen, ei vastaa täysin "tavallista jaanaa"? Niillä yksinäisillä kavereilla on monesti hyvin rikas tunne-elämä jos ovat elämänsä olleet yksin ja joutuneet mielenterveytensä hyljiksinnän ja kylmyyden päälle kasaamaan, monesti ilman kolmen vuoden terapioita ihan itte
No niin olen minäkin joutunut tekemään. Yhtä lailla minä olen ihan itse ilman terapioita oman yksinäisyyteni joutunut käsittelemään. Mikä velvollisuus minulla olisi siis säälistä ottaa joku johon en pysty edes ihastumaan? En nyt ymmärrä tätä keskustelunhaaraa ollenkaan.
Ei ole mitään velvollisuutta. Mutta vaatii enemmän tunne-elämältä oppia olemaan koko elämä yksin jos on ihmisrakas perheenhaluaja kun jos on superintrovertti ihmisfoobikko. Se oli pointtini. Onnea loppuelämäksi, pidä kiva elämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia siinä tyytymisessä vaivaa?
Minua ei tyytyminen haittaa yhtään, siinä on oikeastaan jotain kierolla tavalla panettavaakin, nousee muna pystyyn kun miettii, että panee naista, joka on tyytynyt.
Ja olen myös ollut suhteissa, joissa olen tyytynyt.
M40
Paneepaneepanee, älä edes yritä ymmärtää naisia, senkus panet vain hautaan saakka ja olet tyytyväinen.
Miehet on naisten kanssa panemisen takia.
Miehet todellakaan eivät ole panemisen takia suhteessa, sellaiset puheet ovat vain miehistä uhoa. N 40% naisista on parisuhteissa seksin puutteessa. Oma mieheni ei ole halunnut vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ala tyytymään suhteessa.
Jos se ei toimi, niin lähden kävelemään.
En kumminkaan älyttömyyksiä vaadi.
No en varsinaisesti ole tyytynyt, muuta kuin noin kolmen vuoden ihastumisrakastumisvaiheen jälkeen sopeutunut. Ja todellakin sopeutunut jo vuosia kun aikaa on nyt alusta kulunut reilusti toistakymmentä vuotta.
Aina kriisien tullessa olen jotenkin saanut hänet menemään ajatuksissani plussan puolelle, mutta nyt en enää oikeasti vaan rakasta häntä yhtään.
Lapsenkin menin hänen kanssaan pykäämään eikä lapsi ole lähellekään teini vielä. Tulevaisuuden olen suunnitellut ilman häntä, jos tästä nyt joku päivä tokenis lähteä.
Nyt tuntuu vain, etten jaksaisi lapsen kasvatusta ihan yksin enkä voisi kuvitella olevani pelkästään viikonloppu äiti. Jotenkin täydennämme toisiamme tässä kasvatus hommassa ja huushollin pyörittämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia siinä tyytymisessä vaivaa?
Minua ei tyytyminen haittaa yhtään, siinä on oikeastaan jotain kierolla tavalla panettavaakin, nousee muna pystyyn kun miettii, että panee naista, joka on tyytynyt.
Ja olen myös ollut suhteissa, joissa olen tyytynyt.
M40
Paneepaneepanee, älä edes yritä ymmärtää naisia, senkus panet vain hautaan saakka ja olet tyytyväinen.
Miehet on naisten kanssa panemisen takia.
No miksi ihmeessä naisen kannattaisi sitten rakastua kehenkään?
-eri
Naisen kuuluu rakastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia siinä tyytymisessä vaivaa?
Minua ei tyytyminen haittaa yhtään, siinä on oikeastaan jotain kierolla tavalla panettavaakin, nousee muna pystyyn kun miettii, että panee naista, joka on tyytynyt.
Ja olen myös ollut suhteissa, joissa olen tyytynyt.
M40
Paneepaneepanee, älä edes yritä ymmärtää naisia, senkus panet vain hautaan saakka ja olet tyytyväinen.
Miehet on naisten kanssa panemisen takia.
No miksi ihmeessä naisen kannattaisi sitten rakastua kehenkään?
-eri
Naisen kuuluu rakastua.
Lisätään vielä: Naisen kuuluu rakastua omantasoiseen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä te yksinäiset joskus masennutte. Viimeistään 60-70 vuotiaana varmaan vienti loppuu ja kaipaisi lohduttaja jota ei enää löydykään. Tällä lohduttaudun t. Ikisinkku mies
No minä olen jo 40 ja minulla ei ole ikinä elämässäni ketään "lohduttajaa". Joskus mietin että olisi ehkä kiva suudella edes kerran elämässäni ennen kuin kuolen. Mutta haluaisin vain sellaisen suudelman joka oikeasti tuntuisi mahtavalta.
Enköhän minä ole tähän ikävuoteen mennessä tottunut tämän yksinäisyyden kanssa elämään. Pari vuosikymmentä lisää, mitä siitä.
Rakastuminen harvemmin tapahtuu ulkonäön perusteella. Tai ehkä jollain teineillä joita naiset ovat suurin piirtein kokemukseni mukaan ainakin jonnekin lähemmäs kolmeaviittä nykyään. Mies voi olla ihan meh ulkoisesti mutta rupeaa näyttämään komealta jos löytyy yhteys. Sitäpä ei tiedä jos ei ikinä anna/antanut mahdollisuutta. Perusjuttuja
En tiedä miksi keskityt tässä juuri ulkonäköön. En minä ole onnistunut huikean komeisiinkaan miehiin rakastumaan, hetkeksi ihastumaan kyllä. Hyvin nopeasti olen tajunnut ettei kyseinen ihminen ollutkaan sellainen mitä mielessäni etsin. En tiedä onko sellaista miestä olemassakaan. Toki mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, koska suurin osa noista miehistä oli muutenkin aika saavuttamattomia.
Niin no ehkä jos olisit tyytynyt tutustumaan useampaan tavallisempaan jamppaan, olisit löytänyt yhteyden ja olisit voinut haluta enemmän. Mutta kyllä musta jotenkin susta sellaiset ujousvibat ja mukavuusalueelta poistumisen haluttomuus paistaa mikä on kovin yleistä naisilla ja johtaa siihen että pitää olla hirveä motivaattori (miehen komeus) että jaksaa nähdä vähääkään vaivaa
No siis minä tarkkailen ihmisiä ennen kuin pystyn edes ihastumaan kehenkään. Tai ennen kuin ketään edes kaveripohjalta kiinnostaa. En ole kovin sosiaalinen ihminen enkä niin vain löydä "yhteyksiä" kehenkään. Kaikki ystävänikin olen ensin tarkkaillut ja päättänyt sitten ottaa ystäväkseni. (Aika moni heistä ei edes alunperin pitänyt minusta; en pannut pahakseni, tiedän olevani ulospäin varsin kylmä ja etäinen.)
Väittäisin, että pisin ihastukseni ei olisi useampien palstalaisten miestä ollenkaan komea. Suurin osa ihastuksistani on ollut myös aika lyhyitä, alle 175 cm. Käsitykseni komeudesta ei mielestäni ole mikään kovin perinteinen. Mutta muuten ei kyllä "tavalliset jampat" kauheasti kiinnosta, siitä olet oikeassa. Miehessä pitää olla jotain erityistä jotta huomioni ylipäätään kiinnittyy. En tiedä miksi minun pitäisi väkisin etsiä jotain sielunkumppanuutta "tavallisesta jampasta", kun en itsekään ole kovin "tavallinen jaana".
Miten niin kylmä ja etäinen, ei vastaa täysin "tavallista jaanaa"? Niillä yksinäisillä kavereilla on monesti hyvin rikas tunne-elämä jos ovat elämänsä olleet yksin ja joutuneet mielenterveytensä hyljiksinnän ja kylmyyden päälle kasaamaan, monesti ilman kolmen vuoden terapioita ihan itte
No niin olen minäkin joutunut tekemään. Yhtä lailla minä olen ihan itse ilman terapioita oman yksinäisyyteni joutunut käsittelemään. Mikä velvollisuus minulla olisi siis säälistä ottaa joku johon en pysty edes ihastumaan? En nyt ymmärrä tätä keskustelunhaaraa ollenkaan.
Ei ole mitään velvollisuutta. Mutta vaatii enemmän tunne-elämältä oppia olemaan koko elämä yksin jos on ihmisrakas perheenhaluaja kun jos on superintrovertti ihmisfoobikko. Se oli pointtini. Onnea loppuelämäksi, pidä kiva elämä
Kiitos, nyt ymmärsin paremmin. Totta kai perhe-elämää palavasti haluavalla on ihan erilainen motivaatio hankkia jokin kumppani. En minä kyllä pidä itseäni minään ihmisfoobikkona, introverttina kylläkin. Olen elämäni aikana ihastunut varmaan tuhanteen eri mieheen. Siinä on joukossa ollut kaikenlaisia, varmaan 50/50 komeita ja vähemmän komeita, mutta kaikki omalla tavallaan erityisiä. En ihastu hetkessä pelkkään ulkonäköön tai mihinkään mystiseen "kemiaan" vaan tarkkailun jälkeen tajuan yhtäkkiä ihastuneeni. Sitten yhtä lailla yhtäkkiä se ihastus lopahtaa.
Ehkä pitäisi joskus kokeilla sitä kemiaa, mitä niin hehkutetaan. En kylläkään tiedä miten voin tämä tarkkailijaluonteeni laittaa pois päältä, se tuntuu olevan niin vahvasti osa minua.
Ylipainoinen (olen itse hoikka) ja lyhyt mies (saman pituinen kuin itse olen) ei ollut huono valinta. Ehkä tässä oli jotain tyytymistä? Luonne ja muu yhteensopivuus on paljon tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä miettinyt millainen olisi ihannekumppani, joten en ole koskaan joutunut tyytymään vähempään tai enempään. Jos joku ihminen kiinnostaa, niin sen kortin voi katsoa tai olla katsomatta. En aina edes osaa sanoa mitkä asiat tarkalleen jossakin ihmisessä vetää puoleensa. En äkkiseltään ainakaan. Intuitio vie ja minä nautin matkasta.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä miettinyt millainen olisi ihannekumppani, joten en ole koskaan joutunut tyytymään vähempään tai enempään. Jos joku ihminen kiinnostaa, niin sen kortin voi katsoa tai olla katsomatta. En aina edes osaa sanoa mitkä asiat tarkalleen jossakin ihmisessä vetää puoleensa. En äkkiseltään ainakaan. Intuitio vie ja minä nautin matkasta.
Tämä oli hyvin sanottu. Näin minullakin. En mitään ristikuulusteluja ole koskaan tehnyt. Aina sydämen valinta vaikka syteen on välillä menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia siinä tyytymisessä vaivaa?
Minua ei tyytyminen haittaa yhtään, siinä on oikeastaan jotain kierolla tavalla panettavaakin, nousee muna pystyyn kun miettii, että panee naista, joka on tyytynyt.
Ja olen myös ollut suhteissa, joissa olen tyytynyt.
M40
Paneepaneepanee, älä edes yritä ymmärtää naisia, senkus panet vain hautaan saakka ja olet tyytyväinen.
Miehet on naisten kanssa panemisen takia.
No miksi ihmeessä naisen kannattaisi sitten rakastua kehenkään?
-eri
Ei kannatakaan ja tämä näkyy sinkkutalouksien määrän nousuna. Miehet ja naiset haluavat elämäänsä niin eri asioita ettei ole mitään järkeä ryhtyä parisuhteeseen. Ne miehet, joille se paneminen ei ole parisuhteen ainoa kannustin voivat jossain vaiheessa sen parisuhteen joskus löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia siinä tyytymisessä vaivaa?
Minua ei tyytyminen haittaa yhtään, siinä on oikeastaan jotain kierolla tavalla panettavaakin, nousee muna pystyyn kun miettii, että panee naista, joka on tyytynyt.
Ja olen myös ollut suhteissa, joissa olen tyytynyt.
M40
Paneepaneepanee, älä edes yritä ymmärtää naisia, senkus panet vain hautaan saakka ja olet tyytyväinen.
Miehet on naisten kanssa panemisen takia.
No miksi ihmeessä naisen kannattaisi sitten rakastua kehenkään?
-eri
Ei kannatakaan ja tämä näkyy sinkkutalouksien määrän nousuna. Miehet ja naiset haluavat elämäänsä niin eri asioita ettei ole mitään järkeä ryhtyä parisuhteeseen. Ne miehet, joille se paneminen ei ole parisuhteen ainoa kannustin voivat jossain vaiheessa sen parisuhteen joskus löytää.
Kyllä moni nainen elää parisuhteessa puutteessa miesten haluttomuuden vuoksi. Itsetunto siinä kärsii kun toinen ei halua koskea sormellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia siinä tyytymisessä vaivaa?
Minua ei tyytyminen haittaa yhtään, siinä on oikeastaan jotain kierolla tavalla panettavaakin, nousee muna pystyyn kun miettii, että panee naista, joka on tyytynyt.
Ja olen myös ollut suhteissa, joissa olen tyytynyt.
M40
Paneepaneepanee, älä edes yritä ymmärtää naisia, senkus panet vain hautaan saakka ja olet tyytyväinen.
Miehet on naisten kanssa panemisen takia.
Miehet todellakaan eivät ole panemisen takia suhteessa, sellaiset puheet ovat vain miehistä uhoa. N 40% naisista on parisuhteissa seksin puutteessa. Oma mieheni ei ole halunnut vuoteen.
Miesten haluttomuus suhteissa on vaiettu ongelma nykypäivänä, jota on jo nuorilla suhteen alkumetreillä. Vaikuttaako kiireinen arki ja suorituspaineet sitten niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytynyt ja pakkohan se on, kun ei ole mikään erityisen komea tai rikas mies. Tällä hetkelläkin tyytynyt ja varmaan tässä pitäisi lapsia kohta hankkia.
Kyllä siihen oppii kun muistuttaa itseä reaaliteeteistä.
Mikä olisi ihanteesi?
Se on trolli, älä ruoki sitä.
Ei trolli vaan mies.
En. Minulle kelpaa ainoastaan paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teitä naisia siinä tyytymisessä vaivaa?
Minua ei tyytyminen haittaa yhtään, siinä on oikeastaan jotain kierolla tavalla panettavaakin, nousee muna pystyyn kun miettii, että panee naista, joka on tyytynyt.
Ja olen myös ollut suhteissa, joissa olen tyytynyt.
M40
Paneepaneepanee, älä edes yritä ymmärtää naisia, senkus panet vain hautaan saakka ja olet tyytyväinen.
Miehet on naisten kanssa panemisen takia.
Miehet todellakaan eivät ole panemisen takia suhteessa, sellaiset puheet ovat vain miehistä uhoa. N 40% naisista on parisuhteissa seksin puutteessa. Oma mieheni ei ole halunnut vuoteen.
Miesten haluttomuus suhteissa on vaiettu ongelma nykypäivänä, jota on jo nuorilla suhteen alkumetreillä. Vaikuttaako kiireinen arki ja suorituspaineet sitten niin paljon.
Ne sekä puolison perseen leviäminen.
Mun mielestä ihmiset huutelee liikaa tuota, että ikinä ei tulisi tyytyä.
Kuvitellaan tilanne, että olet jo esim lähemmäs 40v ja sulla ei ole ikinä ollut mahdollisuutta pitkään parisuhteeseen. Kyllä siinä tilanteessa on tartuttava ensimmäiseen ehdokkaaseen joka jotenkuten täyttää kriteerit.
Tyytymistä on monenlaista. Jos ei ihastu vaikka kaikki on muuten ok niin se voi riittää.
Voihan se olla että et edes pysty ihastumaan keneenkään.