Lue keskustelun säännöt.
Osaatko tyytyä kumppanissa vähempään? Jos olet tyytynyt, kannattiko se?
08.08.2023 |
Minä en osaa, ja sen takia olen todennäköisesti loppuikäni yksin.
En ole ensinnäkään törmännyt elämässäni yhteenkään mieheen, johon ihastukseni ei olisi nopeasti hiipunut pois. En tiedä miten rakastuminen oikeasti edes tapahtuu? Onko mahdollista, että jotkut ihmiset eivät vain osaa rakastua?
Toiseksi, ihastukseni ovat kaikki aina lähtökohtaisesti tavalla tai toisella saavuttamattomia. En ymmärrä, miten johonkin arkiseen tyydytään. Tämä kylläkin pätee kaikkiin toiveisiini ja unelmiini elämässä, ne ovat kaikki hyvin utopistisia.
En tiedä miksi edes teen tämän aloituksen, koska en neuvoja varsinaisesti tarvitse enkä pysty tälle tekemään mitään. Minulla ei ole mitään motiivia koulia itseäni haluamaan mitään arkista. Mutta silti kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia rakkaudesta. Tuntuu siltä, että elän näitä rakastumisen tunteita lähinnä muiden ihmisten kokemusten (ja fiktion) kautta. Ehkä se riittää?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
En voisi tyytyä. Kahdesta suhteesta kokemus ja molemmissa hurja ihastuminen ja rakkaus. Varsinkin nykyinen suhde on aivan upea.
Hienoa :) Kerro toki vähän lisää jos haluat, minusta on ihana kuulla muiden rakkaustarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ajattelin, että en ikinä ota eronnutta miestä ja miestä, jolla on lapsia, mutta sitten vaan rakastuin juuri tuollaiseen. Onhan siinä omat haasteensa, mutta loppujen lopuksi tuo suhde on toiminut paljon paremmin kuin mikään muu mun aikaisemmista suhteista ja tuntuu, että tosiaan olen löytänyt sielunkumppanini. Miehen lasten kanssa minulla on nykyään todella hyvät välit ja hänen eksänkin kanssa aivan asialliset välit.
Samat. Nykyinen mieheni on niin komeakin, että olen jatkuvasti kuin kissa pistoksissa haluamassa häntä ja pelkäämässä, että löytää paremman ja kauniimman kuin minä. En oikein tiedä miksi hän haluaa kanssani olla, paitsi ikuisen uskollisuuteni ja fanittamiseni takia. En itsekään ruma ole, mutta muuten minussa on suuria puutteita. Tämä asetelma ei ole kauhean hyvä, koska parempi olisi, jos mies olisi enemmän innoissaan. Haluaisin tyytyä johonkin peruspetteriin, joka ei tuottaisi näin paljon vaikeita ja intensiivisiä tunteita. En pystyisi jättämään miestäni kuin erittäin painavasta syystä.
Ammatilliset haaveeni eivät ole rauhoittuneet yhtään, vaikka en ole saanut uraa kunnolla käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ajattelin, että en ikinä ota eronnutta miestä ja miestä, jolla on lapsia, mutta sitten vaan rakastuin juuri tuollaiseen. Onhan siinä omat haasteensa, mutta loppujen lopuksi tuo suhde on toiminut paljon paremmin kuin mikään muu mun aikaisemmista suhteista ja tuntuu, että tosiaan olen löytänyt sielunkumppanini. Miehen lasten kanssa minulla on nykyään todella hyvät välit ja hänen eksänkin kanssa aivan asialliset välit.
Se on se rakkaus. Dealbreakerit unohtuu, kun rakastuu oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan. Onnellisuuteni kumpuaa siitä, etten aseta lähiympäristöni ihmisille kovin kummoisia vaatimuksia.
Sukulaiseni sanoo tyytyneensä aikanaan mieheensä. Otti sen, kun mies kosi ja oli "ihan kiva". On ollut onnellinen elämässään mielestään. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä paremmin ymmärrän tätä valintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan voisi tyytyä. Kokeilin sitä kerran ja ei kiitos enää koskaan. Mieluummin olen yksin jos ei sopivaa tule vastaan.
Olin suhteessa jossa tyydyin mieheen. Ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään voisi tyytyä, en missään tapauksessa, huomattu on. Mutta minulla ei kiinnosta mitkään suuret tunteet ja intohimo, eikä myöskään kiinnosta se että mies himoitsee minua seksuaalisesti. Jos tuollaista toivovan miehen kanssa ryhtyisin suhteeseen niin silloin olisin tyytynyt. Salaa toivon löytäväni miehen joka osaa elää hyvää arkea naisen kanssa ilman että on liian 'mies'. Ja jolla on hyvät arvot. Mutta yksin olen toistaiseksi.
Ei kannata tyytyä. Esimerkiksi bussi- tai taksikuskia en huolisi vaikka maksettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytynyt ja pakkohan se on, kun ei ole mikään erityisen komea tai rikas mies. Tällä hetkelläkin tyytynyt ja varmaan tässä pitäisi lapsia kohta hankkia.
Kyllä siihen oppii kun muistuttaa itseä reaaliteeteistä.
En voisi tyytyä, koska oksentaisin, jos joutuisin vaikkapa suutelemaan ei-haluttavaa miestä.
Juuri tuossa toista ketjua lukiessa totesin, että olen tosi tyytyväinen siitä, että mieheni on komea ja muutenkin ihana. Todella julmia tarinoita niiltä ihmisiltä, jotka elävät tyytymissuhteissa. Tehdään ilkeitä asioita toiselle, joita ei tehtäisi ystävälle tai edes naapurille, mutta omalle puolisolle (jonka pitäisi olla turvallisin ja läheisin). En ymmärrä tuollaista yhtään. Varmaan itsekin olisin ikävä ihminen, jos joutuisin elämään suhteessa ihmisen kanssa, jota en rakasta. Jakamaan keittiön, makkarin ja vessan sekä kaikki arkiset huolet - ei kiitos. En asuisi yhdessä edes parhaan ystäväni kanssa, saati miehen, jota en rakasta.
Jos rakkaus loppuisi tai eroaisimme, niin olisin mielelläni yksin, ellei sopivaa löytyisi. Yksin saa olla ja elää kuten itse haluaa. Lapsikin on jo aikuinen, siitäkään ei huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytynyt ja pakkohan se on, kun ei ole mikään erityisen komea tai rikas mies. Tällä hetkelläkin tyytynyt ja varmaan tässä pitäisi lapsia kohta hankkia.
Kyllä siihen oppii kun muistuttaa itseä reaaliteeteistä.
Mikä olisi ihanteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytynyt ja pakkohan se on, kun ei ole mikään erityisen komea tai rikas mies. Tällä hetkelläkin tyytynyt ja varmaan tässä pitäisi lapsia kohta hankkia.
Kyllä siihen oppii kun muistuttaa itseä reaaliteeteistä.
Mikä olisi ihanteesi?
Se on trolli, älä ruoki sitä.
Mikä teitä naisia siinä tyytymisessä vaivaa?
Minua ei tyytyminen haittaa yhtään, siinä on oikeastaan jotain kierolla tavalla panettavaakin, nousee muna pystyyn kun miettii, että panee naista, joka on tyytynyt.
Ja olen myös ollut suhteissa, joissa olen tyytynyt.
M40
En osannut tyytyä kuin sopivimpaan. Toimin niin, että hänet sain kumppanikseni. Osaan olla viehättävä ja luen hyvin muita ihmisiä.
Kyllä te yksinäiset joskus masennutte. Viimeistään 60-70 vuotiaana varmaan vienti loppuu ja kaipaisi lohduttaja jota ei enää löydykään. Tällä lohduttaudun t. Ikisinkku mies
Vierailija kirjoitti:
Kyllä te yksinäiset joskus masennutte. Viimeistään 60-70 vuotiaana varmaan vienti loppuu ja kaipaisi lohduttaja jota ei enää löydykään. Tällä lohduttaudun t. Ikisinkku mies
No minä olen jo 40 ja minulla ei ole ikinä elämässäni ketään "lohduttajaa". Joskus mietin että olisi ehkä kiva suudella edes kerran elämässäni ennen kuin kuolen. Mutta haluaisin vain sellaisen suudelman joka oikeasti tuntuisi mahtavalta.
Enköhän minä ole tähän ikävuoteen mennessä tottunut tämän yksinäisyyden kanssa elämään. Pari vuosikymmentä lisää, mitä siitä.
En voisi tyytyä. Kahdesta suhteesta kokemus ja molemmissa hurja ihastuminen ja rakkaus. Varsinkin nykyinen suhde on aivan upea.