Mummola-elokuva

Eritteiden kanssa läträämistä ja muistiongelmia on boomereilla ilman alkoholismiakin. Tiedoksi vaan sellaisille, jotka eivät sellaisesta tiedä. Se on ollut valitettavasti suuri osa joulujani, enää en sellaisilla asioilla joulujani pilaa ja siihen minulla on oikeus, vaikka joku boomeri siitä täällä loukkaantuukin.

Vaarin homous oli Simolle aivan luonnollinen asia.

Totta kai oli, kun sitä on opetettu viimeiset 20-30 vuotta ainakin. Nyt ollaan niin pitkällä, että anaalipenetraatiota suositellaan heteroillekin Iltalehden viikonloppunumeroissa, vaikka heillä olisi asianmukaiset värkit funktionaaliseen seksiin. Ja vaikka anaali on terveysriski, koska siinä tehdään selllaista, mihin keho ei ole "suunniteltu". Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Eritteiden kanssa läträämistä ja muistiongelmia on boomereilla ilman alkoholismiakin. Tiedoksi vaan sellaisille, jotka eivät sellaisesta tiedä. Se on ollut valitettavasti suuri osa joulujani, enää en sellaisilla asioilla joulujani pilaa ja siihen minulla on oikeus, vaikka joku boomeri siitä täällä loukkaantuukin.

Ymmärrän toki tämän, mutta en tuota syyllistävää asennettasi sairauksiin. Itse en suhtautunut omien vanhempieni muistisairauksiin noin vihamielisesti. Vietin heidän kanssaan muutaman joulun vaippoja vaihdellen. No big deal. He olivat antaneet minulle rakkautta ja huolenpitoa, nyt oli minun vuoroni.

Entä kun itse olet jonain päivänä "boomeri" ja muisti alkaa pettää? Buukkaa itsesi ajoissa hoitokotiin, etteivät lapsesi joudu sietämään sinua!

Vierailija kirjoitti:

Tulee näköjään joulupäivän iltana Teemalta. Katsoin äsken Areenasta.

Olen järkyttynyt. Ei pitäisi olla joulun aikaan televisio- eikä suoratoistoesityksessä.

Luin arvosteluja ja kovasti kehutaan, että on realistista...

Kertokaa, tuollaistako on suomalainen joulu? Tai edes suomalainen joulu perheessä, jossa on alkoholisti?

En tunnista, vaikka en ole yläluokkainen enkä vanha enkä nuori vaan keski-ikäinen.

Tuollaistako on?

On, mieheni perheessä. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Nähty on. Nauratti ja itketti.

Ihan tosi? Minusta oli mitätön ja sisällyksetön, en ihan loppuun viitsinyt katsoa. Tympeäkin oli, tyhjä. Niin sitä voi ajatella eri tavoilla. Jotain samaa tunnen ja ajattelen, kun eukot kesällä pihakeinussa pökeltää juoruja naapureistaan ja koettavat urkkia toistensa elämää. Säälittävää ankeutta.

Et näe pintaa syvemmälle. Asioilla on usein monta tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vaarin homous oli Simolle aivan luonnollinen asia.

Totta kai oli, kun sitä on opetettu viimeiset 20-30 vuotta ainakin. Nyt ollaan niin pitkällä, että anaalipenetraatiota suositellaan heteroillekin Iltalehden viikonloppunumeroissa, vaikka heillä olisi asianmukaiset värkit funktionaaliseen seksiin. Ja vaikka anaali on terveysriski, koska siinä tehdään selllaista, mihin keho ei ole "suunniteltu". Sori siitä.

Voitaisiinko pitää nämä riehumiset pois tästä ketjusta, kiitos. Ei tarvitse tykätä anaalista tai homoilusta mutta perustakaa oma ketju niiden inhoamiselle. Tässä ketjussa keskustellaan Tia Kouvon Mummola-elokuvasta, sen henkilöhahmoista ja tapahtumista sekä mielipiteistä, kokemuksista, analyyseistä ja pohdinnoista elokuvaan liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ja toki paljon viihteellisemmät ja pinnallisemmat Kulkuset kulkuset ja Täydellinen joulu ovat oikeasti paljon parempaa katsottavaa ja oikeasti jotain sisältöä katsojalle tarjoavaa kuin amerikkalaiset  pinnalliset ja täydellisestä joulusta kertovat jouluelokuvat, joissa ei ole mitään sisältöä. Katsoin tässä kaksi vai kolme tuollaista täysin pinnallista ja huonoa jouluelokuvaa ja meni niin hermot, että en enää eilen illalla enempää noita halunnut katsoa. 

Tia Kouvo on kertonut, että hän sai idean Mummolaan katsoessaan juuri jotain amerikkalaista imeää jouluelokuvaa ja miettiessään, kuinka paljon sen kuvaama joulu poikkesi hänen omista joulukokemuksistaan.

Entä kun Kouvon tuottama sisältö poikkeaa myös omista joulukokemuksista. Pitäisikö sen viihdyttää? Vai aiheuttaa pahoinvointia?&n

Ei välttämättä kumpaakaan. Elokuvan ei "pidä" tehdä tai aiheuttaa mitään. Se voi jättää katsojan myös täysin neutraaliksi tai välinpitämättömäksi. Kaikista tarinoista ei löydy samastumispintaa omaan elämään eivätkä kaikki tarinat herätä mitään sen kummempia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tämän juuri toiseen kertaan. Ensimmäisellä kerralla tykkäsin jo, mutta huomio meni paljon näihin erikoisiin kuvakulmiin ja tavallisesta poikkeavaan kerrontatyyliin. Nyt toisella kerralla sain elokuvasta irti huomattavasti paljon enemmän. Paljon kerrotaan todellakin hyvin hienovaraisesti ja rivien välissä ja ehkä sellaisten katsojien, jotka eivät ole kokeneet mitään tämäntyylistä omassa elämässään, on vaikea niitä nähdä tai ymmärtää. 

Minusta elokuva on kipeänkoskettava tarina suomalaisesta perheestä. Perhedynamiikka on niin aitoa, keskustelut aivan kuin tosi elämää ja tuollaista se valitettavasti alkoholistin kanssa eläessä on. Perhe halusi viettää idyllisen joulun mummolassa, pitää kiinni perinteistä ja siirtää joulun traditioita seuraavalle sukupolvelle. Sitten vaari kirjaimellisesti paskoi tunnelman. Mummon reagointi siihen oli hyvin aidontuntuista. Valitettavasti pystyn kuvittelemaan tuon tilanteen omassa mielessäni

" ehkä sellaisten katsojien, jotka eivät ole kokeneet mitään tämäntyylistä omassa elämässään, on vaikea niitä nähdä tai ymmärtää"

Miten moni on kokenut tuontyylistä omassa elämässään?

Onko tuo hirveys oikeasti yleistä tässä maassa?

Ymmärrän edeltävän kommentin ja oon siitä kiitollinen, kun kuulun ilmiselvästi siihen ihmisryhmään, joka ei ole kokenut mitään tuollaista ja joka ei pidä tästä elokuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Tätä tyyliä olevia elokuvia ja televisiosarjoja pitäisi oikeastaan olla enemminkin. Nykyihmisen kapasiteetti ei vaan usein jaksa katsoa tällaista ns. haastavaa ja oman ajattelun käyttöä vaativaa, vaan kaiken pitäisi olla valmiiksi pureskeltua.

Terapiaelokuva niille, joiden lähipiirissä on lähes tajuttimia ja lattialle paskovia alkoholisteja? Miksi tämä terapiaelokuva pitää esittää myös muille jouluna?

Ahdistava elokuva. Juuri siksi että tuli niin lähelle. Pystyin hyvin kuvittelemaan että olisin nähnyt noita tapahtumia sukuni jouluissa. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain olin saanut käsityksen, että kyseessä on kevyt komedia, järkytyin ja ahdistuin.

En edes pystynyt kerralla katsomaan, toissa päivänä katsoin lopun ja mieleeni jäi kohtaus, jossa toinen tytär läiski miestään ja tämä rauhallisesti otti tätä käsistä ja totesi, ei lyödä, sopi niin tuon päivän teemaan.

Harmittaa, että aloin katsomaan mielentilassa, jossa kaipasin päivään jotain keveyttä.

Tismalleen sama kokemus. Luulin komediaksi... Ja luulin muutama pv sitten Hesarin kolumnin nojalla, että tämä kuvastaisi suomalaisten joulunviettoa ja olisi siitä erityisen hyvä kuvaus. En voinut kuvitella, miten hirveä katselukokemus tuota omaa oletustani vasten olisi. Eli vahvasti oma, täysin väärä oletus johti pahaan järkytykseen. Jos olisi ollut ennakkoon tieto että on vähän kaurismäkeläistä inhorealismia, olisi osannut asennoitua oikein.

Vierailija kirjoitti:

Kakkavälikohtaus oli sitten viimeinen niitti Simon tarpeeseen päästä hetkeksi pois. Kiinnostavaa myös, että serkkutyttö osoitti arvostavansa enemmän kuin porukan "oikeita" aikuisia, ja syystä.

Täällä puhuttiinkin jo siitä, ettei tuollaisessa tilanteessa ehkä pysty toiminaan loogisesti (viemään kevyeltä näyttävää mattoa ulos sen sijaan että alkaisi siinä jynssätä, vielä lasten nähden), koska se on niin järkyttävä. Samalla tässä näkyy hyvin porukan toimimattomuus kokonaisuutena. Muuten ollaan määrätietoisia ja sanomassa ja väittelemässä asioista, mutta yllättävässä kriisissä ei saada aikaiseksi muuta kuin ojentaa talouspaperia. Ja kuten jo mainittiinkin, lasten järkytys jäi ryhmän keski-ikäisiltä, joilta olisi pitänyt voida jotain odottaa, huomiotta, vaikka sen olisi pitänyt olla keskeisin asia. Mutta pääasia että voit ja margariinit on kohdillaan, toisten muistot ja ammatilliset innostuksen aiheet lytätty ja mummo osoit

Onneksi meitä onnekkaitakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tämän juuri toiseen kertaan. Ensimmäisellä kerralla tykkäsin jo, mutta huomio meni paljon näihin erikoisiin kuvakulmiin ja tavallisesta poikkeavaan kerrontatyyliin. Nyt toisella kerralla sain elokuvasta irti huomattavasti paljon enemmän. Paljon kerrotaan todellakin hyvin hienovaraisesti ja rivien välissä ja ehkä sellaisten katsojien, jotka eivät ole kokeneet mitään tämäntyylistä omassa elämässään, on vaikea niitä nähdä tai ymmärtää. 

Minusta elokuva on kipeänkoskettava tarina suomalaisesta perheestä. Perhedynamiikka on niin aitoa, keskustelut aivan kuin tosi elämää ja tuollaista se valitettavasti alkoholistin kanssa eläessä on. Perhe halusi viettää idyllisen joulun mummolassa, pitää kiinni perinteistä ja siirtää joulun traditioita seuraavalle sukupolvelle. Sitten vaari kirjaimellisesti paskoi tunnelman. Mummon reagointi siihen oli hyvin aidontuntuista. Valitettavasti py

Jos vanhempasoi olivat juoppoja se ei ole minun vikani. Elokuva on erinomainen ja sinulle sopisi paremmin vaikka käsityö lehden sukkavinkit.

Minusta on hyvä,jos tämä elokuva jotenkin avaa niiden parempiosaistenkin dilmiä, millaista eri perheissä voi olla. Kyllä, juuri tuollaista dynamiikkaa on hyvin monissa perheissä, paskomistakin matoille ikävän useissa. Alkoholisteja on Suomessa hyvin paljon. 

Mutta siis ilman sitä matolle paskomistakin on hyvin karua todellisuutta.  Onnistunut elokuva,jos ihmiset todella oppivat jotain toistensa taustoista ja pystyvät ymmärtämään ilman suojamekanismeihin pakenemista ja ilman haukkumista.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä,jos tämä elokuva jotenkin avaa niiden parempiosaistenkin dilmiä, millaista eri perheissä voi olla. Kyllä, juuri tuollaista dynamiikkaa on hyvin monissa perheissä, paskomistakin matoille ikävän useissa. Alkoholisteja on Suomessa hyvin paljon. 

Mutta siis ilman sitä matolle paskomistakin on hyvin karua todellisuutta.  Onnistunut elokuva,jos ihmiset todella oppivat jotain toistensa taustoista ja pystyvät ymmärtämään ilman suojamekanismeihin pakenemista ja ilman haukkumista.

Tämä elokuva ei kyllä lisää ei ymmärrystä eikä myötätuntoa. Liian järkyttävä sellaiselle, jolle kuvatut asiat eivät ole todellisuutta. Hyvä sentään, että kokemusasiantuntijat voivat käyttää tätä osana terapeuttista prosessiaan.

Sinänsä elokuvan saama ylistys kertoo aika karua kieltä siitä, miten yleistä elokuvan maailma on Suomessa, ja tämä puolestaan auttaa ymmärtämään paremmin sitä, miksi Suomessa asiat ovat olleet jo pitkään niin huonosti: työttömyys, työkyvyttömyys, mielenterveysongelmat, neurokirjon häiriöiden levinneisyys, koulutulosten romahtaminen,  sairaslomat jne. jne. Jos niin monella suomalaisella todella "kolahtaa" tämä leffa omakohtaisten kokemusten vuoksi, ei ihme, että valtaosa suomalaisista on sairaita. Tässä ketjussa tehty erinomainen elokuva-analyysi elokuvan henkilöhahmoista avaa myös sitä, mikä vaikutus alkoholismilla on kaikkiin sitä todistaviin aina siihen asti, kunnes joku jossain kohtaa tekee tietoisen päätöksen, että trauma on käsiteltävä ja lopettaa kirotun ketjun. Mutta suurin osa ei sitä tee, ja se voi hyvinkin selittää sitä, miksi Suomen talous ja suomalaisten henkilökohtainen elämä sakkaa. Ja sama seikka voi selittää sen, miksi ollaan kuitenkin "onnellisia" vuodesta toiseen kansainvälisissä tilastoissa: tämän elokuvakeskustelun pohjalta on selvää, että suomalainen on onnellinen jos on sellainen joulu, jossa mummolassa kukaan ei pasko kännipäissään lattialle.

Kyllä tämä elokuva oli siis siltä osin hyvä, että oli niin hirveää katsottavaa, että se toi lukemaan tämän kiinnostavan keskustelun ja ymmärtämään sen(kin) perusteella, miksi Suomi on tällä hetkellä sellainen kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä,jos tämä elokuva jotenkin avaa niiden parempiosaistenkin dilmiä, millaista eri perheissä voi olla. Kyllä, juuri tuollaista dynamiikkaa on hyvin monissa perheissä, paskomistakin matoille ikävän useissa. Alkoholisteja on Suomessa hyvin paljon. 

Mutta siis ilman sitä matolle paskomistakin on hyvin karua todellisuutta.  Onnistunut elokuva,jos ihmiset todella oppivat jotain toistensa taustoista ja pystyvät ymmärtämään ilman suojamekanismeihin pakenemista ja ilman haukkumista.

Tämä elokuva ei kyllä lisää ei ymmärrystä eikä myötätuntoa. Liian järkyttävä sellaiselle, jolle kuvatut asiat eivät ole todellisuutta. Hyvä sentään, että kokemusasiantuntijat voivat käyttää tätä osana terapeuttista prosessiaan.

Sinänsä elokuvan saama ylistys kertoo aika karua kieltä siitä, miten yleistä elokuvan maailma on Suomessa, ja tämä puolestaan

Olet varmaan oikeassa.

Hyvin pohdittu. 

T. Edellinen 

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava elokuva. Juuri siksi että tuli niin lähelle. Pystyin hyvin kuvittelemaan että olisin nähnyt noita tapahtumia sukuni jouluissa. 

Siis tämä juuri... Sanoin leffaseuralaiselleni ihan samaa. Jotenkin tuntuu, että moni voi samaistua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eritteiden kanssa läträämistä ja muistiongelmia on boomereilla ilman alkoholismiakin. Tiedoksi vaan sellaisille, jotka eivät sellaisesta tiedä. Se on ollut valitettavasti suuri osa joulujani, enää en sellaisilla asioilla joulujani pilaa ja siihen minulla on oikeus, vaikka joku boomeri siitä täällä loukkaantuukin.

Ymmärrän toki tämän, mutta en tuota syyllistävää asennettasi sairauksiin. Itse en suhtautunut omien vanhempieni muistisairauksiin noin vihamielisesti. Vietin heidän kanssaan muutaman joulun vaippoja vaihdellen. No big deal. He olivat antaneet minulle rakkautta ja huolenpitoa, nyt oli minun vuoroni.

Entä kun itse olet jonain päivänä "boomeri" ja muisti alkaa pettää? Buukkaa itsesi ajoissa hoitokotiin, etteivät lapsesi joudu sietämään sinua!

 

Sinulla on ilmeisesti ollut hyvät vanhemmat, kaikilla ei ole. Se kannattaa aina muistaa ennen kuin alkaa pätemään. Jos itse elän liian vanhaksi, ts. muistisairaaksi, on minulla lääkkeet valmiina täältä poistumiseksi. En jää kenenkään riesaksi vaippoineni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaarin homous oli Simolle aivan luonnollinen asia.

Totta kai oli, kun sitä on opetettu viimeiset 20-30 vuotta ainakin. Nyt ollaan niin pitkällä, että anaalipenetraatiota suositellaan heteroillekin Iltalehden viikonloppunumeroissa, vaikka heillä olisi asianmukaiset värkit funktionaaliseen seksiin. Ja vaikka anaali on terveysriski, koska siinä tehdään selllaista, mihin keho ei ole "suunniteltu". Sori siitä.

Voitaisiinko pitää nämä riehumiset pois tästä ketjusta, kiitos. Ei tarvitse tykätä anaalista tai homoilusta mutta perustakaa oma ketju niiden inhoamiselle. Tässä ketjussa keskustellaan Tia Kouvon Mummola-elokuvasta, sen henkilöhahmoista ja tapahtumista sekä mielipiteistä, kokemuksista, analyyseistä ja pohdinnoista elokuvaan liittyen.

Suhtautuminen ho mouteen osoitti sukupolvien välisen eron, totta.

Miehekkyyden degeneraatio näkyi nuoressa, pulleassa ja koneeseen kadonneessa Simossa. Tuollaista jälkeä syntyy, kun kitataan energiajuomia, cokista ja ravinto on eineksiä tai hampurilaisia ja sitten ollaan jatkuvasti ruudun ääressä. Huonoa ravintoa sekä henkisesti että fyysisesti. Lopputulos on hyvin velttoa olemista omassa ruumiissa, täysin vailla tietoisuutta omasta ruumiillisuudesta. Irrottelukin tapahtui Simolla koneen (auton)  välityksellä. Kuva oli kyllä tuttu todellisuudesta.

Tässä elokuvassa oli paljon muutakin kuin kakkaa ja viinaa... kakkaohtaus olis saanu jäädä pois, muuta en muuttaisi...