Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummola-elokuva
Puutarhuri
08.08.2023 |
Ensi-ilta oli 2023 Sodankylässä. Suosittelen todella lämpimästi (paitsi yhtä kohtausta, tietäjät tietää) Tulee levitykseen täs syksyn aikana.
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tulee Mummola taas, taidan katsoa neljännen kerran... :)
Tulisipa aattona. Samat tapahtumat tapahtuisivat ruudun kummallakin puolella kuin peilikuvina...
Miksi kukaan aikuinen haluaisi pilata oman joulunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Nähty on. Nauratti ja itketti.
Ihan tosi? Minusta oli mitätön ja sisällyksetön, en ihan loppuun viitsinyt katsoa. Tympeäkin oli, tyhjä. Niin sitä voi ajatella eri tavoilla. Jotain samaa tunnen ja ajattelen, kun eukot kesällä pihakeinussa pökeltää juoruja naapureistaan ja koettavat urkkia toistensa elämää. Säälittävää ankeutta.
Oivoi
Ei meillä ihan tommosta ollut, ei lähellekään, mutta tuttuja kohtauksia silti oli lähipiiristä...
Hyvä leffa, kestää monta katselukertaa
Katsoin juuri Areenasta. Mietin, mitähän tällä haluttiin sanoa. Ei mikään mieltä kohottava kuvaus, vaikka minulla on vielä pahempia muistoja perhejouluista.
No, näyttelijät olivat loistavia. Kuvakulmat olivat outoja, usein kohtaukset tapahtuivat kuvan ulkopuolella. Kai se sitten oli taiteellista.
Tänä vuonna jätettiin boomerit kutsumatta viettämään yhteistä joulua, joten ei ollut näitä paska-, kusi- ja muistiongelmia. Ihanan rauhallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalla kehuttiin Kulkuset, kulkuset leffaa, Mummolaan verraten...
Loistavat näyttelijät siinäkin, olin kyllä pettynyt leffan 'keveyteen', Taru Mäkelältä odotin enemmän...
Vierailija kirjoitti:
Toisaalla kehuttiin Kulkuset, kulkuset leffaa, Mummolaan verraten...
Loistavat näyttelijät siinäkin, olin kyllä pettynyt leffan 'keveyteen', Taru Mäkelältä odotin enemmän...
Yritin katsoa tuota Mäkelän leffaa ehkä 10 minuuttia. Surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna jätettiin boomerit kutsumatta viettämään yhteistä joulua, joten ei ollut näitä paska-, kusi- ja muistiongelmia. Ihanan rauhallista.
Mistä tuo halveksunta vanhojen ihmisten sairauksia kohtaan? Oletko varma, että itse kuolet jaloiltasi, ilman "paska-, kusi- ja muistiongelmia"? Kaikkihan niin haluaisi tehdä tietenkin.
Tässäkin ketjussa mainittiin Kulkuset, Kulkuset -elokuva, joka on mielestäni yhdentekevä, huonosti näytelty ja kliseinen. Ainoastaan Martti Suosalon monologi jäi siitä mieleen.
Ei missään tapauksessa edes verrattavissa Mummolaan, joka on älykäs, uudenlainen, moniulotteinen ja upeasti näytelty, käsikirjoitettu ja ohjattu. Kaksi aivan eri tason elokuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna jätettiin boomerit kutsumatta viettämään yhteistä joulua, joten ei ollut näitä paska-, kusi- ja muistiongelmia. Ihanan rauhallista.
Mistä tuo halveksunta vanhojen ihmisten sairauksia kohtaan? Oletko varma, että itse kuolet jaloiltasi, ilman "paska-, kusi- ja muistiongelmia"? Kaikkihan niin haluaisi tehdä tietenkin.
Tässä elokuvassa pidätysongelmat eivät johtuneet siitä, että Lasse oli "boomer" vaan hänen pitkälle edenneestä alkoholismistaan. Loppuvaiheen alkoholismi pistää nuoremmankin sontimaan milloin ja minne sattuu. En muista, että suomalaisessa elokuvassa oltaisiin koskaan näytetty myöhäisvaiheen alkoholismia näin koruttomasti.
En ole täysin samaa mieltä siitä, että Tia Kouvon ohjaus olisi ollut täysin vailla empatiaa henkilöitä kohtaan. Eniten empatialinssin läpi katsottiin lapsenlapsia Simoa ja Hillaa mutta myötätuntoisemmin ja monitahoisemmin tarkasteltiin myös elokuvan aikuisia. Kuten esimerkiksi Ristoa silloin, kun hän suorastaan syttyi keskustellessaan tulivuorista kurssikaverinsa kanssa siellä elämäntaitoseminaarissa. Tai Lassea, kun hän valmistautui Sepon vierailuun siistiytymällä ja laittamalla jopa partavettä, ja kuinka nämä kaksi miestä eivät olisi halunneet irroittautua toistensa halauksesta ollenkaan. Lasse ei myöskään ryypännyt lainkaan Sepon seurassa vaan jätti juomiset nopeaan huikkaan tuliaispullosta. Olihan elokuvassa paljon jo moneen kertaan mainittua inhorealismia, kyynisyyttä ja raadollisuutta mutta mielestäni enemmän havainnoivalla kuin alleviivaavalla tavalla. Kouvo ei paukuttanut katsojaa halolla päähän malliin "katsokaa kaikki miten kamala ja häiriintynyt perhe" vaan ikään kuin vain näytti tilanteet tilanteina ja jätti katsojalle vapauden tulkita niitä oman tunne- ja kokemusmaailmansa kautta.
Hieno, monitasoinen elokuva. Tätä miettii vielä pitkään katsomisen jälkeen. Vaatinee useamman katselukerran, että kaikki pienet nyanssit aukeavat.
Kiitos palstalaisille tarkoista analyyseista ja monista mielipiteistä, ne rikastuttavat omaakin ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ja toki paljon viihteellisemmät ja pinnallisemmat Kulkuset kulkuset ja Täydellinen joulu ovat oikeasti paljon parempaa katsottavaa ja oikeasti jotain sisältöä katsojalle tarjoavaa kuin amerikkalaiset pinnalliset ja täydellisestä joulusta kertovat jouluelokuvat, joissa ei ole mitään sisältöä. Katsoin tässä kaksi vai kolme tuollaista täysin pinnallista ja huonoa jouluelokuvaa ja meni niin hermot, että en enää eilen illalla enempää noita halunnut katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja toki paljon viihteellisemmät ja pinnallisemmat Kulkuset kulkuset ja Täydellinen joulu ovat oikeasti paljon parempaa katsottavaa ja oikeasti jotain sisältöä katsojalle tarjoavaa kuin amerikkalaiset pinnalliset ja täydellisestä joulusta kertovat jouluelokuvat, joissa ei ole mitään sisältöä. Katsoin tässä kaksi vai kolme tuollaista täysin pinnallista ja huonoa jouluelokuvaa ja meni niin hermot, että en enää eilen illalla enempää noita halunnut katsoa.
Tia Kouvo on kertonut, että hän sai idean Mummolaan katsoessaan juuri jotain amerikkalaista imeää jouluelokuvaa ja miettiessään, kuinka paljon sen kuvaama joulu poikkesi hänen omista joulukokemuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuvassa on oikeasti lopulta parasta kun tajuaa, että elokuva ei rajoitu pelkästään kuvaamaan yhteistä joulunviettoa. Aluksi elokuvasta kun saa tällaisen käsityksen, mutta onneksi kerronta syventyy ja laajentuu kuvaamaan myös päähenkilöiden tavallista arkea juhlan jälkeen. Elokuvasta jäi toki asioita puuttumaan, kun tässä keskustelusta on käynyt ilmi ja vaikka se onkin selkeästi tarkoituksellista niin siltikin häiritsee mm. se, että Riston äitiä ei näytetty ja Helenaa ei näytetty työssään. Susannaa kuitenkin näytettiin työssään, mutta ilmeisesti työ ja ura oli Susannalle henkilöistä tärkeintä ja toki Riston puhelu äidilleen antoi paljon aihetta tulkinnoille.
Olen iloinen siitä, että katsoin itse tämän elokuvan runsaasti ennen joulua. Näin itselläni on ollut runsaasti aikaa tulkita näkemääni, sillä tämä elokuva ei jätä heti rauhaan. En edes ole jouluihminen millään tavalla tai ole enää vuosiin varsinaisesti joulua juhlinut, mutta tämän elokuvan katsominen jouluna olisi ehkä ollut monellakin tapaa yksinkertaisesti vain liian rankkaa.
Olisi kieltämättä ollut mielenkiintoista, jos elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla olisi näytetty tasapuolisemmin kaikkien perheenjäsenten elämää. Olisin voinut hyvin kuvitella esimerkiksi kohtauksen, jossa Hillan luokalle annetaan äidinkielentunnilla aiheeksi kirjoittaa aine joululomasta ja Hilla lukee luokan edessä vähän laajemman version siitä vaarille suunnatusta kirjeestä. Tai Kassu näyttää välitunnilla puhelimestaan videota munasillaan nuokkuvasta vaarista kavereita naurattaakseen. Tässä olisi ollut mahdollisuuksia osua jälleen kerran yhteen kipupisteeseen: miten suhtautua ulkopuolisena, kun tajuaa, että jollakulla ei ole kotona kaikki ihan hyvin. Mikä olisi opettajan reaktio: kiusaantunut "kiitos Hilla, mennäänpä seuraavaksi Ainon aineeseen" vai tuskainen yritys muotoilla Wilma-viestiä kotiin? Tai Kassun tapauksessa: yrittäisivätkö kaverit pelleillä Kassun kustannuksella tyyliin "v***u mahtava tyyppi toi sun vaaris, laita toi video TikTokiin" vai pitäisivätkö Kassua vain outona ja pipinä päästään?
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa mainittiin Kulkuset, Kulkuset -elokuva, joka on mielestäni yhdentekevä, huonosti näytelty ja kliseinen. Ainoastaan Martti Suosalon monologi jäi siitä mieleen.
Ei missään tapauksessa edes verrattavissa Mummolaan, joka on älykäs, uudenlainen, moniulotteinen ja upeasti näytelty, käsikirjoitettu ja ohjattu. Kaksi aivan eri tason elokuvaa.
Yritin katsoa Kulkusia, en pystynyt. Christopher väänsi teennäistä draamaa jouluvalmisteluista. Kiinnosti noin kaksi minuuttia.
Mummolan sen sijaan katsoin toistamiseen.
Tulee näköjään joulupäivän iltana Teemalta. Katsoin äsken Areenasta.
Olen järkyttynyt. Ei pitäisi olla joulun aikaan televisio- eikä suoratoistoesityksessä.
Luin arvosteluja ja kovasti kehutaan, että on realistista...
Kertokaa, tuollaistako on suomalainen joulu? Tai edes suomalainen joulu perheessä, jossa on alkoholisti?
En tunnista, vaikka en ole yläluokkainen enkä vanha enkä nuori vaan keski-ikäinen.
Tuollaistako on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna jätettiin boomerit kutsumatta viettämään yhteistä joulua, joten ei ollut näitä paska-, kusi- ja muistiongelmia. Ihanan rauhallista.
Mistä tuo halveksunta vanhojen ihmisten sairauksia kohtaan? Oletko varma, että itse kuolet jaloiltasi, ilman "paska-, kusi- ja muistiongelmia"? Kaikkihan niin haluaisi tehdä tietenkin.
Tässä elokuvassa pidätysongelmat eivät johtuneet siitä, että Lasse oli "boomer" vaan hänen pitkälle edenneestä alkoholismistaan. Loppuvaiheen alkoholismi pistää nuoremmankin sontimaan milloin ja minne sattuu. En muista, että suomalaisessa elokuvassa oltaisiin koskaan näytetty myöhäisvaiheen alkoholismia näin koruttomasti.
En ole täysin samaa mieltä siitä, että Tia Kouvon ohjaus olisi ollut täysin vailla empatiaa henkilöitä kohtaan. Eniten
Kiitos hyvästä analyysistä! Olen tuo, jota kommentoiit.
En vain saanut itseäni kiinnostumaan näistä ihmisistä lainkaan. Asia oli selvä jo ensivilkaisulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja toki paljon viihteellisemmät ja pinnallisemmat Kulkuset kulkuset ja Täydellinen joulu ovat oikeasti paljon parempaa katsottavaa ja oikeasti jotain sisältöä katsojalle tarjoavaa kuin amerikkalaiset pinnalliset ja täydellisestä joulusta kertovat jouluelokuvat, joissa ei ole mitään sisältöä. Katsoin tässä kaksi vai kolme tuollaista täysin pinnallista ja huonoa jouluelokuvaa ja meni niin hermot, että en enää eilen illalla enempää noita halunnut katsoa.
Tia Kouvo on kertonut, että hän sai idean Mummolaan katsoessaan juuri jotain amerikkalaista imeää jouluelokuvaa ja miettiessään, kuinka paljon sen kuvaama joulu poikkesi hänen omista joulukokemuksistaan.
Entä kun Kouvon tuottama sisältö poikkeaa myös omista joulukokemuksista. Pitäisikö sen viihdyttää? Vai aiheuttaa pahoinvointia?
Alue: Aihe vapaa
Minkähän takia mun mielipiteeni ohjaajan kylmästä tarkkailutavasta sai niin monta alapeukkua. Johtuiko se siitä, että mainitsin ohjaajan nuoren iän syyksi empatiaköyhään kuvaukseen.
Kun ihmiset olivat vain "esimerkkejä" erilaisista elämänkohtalousta, jonkinlaisia teoreettisia yhteenvetoja, henkilöiden moniulotteisuus kärsi.
Mainitsin Harvoin tarjolla -sarjan esimerkkinä henkilöitään rakastavan naisohjaajan humaanista ohjauksesta. Ärsyttävinkin tyyppi siinä saa lopulta katsojan myötätunnon. Mutta saako tässä elokuvassa kukaan?