Mummola-elokuva

Loistava elokuva, joka kuvaa hyvin monen perheen dynamiikkaa ja puhumattomuuden kulttuuria. Ei näitä tämän kaltaisia elokuvia pysty monia katsomaan, ettei ihan synkkyyteen vaivu, mutta tämän suosittelisin jokaisen suomalaisen katsovan. Onnea heille, jotka tämän katsottuaan ihmettelevät voiko tällaista oikeasti joillain olla. Ehkä se avaa myös heille sitä, miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät muulla kuin heille tutulla ja toimivalla tavalla. 

Elokuva 5/5

Tälläisiä jouluja varmaan on paljon... tavallaan sama kaava, miten aina tehty... toisaalta just se tuo usein joulun, perinne. Mutta tapoja voi myös muuttaa, jokainen voi luoda uusia tapoja, tehdä omannäköisen joulun.

Mummolassakin joulut muuttuu tulevaisuudessa, kun pappa on pois... ajastaan mummokin.

Mummola 2.0 vuonna 2030 olis kiva nähdä :)

Tykkäsin leffasta. Jotenkin niin suomalaista kuvausta ja hurjan tragikoominen.

Yhtään en pysty samaistumaan. Ei meillä tuommoista ollut, mutta varmaan monella oli.

Uskon, et monell on kokemusta tämmösestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tyttö oli kyl tomera: hääti humalaisen papan ruokapöydästä, kävi verstaalla torumassa, vaati jouluohjelmia telkasta... muut ei oikein puhunu hälle mitään

Parikymppinen serkkupoika Simo oli ainoa, joka oikeastaan huomioi häntä. Ja isänsä Risto siinä joulun jälkeiseen aikaan sijoittuvassa ruokailukohtauksessa.

Muistan omista lapsuuden sukukokoontumisista, että meitä lapsia aina aikuisten sanojen mukaan niin odotettiin mutta sitten itse tapaamisissa meihin ei kiinnitetty oikein mitään huomiota. Ei alettu jutella, ei kyselty kuulumisia, jos yritin itse aloittaa keskustelua niin se monesti ohitettiin kokonaan. Jos jotain huomiota tuli, niin se oli tavallisesti kiusantekoa, tahallista härnäämistä ja jostain poikaystäväjutuista ym. utelua. Elokuvaa katsoessa tuli tunne, että tässäkin perheessä lasten tehtävä oli olla

Ei ollu Lasselle pillua tarjolla ei. Ristolle oli, mutta ei älynny ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juo nyt edes vettä välillä, sähän kuolet tohon!"

"Kuolisinkin..."

Myönnän että nauroin, vaikka mitään hauskaahan tuossa ei sinänsä ole.

Nauroin myös mutta elokuvan lopun koittaessa tajusin, että sitähän vaari taisi oikeasti toivoa. Ei nähnyt elämästään muuta ulospääsyä.

Mahtoikohan Seppo olla hautajaisissa vai oliko tieto Lassen kuolemasta saavuttanut häntä ollenkaan?

Aika ovelaa, et hautajaiset ohitettiin täysin... jäi kyl paljon meiltä näkemättä, voimme vain kuvitella aukkopaikat

Mielenkiintoinen ratkaisu oli myös, ettei joululahjoja näytetty. Mitä kukin sai. Kun melkein kaikki muu jouluun liittyvä oli esillä. Vai puuttui

Olihan tossa kinkkuja useampia näkysällä. Ristollekin oikein eukko omaansa tyrkytti, vaan ei ottanu vastaan.

Vielä kun oltais istahdettu puolilta päivin aattona kuuntelemaan radiosta Joulurauhan julistusta Suomen Turusta ja sen jälkeen aina soivaa: Taas kaikki kauniit muistot... siinä olis ollu hiano jouluaatto

Vierailija kirjoitti:

Vielä kun oltais istahdettu puolilta päivin aattona kuuntelemaan radiosta Joulurauhan julistusta Suomen Turusta ja sen jälkeen aina soivaa: Taas kaikki kauniit muistot... siinä olis ollu hiano jouluaatto

Ja kilkattava enkelikello...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keittiökohtauksessa Risto sanoo, ettei osallistunut pikkujouluihin. Vaimo Susanna hetken kuluttua: "Kuka on pukki?" Hiljaisuus. Miksei Risto osallistunut pikkujouluihin ja vihjasiko Susanna pettämiseen? 

 

Vastaan itselleni: Risto antoi välttelevän vastauksen, kun Susannan sisko kysyi, miksi ihmeessä Risto ei käynyt pikkujouluissa. Ehkä Susanna on ollut (aiheettomasti) mustasukkainen ja Risto jäi siksi pois. Kontrolloiva käytös sopisi yhteen sen kanssa, että Susanna kävi Ristoon käsiksi autossa. Kertoi joulupöydässä lyöneensä isäänsäkin. Susannan ja Riston "sänkykohtauksen" jälkeen elokuvassa oli Risto jossain koulutuksessa. Juttu luisti naisosallistujan kanssa mutta tilanne ei vaikuttanut siltä että johtaisi pettämiseen.

Tätä koulutuskohtausta vähän ihmettelin. Jotenkin irrallinen.

 

Minusta Susanna on isänsä tavoin valinnut elämäänsä ihmisen, joka ei täytä hänen oikeita tarpeitaan. Risto ja Susanna ovat kiinnostuneita eri asioista ja Risto vain ärsyttää Susannaa jaarituksillaan ja teknisillä selostuksilla. Susanna ei saa puolestaa tarpeeksi läheisyyttä ja hyväksyntää Ristolta. Turhautuminen purkautuu isän osalta ryyppäämisenä ja Susannan osalta toisen kontrollointina. Riston työpaikan koulutuskohtauksessa mielestäni tuodaan esiin, että Ristolle olisi parempi toisenlainen nainen, joka on kiinnostunut samoista asioista.

Hyvä huomio tuo, että Susanna toistaa omassa parisuhteessaan isänsä kaavaa. Mietinkin, että Susanna ei vaikuta olevan ollenkaan samalla aaltopituudella Riston kanssa mutta en saanut kiinni siitä, miksi hän olisi mennyt yhteen niin erityyppisen miehen kanssa kuin mitä itse on. Tuumin sitten, että ehkä liitto on vain "luonnollisesti" väljähtynyt vuosien myötä mutta tuo selitys kotoa opitun mallin toistamisesta käy itse asiassa paljon paremmin järkeen. Tärkeintä on se, miltä asiat näyttävät ulospäin eikä se, miten ne oikeasti ovat. Siinä, missä Lassen alkoholismi alkoi vuosien myötä näkyä myös ulkopuolisille, alkaa varmasti Susannan kontrollointi ja Riston väheksyntä näkyä aivan samalla tavalla. Katsojalle se jo välittyi, vaikka muulta perheeltä se vaikutti jäävän kokonaan huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio tuo, että Susanna toistaa omassa parisuhteessaan isänsä kaavaa. Mietinkin, että Susanna ei vaikuta olevan ollenkaan samalla aaltopituudella Riston kanssa mutta en saanut kiinni siitä, miksi hän olisi mennyt yhteen niin erityyppisen miehen kanssa kuin mitä itse on. Tuumin sitten, että ehkä liitto on vain "luonnollisesti" väljähtynyt vuosien myötä mutta tuo selitys kotoa opitun mallin toistamisesta käy itse asiassa paljon paremmin järkeen. Tärkeintä on se, miltä asiat näyttävät ulospäin eikä se, miten ne oikeasti ovat. Siinä, missä Lassen alkoholismi alkoi vuosien myötä näkyä myös ulkopuolisille, alkaa varmasti Susannan kontrollointi ja Riston väheksyntä näkyä aivan samalla tavalla. Katsojalle se jo välittyi, vaikka muulta perheeltä se vaikutti jäävän kokonaan huomaamatta.

Toisaalta on ylipäätään hyvin vähän sellaisia Ristolle parhaiten sopivia naisia eli käytännössä teknisesti suuntautuneita ja kiinnostuneita insinöörinaisia kaikkine stereotypioineen. Sama pätee toisinpäin myös Susannaan. Ne Susannan piirien harvat miehet ovat stereotyyppisesti taas homoja. Käytännössä Risto voisi löytää naisen omista piireistään, mutta Susannalle se olisi hyvin vaikeaa, ellei sitten joku noiden somisteiden rakentaja ja asentaja, mutta Susanna ei noiden rakentajien naistyyppiäkään oikein ole. 

Näillä lapsilla oli ehkä vähän oudot ammatit. Helenan olisi voinut kuvitella sellaiseksi elämän kovettamaksi lähihoitajaksi ja Susannan kosmetologiksi tai vastaavaksi, jos puoliso olisi ollut paremmassa asemassa niin puhtaaksi edustusvaimoksi. Toisaalta kai somistaja tätä samaa sarjaa on. Susanna ja toki myös mummo tässä pahiten tässä kulisseja pystyssä pitivät. Helena oli arkisempi, eikä toisaalta niin suurta tarvetta kulisseille ollut kun oli vaan aikuistavan lapsen yh. ja kai vähiten menetettävääkin.

En pistäis pahakseni, vaikka tästä tulis uusi jokavuotinen jouluajan perinneleffa

Tänään tulee Mummola taas, taidan katsoa neljännen kerran... :)

Olipa taas hyvä eilen.

Vierailija kirjoitti:

Tänään tulee Mummola taas, taidan katsoa neljännen kerran... :)

Tulisipa aattona. Samat tapahtumat tapahtuisivat ruudun kummallakin puolella kuin peilikuvina...

Vierailija kirjoitti:

Tänään tulee Mummola taas, taidan katsoa neljännen kerran... :)

...jatkuu. Katsoin siis neljännen kerran, 2 leffassa Sodankylässä 2023, 2024 ja telkasta sitten 2x

Vieläkin löytyi uutta pohdittavaa... esim kun Hilla on yksin vaarin verstaalla, katselee ympärilleen, muistelee varmaan, niin ulkoa kuuluu koko ajan keskustelua, mistä ei oikein saa selvää. Sana sieltä, toinen täältä. Varmaan tarkotuskin niin.

Ja hiukan hymyilytti, kun Helena huutaa rapulta: Laitetaanko sauna? Kun Susanna ja Risto kantaa likaista patjaa peräkärryyn... olisvat vieneet sen maton kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin keksin, mikä minua tuossa elokuvassa häiritsi: hyönteistutkijan tunteeton asenne. Minkäänlaista ihmisrakkautta ei ollut noiden ihmisten kuvauksessa. Siksi elokuva oli kylmä.

Esimerkkinä ihmisrakkautta ilmentävästä tuotannosta sanoisin vaikkapa Harvoin tarjolla -sarjan. Siinä tuntuu kuin ohjaaja rakastaisi ja ymmärtäisi kaikkia henkilöitään, myös niitä vastenmielisiä tyyppejä.

Usein se myötätunto hahmoja kohtaan tulee huumorin kautta. Tässä sitä ei ollut juurikaan.

Tämä elokuva oli tyylilajiltaan inhorealismia ja sisälsi hyvin tyypillisiä tämän tyylilajin piirteitä. Inhorealismiin kuuluu vähäeleisyys, pelkistetty kuvaus, karuus ja juurikin tuo, että etäisyys, jossa hahmoja kuvataan arkisesti, etäisesti ja kylmän realistisesti. Tällaisessa kuvauksessa lämpö, hellyys, aito välittäminen ja kaikenlainen rakkaus ovat vain harv

Tällaisessa kuvauksessa lämpö, hellyys, aito välittäminen ja kaikenlainen rakkaus ovat vain harvoin tarjolla olevaa luksusta, joka ei kuulu arkielämään ja jota ei oikein osata edes käsitellä, vaan se on turhaa, kaiken sotkevaa ja hämmentävää.

Ymmärrän mitä tarkoitat inhorealismilla. Inhorealistisen taiteen tekijöillä on usein voimakas tendenssi taiteessaan, halu osoittaa jotain, mikä vähän tylsyttää taiteellista vaikutelmaa.

Mutta en tarkoittanut, että kuvatuissa ihmisissä olisi pitänyt olla lämpöä ja aitoa välittämistä,  vaan että ohjaajan olisi tullut välittää henkilöistään ja ymmärtää heitä. Jopa rakastaa. Silloin ihmisten kuvaus olisi ollut moniulotteisempaa.

Nuori ohjaaja tarvitsee vielä lisää elämänkokemusta. Myös omien lapsien saaminen lisää ymmärrystä omia vanhempia kohtaan, olen huomannut, tuomarin asenne lievenee.

Vierailija kirjoitti:

Muutamia mielenkiintoisia yksityöiskohtia:

Vaarin homous oli Simolle aivan luonnollinen asia. Tässä tuli hyvin esille se, että vaarin ja mummon sukupolvi oli aivan erilainen kuin heidän tyttäriensä mutta samalla myös tytärten lasten sukupolvi oli aivan erilainen kuin vanhempiensa.

Loppukohtauksessa kissa nousi pöydälle. Sitä ei siis nostettu vaan se nousi itse.

Kun Seppo tuli kylään, vaari muuttui täysin eri ihmiseksi. Aikaisemmin hän oli ollut lähinnä objekti, joka röhnöttää likaisissa vaatteissaan tuolissa ja jota palvellaan. Rakkaan Sepon tullessa vaari muuttuikin aktiiviseksi subjektiksi, joka pukeutui "hienoon", paitaan, kampasi hiuksensa ja laittoi partavettä. Lisäksi vaari vieläpä keitti Sepolleen kahvia ja itse tarjoili sen pöytään. Mummon läsnä ollessa hän ei ikinä olisi tehnyt keittiössä mitään. Sepon läsnä ollessa vaari todella eli, kun taas mummon läsnä ollessa hän oli käytännössä puolikuollut

Tuo oli hyvää symboliikkaa tuo kissan pöydälle tulo.

Tulee viel ainaski kerran joulun tienoossa