Mummola-elokuva

Tää oli upeasti kuvattu se, mikä monilla on lähiviikkoina edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä nähnyt tylsempää elokuvaa. Ja säälin sitä muoria, joka yritti kaikin keinoin pitää yllä ilmapiiriä puhekyvyttömien tylsimysten seassa. 

Minä veikkaan, että muut olisivat rohkaistuneet tulemaan enemmän ulos kuorestaan, jos mummo ei olisi koko aikaa dominoinut yhdessäoloa jatkuvalla lähes automaattisella höpötyksellään. Tätä ihmistyyppiä löytyy paitsi varmaan joka suvusta niin myös useimmilta työpaikoilta ja kaveriporukoistakin. Suupaltti, joka ei anna kenellekään muulle tilaa osallistua keskusteluun ja sitten paheksuu tai ihmettelee jälkeenpäin sitä, kuinka muut ovat aina niin hiljaisia. Pahimmillaan syyttää muita sosiaalisten taitojen puutteesta eikä tajua, että on itse se sosiaalisesti taidoton.

Tästä on puhuttu tässäkin keskustelussa jo aikaisemmin, että se jatkuva lähes automaattinen höpötys on yksi keino peittää omaa hämmennystä ja pitää kulisseja yllä. Samalla tällä yritetään estää muita puuttumasta ja huomaamasta kiusallisia asioita. Mummolle tällainen toiminta oli osa selviytymistä elämässä, joka ei ollut mummon toivomaa ja josta mummo ei löytänyt ulospääsyä pelätessään kulissien romahtamista, vaikka olisi voinut ottaa eron ja häipyä.

Tuo tyttö oli kyl tomera: hääti humalaisen papan ruokapöydästä, kävi verstaalla torumassa, vaati jouluohjelmia telkasta... muut ei oikein puhunu hälle mitään

Vierailija kirjoitti:

Tuo tyttö oli kyl tomera: hääti humalaisen papan ruokapöydästä, kävi verstaalla torumassa, vaati jouluohjelmia telkasta... muut ei oikein puhunu hälle mitään

Parikymppinen serkkupoika Simo oli ainoa, joka oikeastaan huomioi häntä. Ja isänsä Risto siinä joulun jälkeiseen aikaan sijoittuvassa ruokailukohtauksessa.

Muistan omista lapsuuden sukukokoontumisista, että meitä lapsia aina aikuisten sanojen mukaan niin odotettiin mutta sitten itse tapaamisissa meihin ei kiinnitetty oikein mitään huomiota. Ei alettu jutella, ei kyselty kuulumisia, jos yritin itse aloittaa keskustelua niin se monesti ohitettiin kokonaan. Jos jotain huomiota tuli, niin se oli tavallisesti kiusantekoa, tahallista härnäämistä ja jostain poikaystäväjutuista ym. utelua. Elokuvaa katsoessa tuli tunne, että tässäkin perheessä lasten tehtävä oli olla vähän niin kuin koristeita ja maskotteja. Onneksi Hillalla oli pokkaa sanoa ääneen se, mitä vaarin juopottelusta ajatteli. Siitä pisteet tälle perheelle, että ottivat Hillan ahdistuksen tosissaan ja veivät Lasse-vaarin nukkumaan humalaansa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tyttö oli kyl tomera: hääti humalaisen papan ruokapöydästä, kävi verstaalla torumassa, vaati jouluohjelmia telkasta... muut ei oikein puhunu hälle mitään

Parikymppinen serkkupoika Simo oli ainoa, joka oikeastaan huomioi häntä. Ja isänsä Risto siinä joulun jälkeiseen aikaan sijoittuvassa ruokailukohtauksessa.

Muistan omista lapsuuden sukukokoontumisista, että meitä lapsia aina aikuisten sanojen mukaan niin odotettiin mutta sitten itse tapaamisissa meihin ei kiinnitetty oikein mitään huomiota. Ei alettu jutella, ei kyselty kuulumisia, jos yritin itse aloittaa keskustelua niin se monesti ohitettiin kokonaan. Jos jotain huomiota tuli, niin se oli tavallisesti kiusantekoa, tahallista härnäämistä ja jostain poikaystäväjutuista ym. utelua. Elokuvaa katsoessa tuli tunne, että tässäkin perheessä lasten tehtävä oli olla vähän niin kuin koristeita ja maskotteja. Onneksi

Siis: tarkoitin, ettei L a s s e a kukaan muu huomioinut kuin Hilla

Tämä elokuva toi kyllä muistoja lapsuudesta mieleen, ihan monena aamuna töihin ajellessa mietin. 

Meidän kouluissa myös aikuiset toiset enemmän, toiset vähemmän juovuksissa ja aikaisempiin viesteihin liittyen muistan, että sanottiin aina, että kun aikuiset puhuu niin lapset on hiljaa ja jos yritit osallistua keskusteluun niin sanottiin, älä käestä. Hieno elokuva joka aukesi katsomalla kokoajan enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä elokuva toi kyllä muistoja lapsuudesta mieleen, ihan monena aamuna töihin ajellessa mietin. 

Meidän kouluissa myös aikuiset toiset enemmän, toiset vähemmän juovuksissa ja aikaisempiin viesteihin liittyen muistan, että sanottiin aina, että kun aikuiset puhuu niin lapset on hiljaa ja jos yritit osallistua keskusteluun niin sanottiin, älä käestä. Hieno elokuva joka aukesi katsomalla kokoajan enemmän. 

Ennen lapset kasvatettiin 'hiljaiseksi', kiltti lapsi oli hyvä. Nyt kasvatetaan enemmän puoliaan pitäväksi. No. Hyvä jos kasvatetaan ylipäänsä, eikä olla 'kaverivanhempia!'

Leffalle arvostelu 4/4 elokuvakerhoarvosanoin.

Teki aivan pahaa katsoa, miten mollivoittoisesti kaikki mahdolliset suomalaiset kiliseet oli mahdutettu yhteen elokuvaan. Kirsikkana kakun päällä toimii jatkuva negatiivisuus.

Vierailija kirjoitti:

Teki aivan pahaa katsoa, miten mollivoittoisesti kaikki mahdolliset suomalaiset kiliseet oli mahdutettu yhteen elokuvaan. Kirsikkana kakun päällä toimii jatkuva negatiivisuus.

Höh

Tässähän oli paljon perinteistä joulua, ihan mukavaa... sivumaustein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki aivan pahaa katsoa, miten mollivoittoisesti kaikki mahdolliset suomalaiset kiliseet oli mahdutettu yhteen elokuvaan. Kirsikkana kakun päällä toimii jatkuva negatiivisuus.

Höh

Tässähän oli paljon perinteistä joulua, ihan mukavaa... sivumaustein

Makunsa kullakin. Jos elokuvan tunnelmaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se on lohduton. Eikä asia ollut pelkästään papasta kiinni, vaan koko joukossa pikkutyttö oli ainoa järjissään oleva ja tasapainoinen. Eiköhän naisväki hänetkin kuoleta henkisesti.

Varmaan hyvä elokuva kun eritavoin ajattelemalla löytyy monta näkökulmaa. Puolet meni iteltä eka kerralla ohi, vasta näistä kommenteista honasin, että aivan tuokin katsantokulma on mahdollinen. Siis melkeen pakko kattoo toisen jos kolmannenkin kerran vähän erinäkökulmista, että huomaa  erilaiset merkitykset.

Sit yks ajatus että tuossakin joulua ikäänkuin yritettiin suorittaa, kun on lahjat, tarpeeks perunoita ja pukki käy, niin joulu on hyvin suoritettu niinku kuuluu. Vaikka lopulta tunnelma on pakotettu, kukaan ei voi hyvin, eikä varsinkaan nauti. Ja kun vuosia kaikki ongelmat yritetään piilottaa suorittamisen alle, alkaa ennenpitkää falskaamaan eikä peittely enää onnistu, niin alkaa kirjaimellisesti se paska lävähtää kaikkien silmille.

Vierailija kirjoitti:

Tämä elokuva toi kyllä muistoja lapsuudesta mieleen, ihan monena aamuna töihin ajellessa mietin. 

Meidän kouluissa myös aikuiset toiset enemmän, toiset vähemmän juovuksissa ja aikaisempiin viesteihin liittyen muistan, että sanottiin aina, että kun aikuiset puhuu niin lapset on hiljaa ja jos yritit osallistua keskusteluun niin sanottiin, älä käestä. Hieno elokuva joka aukesi katsomalla kokoajan enemmän. 

"kouluissa"??? Luin useasti tämän viestin, ja luulin, että o i k e a s t i  kouluissa oli aikuiset juovuksissa. Tänään vasta hokasin, että olikin varmaan näppivirhe... :) j o u l u i s s a, piti kai olla?

Vihdoin keksin, mikä minua tuossa elokuvassa häiritsi: hyönteistutkijan tunteeton asenne. Minkäänlaista ihmisrakkautta ei ollut noiden ihmisten kuvauksessa. Siksi elokuva oli kylmä.

Esimerkkinä ihmisrakkautta ilmentävästä tuotannosta sanoisin vaikkapa Harvoin tarjolla -sarjan. Siinä tuntuu kuin ohjaaja rakastaisi ja ymmärtäisi kaikkia henkilöitään, myös niitä vastenmielisiä tyyppejä.

Usein se myötätunto hahmoja kohtaan tulee huumorin kautta. Tässä sitä ei ollut juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin keksin, mikä minua tuossa elokuvassa häiritsi: hyönteistutkijan tunteeton asenne. Minkäänlaista ihmisrakkautta ei ollut noiden ihmisten kuvauksessa. Siksi elokuva oli kylmä.

Esimerkkinä ihmisrakkautta ilmentävästä tuotannosta sanoisin vaikkapa Harvoin tarjolla -sarjan. Siinä tuntuu kuin ohjaaja rakastaisi ja ymmärtäisi kaikkia henkilöitään, myös niitä vastenmielisiä tyyppejä.

Usein se myötätunto hahmoja kohtaan tulee huumorin kautta. Tässä sitä ei ollut juurikaan.

Tämä elokuva oli tyylilajiltaan inhorealismia ja sisälsi hyvin tyypillisiä tämän tyylilajin piirteitä. Inhorealismiin kuuluu vähäeleisyys, pelkistetty kuvaus, karuus ja juurikin tuo, että etäisyys, jossa hahmoja kuvataan arkisesti, etäisesti ja kylmän realistisesti. Tällaisessa kuvauksessa lämpö, hellyys, aito välittäminen ja kaikenlainen rakkaus ovat vain harvoin tarjolla olevaa luksusta, joka ei kuulu arkielämään ja jota ei oikein osata edes käsitellä, vaan se on turhaa, kaiken sotkevaa ja hämmentävää.

Vilkas keskustelu - hyvä Me

Vierailija kirjoitti:

Vihdoin keksin, mikä minua tuossa elokuvassa häiritsi: hyönteistutkijan tunteeton asenne. Minkäänlaista ihmisrakkautta ei ollut noiden ihmisten kuvauksessa. Siksi elokuva oli kylmä.

Esimerkkinä ihmisrakkautta ilmentävästä tuotannosta sanoisin vaikkapa Harvoin tarjolla -sarjan. Siinä tuntuu kuin ohjaaja rakastaisi ja ymmärtäisi kaikkia henkilöitään, myös niitä vastenmielisiä tyyppejä.

Usein se myötätunto hahmoja kohtaan tulee huumorin kautta. Tässä sitä ei ollut juurikaan.

Arvaa mistä suomalaisten maine jäyhinä johtuu? Elokuvassa ei näkynyt iloa, naurua tai edes hymyä. Ja tuo sairauksista ja muista murheista puhuminen juhlapäivinä on niin suomalaista kuin voi olla.

Ehkä syvällisin keskustelu oli siskosten välillä saunassa

up

Jotenkin niin kotoista: siskokset tulee ostosten kanssa, niinkuin aina. On ollut kalat, lootat tms. Äippä osti rusinat, niistähän ennen tehtiin sekametelisoppa riisipuurolle... eikö enää? Äitipolo jää jalkoihin kun tyttäret höösää

Tää on niiiin tuttua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki aivan pahaa katsoa, miten mollivoittoisesti kaikki mahdolliset suomalaiset kiliseet oli mahdutettu yhteen elokuvaan. Kirsikkana kakun päällä toimii jatkuva negatiivisuus.

Höh

Tässähän oli paljon perinteistä joulua, ihan mukavaa... sivumaustein

Makunsa kullakin. Jos elokuvan tunnelmaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se on lohduton. Eikä asia ollut pelkästään papasta kiinni, vaan koko joukossa pikkutyttö oli ainoa järjissään oleva ja tasapainoinen. Eiköhän naisväki hänetkin kuoleta henkisesti.

Siirappisia joululeffoja on pilvin pimein, harvoinhan se 'unelmajoulu' toteutuu, jos on liian suuret toiveet, tai siivottu itsensä väsyksiin jokaista komeronnurkkaa myöten. Jonotettu tungoksessa pitkissä kassajonoissa viime hetken lahjoja haalien...

Martoillahan on oiva ohje: Ei sitä joka kaappia tarvitse siivota, ellet itse aio siellä jouluasi viettää...