Mummola-elokuva

Minusta Simo nimenomaan laittoi äidilleen kampoihin, kun tämä alkoi päsmäröidä liikaa. Ei aggressiivisesti eikä äänekkäästi mutta omalla hiljaisen määrätietoisella ja kuivan humoristisella tyylillään. Kun Helena-äiti alkoi patistaa tätä tyttöystävän näytille tuomiseen, Simo kuittasi siihen, että saattaahan se olla poikaystäväkin. Kun äiti alkoi hössöttää, että Simon uuden kodin keittiötä pitäisi koristella jotenkin, löi poika kampiakselin pöytään ja tokaisi, että siinä on sulle koriste. Kampiakselikohtauksen lopussa äiti vaikutti tulevan jotenkin järkiinsä ja ymmärtävän, että hänen poikansa on aikuinen eikä hänen tarvitse eikä pidä puuttua tämän elämään kodin sisustusta myöten. Helenan hössötys ei mielestäni kuitenkaan vaikuttanut tietoisen kontrolloivalta vaan lapseensa alitajuisesti liian takertuneen äidin ylihuolehtimiselta. Ikään kuin hän olisi nähnyt Simon paljon nuorempana kuin mitä poika oikeasti oli.

Autismia siellä, autismia täällä... hohhoijaa. Näköjään kaikille luonteenpiirteille on nykyään diagnoosinsa.

Huono, huono elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Tämä elokuvahan pitäisi näyttää jossakin koulussa, ehkä esim. lukio tai joku muu ja tehtävänä olla elokuvan analysointi. 

Jossakin terapiassakin voisi toimia keskustelunavaajana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä elokuvahan pitäisi näyttää jossakin koulussa, ehkä esim. lukio tai joku muu ja tehtävänä olla elokuvan analysointi. 

Tämä tosiaan sopisi hyvin pohja-aineistoksi jotain analyysitehtävää varten. Lukioikäiset ja siitä ylöspäin olisi varmasti paras kohderyhmä. Vaikka elokuvan ikäraja on 7, niin se vaatii silti tietyn määrän keskittymis- ja tulkintakykyä, jotta siitä saa jotain irti. Yläkoululaisetkin olisivat todennäköisesti liian nuoria analysoimaan sitä vaikkapa kouluaineessa. Voin kuvitella, että osalle jäisi elokuvasta päällimmäisenä mieleen vain se, että höhöö, vaari katselee kikkelikuvia ja p@skoo kännissä matolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elokuvahan pitäisi näyttää jossakin koulussa, ehkä esim. lukio tai joku muu ja tehtävänä olla elokuvan analysointi. 

Jossakin terapiassakin voisi toimia keskustelunavaajana.

Jo tämän ketjun perusteella voi sanoa, että tämä elokuva on selvästi terapoinut ihmisiä tehokkaammin kuin monet alan ammattilaiset. Kahden tunnin syväluotaus perhesuhteiden ongelmiin ja niiden juurisyihin ilman latteuksia, hyssyttelyä tai ns. therapy speakia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mulle tuli oikosulku, en muista Susannan pojalta ainuttakaan repliikkiä?

Help

Kassu jäi minullakin harmillisen vähälle huomiolle. Pitää nyt tarkoituksella kiinnittää häneen enemmän huomiota seuraavalla katsomiskerralla. Onneksi elokuva on katsottavissa ensi vuoden marraskuuhun asti. Luulen, että tämä on sellainen leffa, joka ansaitsee ja oikeastaan vaatii useampia katsomiskertoja.

Kiinnitin huomiota elokuvan miesrooleihin. Vanhin eli vaari eli kulissielämää piilottelemalla seksuaalista suuntaustaan alkoholismiin. Risto oli lähes kliseinen kuva miehestä, joka puhuu mieluummin asioista kuin tunteista ja on vaimonsa tossun alla. Risto oli ehkä vain siirtynyt äitinsä alaisuudesta vaimon alaiseksi? Simo kyllä tajusi perheen kulissikuviot, mutta ei uskaltanut/pystynyt sanomaan mitään eikä aikuistu

Olen samaa mieltä, mutta en ole pystynyt tätä aikaisemmin näin hyvin tänne kirjoittamaan. 

Ehkä Kassun hiljainen rooli on kuvata ilmiötä, jossa kuvitellaan etteivät raskas ilmapiiri ja epäterveet ihmissuhteet vaikuta lapsiin, koska tuossahan ne nyt leikkii ja syö normaalisti. Lapsethan ovat usein todella joustavia ja sopeutuvia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Kassun hiljainen rooli on kuvata ilmiötä, jossa kuvitellaan etteivät raskas ilmapiiri ja epäterveet ihmissuhteet vaikuta lapsiin, koska tuossahan ne nyt leikkii ja syö normaalisti. Lapsethan ovat usein todella joustavia ja sopeutuvia.

Totta. Kassun henkilöhahmon voi tulkita myös niin, että usein se suvun nuorimmainen tulee ohitetuksi ja typistetyksi pelkän pahnanpohjimmaisen rooliin. Että siinähän se nyt mukana roikkuu mutta kukaan ei oikeastaan vaivaudu huomioimaan häntä. Tässä vielä Kassulla oli suorapuheinen ja varhaiskypsä isosisko, joka "varasti" herkästi aikuisten huomion. En saanut sitä kuvaa, että Hilla olisi tahallaan käyttäytynyt näin Kassua kyykyttääkseen ja ehkä poika ei nuoremmuuttaan aivan täysin hahmottanut vaarin alkoholismin vakavuutta. Jotain muistan hänen naureskelleen siinä, kun he kuvasivat Hillan kanssa videota perheen jouluvalmisteluista ja kamera osui tuolissa sukukalleudet paljaana röhnöttävään Lasse-vaariin.

Ihan paska elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Ihan paska elokuva.

Mielenkiintoista, että nämä negatiiviset kommentit ovat isoksi osaksi yhden lauseen tokaisuja malliin "ihan paska" tai "huono elokuva" . Olisi kiinnostavaa kuulla myös perusteluja sille, miksi elokuva oli huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan paska elokuva.

Mielenkiintoista, että nämä negatiiviset kommentit ovat isoksi osaksi yhden lauseen tokaisuja malliin "ihan paska" tai "huono elokuva" . Olisi kiinnostavaa kuulla myös perusteluja sille, miksi elokuva oli huono.

Epärealistinen, huonosti näytelty ja todella tylsä. Kelpaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin aikoinaan katsomassa elokuvissa ,en tykännyt. Nyt katsoin telkusta kun tuli enkä tykännyt edelleenkään. Oli liian lähellä oleva aihe ja tuli vain huono fiilis koko elokuvasta.

Minullakin tämä aihe tuli hyvin lähelle ja juuri siksi tykkäsin leffasta niin paljon. Sen katsominen oli ajoittain kiusallista ja kipeää mutta sen vuoksi tervehdyttävää. On turvallisempaa kohdata kipeät muistot ja reflektoida omia kokemuksiaan fiktion kautta. Erityisesti Hillan, Lassen, Simon ja Riston hahmot koskettivat.

Oletko sinäkin paskantanut matolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan paska elokuva.

Mielenkiintoista, että nämä negatiiviset kommentit ovat isoksi osaksi yhden lauseen tokaisuja malliin "ihan paska" tai "huono elokuva" . Olisi kiinnostavaa kuulla myös perusteluja sille, miksi elokuva oli huono.

Epärealistinen, huonosti näytelty ja todella tylsä. Kelpaako?

Kelpaa ilman muuta. On mielenkiintoisempaa lukea viestejä, joissa perustellaan se, miksi tykkäsi tai ei tykännyt tästä nimenomaisesta elokuvasta. Tai mikä nyt keskustelun aihe sattuu olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Loistavat näyttelijät, luonteva kuvaus "perhe-elämästä", jollaiseen liki kaikilla on kosketuspintaa.

Mikäli oli elokuvan funktio? Viihdyttää? Ankeuttaa? Olla jonkun perheen dokumentti omasta lapsuudesta? Vai väittää, että tällaista oli ihan kaikilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä elokuvahan pitäisi näyttää jossakin koulussa, ehkä esim. lukio tai joku muu ja tehtävänä olla elokuvan analysointi. 

Jossakin terapiassakin voisi toimia keskustelunavaajana.

Jo tämän ketjun perusteella voi sanoa, että tämä elokuva on selvästi terapoinut ihmisiä tehokkaammin kuin monet alan ammattilaiset. Kahden tunnin syväluotaus perhesuhteiden ongelmiin ja niiden juurisyihin ilman latteuksia, hyssyttelyä tai ns. therapy speakia.

Millä tavoin ankea kuvaus toimii terapiana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mulle tuli oikosulku, en muista Susannan pojalta ainuttakaan repliikkiä?

Help

Kassu jäi minullakin harmillisen vähälle huomiolle. Pitää nyt tarkoituksella kiinnittää häneen enemmän huomiota seuraavalla katsomiskerralla. Onneksi elokuva on katsottavissa ensi vuoden marraskuuhun asti. Luulen, että tämä on sellainen leffa, joka ansaitsee ja oikeastaan vaatii useampia katsomiskertoja.

Kiinnitin huomiota elokuvan miesrooleihin. Vanhin eli vaari eli kulissielämää piilottelemalla seksuaalista suuntaustaan alkoholismiin. Risto oli lähes kliseinen kuva miehestä, joka puhuu mieluummin asioista kuin tunteista ja on vaimonsa tossun alla. Risto oli ehkä vain siirtynyt äitinsä alaisuudesta vaimon alaiseksi? Simo kyllä tajusi perheen kulissikuviot, mutta ei

Oliko Riston tunteistaan paljonkin puhuva vaimo mielestäsi jotenkin täysipäinen aikuinen? 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Kassun hiljainen rooli on kuvata ilmiötä, jossa kuvitellaan etteivät raskas ilmapiiri ja epäterveet ihmissuhteet vaikuta lapsiin, koska tuossahan ne nyt leikkii ja syö normaalisti. Lapsethan ovat usein todella joustavia ja sopeutuvia.

Miksiköhän ihmiset sitten käyvät terapiassa muistelemassa lapsuudessa kärsimiään asioita, jos eivät aikuisten epäterveet suhteet kerran vaikuta lapsiin? Lapset kyllä sopeutuvat mitä uskomattomampiin oloihin, mutta sillä on hintansa. 

Vähän sama kuin sanoisi, että kettu voi turkistarhalla hyvin, kun sen turkki kiiltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Kassun hiljainen rooli on kuvata ilmiötä, jossa kuvitellaan etteivät raskas ilmapiiri ja epäterveet ihmissuhteet vaikuta lapsiin, koska tuossahan ne nyt leikkii ja syö normaalisti. Lapsethan ovat usein todella joustavia ja sopeutuvia.

Miksiköhän ihmiset sitten käyvät terapiassa muistelemassa lapsuudessa kärsimiään asioita, jos eivät aikuisten epäterveet suhteet kerran vaikuta lapsiin? Lapset kyllä sopeutuvat mitä uskomattomampiin oloihin, mutta sillä on hintansa. 

Vähän sama kuin sanoisi, että kettu voi turkistarhalla hyvin, kun sen turkki kiiltää.

Tarkoitin nimenomaan, että lapsi joustaa ja sopeutuu tilanteeseen kun se on meneillään, mutta kärsii siitä silti.

Perussuomipaskaa