Mummola-elokuva

Onko tämä ohjaaja tehnyt muitakin elokuvia ja ovatko nämä samaa tyyliä?

Riston äiti lähetti terveisiä koko porukalle. Risto lupasi sanoa mutta ei tainnut sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä ohjaaja tehnyt muitakin elokuvia ja ovatko nämä samaa tyyliä?

Tämä on hänen ensimmäinen kokopitkä elokuvansa. Mummola perustuu hänen samannimiseen lyhytelokuvaansa, jonka hän teki elokuvakoulun päättötyönään vuonna 2018.

Simo halusi hetkeksi pois mummolasta, kun aikoi joululahjaostoksille. Mutta äiti tunki mukaan ja rupesi vielä tyttöystävääkin Simolle hommamaan. Yöllä Simo sitten lähti omille teilleen, ajelemaan toria ympäri ja pörräämään Kärkkäisen parkkipaikalle. Tulkitsen sen niin, että Simolle oli selvää ne kulissit (vaari on homo, kun tietokoneella näkyy kikkelinkuvia, kun vaari sulkee ikkunat viivasta eikä ruksista), ryyppääminen kyllästyttää ja äiti roikkuu liikaa pojassaan. Pakko päästä edes hetkeksi pois.

Vierailija kirjoitti:

Simo halusi hetkeksi pois mummolasta, kun aikoi joululahjaostoksille. Mutta äiti tunki mukaan ja rupesi vielä tyttöystävääkin Simolle hommamaan. Yöllä Simo sitten lähti omille teilleen, ajelemaan toria ympäri ja pörräämään Kärkkäisen parkkipaikalle. Tulkitsen sen niin, että Simolle oli selvää ne kulissit (vaari on homo, kun tietokoneella näkyy kikkelinkuvia, kun vaari sulkee ikkunat viivasta eikä ruksista), ryyppääminen kyllästyttää ja äiti roikkuu liikaa pojassaan. Pakko päästä edes hetkeksi pois.

Tulkitsin sen aivan samalla tavalla. The Cranberriesin Zombie sopi muuten loistavasti musiikiksi siihen kohtaukseen.

Oli lämmittävää, kun Simo lopulta palasi ja Hilla oli häntä vastassa pihalla. Hilla hihkaisi, että "sä tulit takaisin" ja Simo totesi siihen jotain, että mihinkä hän nyt lähtisi. Hilla siihen topakkana, että "täällä tarvitaan selväjärkisiä ihmisiä". Lopuksi serkukset vielä leikkivät Simon autoradiolla. Siinä oli enemmän jouluista lämpöä kuin perheen aikuisten väkinäisissä joulurituaaleissa.

Kakkavälikohtaus oli sitten viimeinen niitti Simon tarpeeseen päästä hetkeksi pois. Kiinnostavaa myös, että serkkutyttö osoitti arvostavansa enemmän kuin porukan "oikeita" aikuisia, ja syystä.

Täällä puhuttiinkin jo siitä, ettei tuollaisessa tilanteessa ehkä pysty toiminaan loogisesti (viemään kevyeltä näyttävää mattoa ulos sen sijaan että alkaisi siinä jynssätä, vielä lasten nähden), koska se on niin järkyttävä. Samalla tässä näkyy hyvin porukan toimimattomuus kokonaisuutena. Muuten ollaan määrätietoisia ja sanomassa ja väittelemässä asioista, mutta yllättävässä kriisissä ei saada aikaiseksi muuta kuin ojentaa talouspaperia. Ja kuten jo mainittiinkin, lasten järkytys jäi ryhmän keski-ikäisiltä, joilta olisi pitänyt voida jotain odottaa, huomiotta, vaikka sen olisi pitänyt olla keskeisin asia. Mutta pääasia että voit ja margariinit on kohdillaan, toisten muistot ja ammatilliset innostuksen aiheet lytätty ja mummo osoitettu viineistä tai mistään mitään tietämättömäksi höppänäksi.

Jos nyt katsoja ei vastaavan tyyppistä ilmiötä tosielämässä tunnista, hän voi kokea olevansa onnekas.

Katsominen loppui p@skaan. Sitäkään ennen en nähnyt leffassa mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kävin aikoinaan katsomassa elokuvissa ,en tykännyt. Nyt katsoin telkusta kun tuli enkä tykännyt edelleenkään. Oli liian lähellä oleva aihe ja tuli vain huono fiilis koko elokuvasta.

Minullakin tämä aihe tuli hyvin lähelle ja juuri siksi tykkäsin leffasta niin paljon. Sen katsominen oli ajoittain kiusallista ja kipeää mutta sen vuoksi tervehdyttävää. On turvallisempaa kohdata kipeät muistot ja reflektoida omia kokemuksiaan fiktion kautta. Erityisesti Hillan, Lassen, Simon ja Riston hahmot koskettivat.

Kylläpä on herättänyt vilkkaan keskustelun tämä leffa

Puolesta ja Vastaan

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on herättänyt vilkkaan keskustelun tämä leffa

Puolesta ja Vastaan

Samoin on näyttänyt jakavan suomalaisten elokuvakriitikkojen mielipiteitä. Osa pitää sitä tarkkanäköisenä, uskottavana ja samastuttavana, toisten mielestä se on junnaava, hajanainen ja liian inhorealistinen. Ulkomaiset arvostelut ovat olleet suurimmaksi osaksi positiivisia.

Onko muista elukuvista näin pitkää keskustelua Vauvalla? En ole ainakaan nähnyt...

Jänskä, miten jakaa mielipiteet...

Tällaisen elokuvan kohdalla ei ehkä ole oikein pohtia sitä, että onko elokuva varsinaisesti hyvä vai huono vaan juurikin sitä, että kaikkea, joka pitää tulkita rivien välistä kun niin vähän kerrotaan suoraan ja sitä onnistuuko elokuva olemaan moniulotteinen. Tyylilajinakin tämä inhorealismi on niitä vaikeimpia. En itse tosiaan osaa sanoa, oliko elokuva itsestäni hyvä vai huono. Aluksi se tuntui tosiaan tylsältä ja merkityksettömältä, mutta sitten tajuaa mistä on kyse alkaa katsomaan elokuvaa ihan eri tavalla. Elokuva ei myöskään auennut itselleni heti täysin, vaan tein uusia oivalluksia vasta vähän sulateltuani näkemääni. Elokuva ei myöskään unohdu heti, vaan jää mietityttämään. Elokuva onnistuu ainakin siinä, että mitään heti unohtuvaa ja valmiiksi pureskeltua tusinaviihdettä se ei ole.

Näin Sodiksessa 2023, ja uudestaan 2024. Paljon tajusin vasta toka kerralla. Kolmas kerta, näin telkasta, vielä uutta tuli.

Isolta kankaalta on paljoa hätkähdyttävämpi. Toki Tia Kouvon esittely oli aivan ainutkertainen...

Puutarhuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on herättänyt vilkkaan keskustelun tämä leffa

Puolesta ja Vastaan

Samoin on näyttänyt jakavan suomalaisten elokuvakriitikkojen mielipiteitä. Osa pitää sitä tarkkanäköisenä, uskottavana ja samastuttavana, toisten mielestä se on junnaava, hajanainen ja liian inhorealistinen. Ulkomaiset arvostelut ovat olleet suurimmaksi osaksi positiivisia.

Olis niin kiva kuulla näyttelijöiden ja ohjaajan ym mielipiteitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on herättänyt vilkkaan keskustelun tämä leffa

Puolesta ja Vastaan

Samoin on näyttänyt jakavan suomalaisten elokuvakriitikkojen mielipiteitä. Osa pitää sitä tarkkanäköisenä, uskottavana ja samastuttavana, toisten mielestä se on junnaava, hajanainen ja liian inhorealistinen. Ulkomaiset arvostelut ovat olleet suurimmaksi osaksi positiivisia.

Olis niin kiva kuulla näyttelijöiden ja ohjaajan ym mielipiteitä...

Mtään elokuvan tekijöistä tai taustoista tietämättä tein sellaisen tulkinnan, että se nuori tyttö oli jollain tavalla ohjaaja itse. Tyttö oli ainoa, joka aktiivisesti yritti saada muutosta, halusi humalaisen vaarin nukkumaan ja kirjoitti vielä kirjeenkin. Tyttö yritti ns. nostaa kissan pöydälle, jota tavallaan tämä elokuvakin oli. Lopussa tyttö katseli vaarin verstaassa ympärilleen, se kohtaus jotenkin alleviivasi, kenen silmillä tätä mummolaa oikein katsotaan.

Miten mulle tuli oikosulku, en muista Susannan pojalta ainuttakaan repliikkiä?

Help

Vierailija kirjoitti:

Miten mulle tuli oikosulku, en muista Susannan pojalta ainuttakaan repliikkiä?

Help

Kassu jäi minullakin harmillisen vähälle huomiolle. Pitää nyt tarkoituksella kiinnittää häneen enemmän huomiota seuraavalla katsomiskerralla. Onneksi elokuva on katsottavissa ensi vuoden marraskuuhun asti. Luulen, että tämä on sellainen leffa, joka ansaitsee ja oikeastaan vaatii useampia katsomiskertoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on herättänyt vilkkaan keskustelun tämä leffa

Puolesta ja Vastaan

Samoin on näyttänyt jakavan suomalaisten elokuvakriitikkojen mielipiteitä. Osa pitää sitä tarkkanäköisenä, uskottavana ja samastuttavana, toisten mielestä se on junnaava, hajanainen ja liian inhorealistinen. Ulkomaiset arvostelut ovat olleet suurimmaksi osaksi positiivisia.

Olis niin kiva kuulla näyttelijöiden ja ohjaajan ym mielipiteitä...

Mtään elokuvan tekijöistä tai taustoista tietämättä tein sellaisen tulkinnan, että se nuori tyttö oli jollain tavalla ohjaaja itse. Tyttö oli ainoa, joka aktiivisesti yritti saada muutosta, halusi humalaisen vaarin nukkumaan ja kirjoitti vielä kirjeenkin. Tyttö yritti ns. nostaa kissan pöydälle, jota tava

Tuo lapsi oli sellainen pikkuvanha ja ehkä autisminkirjollakin. Tuota vahvistaa myös se kohta, jossa analysoi pikkuvanhalla tavalla opettajan vääränä pitämää korvantaustatkin. Lapsi oli selvästi älykäs ja tosiaan ikäistään viisaamman ja vanhemman oloinen. Toki tuo pikkuvanhuus oli selkeästi myös tapa peitellä ja yrittää hoitaa ahdistusta ja hämmennystä, jota autisminkirjolla olevilla usein on. Mummolassa vallinnut tilanne pahensi oireita entisestään. Toki myös vanhemmalla lapsenlapsella oli samaa, mutta se ilmeni toisella tavalla. Nämä lapsenlapset eivät olleet sokeita tilanteelle, eivätkä olisi halunneet enää pitää yllä kuluttavia ja kuormittavia kulisseja, mutta kulissien ylläpitäminen oli aikaisemmille sukupolville täysin selvä asia ja niin pinttynyt tapa, että sitä ei varmaan edes ajateltu kun jatkossakin pitää vaan toimia ja tehdä niin kuin aina on tehty. Tässä, kuten myös vanhimman lapsenlapsen aikaisemmista sukupolvista poikkeavassa neutraalissa ja hyväksyvässä suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen näkyi ero sukupolvien välillä. Alkoholismia lapsenlapset taas eivät hyväksyneet tai halunneet mahdollistaa edes hiljaisesti, kuten aikaisemmat sukupolvet tietoisesti tai tiedostamatta tekivät.

Tämä elokuvahan pitäisi näyttää jossakin koulussa, ehkä esim. lukio tai joku muu ja tehtävänä olla elokuvan analysointi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mulle tuli oikosulku, en muista Susannan pojalta ainuttakaan repliikkiä?

Help

Kassu jäi minullakin harmillisen vähälle huomiolle. Pitää nyt tarkoituksella kiinnittää häneen enemmän huomiota seuraavalla katsomiskerralla. Onneksi elokuva on katsottavissa ensi vuoden marraskuuhun asti. Luulen, että tämä on sellainen leffa, joka ansaitsee ja oikeastaan vaatii useampia katsomiskertoja.

Kiinnitin huomiota elokuvan miesrooleihin. Vanhin eli vaari eli kulissielämää piilottelemalla seksuaalista suuntaustaan alkoholismiin. Risto oli lähes kliseinen kuva miehestä, joka puhuu mieluummin asioista kuin tunteista ja on vaimonsa tossun alla. Risto oli ehkä vain siirtynyt äitinsä alaisuudesta vaimon alaiseksi? Simo kyllä tajusi perheen kulissikuviot, mutta ei uskaltanut/pystynyt sanomaan mitään eikä aikuistumaan ja kasvamaan irti äitinsä vallasta. Tuleeko Simostakin isona kuin Risto, tulevan (äitinsä hankkiman) tyttöystävän jyräämä? Simon isä ei ollut elokuvassa, eli hän on se poissaoleva mies.

Näin tulkiten elokuvan nuorin mieshahmo eli nuori poika on melko näkymätön siksi, että hän kuvaa tämän suvun miesten elinkaaren alkupäätä. Jo pienestä pitäen tässä perheessä mies jää sivuun ja syrjään jopa omasta elämästään.