Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa

Vierailija kirjoitti:

Älä ihmeessä edes yritä väkisin.

Kemiaa, seksuaalinen ja romanttinen yhteys tarvitaan ehdottomasti. Muuten olet parin vuoden kuluttua siinä tilanteessa, että sinulla on taaperoikäinen lapsi kainalossa ja mies tulostaa eropapereita.

Ehdottomoasti tämä! Itse elin lapsuuteni vanhempien eroriidan siivittämässä elämässä jossa myös sosiaalityöntekijät olivat mukana. Hirveä helvetti josta jäi kyllä traumat.

Itse pitäisin vanhempien kemiaa tärkeämpänä tekijänä lapsen hyvinvoinnille kuin taloudellista tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

En tiedä kenelle osoitat tämän vastauksen, mutta minä olen ollut miehelle avoin ja rehellinen tilanteesta, olemme käyneet useita keskusteluja aiheesta ja hän tietää aiemman suhdehistoriani sekä sen mahdolliset vaikutukset tunteisiin. Olen useaan kertaan selkeästi sanonut hänelle etten pysty hänelle lupaamaan tällä hetkellä mitään varmaa ja hän on vapaa lopettamaan tapailun milloin haluaa. Eli pallo on hänellä. En voi asiaa enää selvemmäksi miehelle tehdä. Olen alusta lähtien halunnut olla suora, koska kenenkään tunteilla leikkiminen on viimeinen asia mitä haluan. Mutta hän on kaikki nämä asiat tietäen itse halunnut jäädä. Käymme säännöllisesti keskusteluja toistemme tunteista ja missä niiden osalta mennään, puolin ja toisin. Ap

"Etten pysty lupaamaan mitään varmaa" on hyvin kaukana siitä ettei ole romanttista yhteyttä tai seksuaalista vetoa. Mikäli on muuten miellyttävä tyyppi, niin yleisesti noilla määreillä ollaan ystäviä. Oletko siis sanonut hänelle, että koet hänet vain ystävänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Tuo on muuten hyvin totta. Yksipuoleisesti ihastunut sanoo ja tekee mitä vain, pettää ja hylkää itsensä vaikka tuhat kertaa jos minkäänlaista toivoa on olemassa. Joten vaikka ei haluaisi satuttaa ja ajattelee, että minähän olen kertonut ja varoittanut suoraan, niin silti toista sattuu ja toinen menettää omanarvontuntonsa ja itsensä pikkuhiljaa, pala palalta.

Kiitos viimeisimmän viestin kirjoittaja, en ole osannut ajatella asiaa noin. En missään tapauksessa halua leikkiä kenenkään tunteilla ja olen avoinuudellani yrittänyt sen estää. Ehkä se ei kuitenkaan riitä. Ehkä todellakin täytyy itse lopettaa tapailu, jotta toista ei satu. Ap

No todellakin kannattaa lopettaa, jos se on sulle jo ajatuksen tasolla noin helppoa. Sä et tunne sitä ihmistä kohtaan yhtään mitään, jos voit noin vain poistaa sen elämästäsi.

Mielestäni jokaisen olisi hyvä miettiä ennen kuin edes alkaa tapailemaan, että onko mitään väliä, jos en näe tätä ihmistä enää koskaan. Jos toteat ettei ole, ole kiva ja kunnioita häntä äläkä edes aloita tapailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Tuo on muuten hyvin totta. Yksipuoleisesti ihastunut sanoo ja tekee mitä vain, pettää ja hylkää itsensä vaikka tuhat kertaa jos minkäänlaista toivoa on olemassa. Joten vaikka ei haluaisi satuttaa ja ajattelee, että minähän olen kertonut ja varoittanut suoraan, niin silti toista sattuu ja toinen menettää omanarvontuntonsa ja itsensä pikkuhiljaa, pala palalta.

Kiitos viimeisimmän viestin kirjoittaja, en ole osannut ajatella asiaa noin. En missään tapauksessa halua leikkiä kenenkään tunteilla ja olen avoinuudellani yrittänyt sen estää. Ehkä se ei kuitenkaan riitä. Ehkä todellakin täytyy itse lopettaa tapailu, jotta toista ei satu. Ap

Ei se avoimuus sitä tosiaan valitettavasti estä, jos tunteet ovat yksipuoleiset. Jos mies on itsekin sillä fiiliksillä liikenteessä, että katsellaan ja ei oikein tiedä mitä tuntee sinua kohtaan, niin siinä tilanteessa tilannetta voi katsoa pidempään. Mutta jos miehellä on jo tunteita, niin tuo on vain epätoivoisessa löysässä hirressä roikkumista missä mies yrittää epätoivoisesti tehdä kaikkensa, jopa hylkää itsensä ja omat tarpeensa, jotta saisi sinut voitettua itselleen.

Kyllä. Oli nuoruuden typeryyttä ja iso virhe mennä suoraa päätä intiimiin kielisuutelemiseen väärän ihmisen kanssa. Olin vain niin innoissani kun olin juuri oppinut miten ihanaa suuteleminen on. Sitä aikaisempi kokemus oli ollut surkea ja puistattava kokemus, joka vei minulta kokonaan mielenkiinnon suutelemiseen. Olin itse asiassa syvästi rakastunut henkisesti ja fyysisesti (ei ollut varsinaista seksiä) siihen hyvään suutelijaan, mutta ajattelin, että hän oli minulle liian hyvä(!) joten jätin hänet.

Tämä menee jo jonkin verran ehkä aiheen vierestä, mutta pohdin seksuaalisen vetovoiman merkitystä suhteen aloittamisen kannalta. Mielestäni sitä täytyy olla ja ilman sitä en ryhtyisi suhteeseen. Se eroottinen vetovoima ei saa kuitenkaan olla pääasia. Olen kokenut senkin miten voimakas seksuaalinen vetovoima voi johtaa täysin harhaan. Toisaalta alussa ollut molemminpuolinen vetovoima voi jossakin vaiheessa kadota riitojen ja kommunikaatio-ongelmien takia ja saa puolisot yhtä varovaisiksi toisiaan kohtaan kuin mitä AP nyt kuvailee suhteestaan tapailumieheen. Toisaalta, jos AP rakentaa miehen kanssa ensin luottamusta, voi myöhemmin syttyä vahva eroottinenkin suhde. Olisi hienoa, jos kaksi ihmistä avautuisi ja syttyisi vähitellen toisiaan kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tapailin vähän aikaa kahta sellaista miestä, joiden kanssa en olisi voinut kuvitellakaan seksiä, koska ajatus oli niin vastenmielinen. En olisi kyennyt edes suutelemaan heidän kanssaan. Miehet olivat muuten fiksuja ja mukavia. Onko AP ajatus seksistä tämän nyt tapailemasi miehen kanssa täysin mahdoton ja vastenmielinen? Silloin ei mielestäni kannata edes harkita suhdetta. Toisaalta, seksin harrastaminen, tai minun kohdalla pelkkä suuteleminenkin voi olla asioiden edelle menemistä.

Oli nimittäin myös mies, jonka olin tiennyt melkein lapsesta asti ja jonka kanssa en olisi ikinä voinut kuvitella seurustelevani, ei ollut minkäänlaista vetoa, korkeintaan vastenmielisyyttä. Tutustuimme vähän vanhempina ja tunteet roihahtivatkin välillämme. Tosin se johtui mielestäni pitkälti siitä, että yksi minua kokeneempi mies oli vastikään opettanut minut suutelemaan intohimoisesti kielisuudelmia. Opetin sitten tämän toisen, täysin kokemattoman pojan suutelemaan kiihkeitä kielisuudelmia heti kun lähennyimme toisiamme. Hän oppi heti erittäin aistilliseksi suutelijsksi. Välillämme syntyi voimakas eroottinen vetovoima ja aloimme seurustella siltä pohjalta. Se oli suuri virhe, koska suhde oli muuten aivan sairaan epäterveellä pohjalla. Paljon pahaa tapahtui sen suhteen aikana ja koko suhdetta ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa, varsinkaan niillä fyysisillä virityksillä.

Haluan tässä sanoa ehkä lähinnä sitä, ettei se suhde välttämättä synny ja lähde hyvään suuntaan seksillä. Kyllä yhteensopivuuden täytyy mielestäni olla varmemmalla pohjalla.

Suuteleminen on intiimimpää kuin seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

En tiedä kenelle osoitat tämän vastauksen, mutta minä olen ollut miehelle avoin ja rehellinen tilanteesta, olemme käyneet useita keskusteluja aiheesta ja hän tietää aiemman suhdehistoriani sekä sen mahdolliset vaikutukset tunteisiin. Olen useaan kertaan selkeästi sanonut hänelle etten pysty hänelle lupaamaan tällä hetkellä mitään varmaa ja hän on vapaa lopettamaan tapailun milloin haluaa. Eli pallo on hänellä. En voi asiaa enää selvemmäksi miehelle tehdä. Olen alusta lähtien halunnut olla suora, koska kenenkään tunteilla leikkiminen on viimeinen asia mitä haluan. Mutta hän on kaikki nämä asiat tietäen itse halunnut jäädä. Käymme säännöllisesti keskusteluja toistemme tunteista ja missä niiden osalta mennään, puolin ja toisin. Ap

"Etten pysty lupaamaan mitään varmaa" on hyvin kaukana siitä ettei ole romanttista yhteyttä tai seksuaalista vetoa. Mikäli on muuten miellyttävä tyyppi, niin yleisesti noilla määreillä ollaan ystäviä. Oletko siis sanonut hänelle, että koet hänet vain ystävänä?

Kyllä olen sanonut hänelle, että tunteeni ovat kaverilliset, eivät romanttiset. Olen kertonut etten tunne häneen tällä hetkellä vetoa. En myöskään näe, että hän on minuun mitenkään korviaan myöten rakastunut, muuten olisin jo aikoja sitten lyönyt jarrut pohjaan. Hän on kiinnostunut ja ihastunut, mutta samalla tavalla kuin minä hän on halunnut tutustua rauhassa ja katsoa. Olemme tunteneet vasta 3kk ajan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Tuo on muuten hyvin totta. Yksipuoleisesti ihastunut sanoo ja tekee mitä vain, pettää ja hylkää itsensä vaikka tuhat kertaa jos minkäänlaista toivoa on olemassa. Joten vaikka ei haluaisi satuttaa ja ajattelee, että minähän olen kertonut ja varoittanut suoraan, niin silti toista sattuu ja toinen menettää omanarvontuntonsa ja itsensä pikkuhiljaa, pala palalta.

Kiitos viimeisimmän viestin kirjoittaja, en ole osannut ajatella asiaa noin. En missään tapauksessa halua leikkiä kenenkään tunteilla ja olen avoinuudellani yrittänyt sen estää. Ehkä se ei kuitenkaan riitä. Ehkä todellakin täytyy itse lopettaa tapailu, jotta toista ei satu. Ap

No todellakin kannattaa lopettaa, jos se on sulle jo ajatuksen tasolla noin helppoa. Sä et tunne sitä ihmistä kohtaan yhtään mitään, jos voit noin vain poistaa sen elämästäsi.

Mielestäni jokaisen olisi hyvä miettiä ennen kuin edes alkaa tapailemaan, että onko mitään väliä, jos en näe tätä ihmistä enää koskaan. Jos toteat ettei ole, ole kiva ja kunnioita häntä äläkä edes aloita tapailua.

Ei todellakaan ole helppoa, olenhan vatvonut tätä asiaa mielessäni jo pitkään, halusin vain saada ulkopuolisten näkökulmia tilanteeseen. Minä olen ihminen joka tarvitsee paljon aikaa siihen, että osaan sanoa mitä toista kohtaan tunnen. Sitä varten tapailu ja tutustuminen on. En minä tiedä heti ensi tapaamisella tällaisia asioita. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Tuo on muuten hyvin totta. Yksipuoleisesti ihastunut sanoo ja tekee mitä vain, pettää ja hylkää itsensä vaikka tuhat kertaa jos minkäänlaista toivoa on olemassa. Joten vaikka ei haluaisi satuttaa ja ajattelee, että minähän olen kertonut ja varoittanut suoraan, niin silti toista sattuu ja toinen menettää omanarvontuntonsa ja itsensä pikkuhiljaa, pala palalta.

Kiitos viimeisimmän viestin kirjoittaja, en ole osannut ajatella asiaa noin. En missään tapauksessa halua leikkiä kenenkään tunteilla ja olen avoinuudellani yrittänyt sen estää. Ehkä se ei kuitenkaan riitä. Ehkä todellakin täytyy itse lopettaa tapailu, jotta toista ei satu. Ap

No todellakin kannattaa lopettaa, jos se on sulle jo ajatuksen tasolla noin helppoa. Sä et tunne sitä ihmistä kohtaan yhtään mitään, jos voit noin vain poistaa sen elämästäsi.

Mielestäni jokaisen olisi hyvä miettiä ennen kuin edes alkaa tapailemaan, että onko mitään väliä, jos en näe tätä ihmistä enää koskaan. Jos toteat ettei ole, ole kiva ja kunnioita häntä äläkä edes aloita tapailua.

Ei todellakaan ole helppoa, olenhan vatvonut tätä asiaa mielessäni jo pitkään, halusin vain saada ulkopuolisten näkökulmia tilanteeseen. Minä olen ihminen joka tarvitsee paljon aikaa siihen, että osaan sanoa mitä toista kohtaan tunnen. Sitä varten tapailu ja tutustuminen on. En minä tiedä heti ensi tapaamisella tällaisia asioita. Ap

Oletko koskaan ajatellut että se, ettet tiedä, tarkoittaisi sitä että kyseinen ihminen ei ole sinulle oikea?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa katsoa. Mulla on vähän sellainen "kaverimies" ja oon kyllä tyytyväinen nykyään pienten lasten äitinä. Tuttujen miehet huitelee illat jossakin, mutta mun miehen tyyppisille isille perhe on aina ykkönen. Ja kyllä meillä hyvää seksiä on myös, vaikka en se edellä lähtenyt suhteeseen.

Vau. Mahtavaa olla sun mies :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Tuo on muuten hyvin totta. Yksipuoleisesti ihastunut sanoo ja tekee mitä vain, pettää ja hylkää itsensä vaikka tuhat kertaa jos minkäänlaista toivoa on olemassa. Joten vaikka ei haluaisi satuttaa ja ajattelee, että minähän olen kertonut ja varoittanut suoraan, niin silti toista sattuu ja toinen menettää omanarvontuntonsa ja itsensä pikkuhiljaa, pala palalta.

Kiitos viimeisimmän viestin kirjoittaja, en ole osannut ajatella asiaa noin. En missään tapauksessa halua leikkiä kenenkään tunteilla ja olen avoinuudellani yrittänyt sen estää. Ehkä se ei kuitenkaan riitä. Ehkä todellakin täytyy itse lopettaa tapailu, jotta toista ei satu. Ap

No todellakin kannattaa lopettaa, jos se on sulle jo ajatuksen tasolla noin helppoa. Sä et tunne sitä ihmistä kohtaan yhtään mitään, jos voit noin vain poistaa sen elämästäsi.

Mielestäni jokaisen olisi hyvä miettiä ennen kuin edes alkaa tapailemaan, että onko mitään väliä, jos en näe tätä ihmistä enää koskaan. Jos toteat ettei ole, ole kiva ja kunnioita häntä äläkä edes aloita tapailua.

Ei todellakaan ole helppoa, olenhan vatvonut tätä asiaa mielessäni jo pitkään, halusin vain saada ulkopuolisten näkökulmia tilanteeseen. Minä olen ihminen joka tarvitsee paljon aikaa siihen, että osaan sanoa mitä toista kohtaan tunnen. Sitä varten tapailu ja tutustuminen on. En minä tiedä heti ensi tapaamisella tällaisia asioita. Ap

Oletko koskaan ajatellut että se, ettet tiedä, tarkoittaisi sitä että kyseinen ihminen ei ole sinulle oikea?

Minun kohdallani ensitapaamisella roihahtava liekki on joka ikinen kerta ollut lopulta huono merkki. Olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen aikaa asioille, en lämpene kerrasta. Ja jos lämpenen on henkilö suurella todennäköisyydellä huono vaihtoehto. Ap

Ei tuosta tule mitään.

Minkä verran olette viettäneet aikaa yhdessä, kuinka pitkältä ajalta tunnette? Ottaisin nyt ihan rauhallisesti ja jatkaisin hetken tapailua. Ei missään nimessä kannata perustaa perhettä, jos tunteet eivät tuosta lämpene (tai sitten rehellisen avoimesti kaveripohjalta niin, että mieskin tietää, missä mennään). Mutta kannattaa nyt tutustua toiseen vähän ennen kuin päättää että ei tästä mitään tule. Seksuaalinen vetovoima ei mitenkään aina selviä ensitreffeillä.

Sanoit, että mies on hyvin kiinnostunut, mutta sinä et koe fyysistä puolta luontevaksi. Itse kokeilisin, miten seksi toimii. Eka kerta voi olla kömpelömpi, mutta katsoisin miten siitä eteenpäin, paraneeko. Voi yllättyä positiivisesti. Sitten taas.. jos huomaat että seksi tämän miehen kanssa on niin vastanmielistä ettet siihen edes pysty niin en kyllä alkaisi tämän miehen kanssa parisuhteeseen, ei hän silloin ole sinulle sopiva. Kumppanuusvanhemmuus eri asia, jos haluatte sellaista. Eli jaetun vanhemmuuden ilman parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

En tiedä kenelle osoitat tämän vastauksen, mutta minä olen ollut miehelle avoin ja rehellinen tilanteesta, olemme käyneet useita keskusteluja aiheesta ja hän tietää aiemman suhdehistoriani sekä sen mahdolliset vaikutukset tunteisiin. Olen useaan kertaan selkeästi sanonut hänelle etten pysty hänelle lupaamaan tällä hetkellä mitään varmaa ja hän on vapaa lopettamaan tapailun milloin haluaa. Eli pallo on hänellä. En voi asiaa enää selvemmäksi miehelle tehdä. Olen alusta lähtien halunnut olla suora, koska kenenkään tunteilla leikkiminen on viimeinen asia mitä haluan. Mutta hän on kaikki nämä asiat tietäen itse halunnut jäädä. Käymme säännöllisesti keskusteluja toistemme tunteista ja missä niiden osalta mennään, puolin ja toisin. Ap

"Etten pysty lupaamaan mitään varmaa" on hyvin kaukana siitä ettei ole romanttista yhteyttä tai seksuaalista vetoa. Mikäli on muuten miellyttävä tyyppi, niin yleisesti noilla määreillä ollaan ystäviä. Oletko siis sanonut hänelle, että koet hänet vain ystävänä?

Kyllä olen sanonut hänelle, että tunteeni ovat kaverilliset, eivät romanttiset. Olen kertonut etten tunne häneen tällä hetkellä vetoa. En myöskään näe, että hän on minuun mitenkään korviaan myöten rakastunut, muuten olisin jo aikoja sitten lyönyt jarrut pohjaan. Hän on kiinnostunut ja ihastunut, mutta samalla tavalla kuin minä hän on halunnut tutustua rauhassa ja katsoa. Olemme tunteneet vasta 3kk ajan. Ap

No eipä tuosta nyt oikein parisuhteen aineksia saa. Joko mies on myös samalla asenteella että katsellaan tai sitten on ihastuneempi kuin antaa ymmärtää eikä uskalla tuoda niitä esiin koska tietää ettet sinä tunne samoin ja odottaa nyt kiltisti josko sinun tunteet herää. 

Oli miten tahansa, mutta ei tuo tuosta muutu mihinkään ellet sinä joko päätä tuota tai lähde viemään suhdetta eteenpäin. Mies nyt jokatapauksessa vaikuttaa sen verran lapaselta että siitä tuskin on tekemään minkäänlaisia siirtoja. 

Minusta tilanne on ihan ok, koska ap on ollut rehellinen. Jos mies on lapanen, se on hänen omalla vastuullaan. Sinun vastuullasi ap on juuri rehellisyys ja se että itse mietit mitä haluat.

Jos haluat ehdottomasti lapsen kunnollisen miehen kanssa ja olet valmis elämään ilman intohimoa, se on oma päätöksesi.

En suosittele testaamaan seksiä miehen kanssa, joka ei aiheuta mitään seksuaalista halua. Varsinkin, kun ap on hitaasti lämpiävä ja harkitseva persoona. Seksiä voi testata siinä tapauksessa, ettei se ole mitään sen ihmeempää kuin vaikka leffailta yhdessä, että katsellaan mitä tästä tulee eikä tähän liity mitään sen suurempia tunteita, arvoja tai latauksia.

Jos seksiin asti mennään, ja mies on ihastunut, niin se ihastuu vielä enemmän ja pettyy entistä suuremmin, kun ap sanoo, että ei kiinnosta. Makasin sun kanssa lähinnä vaan testimielessä.

Ajatelkaa nyt hyvänen aika sitä miestäkin! Ei se ole mikään konsepti nimeltä "mies", vaan se on ihminen tunteineen ja ajatuksineen. Sillä on psyyke ja mielenterveys, jota ei lähdetä sorkkimaan sillä ajatuksella, että "emmä tiiä, sä oot mulle niinku kaveri, mut voisin mä kokeilla seksiä sun kanssa, et josko muuttuis" -> "Joo, ei muutu, ei tästä tule mitään". Tuohan voi ajatella miehen puolelta niin, että olen sittenkin ihan saakelin epämiellyttävä tyyppi ja varmaan vielä surkeampi sängyssä, kun ennen seksiä oli sentään edes vähän mahdollisuutta ilmassa tyyliin "no katellaan, vois ehkä napatakin".

Miehelle ei koskaan ehdotettaisi, että joo, koeaja se nainen kato, kyllä ne tunteet siitä syttyy. Ihan sama, mitä se nainen susta ajattelee.

Jos asiaa pitää vatvoa, se ei ole oikea suunta. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Tuo on muuten hyvin totta. Yksipuoleisesti ihastunut sanoo ja tekee mitä vain, pettää ja hylkää itsensä vaikka tuhat kertaa jos minkäänlaista toivoa on olemassa. Joten vaikka ei haluaisi satuttaa ja ajattelee, että minähän olen kertonut ja varoittanut suoraan, niin silti toista sattuu ja toinen menettää omanarvontuntonsa ja itsensä pikkuhiljaa, pala palalta.

Kiitos viimeisimmän viestin kirjoittaja, en ole osannut ajatella asiaa noin. En missään tapauksessa halua leikkiä kenenkään tunteilla ja olen avoinuudellani yrittänyt sen estää. Ehkä se ei kuitenkaan riitä. Ehkä todellakin täytyy itse lopettaa tapailu, jotta toista ei satu. Ap

No todellakin kannattaa lopettaa, jos se on sulle jo ajatuksen tasolla noin helppoa. Sä et tunne sitä ihmistä kohtaan yhtään mitään, jos voit noin vain poistaa sen elämästäsi.

Mielestäni jokaisen olisi hyvä miettiä ennen kuin edes alkaa tapailemaan, että onko mitään väliä, jos en näe tätä ihmistä enää koskaan. Jos toteat ettei ole, ole kiva ja kunnioita häntä äläkä edes aloita tapailua.

Ei todellakaan ole helppoa, olenhan vatvonut tätä asiaa mielessäni jo pitkään, halusin vain saada ulkopuolisten näkökulmia tilanteeseen. Minä olen ihminen joka tarvitsee paljon aikaa siihen, että osaan sanoa mitä toista kohtaan tunnen. Sitä varten tapailu ja tutustuminen on. En minä tiedä heti ensi tapaamisella tällaisia asioita. Ap

Oletko koskaan ajatellut että se, ettet tiedä, tarkoittaisi sitä että kyseinen ihminen ei ole sinulle oikea?

Minun kohdallani ensitapaamisella roihahtava liekki on joka ikinen kerta ollut lopulta huono merkki. Olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen aikaa asioille, en lämpene kerrasta. Ja jos lämpenen on henkilö suurella todennäköisyydellä huono vaihtoehto. Ap

Eihän tuo tarkoita että pitäisi alkaa vääntämään toisen ääripään kanssa, jota kohtaan ei tunne _mitään_ vetoa. Sinuna katselisin edelleen niitä joihin sytyt nopeasti, koska paljon todennäköisemmin niistä sinulle sopiva kumppani löytyy. Huteja voi edelleen tulla, mutta ehkä joku heistä sitten osoittautuukin hyväksi. En tajua ollenkaan tuota ajatusta että aletaan tapailemaan ihmistä, joka ei kiinnosta paskaakaan.

Miesparka.

Sexiä luvassa yhden kerran. 

story of his life. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

En tiedä kenelle osoitat tämän vastauksen, mutta minä olen ollut miehelle avoin ja rehellinen tilanteesta, olemme käyneet useita keskusteluja aiheesta ja hän tietää aiemman suhdehistoriani sekä sen mahdolliset vaikutukset tunteisiin. Olen useaan kertaan selkeästi sanonut hänelle etten pysty hänelle lupaamaan tällä hetkellä mitään varmaa ja hän on vapaa lopettamaan tapailun milloin haluaa. Eli pallo on hänellä. En voi asiaa enää selvemmäksi miehelle tehdä. Olen alusta lähtien halunnut olla suora, koska kenenkään tunteilla leikkiminen on viimeinen asia mitä haluan. Mutta hän on kaikki nämä asiat tietäen itse halunnut jäädä. Käymme säännöllisesti keskusteluja toistemme tunteista ja missä niiden osalta mennään, puolin ja toisin. Ap

"Etten pysty lupaamaan mitään varmaa" on hyvin kaukana siitä ettei ole romanttista yhteyttä tai seksuaalista vetoa. Mikäli on muuten miellyttävä tyyppi, niin yleisesti noilla määreillä ollaan ystäviä. Oletko siis sanonut hänelle, että koet hänet vain ystävänä?

Kyllä olen sanonut hänelle, että tunteeni ovat kaverilliset, eivät romanttiset. Olen kertonut etten tunne häneen tällä hetkellä vetoa. En myöskään näe, että hän on minuun mitenkään korviaan myöten rakastunut, muuten olisin jo aikoja sitten lyönyt jarrut pohjaan. Hän on kiinnostunut ja ihastunut, mutta samalla tavalla kuin minä hän on halunnut tutustua rauhassa ja katsoa. Olemme tunteneet vasta 3kk ajan. Ap

Sitten sinun täytyy myös toimia kaverillisesti. Jos sanot, että tunteeni ovat kaverilliset, mutta käytös on kuin mahdollisella deitillä tai siellä on miehelle vähänkin viestiä (totta tai ei), että tästä voisi tulla mahdollisuudet, ei tämä mies varmasti tee omaa siirtoaan. Odottaa vaan, että uit jossain vaiheessa liiveihin.

Osa miehistä kun on sen verran simppeleitä, että naisen hymykin on jo merkki ihastuksesta, eikä normaalia kanssakäymistä. Tällaiset tyypit ajattelevat helposti, että nainen sanoo, että ollaan kavereita,mutta se viettää niin paljon aikaa mun kanssa, että kyllä se vaan valehtelee ja vielä harkitsee minua. Nimimerkillä kokemusta on.

Ei ne sanat, mutta ne teot. Menevätkö tekosi yksiin sanojesi kanssa?