Onko ainoa ratkaisu luopua rakkaasta lemmikistä kun ei ole varaa mihinkään kuluihin jos jotain sattuisi?
Rakastan kissaani mutta minulla ei ole varaa sen hoitoon. Tottakai ruokin, saa mieliruokaansa tarpeeksi ja aina tarjolla ruokaa sekä vettä. Puhtaat hiekat, hellyyttä, leikkiä ja valjaat. Raapimispuu ja leluja.
Kuitenkin jos jotain sattuisi tai tarvitsisi lääkkeitä en pystyisi kustantamaan. Tunnen syyllisyyttä etten voi tarjoa kissalleni parempaa elämää ja oikeastaan meillä elintaso laskee vain entisestään. Joudun muuttamaan pois ja sellaista niin sekin vielä kaivertaa. Tunnen huonoa omatuntoa jokaisesta päätöksestä mitä mietin kissani kohdalla.
Jos kuitenkin ajattelen luopuvani siitä niin itku tulee mutta samaan aikaan se tuntuu oikealta ratkaisulta. Minusta kissani tarvitsee hyvän elämän.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo aika paljon. Kun asuttiin maalla. niin kissoihin suhtaututtiin eri tavalla kun täällä kaupungissa. Täällä ovat eläinläälärit jopa vähän hysteerisiä. Kerran vuodessa hammastarkastus on täällä pakollinen. Useampi tuhat euroa niihin on mennyt. Se aiheuttaa sen, että kukaan ei enää uskalla ottaa lemmikkiä. Ei sekään ole hyvä.
On se kyllä niille eläimille hyvä.
Laita tulot ja menot tähän niin mietitään, jossain muussa on varmasti tinkimisen varaa varsinkin jos saat toimeentulotukea.
Luovut vaan sitten. Ajatte kissan parasta.
🇺🇦🇮🇱
No ei missään nimessä tarvitse luopua. Ei se lemmikki itsekään sitä haluaisi, se on jo sinuun kiintynyt. Sen paras elämä on oman ihmisensä kanssa.
Ja sitä paitsi, voi olla niin ettei koskaan tule vastaan edes sellaista tilannetta että tarvisi kalliita hoitoja. Itsellä ollut 3 koiraa, yhdellekään ei ole sattunut ikinä mitään kallista hoitoa vaativaa.
Joka kuukausi laitat vähän rahaa säästöön. Niin lopulta on iso summa rahaa kissan tulevaisuuden menoihin. Kannattaa muutenkin aina ennen lemmikin ottoa ottaa huomioon, että jos sairastuu niin se voi olla kallista
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo aika paljon. Kun asuttiin maalla. niin kissoihin suhtaututtiin eri tavalla kun täällä kaupungissa. Täällä ovat eläinläälärit jopa vähän hysteerisiä. Kerran vuodessa hammastarkastus on täällä pakollinen. Useampi tuhat euroa niihin on mennyt. Se aiheuttaa sen, että kukaan ei enää uskalla ottaa lemmikkiä. Ei sekään ole hyvä.
Itsehän se omistaja päättää kuitenkin mitä teettää, ei mikään ole pakollista. Itse vien omia lemmikkejäni eläinlääkäriin vain, jos on jotain oireita. Samoin toimin itse lääkärin tai hammaslääkärin kanssa, en juokse tarkastuksissa vaan sinne mennään jos jokin vaivaa.
Pienillä eläinklinikoilla ymmärretään Helsingissäkin hyvin tällaista eläimenpitoa, eikä syyllistetä millään tapaa jos ei juoksuta hammastarkastuksissa yms. vaan tulee vastaanotolla vain, jos joku vaiva kaipaa hoitoa.
On oikeasti hirveä tilanne jos kissa yhtäkkiä sairastuu ja sulla ei varaa hoidattaa. Antaisin kissan pois, kauheaahan se on mutta antaisin pois. Se tulee sairastumaan ennemmin tai myöhemmin. Ihan jo hammaskivet pitäisi välillä poistaa. Kyllä luopuminen on suurinta rakkautta tuossa tilanteessa.
Oletko varma että sinulla on siinä tapauksessa edes varaa luopua lemmikistä kun sekin nykyisin maksaa, esimerkiksi eläinsuojat eivät enää ota lemmikkejä vastaan ilmaiseksi ja piikin hintakin voi olla useita satoja?
Voit aina täyttää lemmikkisi ja sitten asettaa sen esim. Ikkunalaudalle. Hän pysyy seuranasi kunnes sinusta aika jättää.
Olisi alunperinkin pitänyt valita semmoinen lemmikki johon on varaa. Vaikka hämähäkki tai käärme.
Vierailija kirjoitti:
No ei missään nimessä tarvitse luopua. Ei se lemmikki itsekään sitä haluaisi, se on jo sinuun kiintynyt. Sen paras elämä on oman ihmisensä kanssa.
Ja sitä paitsi, voi olla niin ettei koskaan tule vastaan edes sellaista tilannetta että tarvisi kalliita hoitoja. Itsellä ollut 3 koiraa, yhdellekään ei ole sattunut ikinä mitään kallista hoitoa vaativaa.
Vau. Näin vastuuttomia jotkut todella on. Ja satavarmasti kutsut itseäsi eläinrakkaaksi ihmiseksi. Kai tulet muuten kertomaan sitten kun jollekin koiristasi tuleekin se pahempi tilanne? Niinpä, ethän sinä sitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo aika paljon. Kun asuttiin maalla. niin kissoihin suhtaututtiin eri tavalla kun täällä kaupungissa. Täällä ovat eläinläälärit jopa vähän hysteerisiä. Kerran vuodessa hammastarkastus on täällä pakollinen. Useampi tuhat euroa niihin on mennyt. Se aiheuttaa sen, että kukaan ei enää uskalla ottaa lemmikkiä. Ei sekään ole hyvä.
Pakollinen hammastarkastus? No ei tasan oo.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo aika paljon. Kun asuttiin maalla. niin kissoihin suhtaututtiin eri tavalla kun täällä kaupungissa. Täällä ovat eläinläälärit jopa vähän hysteerisiä. Kerran vuodessa hammastarkastus on täällä pakollinen. Useampi tuhat euroa niihin on mennyt. Se aiheuttaa sen, että kukaan ei enää uskalla ottaa lemmikkiä. Ei sekään ole hyvä.
Taitaa olla paikkakuntakohtaista. Asun Jyväskylässä ja kun kissalleni tuli yllättäen ripuli niin kolmessa eri eläinlääkärissä sanottiin vain että tarkkaile ja jos jatkuu yli viikon niin on uudelleen yhteydessä koska heille tulee päivittäin satoja asikakkaita eikä heillä ole tarpeeksi työntekijöitä. Onneksi kissan ripuli loppui jo seuraavana päivänä mutta sen syy ei koskaan selvinnyt.
Suurempi ongelma on löytää eläinlääkäriasema missä voi vielä maksaa käteisellä, ainoa vaihtoehto niille jotka eivät voi tt -tuen takia säästää tilille.
En tietenkään antaisi kissaa omaa rakasta perheenjäsentä pois, kolmekymppiä kuussa säästää jo sillä että lopettaa nettiliittymän ja käy kirjastossa tai jossain muualla missä on ilmainen netti. Kukaan ei ole niin köyhä ettei pysty yhtään säästämään kuukaudessa jos asuu Kelan vuokranormien mukaisesti eikä tuhlaa sähköä, vettä ja käyttörahojaan turhuuksiin.
Sääntö nro 1: Jos et pysty edes itsestäsi huolehtimaan = elät tuilla eikä ole tukiverkkoa auttamassa minkäänlaisissa yllättävissä menoissa ÄLÄ ota sinusta täysin riippuvaista elävää olentoa!
En suosittele luopumaan lemmikistä, jos se on terve. Kuitenkin vakuutus on hyvä ottaa pennusta lähtien, jotta eläinlääkärikäynnit eivät kaada budjettiasi. Tuossa joku mainitsikin, että kannattaa myös säästää mahdollisia hoitoja varten. Oma kissani on tullut maksamaan tuhansia sairastelun vuoksi ja pelkät omavastuudet olisivat olleet ehkä tonnin yhteen laskettuna. Helsingissä muistaakseni muutama eläinlääkäri tarjoaa edullisempaa palvelua vähävaraisille, mutta en tiedä miten helppoa sen saaminen on.
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti hirveä tilanne jos kissa yhtäkkiä sairastuu ja sulla ei varaa hoidattaa. Antaisin kissan pois, kauheaahan se on mutta antaisin pois. Se tulee sairastumaan ennemmin tai myöhemmin. Ihan jo hammaskivet pitäisi välillä poistaa. Kyllä luopuminen on suurinta rakkautta tuossa tilanteessa.
Pieneläimen tehohoito maksaa Evidensialla n. 2000 euroa vuorokaudessa. Pitääkö kaikkien pienituloisten nyt varmuuden varalta luopua lemmikistään?
Vierailija kirjoitti:
Joka kuukausi laitat vähän rahaa säästöön. Niin lopulta on iso summa rahaa kissan tulevaisuuden menoihin. Kannattaa muutenkin aina ennen lemmikin ottoa ottaa huomioon, että jos sairastuu niin se voi olla kallista
Varsinkin vanhempana eläimet (niin kuin ihmisetkin) alkavat sairastella. Tosiaan kannattaa säästää rahaa sitä varten. Eläinvakuutus on myös hyvä, en tiedä, minkä hintaisia nykyisin.
Tärkeintä, ettei lemmikin tarvitse kärsiä omistajan rahattomuuden takia. Joskus luopuminen on paras vaihtoehto.
Tämä on jo aika paljon. Kun asuttiin maalla. niin kissoihin suhtaututtiin eri tavalla kun täällä kaupungissa. Täällä ovat eläinläälärit jopa vähän hysteerisiä. Kerran vuodessa hammastarkastus on täällä pakollinen. Useampi tuhat euroa niihin on mennyt. Se aiheuttaa sen, että kukaan ei enää uskalla ottaa lemmikkiä. Ei sekään ole hyvä.