Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa

Miten ap ajattelet nyt jatkosta? Minusta olisi kyllä vähän omituista olla vaikka 3 vuotta seksittömässä tapailusuhteessa. Eli jotain päätöksiähän tuossa on tehtävä...

Vierailija kirjoitti:

Miten ap ajattelet nyt jatkosta? Minusta olisi kyllä vähän omituista olla vaikka 3 vuotta seksittömässä tapailusuhteessa. Eli jotain päätöksiähän tuossa on tehtävä...

Ketä kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

En alapeukuta, koska olen samaa mieltä. Siltikin tulee mieleen useampi nuoruuden suhteeni, joissa lopulta kävi aina niin että tajusin miehen valehdelleen minulle tunteistaan. Säännölliseen s ek siin kelpasin aikansa ja sitten se oli miesten puolelta moi, kun löytyikin parempi.

Ikävä kuulla. Empatiakyvyttömiä löytyy varmasti joka sukupuolesta. Osalle muut ihmiset ovat työkaluja omien mielihalujen tyydyttämiseen. Ne ovat myös niitä, jotka monesti jalustalle nostetaan. Psykopaatit menestyvät yhteiskunnassa keskimäärin paremmin, jos mittarina pidetään varallisuutta ja statusta. Se menestys kuitenkin imetään muista ihmisistä janoisen vampyyrin tavoin. Narsistisen psykopaatin tanssisalin peilejä ei kuitenkaan ole peitetty, vaan päinvastoin - jokaisesta pinnasta heijastuu heidän oma kuvansa.

Panet muualla ja annat miehen hoitaa elatuksen. Niin minäkin teen

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään etsi miestä vain lapsen tekoon. Jos se olisi ainoa tavoitteeni olisinhan toteuttanut jo haaveeni ilman miestäkin, itsellisesti. Toivon myös kumppania. Se miksi olen jatkanut tätä tilannetta niin kauan johtuu siitä, että olen halunnut rauhassa katsoa voiko ajan myötä yhteys löytyä. En ole halunnut tehdä häriköityjä johtopäätöksiä, koska kokemusta on myös siitä, miten nopea ja voimakas kipinä johtaa tuhoisin parisuhteisiin ainakin omalla kohdallani. Olen halunnut katsoa voiko hitaammin ja ajan kanssa kehittyä jotain parempaa. Olen saanut pahasti siipeeni aiemmin suhteissa joissa on ollut hillitön keskinäinen kemia, mutta moni muu asia epäterveellä pohjalla. Mutta tottakai sitä kaipaa suhteelta myös seksuaalista vetovoimaa. En todellakaan tiedä missä vaiheessa kannattaa jo luovuttaa. Enkä muutenkaan ole kovin nopeasti lämpenevä ihminen. Ap

Tuossa tilanteessa suosittelen ehdottomasti terapiaa. Olet syystä taikka toisesta viehättynyt traumakemiasta, ennen toimivaa parisuhdetta sinun kannattaa hoitaa tuota puolta parempaan kuntoon. Suhteesta toiseen eteneminen ei onnistu, ellet kohtaa itseäsi ja menneisyyttäsi ja syitä siihen, miksi viehätyt nimenomaan kaltoinkohtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Miten porukka vastaisi, jos joku nainen kirjoittaisi täällä niin, että on löytänyt miehen johon on ihastunut, mutta mies ei halua edes koskettaa naista koska ei tunne minkäänlaista vetovoimaa. Mies kertoisi että nainen on paperilla hyvä ja koska on jo kiire, niin miettii että voisi perustaa perheen naisen kanssa, koska aikaa ei ole hukattavaksi uuteen etsintään. Nainen miettisi että koskahan mies edes haluaa edetä sänkyyn asti, koska nainen ei herätä minkäänlaisia haluja miehessä. Olisiko hyvä suhde ja kannattaisiko jatkaa perheen perustamiseen asti?

Olen vahvasti linjalla, jossa suhteeseen aletaan vain kun on vetovoimaa.

Miehille on kuitenkin tarjolla luksus eli se ettei tarvi miettiä raskautta ja synnytystä. He voivat huoletta etsiä jonkun seksibeiben ilman suurempia murheita. Aina voi lähteä lätkimään.

Ei kannata katsoa pidemmälle. Ei sitä löydy myöhemminkään, kokemusta on. Hukkaat vain aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään etsi miestä vain lapsen tekoon. Jos se olisi ainoa tavoitteeni olisinhan toteuttanut jo haaveeni ilman miestäkin, itsellisesti. Toivon myös kumppania. Se miksi olen jatkanut tätä tilannetta niin kauan johtuu siitä, että olen halunnut rauhassa katsoa voiko ajan myötä yhteys löytyä. En ole halunnut tehdä häriköityjä johtopäätöksiä, koska kokemusta on myös siitä, miten nopea ja voimakas kipinä johtaa tuhoisin parisuhteisiin ainakin omalla kohdallani. Olen halunnut katsoa voiko hitaammin ja ajan kanssa kehittyä jotain parempaa. Olen saanut pahasti siipeeni aiemmin suhteissa joissa on ollut hillitön keskinäinen kemia, mutta moni muu asia epäterveellä pohjalla. Mutta tottakai sitä kaipaa suhteelta myös seksuaalista vetovoimaa. En todellakaan tiedä missä vaiheessa kannattaa jo luovuttaa. Enkä muutenkaan ole kovin nopeasti lämpenevä ihminen. Ap

Tuossa tilanteessa suosittelen ehdottomasti terapiaa. Olet syystä taikka toisesta viehättynyt traumakemiasta, ennen toimivaa parisuhdetta sinun kannattaa hoitaa tuota puolta parempaan kuntoon. Suhteesta toiseen eteneminen ei onnistu, ellet kohtaa itseäsi ja menneisyyttäsi ja syitä siihen, miksi viehätyt nimenomaan kaltoinkohtelusta.

Oikeasti ei. Terapia on ihan täyttä rahan haaskausta, kun ei ole henkisesti sairas ihminen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään etsi miestä vain lapsen tekoon. Jos se olisi ainoa tavoitteeni olisinhan toteuttanut jo haaveeni ilman miestäkin, itsellisesti. Toivon myös kumppania. Se miksi olen jatkanut tätä tilannetta niin kauan johtuu siitä, että olen halunnut rauhassa katsoa voiko ajan myötä yhteys löytyä. En ole halunnut tehdä häriköityjä johtopäätöksiä, koska kokemusta on myös siitä, miten nopea ja voimakas kipinä johtaa tuhoisin parisuhteisiin ainakin omalla kohdallani. Olen halunnut katsoa voiko hitaammin ja ajan kanssa kehittyä jotain parempaa. Olen saanut pahasti siipeeni aiemmin suhteissa joissa on ollut hillitön keskinäinen kemia, mutta moni muu asia epäterveellä pohjalla. Mutta tottakai sitä kaipaa suhteelta myös seksuaalista vetovoimaa. En todellakaan tiedä missä vaiheessa kannattaa jo luovuttaa. Enkä muutenkaan ole kovin nopeasti lämpenevä ihminen. Ap

Tuossa tilanteessa suosittelen ehdottomasti terapiaa. Olet syystä taikka toisesta viehättynyt traumakemiasta, ennen toimivaa parisuhdetta sinun kannattaa hoitaa tuota puolta parempaan kuntoon. Suhteesta toiseen eteneminen ei onnistu, ellet kohtaa itseäsi ja menneisyyttäsi ja syitä siihen, miksi viehätyt nimenomaan kaltoinkohtelusta.

Oikeasti ei. Terapia on ihan täyttä rahan haaskausta, kun ei ole henkisesti sairas ihminen kyseessä.

Minut terapia pelasti, harmi ettei se sinulla toiminut. Ap ei kyllä kuulosta kovin tasapainoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään etsi miestä vain lapsen tekoon. Jos se olisi ainoa tavoitteeni olisinhan toteuttanut jo haaveeni ilman miestäkin, itsellisesti. Toivon myös kumppania. Se miksi olen jatkanut tätä tilannetta niin kauan johtuu siitä, että olen halunnut rauhassa katsoa voiko ajan myötä yhteys löytyä. En ole halunnut tehdä häriköityjä johtopäätöksiä, koska kokemusta on myös siitä, miten nopea ja voimakas kipinä johtaa tuhoisin parisuhteisiin ainakin omalla kohdallani. Olen halunnut katsoa voiko hitaammin ja ajan kanssa kehittyä jotain parempaa. Olen saanut pahasti siipeeni aiemmin suhteissa joissa on ollut hillitön keskinäinen kemia, mutta moni muu asia epäterveellä pohjalla. Mutta tottakai sitä kaipaa suhteelta myös seksuaalista vetovoimaa. En todellakaan tiedä missä vaiheessa kannattaa jo luovuttaa. Enkä muutenkaan ole kovin nopeasti lämpenevä ihminen. Ap

Tuossa tilanteessa suosittelen ehdottomasti terapiaa. Olet syystä taikka toisesta viehättynyt traumakemiasta, ennen toimivaa parisuhdetta sinun kannattaa hoitaa tuota puolta parempaan kuntoon. Suhteesta toiseen eteneminen ei onnistu, ellet kohtaa itseäsi ja menneisyyttäsi ja syitä siihen, miksi viehätyt nimenomaan kaltoinkohtelusta.

Tiedän kyllä ja olen käynyt näitä asioita ihan ammattilaisen kanssa läpi pitkäänkin. Tiedostan kyllä miksi tilanne on tämä. Silti mikään ei konkretian tasolla muutu, tunnen vetoa vääriin ihmisiin. Nyt kuitenkin tiedostan asian ja yritän tehdä erilaisia valintoja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään etsi miestä vain lapsen tekoon. Jos se olisi ainoa tavoitteeni olisinhan toteuttanut jo haaveeni ilman miestäkin, itsellisesti. Toivon myös kumppania. Se miksi olen jatkanut tätä tilannetta niin kauan johtuu siitä, että olen halunnut rauhassa katsoa voiko ajan myötä yhteys löytyä. En ole halunnut tehdä häriköityjä johtopäätöksiä, koska kokemusta on myös siitä, miten nopea ja voimakas kipinä johtaa tuhoisin parisuhteisiin ainakin omalla kohdallani. Olen halunnut katsoa voiko hitaammin ja ajan kanssa kehittyä jotain parempaa. Olen saanut pahasti siipeeni aiemmin suhteissa joissa on ollut hillitön keskinäinen kemia, mutta moni muu asia epäterveellä pohjalla. Mutta tottakai sitä kaipaa suhteelta myös seksuaalista vetovoimaa. En todellakaan tiedä missä vaiheessa kannattaa jo luovuttaa. Enkä muutenkaan ole kovin nopeasti lämpenevä ihminen. Ap

Tuossa tilanteessa suosittelen ehdottomasti terapiaa. Olet syystä taikka toisesta viehättynyt traumakemiasta, ennen toimivaa parisuhdetta sinun kannattaa hoitaa tuota puolta parempaan kuntoon. Suhteesta toiseen eteneminen ei onnistu, ellet kohtaa itseäsi ja menneisyyttäsi ja syitä siihen, miksi viehätyt nimenomaan kaltoinkohtelusta.

Oikeasti ei. Terapia on ihan täyttä rahan haaskausta, kun ei ole henkisesti sairas ihminen kyseessä.

Jotkut ihmiset tavallaan sulkeutuvat kokonaan kaltoinkohtelun seurauksena. Esimerkiksi vaikeassa masennuksessa yksi varhaisimmista oireista on juurikin innottomuus. Kaikkea kohtaan.  Ja jos sitä kaltoinkohtelua on ollut koko elämän ajan, ei se enää tunnu erikoiselta. Tai erilaiselta. Kaikkeen tottuu. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Nuorena tapailin vähän aikaa kahta sellaista miestä, joiden kanssa en olisi voinut kuvitellakaan seksiä, koska ajatus oli niin vastenmielinen. En olisi kyennyt edes suutelemaan heidän kanssaan. Miehet olivat muuten fiksuja ja mukavia. Onko AP ajatus seksistä tämän nyt tapailemasi miehen kanssa täysin mahdoton ja vastenmielinen? Silloin ei mielestäni kannata edes harkita suhdetta. Toisaalta, seksin harrastaminen, tai minun kohdalla pelkkä suuteleminenkin voi olla asioiden edelle menemistä.

Oli nimittäin myös mies, jonka olin tiennyt melkein lapsesta asti ja jonka kanssa en olisi ikinä voinut kuvitella seurustelevani, ei ollut minkäänlaista vetoa, korkeintaan vastenmielisyyttä. Tutustuimme vähän vanhempina ja tunteet roihahtivatkin välillämme. Tosin se johtui mielestäni pitkälti siitä, että yksi minua kokeneempi mies oli vastikään opettanut minut suutelemaan intohimoisesti kielisuudelmia. Opetin sitten tämän toisen, täysin kokemattoman pojan suutelemaan kiihkeitä kielisuudelmia heti kun lähennyimme toisiamme. Hän oppi heti erittäin aistilliseksi suutelijsksi. Välillämme syntyi voimakas eroottinen vetovoima ja aloimme seurustella siltä pohjalta. Se oli suuri virhe, koska suhde oli muuten aivan sairaan epäterveellä pohjalla. Paljon pahaa tapahtui sen suhteen aikana ja koko suhdetta ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa, varsinkaan niillä fyysisillä virityksillä.

Haluan tässä sanoa ehkä lähinnä sitä, ettei se suhde välttämättä synny ja lähde hyvään suuntaan seksillä. Kyllä yhteensopivuuden täytyy mielestäni olla varmemmalla pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä myöskään etsi miestä vain lapsen tekoon. Jos se olisi ainoa tavoitteeni olisinhan toteuttanut jo haaveeni ilman miestäkin, itsellisesti. Toivon myös kumppania. Se miksi olen jatkanut tätä tilannetta niin kauan johtuu siitä, että olen halunnut rauhassa katsoa voiko ajan myötä yhteys löytyä. En ole halunnut tehdä häriköityjä johtopäätöksiä, koska kokemusta on myös siitä, miten nopea ja voimakas kipinä johtaa tuhoisin parisuhteisiin ainakin omalla kohdallani. Olen halunnut katsoa voiko hitaammin ja ajan kanssa kehittyä jotain parempaa. Olen saanut pahasti siipeeni aiemmin suhteissa joissa on ollut hillitön keskinäinen kemia, mutta moni muu asia epäterveellä pohjalla. Mutta tottakai sitä kaipaa suhteelta myös seksuaalista vetovoimaa. En todellakaan tiedä missä vaiheessa kannattaa jo luovuttaa. Enkä muutenkaan ole kovin nopeasti lämpenevä ihminen. Ap

Tuossa tilanteessa suosittelen ehdottomasti terapiaa. Olet syystä taikka toisesta viehättynyt traumakemiasta, ennen toimivaa parisuhdetta sinun kannattaa hoitaa tuota puolta parempaan kuntoon. Suhteesta toiseen eteneminen ei onnistu, ellet kohtaa itseäsi ja menneisyyttäsi ja syitä siihen, miksi viehätyt nimenomaan kaltoinkohtelusta.

Tiedän kyllä ja olen käynyt näitä asioita ihan ammattilaisen kanssa läpi pitkäänkin. Tiedostan kyllä miksi tilanne on tämä. Silti mikään ei konkretian tasolla muutu, tunnen vetoa vääriin ihmisiin. Nyt kuitenkin tiedostan asian ja yritän tehdä erilaisia valintoja. Ap

Ymmärrän, mutta kuulostaa siltä, että aika ei vielä taida olla oikea suhteelle. Näissä asioissa kiire ja hoppu ei ole hyväksi. Rikot vain itseäsi ja toista, jos yrität väkisin saada mahdotonta toimimaan, koska pelkäät että aika loppuu ja parempaa ei löydy. Et silloin aidosti kuuntele itseäsi, vaan toimit jälleen pelosta käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Tuo on muuten hyvin totta. Yksipuoleisesti ihastunut sanoo ja tekee mitä vain, pettää ja hylkää itsensä vaikka tuhat kertaa jos minkäänlaista toivoa on olemassa. Joten vaikka ei haluaisi satuttaa ja ajattelee, että minähän olen kertonut ja varoittanut suoraan, niin silti toista sattuu ja toinen menettää omanarvontuntonsa ja itsensä pikkuhiljaa, pala palalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

En tiedä kenelle osoitat tämän vastauksen, mutta minä olen ollut miehelle avoin ja rehellinen tilanteesta, olemme käyneet useita keskusteluja aiheesta ja hän tietää aiemman suhdehistoriani sekä sen mahdolliset vaikutukset tunteisiin. Olen useaan kertaan selkeästi sanonut hänelle etten pysty hänelle lupaamaan tällä hetkellä mitään varmaa ja hän on vapaa lopettamaan tapailun milloin haluaa. Eli pallo on hänellä. En voi asiaa enää selvemmäksi miehelle tehdä. Olen alusta lähtien halunnut olla suora, koska kenenkään tunteilla leikkiminen on viimeinen asia mitä haluan. Mutta hän on kaikki nämä asiat tietäen itse halunnut jäädä. Käymme säännöllisesti keskusteluja toistemme tunteista ja missä niiden osalta mennään, puolin ja toisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nuorena tapailin vähän aikaa kahta sellaista miestä, joiden kanssa en olisi voinut kuvitellakaan seksiä, koska ajatus oli niin vastenmielinen. En olisi kyennyt edes suutelemaan heidän kanssaan. Miehet olivat muuten fiksuja ja mukavia. Onko AP ajatus seksistä tämän nyt tapailemasi miehen kanssa täysin mahdoton ja vastenmielinen? Silloin ei mielestäni kannata edes harkita suhdetta. Toisaalta, seksin harrastaminen, tai minun kohdalla pelkkä suuteleminenkin voi olla asioiden edelle menemistä.

Oli nimittäin myös mies, jonka olin tiennyt melkein lapsesta asti ja jonka kanssa en olisi ikinä voinut kuvitella seurustelevani, ei ollut minkäänlaista vetoa, korkeintaan vastenmielisyyttä. Tutustuimme vähän vanhempina ja tunteet roihahtivatkin välillämme. Tosin se johtui mielestäni pitkälti siitä, että yksi minua kokeneempi mies oli vastikään opettanut minut suutelemaan intohimoisesti kielisuudelmia. Opetin sitten tämän toisen, täysin kokemattoman pojan suutelemaan kiihkeitä kielisuudelmia heti kun lähennyimme toisiamme. Hän oppi heti erittäin aistilliseksi suutelijsksi. Välillämme syntyi voimakas eroottinen vetovoima ja aloimme seurustella siltä pohjalta. Se oli suuri virhe, koska suhde oli muuten aivan sairaan epäterveellä pohjalla. Paljon pahaa tapahtui sen suhteen aikana ja koko suhdetta ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa, varsinkaan niillä fyysisillä virityksillä.

Haluan tässä sanoa ehkä lähinnä sitä, ettei se suhde välttämättä synny ja lähde hyvään suuntaan seksillä. Kyllä yhteensopivuuden täytyy mielestäni olla varmemmalla pohjalla.

Suuteleminen on intiimimpää kuin seksi.

Jos massia ja hyvä turvallinen mies ota Jos saat. Ajan myötä rakkaus kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

On muuten vaarallinen yhdistelmä. Varsinkin jos ne turvaverkot eivät ole kunnossa. Tilanteen valjetessa täysin voi tapahtua mitä tahansa - täydellinen hermoromahdus tai vaikka psykoosi.

Se, jonka viestiin vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.

Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap

Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.

Nämä ovat hyviä huomioita, mutta se tärkein ja vahingollisin puuttuu:

Mies käy sisällään voimakasta konfliktia, jossa vastakkain ovat hänen aistihavaintonsa ja maailmankuvansa. Hän todennäköisesti huomaa jollain tasolla jonkin olevan väärin, mutta hänen tiedostava luonne ei halua hyväksyä sellaista todellisuutta, jossa hän eläisikin valheessa. Se on osa terveen mielen suojamekanismia, mutta mitä pidempään sitä hyväksikäytetään sen tuhoisampaa on jälki. Jossain vaiheessa mukaan tulee kognitiivinen dissosiaatio ja siinä vaiheessa toivottavasti henkilöllä on tukiverkot kunnossa. Tämänkin viestin kirjoittaminen sai sykkeen miljoonaan vielä vuosikymmen myöhemmin, joten sanon nyt mahdollisimman selkeästi:

Lopeta leikkiminen, ihmiset eivät ole leluja.

Tuo on muuten hyvin totta. Yksipuoleisesti ihastunut sanoo ja tekee mitä vain, pettää ja hylkää itsensä vaikka tuhat kertaa jos minkäänlaista toivoa on olemassa. Joten vaikka ei haluaisi satuttaa ja ajattelee, että minähän olen kertonut ja varoittanut suoraan, niin silti toista sattuu ja toinen menettää omanarvontuntonsa ja itsensä pikkuhiljaa, pala palalta.

Kiitos viimeisimmän viestin kirjoittaja, en ole osannut ajatella asiaa noin. En missään tapauksessa halua leikkiä kenenkään tunteilla ja olen avoinuudellani yrittänyt sen estää. Ehkä se ei kuitenkaan riitä. Ehkä todellakin täytyy itse lopettaa tapailu, jotta toista ei satu. Ap