Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Eli siis roikkuu toivossa että sinä jossain vaiheessa lämpiäisit. Ujolle ja epävarmalle jo edes toivo jostain on iso juttu. Ja sinä pidät sitä yllä kun kuitenkin tapailet häntä vaikka et tunne mitään tarvetta edes koskettaa tai olla lähellä. Päästä miesparka vain menemään.

Tiedän tämän koska olen itse ujo ja epävarma mies. Ja aikanaan roikuin aivan liian monessa naisessa kun oli olemassa edes yksi mahdollisuus miljoonasta että jotain voisi olla (no koskaan ei ollut).

Onneksi kerran sitten tuli vastaan se nainen joka näytti heti että minä kelpaan ja että hän haluaa minua. Se oli sitten menoa...

Eli tarvitsit dominoivan naisen. Ei se että nainen ei tee sinulle aloitetta tarkoita, ettei hän tuntisi sinua kohtaan vetoa, vaan usein kyse voi olla siitä, että nainen haluaa miehen tekevän aloitteen. Tämä siis jos olette jo tapailuvaiheessa. Luulen että tuo tilanne mitä ap kuvailee, että ei edes koe mitään halua läheisyyteen, on aika harvinainen, jos kuitenkin on tapailuasteelle edetty.

Mullakin on ujohkona naisena tuo, että miehen pitää ottaa tilanne haltuun ja osoittaa haluavansa minua, vain sitä kautta asiat voivat edetä. En siis ala tyrkyttämään miehelle itseäni ja käy oma-aloitteisesti kimppuun, vaan odotan että mies tekee sen ensin. Käytännössä tarvitsen siis aloitteellisen, itsevarman miehen, enkä todellakaan sopisi ujolle tai epävarmalle miehelle.

Ei sitä tarvitse itseään erityisesti tyrkyttää mutta olisi se kiva jos saisi näin miehenä edes jonkun pienen vinkin että nyt kannattaa olla aloitteellinen. Eniten ärsyttää naiset jotka tulevat joskus vuosien päästä tilittämään miten olivat aikanaan ihastuneita mutta käytös on kuitenkin silloin ollut kuin jääkaapilla. Miten vaikeaa se on edes hymyillä kivasti ja katsoa silmiin tai tulla vähän lähemmäs kuin normaalisti oltaisiin?

Se pieni vinkki on yleensä ihan se, että nainen haluaa nähdä miehen uudestaan. Mä just tuossa kerroin että en itse tee sitä ensimmäistä aloitetta läheisyyteen, vaan miehen pitää tehdä se, ja jos ei tajua niin mikään ei todellakaan etene mihinkään. Siis ihan jo se että vaikka tulee sohvalla istumaan naiseen kiinni ja vaikka ottaa kainaloon on jo joillekin uskomattoman vaikeaa. Suuremmalla todennäköisyydellä mies tule torjutuksi jos alkaa kyselemään haluaako nainen sitä kuin että mies vain tulee ja tekee sen. Miehissä on ihan todella suuria eroja tässä, joillekin on tosi luontevaa tulla ja ottaa nainen kainaloon ja joillekin se on mahdotonta, naisen pitäisi siinäkin antaa ilmeisesti jokin vinkki että mies uskaltaa niin tehdä. 

Kun kuitenkin itse olet myöntänyt olevasi ujo niin varmaan osaat asettua miehen asemaan siinä että se aloitteen tekeminen ei ole niin yksinkertaista. Läheskään kaikki naiset kun eivät todellakaan reagoi kauhean kohteliaasti antaessaan pakit joten kyllä siinä monesti yhtään vähemmän itsevarmalla miehellä rima nousee aika ylös.

Mutta kuten myös sanoin, ei monikaan oleta naisen tekevän aloitetta läheisyyteen vaan antavan sanoilla ja kehonkielellä sopivan vinkin että miehen lähestyminen ei olisi ihan epämieluista.

Joo, tiedän ettei aloitteen tekeminen ole ujona ihmisenä helppoa, ja siksi kaksi ujoa harvemmin yhteen sopivatkaan. Kuten sanoin, kaikki miehet eivät todellakaan tarvitse mitään erillisiä vinkkejä lähestymiseen vaan tekevät sen koska ITSE haluavat. Osaavat lukea naista ja tietävät kysymättä sen olevan ok. Jos mies tekee asioita oma-aloitteisesti, se saa ainakin minut tuntemaan että mies aidosti haluaa minua. Jos pitää jokaiseen lähestymiseen rohkaista, silloin tulee olo ettei mies oikeasti edes halua vaan tekee vain koska ajattelee että nainen haluaa. Mutta lopultahan tässä kai on kyse just niistä kemioista, kaikki kokevat vähän eri tavalla ja pitää löytää se jonka tavat toimia sopivat itselle, ja toisin päin.

No osa tietää ja osa vain olettaa kun pitää itseään lahjana maailman naisille. Onnea sinulla on ollut jos sinua ei ole koskaan lähestynyt vähän liian intiimisti mies josta et ole ollut kiinnostunut.

Ja voin näin miehenä kertoa että eivät miehet tee aloitteita joita eivät oikeasti halua tehdä vaikka hieman miehelle vinkkaisitkin että voisi onnistua. Sitä kutsutaan muuten flirttailuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Eli siis roikkuu toivossa että sinä jossain vaiheessa lämpiäisit. Ujolle ja epävarmalle jo edes toivo jostain on iso juttu. Ja sinä pidät sitä yllä kun kuitenkin tapailet häntä vaikka et tunne mitään tarvetta edes koskettaa tai olla lähellä. Päästä miesparka vain menemään.

Tiedän tämän koska olen itse ujo ja epävarma mies. Ja aikanaan roikuin aivan liian monessa naisessa kun oli olemassa edes yksi mahdollisuus miljoonasta että jotain voisi olla (no koskaan ei ollut).

Onneksi kerran sitten tuli vastaan se nainen joka näytti heti että minä kelpaan ja että hän haluaa minua. Se oli sitten menoa...

Eli tarvitsit dominoivan naisen. Ei se että nainen ei tee sinulle aloitetta tarkoita, ettei hän tuntisi sinua kohtaan vetoa, vaan usein kyse voi olla siitä, että nainen haluaa miehen tekevän aloitteen. Tämä siis jos olette jo tapailuvaiheessa. Luulen että tuo tilanne mitä ap kuvailee, että ei edes koe mitään halua läheisyyteen, on aika harvinainen, jos kuitenkin on tapailuasteelle edetty.

Mullakin on ujohkona naisena tuo, että miehen pitää ottaa tilanne haltuun ja osoittaa haluavansa minua, vain sitä kautta asiat voivat edetä. En siis ala tyrkyttämään miehelle itseäni ja käy oma-aloitteisesti kimppuun, vaan odotan että mies tekee sen ensin. Käytännössä tarvitsen siis aloitteellisen, itsevarman miehen, enkä todellakaan sopisi ujolle tai epävarmalle miehelle.

Ei sitä tarvitse itseään erityisesti tyrkyttää mutta olisi se kiva jos saisi näin miehenä edes jonkun pienen vinkin että nyt kannattaa olla aloitteellinen. Eniten ärsyttää naiset jotka tulevat joskus vuosien päästä tilittämään miten olivat aikanaan ihastuneita mutta käytös on kuitenkin silloin ollut kuin jääkaapilla. Miten vaikeaa se on edes hymyillä kivasti ja katsoa silmiin tai tulla vähän lähemmäs kuin normaalisti oltaisiin?

Se pieni vinkki on yleensä ihan se, että nainen haluaa nähdä miehen uudestaan. Mä just tuossa kerroin että en itse tee sitä ensimmäistä aloitetta läheisyyteen, vaan miehen pitää tehdä se, ja jos ei tajua niin mikään ei todellakaan etene mihinkään. Siis ihan jo se että vaikka tulee sohvalla istumaan naiseen kiinni ja vaikka ottaa kainaloon on jo joillekin uskomattoman vaikeaa. Suuremmalla todennäköisyydellä mies tule torjutuksi jos alkaa kyselemään haluaako nainen sitä kuin että mies vain tulee ja tekee sen. Miehissä on ihan todella suuria eroja tässä, joillekin on tosi luontevaa tulla ja ottaa nainen kainaloon ja joillekin se on mahdotonta, naisen pitäisi siinäkin antaa ilmeisesti jokin vinkki että mies uskaltaa niin tehdä. 

Kun kuitenkin itse olet myöntänyt olevasi ujo niin varmaan osaat asettua miehen asemaan siinä että se aloitteen tekeminen ei ole niin yksinkertaista. Läheskään kaikki naiset kun eivät todellakaan reagoi kauhean kohteliaasti antaessaan pakit joten kyllä siinä monesti yhtään vähemmän itsevarmalla miehellä rima nousee aika ylös.

Mutta kuten myös sanoin, ei monikaan oleta naisen tekevän aloitetta läheisyyteen vaan antavan sanoilla ja kehonkielellä sopivan vinkin että miehen lähestyminen ei olisi ihan epämieluista.

Jos istuu kahdessa eri tuolissa tai kaukana toisistaan sohvalla niin nainen voi jossain luontevassa tilanteessa mennä miehen viereen.

Kokeilee miten mies reagoi. Ja tietenkin miltä se itsestä tuntuu.

Itse kyllä huomaan omasta itsestäni jo siitä paljon miltä tuntuu istua toisen lähellä.

Kun juttelee niin katsoo toista kohti ja vilkaisee silmiin. Siitä sen kyllä pitäisi itsestään loksahtaa eteenpäin jos kemioita on.

Jos vain edelleen väkinäisen tuntuista tai jompikimpi hiisaa itseään kauemmas niin ei se oikein kemioihin silloin viittaa.

Itse sen nimittäin juuri niin. Kun potentiaalinen mies istuu minua lähelle niin joko olen siinä ja olo on luonteva ja mukava.

Tai sitten teen juuri niin, että siirryn kaemmas. Joskus teen jopa niin, että nousen tekemään jotain ja sitten siirryn eri paikkaan istumaan.

On käynyt joskus niinkin, että joku mies on tehnyt tämän saman, siirtynyt kauemmas tai eri paikkaan.

Nämä siis ovat tutustumisen alussa.

Tuossa onkin hyviä vinkkejä. Ei sen läheisyyden kokeilemisen tosiaan tarvitse olla mitään suoraan kylkeen hivuttautumista tai syliin istumista vaan voi ihan vain sen muun tekemisen ohessa mennä välillä lähemmäs ja katsoa mitä siitä seuraa ja miltä tuntuu..

Ei tossa hommassa oo järkeä.

Joo mäkin voisin ottaa paperilla hyvän vaimon mutta enhän sitä jaksa jos ei hommassa oo oikeasti intohimoa ja kiinnostusta. Muutenhan se olisikin järkevää ottaa paperilla hyvä nainen.

Mutta ei ne tunteet oo mitään rationaalisia vaan se on biologinen juttu ja siinä luonto kertoo luonnollisesti ketkä sopii yhteen ja ketkä ei, kenellä on jännitettä, kenellä ei. Siinä on yksi pieni ihminen hyvin pieni tällaisten luonnonolosuhteiden kanssa

Vierailija kirjoitti:

Ei tossa hommassa oo järkeä.

Joo mäkin voisin ottaa paperilla hyvän vaimon mutta enhän sitä jaksa jos ei hommassa oo oikeasti intohimoa ja kiinnostusta. Muutenhan se olisikin järkevää ottaa paperilla hyvä nainen.

Mutta ei ne tunteet oo mitään rationaalisia vaan se on biologinen juttu ja siinä luonto kertoo luonnollisesti ketkä sopii yhteen ja ketkä ei, kenellä on jännitettä, kenellä ei. Siinä on yksi pieni ihminen hyvin pieni tällaisten luonnonolosuhteiden kanssa

Helppo sanoa, että ei ole järkeä, mutta entäs sitten se toinen vaihtoehto eli loppuelämän yksinäisyys.

Eikö olisi parempi kun olisi seuraa ja ehkä oma perhe verrattuna siihen, että istut yksin tietokoneella kaiken vapaa-aikasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

Aloittajan suurin motiivi on saada lapselleen turvallinen isä.

Miehelle kannattaisi tämäkin rehellisesti sanoa. Puuttuvan kemian lisäksi.

Siksi hän nyt pakonomaisesti yrittää saada itsensä innostumaan mieheen edes sen verran, että pystyy seksiin hänen kanssaan. Ehkä monestikin ennenkuin tärppää. Tätä hän nyt pähkäilee uskaltaako ottaa riskin, että kestää miestä niin läheisesti ja niin kauan, että lapsi saa alkunsa.

Sen jälkeen, kun hän on alussa heti sanonut kemian puutteensa, hän voi puhtain kauloin lopettaa suhteen "kun ei ole tarpeeksi kemiaa" ja mies tapaa jatkossa sovitusti ja enemmänkin lastaan ja maksaa elarit kiltisti.

Kun on turvallinen ja luotettava mies.

Eli tapahtuisi juuri se, mitä tapahtuu jos "laskee rimaa". Ja kuitenkin moni mies kehottaa naisia tekemään niin.

Riman laskeminen ei tarkoita sitä että pitäisi ottaa mies joka ei yhtään sytytä. Se tarkoittaa sitä että nainen miettisi hetken että olisiko kuitekin mahdollista tuntea vetoa myös mieheen joka ei rastita ihan jokaista kohtaa naisen vaatimuslistassa. Eli tulisiko se vetovoima myös jostain muusta kuin täydellisyydestä.

Täydellisyys tuli alas jostain ihmeen syystä keskusteluun.

Täydellistä tuskin kukaan aikuinen elämää nähnyt ihminen etsiikään.
Mutta jos jo heti alussa joutuu tinkimään itselleen tärkeistä asioista. Esimerkiksi vetovoiman puutteesta tai joku asia toisessa aina tavatessa jää vaivaamaan niin kannattaa miettiä.

Kyllä on ihan oikeutettua ja ihan viisastakin, että on määrättyjä asioita joita haluaa parisuhteessa olevan.

Muutoinhan olisi ihan päättämätön ja rajaton ja rikkoisi ja antaisi rikkoa helposti omia rajojaan.

Aikuisuuteen kuuluu tietty määrä oman itsensä tuntemista. Myös parisuhteen valinnassa.

Tietenkään ei tarvitse tinkiä mistään oikeasti tärkeästä. Mutta aika monella on vain jostain omaan päähän jääneitä kuvia siitä millainen sen kumppanin pitäisi olla vaikka oikeasti niillä asioilla voi olla aika vähän tekemistä sen kanssa mikä oikeasti tekee siitä suhteesta hyvän. 

Eivät ne ole välttämättä mitään omia kuvia vaan ihan sellaisia joilla on merkitystä jos suhde jatkuu.

Ehkä nuorilla tai kokemattomille on näin.

Puhun nyt vanhempana ja kokeneena ihmisenä. Kyllä usein olen todennut, että asiat, joista olen ehkä tinkinyt tai luullut ettei enää merkitse ovatkin olleet ihan oikeasti tärkeitä.

No, nykyään jos miehessä joku piirre heti alussa ärsyttää tai soittaa kelloja niin en kovin pitkään jää odottamaan jos ne eivät muutu muuksi. Usein eivät muutu vaan ärsytykseni lisääntyy.

Vielä pahempaa jos kemiaakin on vähän.

Miksi jäädä siihen kun voi olla yksinkin ihan hyvin.

Parisuhteen pitäisi tuoda lisäarvoa elämään. Yksin on hyvä, mutta sopivan kanssa kaksin vielä mukavampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tossa hommassa oo järkeä.

Joo mäkin voisin ottaa paperilla hyvän vaimon mutta enhän sitä jaksa jos ei hommassa oo oikeasti intohimoa ja kiinnostusta. Muutenhan se olisikin järkevää ottaa paperilla hyvä nainen.

Mutta ei ne tunteet oo mitään rationaalisia vaan se on biologinen juttu ja siinä luonto kertoo luonnollisesti ketkä sopii yhteen ja ketkä ei, kenellä on jännitettä, kenellä ei. Siinä on yksi pieni ihminen hyvin pieni tällaisten luonnonolosuhteiden kanssa

Helppo sanoa, että ei ole järkeä, mutta entäs sitten se toinen vaihtoehto eli loppuelämän yksinäisyys.

Eikö olisi parempi kun olisi seuraa ja ehkä oma perhe verrattuna siihen, että istut yksin tietokoneella kaiken vapaa-aikasi?

Eli ottasinko mieluummin naapurin naisen joka olisi kaikin puolin järkivalinta vai olisinko mieluummin yksin?

No kysytkin vielä... Kyllä itsensä kanssa pitää tulla toimeen yksinkin ja se on kuitenkin se paras seura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap lisää vielä. Olen tavannut treffeillä paljon miehiä, ja valtaosan kohdalla olen tiennyt heti omalta osaltani ettei kannata tavata uudestaan. Kuitenkin tämän nykyisen miehen kohdalla jokin sai jatkamaan, vaikka seksuaalisia ja romanttisia tunteita ei heti kättelyssä syttynytkään. Niinkuin aiemmin kerroin, olen ollut suhteissa pettävien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Minulla on siis luontainen taipumus tuntea vetovoimaa tällaisiin miehiin, vaikka luulisinkin heitä suhteen alussa turvallisiksi ja luotettaviksi kumppaneiksi. Tiedostan asian jo nykyään. Mies jota nyt tapailen on turvallinen, kiltti ja vakaa. Tämä nyt ei tunnu heti kättelyssä herättävän minussa mitään tunteita, mutta tällaisen miehen haluaisin ja toivoisin, että jos annan asialle aikaa myös tunteet tulevat mukaan. Kuitenkaan jos niin ei käy, sitten jäämme kavereiksi ja jatkamme eri suuntiin. Näissä kommenteissa kirjoitan tietenkin vain omasta näkökulmastani, mutta me puhumme säännöllisesti myös miehen tunteista ja ajatuksista jatkon osalta, joten hänellä on yhtälainen sana siinä mihin suuntaan asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä. Ap

Mies varmaan kertoi haluavansa jatkaa kanssasi ja ajattelit että miksipä ei, kun on ulkoisilta spekseiltään ns. täydellinen. Jos mies ei olisi ottanut sinuun ensitreffien jälkeen yhteyttä, et sinäkään olisi ottanut häneen ettekä olisi tuossa kiusallisessa tilanteessa missä nyt olette.

Itse olen tuollainen ulkoisesti monen mielestä täydellinen nainen, jolle käytännössä kaikki ovat valmiita antamaan mahdollisuuden, jos minä vain niin haluan. Miesten on tosi vaikea sanoa ei, kun kuitenkin periaatteessa olen kaikkea mitä he etsivät, vaikka tunne puuttuisi heiltä täysin. Sitten jossain vaiheessa lopettavat jutun, koska "ei ollut kemiaa". Arvostaisin jos ihmiset eivät edes alkaisi tapailemaan ilman tunnetta kemiasta, koska on erittäin harvinaista että sitä syntyy, jos sitä ei heti ole.

Eivät kaikki ihmiset ole sellaisia, että olisivat varmoja kemiasta jo heti alkumetreillä. Osa tarvitsee enemmän aikaa varmistuakseen asiasta. Meitä ihmisiä ei pidä niputtaa samaan, kun jokaisen persoona ja aiemmat elämänkokemukset vaikuttavat siihen miten hitaasti tai nopeasti tunteet syttyvät.

Ainakin olisi sitten ihan reilua sanoa heti, etten koe kanssasi mitään kemiaa, mutta voin mä katsella se syntyisi. Silloin toinen voi ihan rehellisin perustein päättää itse haluaako jatkaa. Väitän että erittäin harva haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee tuollaisen tunnustuksen, koska se kertoo siitä ettei hän missään tapauksessa ole tämän ihmisen suuri rakkaus. Ainakaan itse en olisi ryhtynyt tapailemaan miestä, joka olisi heti kertonut ettei mitään tunnetta ole. En halua että kanssani väännetään väkisin vain siksi, että minä olen ihastunut mieheen, vaan tunteiden kuuluu olla molemminpuoliset. Olisi tosi kivaa joskus saada heti ihan rehellinen ei.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Pitää ajatella myös sen toisen ihmisen puolesta.

Vaikka joillekin sopii ettei ole pelaa ja katsotaan niin on erittäin paljon hmisiä etteivät silloin halua jäädä siihen roikkumaan.

Koska itse etenevät vain jos molemmilla on kemiaa.

Itse olen sanonut monelle tuttavalleni, jotka sanovat juuri noin ettei kannata heti hylätä jotain miestä, että kannattaa katsoa tuleeko tunteita. Etten halua alkaa vääntämään ja kuluttamaan omaa aikaani. Minulla on muutakin elämää ja parisuhteen väkisin vääntäminen ei ole niin tärkeää.

Olen sen niin monta kertaa jo katsonut ja tiedän itseni.

Ihmiset olemme erilaisia siksi näiden hitaasti lämpenevien tai kemiaa odottavien pitäisi olla heti suoria ja rehellisiä.

Etteivät kuluta omaan jahkailuunsa toisen ihmisen aikaa ja roikota mukanaan.

Miksi muuten edes pitävät itsestään selvänä että heille pitäisi antaa aikaa jos toinen ei sitä silloin kun ei ole kemiaa halua antaa.

Minusta se on aika itsekästä ja toisesta piittaamatonta.

Yleensäkin nopea ja kemian aistiva ei sovi yhteen ihmisen kanssa joka ei tuollaista asiaa itse tiedä.

Ovat varmaan liian erilaisia muissakin asioissa.

Eihän kukaan oleta, että sen toisen pitäisi odottaa??? Tässä tapauksessa ainakin olen toistuvasti miehelle sanonut, että hän on vapaa lähtemään enkä oleta hänen jäävän tähän. En voi suorempi ja rehellisempi enää olla. Hän itse on päättänyt haluavansa katsoa rauhassa. Itse tekee omat valintansa. Ap

Olisi mielenkiintoista kuullä mitän tämä "rauhassa katsominen" ihan käytännössä teillä tapahtuu. Kuinka usein tapaatte, missä tapaatte, mitä teette, oletteko lähekkäin, kosketteko toisianne, yritättekö luoda romanttisia tilanteita vai oletteko vain ihan kavereina jne.?

Tätä samantyyppistä kysyin jo tuolla aiemmin. Olisi hyvä tietää jos hän neuvoa täältä haluaa kuulla.

Aloittaja nyt vähin kiertelee ja kaartelee. Että on sanonut ja katsotaan.

Mitä tämä katseleminen käytännössä tarkoittaa.

En valitettavasti pysty päivystämään tätä ketjua ja täällä on todennäköisesti aika monikin viesti jäänyt minulta lukematta. Kuten kerroin aiemmin teemme kumpikin vuorotyötä, mistä johtuen emme pysty aina tapaamaan edes joka viikko. Tapaamme kuitenkin keskimäärin kerran viikossa. Välissä on ollut pidempi tauko ollessani itse muutaman viikon ulkomaan matkalla. Ajan vietto on ollut mm. elokuvien katsomista, syömässä käymistä, yhdessä kokkaamista, urheilemista. Emme ole lähekkäin eikä kosketusta juuri ole. Tämä on asia jota pitäisi kokeilla koska jos se tuntuu hankalalta en näe järkeä jatkaa enempää. Mutta me siis todellakin olemme edenneet todella hitaasti, vaikka aikaa on kulunut sen lähes 3kk ei tuossa kuitenkaan ole ehditty aikaa viettää yhdessä hirvittävän paljon. Ap

No aivan taatusti pitäisi kokeilla! Mikään ei tapahdu itsestään tai niin että odotellaan. Asiat tapahtuvat vain jos ne laittaa tapahtumaan.

Ei todellakaan pidä jos se tapahdu luontevasti. Olen tapaillut miestä joka myöhemmin paljasti ettei koe minua kohtaan kemiaa, ja ne hänen tapansa hakea läheisyyttä olivat pääosin todella kiusallisia. Jälkikäteen ymmärsin että se johtui juuri siitä aidon vetovoiman puutteesta miehen puolelta. Siis tuntui että mies keksimällä keksi tilanteita joissa edetä, sen sijaan että se olisi tapahtunut omalla painollaan. Kyllä mä tunnistan tuijottaako mies minua aidosti ihastuneena vai feikkako. Mies myös kyseli haluanko minä jotain asiaa, sen sijaan että olisi itse osoittanut haluavansa sitä (tyyliin: haluatko suudella, eikä niin että kertoisi itse haluavansa). Edeltävässä suhteessani mies saattoi vaikka ottaa kädestäni kiinni kävellessäni, yhtäkkiä halata takaapäin tai peräti heittää erotessamme suukon, mutta tämän ei-kemiaa-miehen kanssa ei mitään tietoa tuollaisesta. Siis ei mitään, kamalaa väkisin vääntämistä koko homma. Ei kiitos enää ikinä.

Mutta ei se muutu luontevaksi odottelemallakaan kuten ap näyttää ajattelevan.

En tietenkään ajattele näin!! Meistä vaan kumpikaan ei ole osannut tehdä aloitetta läheisyyteen, mies on enemmänkin ujo ja epävarma, minulle taas ei ole tullut luontaista tarvetta lähestyä häntä. Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa myöskään edistää näitä asioita. Ap

Eli siis roikkuu toivossa että sinä jossain vaiheessa lämpiäisit. Ujolle ja epävarmalle jo edes toivo jostain on iso juttu. Ja sinä pidät sitä yllä kun kuitenkin tapailet häntä vaikka et tunne mitään tarvetta edes koskettaa tai olla lähellä. Päästä miesparka vain menemään.

Tiedän tämän koska olen itse ujo ja epävarma mies. Ja aikanaan roikuin aivan liian monessa naisessa kun oli olemassa edes yksi mahdollisuus miljoonasta että jotain voisi olla (no koskaan ei ollut).

Onneksi kerran sitten tuli vastaan se nainen joka näytti heti että minä kelpaan ja että hän haluaa minua. Se oli sitten menoa...

Eli tarvitsit dominoivan naisen. Ei se että nainen ei tee sinulle aloitetta tarkoita, ettei hän tuntisi sinua kohtaan vetoa, vaan usein kyse voi olla siitä, että nainen haluaa miehen tekevän aloitteen. Tämä siis jos olette jo tapailuvaiheessa. Luulen että tuo tilanne mitä ap kuvailee, että ei edes koe mitään halua läheisyyteen, on aika harvinainen, jos kuitenkin on tapailuasteelle edetty.

Mullakin on ujohkona naisena tuo, että miehen pitää ottaa tilanne haltuun ja osoittaa haluavansa minua, vain sitä kautta asiat voivat edetä. En siis ala tyrkyttämään miehelle itseäni ja käy oma-aloitteisesti kimppuun, vaan odotan että mies tekee sen ensin. Käytännössä tarvitsen siis aloitteellisen, itsevarman miehen, enkä todellakaan sopisi ujolle tai epävarmalle miehelle.

Ei sitä tarvitse itseään erityisesti tyrkyttää mutta olisi se kiva jos saisi näin miehenä edes jonkun pienen vinkin että nyt kannattaa olla aloitteellinen. Eniten ärsyttää naiset jotka tulevat joskus vuosien päästä tilittämään miten olivat aikanaan ihastuneita mutta käytös on kuitenkin silloin ollut kuin jääkaapilla. Miten vaikeaa se on edes hymyillä kivasti ja katsoa silmiin tai tulla vähän lähemmäs kuin normaalisti oltaisiin?

Se pieni vinkki on yleensä ihan se, että nainen haluaa nähdä miehen uudestaan. Mä just tuossa kerroin että en itse tee sitä ensimmäistä aloitetta läheisyyteen, vaan miehen pitää tehdä se, ja jos ei tajua niin mikään ei todellakaan etene mihinkään. Siis ihan jo se että vaikka tulee sohvalla istumaan naiseen kiinni ja vaikka ottaa kainaloon on jo joillekin uskomattoman vaikeaa. Suuremmalla todennäköisyydellä mies tule torjutuksi jos alkaa kyselemään haluaako nainen sitä kuin että mies vain tulee ja tekee sen. Miehissä on ihan todella suuria eroja tässä, joillekin on tosi luontevaa tulla ja ottaa nainen kainaloon ja joillekin se on mahdotonta, naisen pitäisi siinäkin antaa ilmeisesti jokin vinkki että mies uskaltaa niin tehdä. 

Kun kuitenkin itse olet myöntänyt olevasi ujo niin varmaan osaat asettua miehen asemaan siinä että se aloitteen tekeminen ei ole niin yksinkertaista. Läheskään kaikki naiset kun eivät todellakaan reagoi kauhean kohteliaasti antaessaan pakit joten kyllä siinä monesti yhtään vähemmän itsevarmalla miehellä rima nousee aika ylös.

Mutta kuten myös sanoin, ei monikaan oleta naisen tekevän aloitetta läheisyyteen vaan antavan sanoilla ja kehonkielellä sopivan vinkin että miehen lähestyminen ei olisi ihan epämieluista.

Joo, tiedän ettei aloitteen tekeminen ole ujona ihmisenä helppoa, ja siksi kaksi ujoa harvemmin yhteen sopivatkaan. Kuten sanoin, kaikki miehet eivät todellakaan tarvitse mitään erillisiä vinkkejä lähestymiseen vaan tekevät sen koska ITSE haluavat. Osaavat lukea naista ja tietävät kysymättä sen olevan ok. Jos mies tekee asioita oma-aloitteisesti, se saa ainakin minut tuntemaan että mies aidosti haluaa minua. Jos pitää jokaiseen lähestymiseen rohkaista, silloin tulee olo ettei mies oikeasti edes halua vaan tekee vain koska ajattelee että nainen haluaa. Mutta lopultahan tässä kai on kyse just niistä kemioista, kaikki kokevat vähän eri tavalla ja pitää löytää se jonka tavat toimia sopivat itselle, ja toisin päin.

No osa tietää ja osa vain olettaa kun pitää itseään lahjana maailman naisille. Onnea sinulla on ollut jos sinua ei ole koskaan lähestynyt vähän liian intiimisti mies josta et ole ollut kiinnostunut.

Ja voin näin miehenä kertoa että eivät miehet tee aloitteita joita eivät oikeasti halua tehdä vaikka hieman miehelle vinkkaisitkin että voisi onnistua. Sitä kutsutaan muuten flirttailuksi. 

Mä en ole koskaan mennyt ensitreffejä pidemmälle miehen kanssa joka ei kiinnosta, joten tuollaisia tilanteita ei treffeillä ole koskaan käynyt. Jos sanon miehelle että haluan tavata uudestaan, silloin kiinnostukseni on jo sillä tasolla että läheisyys on toivottavaa.

Olen rehellisesti todella paska flirttailemaan varsinkin silloin, jos olen oikeasti kiinnostunut miehestä. Tulen silloin jotenkin tosi tietoiseksi itsestäni ja pelkään näyttäväni hölmöltä miehen silmissä. Helpompaa flirttailu on silloin, kun ei ole mitään pelissä. Eli jos mies tarvii suoraa flirttiä uskaltaakseen tehdä aloitteen, en silloin ole hänelle oikea nainen. 

Ja muuten, todellakin miehet tekevät joskus aloitteita vaikka eivät oikeasti haluaisi. On olemassa miestyyppi joka ei osaa sanoa ei. Tällaiset tekevät aloitteita vain siksi koska haluavat miellyttää naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tossa hommassa oo järkeä.

Joo mäkin voisin ottaa paperilla hyvän vaimon mutta enhän sitä jaksa jos ei hommassa oo oikeasti intohimoa ja kiinnostusta. Muutenhan se olisikin järkevää ottaa paperilla hyvä nainen.

Mutta ei ne tunteet oo mitään rationaalisia vaan se on biologinen juttu ja siinä luonto kertoo luonnollisesti ketkä sopii yhteen ja ketkä ei, kenellä on jännitettä, kenellä ei. Siinä on yksi pieni ihminen hyvin pieni tällaisten luonnonolosuhteiden kanssa

Helppo sanoa, että ei ole järkeä, mutta entäs sitten se toinen vaihtoehto eli loppuelämän yksinäisyys.

Eikö olisi parempi kun olisi seuraa ja ehkä oma perhe verrattuna siihen, että istut yksin tietokoneella kaiken vapaa-aikasi?

Ei voi ottaa toista ihmistä pelkoon loppuelämän yksinäisyydestä. Ei ihminen ole lemmikki. Siinähän on sen toisenkin ihmisen elämä kyseessä.

Ainoastaan jos molemmat ovat oikeasti rehellisiä: en tunne sinuun kemiaa enkä rakkautta, mutta haluan sinusta kaverin kun en halua elää yksin.

Jos se sopii molemmille niin miksi silloin.

Kamala ajatuskin näin naisena, että joku ukkeli ottaisi minut ainoastaan siitä syystä, että on yksinäinen. Ilman, että persoonani ihmisenä kiinnostaisi yhtään tai tuntisi minuun vetovoimaa.

Toisaalta hän voisi passata minua onnessaan. Mutta ei auta, kun ilmeisesti minäkään en tuntisi häneen vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tossa hommassa oo järkeä.

Joo mäkin voisin ottaa paperilla hyvän vaimon mutta enhän sitä jaksa jos ei hommassa oo oikeasti intohimoa ja kiinnostusta. Muutenhan se olisikin järkevää ottaa paperilla hyvä nainen.

Mutta ei ne tunteet oo mitään rationaalisia vaan se on biologinen juttu ja siinä luonto kertoo luonnollisesti ketkä sopii yhteen ja ketkä ei, kenellä on jännitettä, kenellä ei. Siinä on yksi pieni ihminen hyvin pieni tällaisten luonnonolosuhteiden kanssa

Helppo sanoa, että ei ole järkeä, mutta entäs sitten se toinen vaihtoehto eli loppuelämän yksinäisyys.

Eikö olisi parempi kun olisi seuraa ja ehkä oma perhe verrattuna siihen, että istut yksin tietokoneella kaiken vapaa-aikasi?

Itse valitsin avioliiton loppuelämän yksinäisyyden sijasta, enkä ole katunut. En ihastunut mieheen mitenkään erityisesti alussa, mutta hän oli täydellinen match muuten. Ajatukset ja elämäntapa sopivat täydellisesti yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ap vaikuttaa naiselta, joka ei sovellu äidiksi ja parisuhteeseen. Ap saa kiksinsä vuoristoratasuhteista ja semmoinen ei ole tulevan lapsen kannalta mikään optimi tilanne. Tämän pitäisi myös ap:n ystävän tajuta ja etsiä onnensa muualta. Ap jatkakoon luotettavan, turvallisen ja tarpeeksi jännän vuoristoratamiehen etsimistä hamaan tappiin saakka. Näin olisi kaikille parasta. Toki ap ajattelee vain itseään ja hänen on saatava kaikki haluamansa.

Minusta ap on tässä keskustelussa osoittanut useamman kerran ajattelevansa myös miestä, monihan olisi tuossa tilanteessa pimittänyt tunteensa (tai niiden puuttumisen), mutta ap on pelannut avoimilla korteilla ja mies itse on tehnyt valintansa jäädä. Myöskään se jos kokee vetoa tuollaisiin vuoristoratasuhteisiin ei tee kenestäkään automaattisesti epäkelpoa. Tämä taipumus on yllättävän monella ihmisellä, usein sen juuret ovat omassa lapsuudessa. Tämän taipumuksen voi kuitenkin tiedostaa ja tehdä toisenlaisia valintoja, pyrkiä siitä pois. Sitähän ap tässä tekee. Ehkä hän menee asiassa liian pitkälle ja yrittää nyt liikaa rakastua tähän tapailemaansa mieheen. Silti hän selkeästi ymmärtää ongelmansa tuntea tällaista traumakemiaa väärissä ihmissuhteissa ja tietoisesti vie elämäänsä eri suuntaan.

Aloittajan suurin motiivi on saada lapselleen turvallinen isä.

Miehelle kannattaisi tämäkin rehellisesti sanoa. Puuttuvan kemian lisäksi.

Siksi hän nyt pakonomaisesti yrittää saada itsensä innostumaan mieheen edes sen verran, että pystyy seksiin hänen kanssaan. Ehkä monestikin ennenkuin tärppää. Tätä hän nyt pähkäilee uskaltaako ottaa riskin, että kestää miestä niin läheisesti ja niin kauan, että lapsi saa alkunsa.

Sen jälkeen, kun hän on alussa heti sanonut kemian puutteensa, hän voi puhtain kauloin lopettaa suhteen "kun ei ole tarpeeksi kemiaa" ja mies tapaa jatkossa sovitusti ja enemmänkin lastaan ja maksaa elarit kiltisti.

Kun on turvallinen ja luotettava mies.

Eli tapahtuisi juuri se, mitä tapahtuu jos "laskee rimaa". Ja kuitenkin moni mies kehottaa naisia tekemään niin.

Riman laskeminen ei tarkoita sitä että pitäisi ottaa mies joka ei yhtään sytytä. Se tarkoittaa sitä että nainen miettisi hetken että olisiko kuitekin mahdollista tuntea vetoa myös mieheen joka ei rastita ihan jokaista kohtaa naisen vaatimuslistassa. Eli tulisiko se vetovoima myös jostain muusta kuin täydellisyydestä.

Jos pitää miettiä, onko mahdollista tuntea vetoa, vetoa ei tunne.

Mutta jos sinä pystyt päättämään, että ihastut naiseen, jota kohtaan et luontaisesti tunne vetovoimaa, niin sehän on sinulle jackpot! Potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä moninkertaistuu valtavasti. (Sinä-sanalla viittaan paitsi sinuun niin myös kaikkiin muihin miehiin, jotka kehottavat laskemaan rimaa.)

Tuo on jotenkin jännä yhtälö, että olet ollut hänen kanssaan jo paljon tekemisissä, kun on niin ihana mies. Sitten kuitenkin seksuaalisesti turn off. Miten edes voi olla noin, jos kuitenkin on sopivan ikäinenkin jne. En kait minä tapailisi ketään naista pitkään, jos sitä ei tekis mieli yhtään nussia. Ymmärrän, että voi olla 85v herttainen ja mukava pappa johon ei tunne vetoa.

Ehdottomasti mieluummin kumppani jota kohtaan ei ole isoa paloa kuin yksinäisyys. Myös lapsia vaikea näin miehenä saada yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tossa hommassa oo järkeä.

Joo mäkin voisin ottaa paperilla hyvän vaimon mutta enhän sitä jaksa jos ei hommassa oo oikeasti intohimoa ja kiinnostusta. Muutenhan se olisikin järkevää ottaa paperilla hyvä nainen.

Mutta ei ne tunteet oo mitään rationaalisia vaan se on biologinen juttu ja siinä luonto kertoo luonnollisesti ketkä sopii yhteen ja ketkä ei, kenellä on jännitettä, kenellä ei. Siinä on yksi pieni ihminen hyvin pieni tällaisten luonnonolosuhteiden kanssa

Helppo sanoa, että ei ole järkeä, mutta entäs sitten se toinen vaihtoehto eli loppuelämän yksinäisyys.

Eikö olisi parempi kun olisi seuraa ja ehkä oma perhe verrattuna siihen, että istut yksin tietokoneella kaiken vapaa-aikasi?

Itse valitsin avioliiton loppuelämän yksinäisyyden sijasta, enkä ole katunut. En ihastunut mieheen mitenkään erityisesti alussa, mutta hän oli täydellinen match muuten. Ajatukset ja elämäntapa sopivat täydellisesti yhteen.

Luulen, että tämä on yleisempää kuin yleisesti uskotaan eli jompikumpi hyväksyy sen ikävän faktan, että mitään suurta rakkaustarinaa ei ole heidän tasoisilleen henkilöille tiedossa ja ottaa sellaisen kumppanin jonka kanssa on keskustelukemiaa, yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja ihan ok seksiä.

Monilla ihmisillä voi olla se tilanne, että käy paljon treffeillä, mutta kukaan ei kiinnostu edes sen vertaa, että pääsisi tapailuasteelle.

Nyt ymmärrän paremmin kun luen täältä miten paljon ihmiset pariutuvat yksinäisyyden pelosta.

Siis ymmärrän sitä, kuinka monet ovat pariskuntia.

Olen nimittäin joskus ihmetellyt kun mene miltei mihin vaan niin kaikki ovat pareittain.

Onhan se kyllä toisaalta helpompaa. Monet tilaisuudet ovat sellaisia, että pöydissä istutaan pareittain, hotellihuoneet, matkat, laivareissut ovat halvempia pareittain jne.

Osaavatkohan olla sitten kiitollisia ja osoittaa, että mukava kun olet siinä. Vai onko vaan arkista möllötystä.

Joskus tuntuu, että vain jotenkin sietävät toisiaan. Joskus huonommin, joskus hiukan paremmin.

Jos minäkin ajattelisin käytännön kannalta olisin varmaan parisuhteessa. Mutta kun olen sellainen hölmö, että minun täytyisi tykätäkin siitä miehestä ja miehen minusta. Olla tykövetoa ja muuta yhteensopivuutta.

Muutenkin kuin käytännön kannalta tai yksinäisyyden poistajaksi.

Mulla on vastaavanlainen tausta kuin ap:lla. Eli väkivaltaa ja vuoristorataa. Isäni oli väkivaltainen narsisti. Menin rikki jo lapsuudessa.

Halusin varmistaa ettei mulle kävisi samoin kuin äidilleni ja päätin valita itselleni puolison järkisyillä. Lisäksi mulla oli uskonnollinen tausta ja nuorempana koin seksin jotenkin likaisena tai vaarallisena.

En edes uskaltanut suoda itselleni tilaisuutta rakastua ja tuntea seksuaalista vetovoimaa.

Tutustuin parikymppisenä eksääni. Vaikutti hyvältä mieheltä paperilla - just tuo ap:n mainitsema vakaa, turvallinen, perhekeskeinen. Vaikutti suorastaan unelmien mieheltä...

Mutta, en tuntenut vetoa häntä kohtaan. En rakastunut. Sukat ei pyörinyt jaloissa. Väkisin halusin parisuhteen, kun näin hyvä mies tuli kohdalle. Ajattelin, että rakastuminen ja vetovoima olisi liikaa pyydetty. Syyllistin itseäni tunteiden puuttumisesta.

Mitä sitten tapahtui?

Häiden jälkeen miehen naamio putosi ja alta paljastui väkivaltainen ja kontrolloiva mies. Pahempi kuin isäni. Hän oli saanut itsensä kuulostamaan unelmieni mieheltä ja minä nuorena, rikkinäisenä ja naivina nielin kaiken. Se olikin manipulointia.

Jälkikäteen tajusin, että se tuttuuden ja rauhan tunne mitä koin seurustelun alussa, olikin sitä että alitajuntani tunnisti isäni kaltaisen miehen. Jos on rikkinäinen, tuttuuden tunne voi olla varoitusmerkki.

Ja vetovoiman ja tunteiden puute johtui siitä, että tiedostomaton osa kehostani/psyykestäni tunnisti mulle väärän ihmisen ja yritti varoittaa mua tällä tavalla. Seksuaalisen vetovoiman puute johtui siitä, että kehoni hylki mulle sopimatonta kumppania.

Sain muuten parisuhteen aikana erityislapsen tämän miehen kanssa. Eli geneettisestikään emme sopineet hyvin yhteen.

Tässä joitakin ajatuksia

Ihanvanha neuvo: Jos voit olla menemättä naimisiin, ole. Jos et... se on sitä myöten selvää.

Enpä olisi ikinä uskonut kirjoittavani vauva.fi -palstalle tästä asiasta, mutta ehkäpä täällä on muita kaltaisiani.

Itse menin järkimiehen kanssa naimisiin ja saimme lapsen. Itselläni oli paha synnytyksen jälkeinen masennus ja hoidon aikana mies petti. Itse olisin silloin eniten tarvinnut miestäni. Noh viaton en ole ollut itsekään. Eipä paljon tarvittu, kun sai vihdoin kuulla olevansa kaunis ja haluttava.

Tämä kaikki paska on nyt kerrottu toinen toisillemme avoimesti ja sovittu, että enää ei petetä. Mä silti mietin koko ajan olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.

Olisin halunnut kaksi lasta - mies ei. Järkisyyt pitävät liitossa. Onhan eläminen ja asuminen pk-seudulla järkyttävän kallista. Mies on hauska, akateemisesti koulutettu ja hyvissä hommissa. Niin myös minä. Ehkä meille molemmille olisi jossain joku paremmin sopiva? Kaikki on sanottu ja tehty. On ollut henkistä väkivaltaa ja kamojen paiskomisia. Itse vaan pelkään hypätä ja erota. Selviänkö? Masennunko uudestaan? Saanko vatsahaavan taloushuolista? Onko täällä kohtalotovereita?

Sen kun tietäis.