Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa
08.08.2023 |
Ikää minulla 33v ja ainakin yksi lapsi olisi toiveissa. Olen kolme vuotta sitten tapahtuneen vaikean eroni jälkeen tavannut paljon miehiä, mutta kenenkään kanssa ei ole tuntunut olo luontevalta. Nyt olen tavannut miehen joka on monessa mielessä juuri sitä mitä haluan ja hän myös toivoo jatkossa lasta. Ongelma vaan on se etten tunne oikein mitään vetoa häneen seksuaalisesti ja romanttinen yhteys toistaiseksi puuttuu. Kuitenkin hänenlaisensa luotettavat ja perhekeskeiset miehet ovat harvassa. Mietin nyt kovasti kannattaako tätä katsoa vielä pidemmälle vai ei? Ikä tuo painetta jos haluaa lapsen saada, en tiedä uskallanko enää pitkään etsiä.
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme elää enää 1950-luvulla. Yli kolmekymppisenä voi aivan hyvin löytää hyvän puolison ja saada lapsia. Ne jotka ovat pariutuneet 25 ikävuoden paikkeilla ovat nyt vapautumassa sinkkumarkkinoille. Nähty on, monet kerrat. Ei ole enää suhteita jotka kestää koko elämän.
Mutta niillä ihmisillä on jo lapsia. Ja en suosittele ap:lle uusperhe-elämää.
Ap kirjoitti että on 3 vuoden aikana tapaillut paljon miehiä, ja nyt vasta on tavannut potentiaalisen tapauksen. Kyllä tuo jotain kertoo siitä, kuinka vaikeaa on löytää ketään kiinnostavaa. Tässä on nyt vain kyse siitä, onko tuo jotain alkuvaikeutta, vai siitä, ettei parisuhdetta vaan tule. Mutta myös miehen kannalta olisi reilua tuossa vaiheessa joko edetä seksiin tai sitten eri teille.
Mä luulen että tuossa "kipinän puutteessa" voi olla taustalla miehen kokemattomuus. Ap tuntee vetoa miehiin, jotka tietävät mitä tekevät ja edistävät itse asioita, mutta nyt tämä kumppani on kokemattomuutensa takia passiivisempi eikä osaa ihan samalla tavalla käsitellä naista kuin kokenut mies. Kokemattomassa myös harvemmin on sellaista samanlaista "seksuaalista energiaa" kuin kokeneessa, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tätä elämää ottaa niin hirveän vakavasti? Entä sitten jos kaikki ei ole täydellistä? Suurimmalle osalle kumppanista paljastuu vielä vuosienkin jälkeen ei toivottuja piirteitä. Mutta rakkaus ja välittäminen auttaa katsomaan läpi sormien. Jos teitä on kaksi melkein keski-ikäistä ja vielä lapsen haluaisitte, antakaa palaa!
En silti olisi valmis luopumaan kumppanissa juuri siitä yhdestä ja ainoasta asiasta, joka erottaa parisuhteen kaikista muista kaveruussuhteista. Niitä muita epätäydellisiä asioita voi saada joltain muultakin, mutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä lähtökohtaisesti yleensä ei.
Ei kai intohimoton suhde tarkoita seksitöntä suhdetta? En ole itse koskaan päätynyt suhteeseen sellaisen kanssa, jota kohtaan olisi mitään erityistä kipinää. Seksiä on silti ollut elämässäni paljon. Seksivietti on kipinää suurempi.
Monelle naiselle kipinä on avain seksivietin heräämiseen. On mahdotonta harrastaa seksiä ilman kipinää itseä hajoittamatta. Seksi ilman kipinää tuntuisi vastenmieliseltä hyväksikäytöltä. En pystyisi. On varmasti naisia jotka siihen pystyvät, mutta se ei ole kovin yleistä.
"Ei ole kovin yleistä." Mistäs tiedät? Meillä homma toimii niin, että mies antaa ensin minulle yksipuolisesti. Sen jälkeen on ihan helppo jatkaa ja kumpikin on hyvällä mielellä.
Onhan tuota evoluutiobiologiassakin tutkittu. Tunnen sadoista naisista yhden naisen joka kykenee seksiin ihan puhtaasta seksihalusta ilman muuta kipinää. Yksi ystäväni luuli olevansa sellainen nainen, mutta oli lopulta ahdistunut ja katuva satunnaisista seksisuhteistaan, joissa ei ollut vetovoimaa.
Eiköhän tuo ole enimmäkseen kulttuurista. Naisille on kamalinta olla h...A Ja "kunnollinen" nainen ei saa nauttia seksistä.
Vaikea kysymys, itse annoin tuollaisen miehen mennä ja kadun sitä. Mutta siinä hetkessä odotin sitä "kipinää".
Vierailija kirjoitti:
Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.
Sitähän se on, laskelmoivaa ja kylmää. Voi olla moraalisesti ja eettisesti vähän enemmän ok jos mies tietää koko totuuden alusta lähtien. Siis koko totuuden siitä ettei ap edes halua, että mies koskettaa. Miten tuollainen voi missään todellisuudessa onnistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta seuraa vain onneton elämä. Ainoa reilu tapa ehdottaa olisi olla rehellinen ja ehdottaa kumppanuusvanhemmuutta.
Taitaa enemmistö kumppanuusvanhemmista olla ajan mittaan yh:a.
Kyllä. Miesten sitoutuminen perheisiin on muutenkin heikkoa Suomen yh- äitien lukumäärästä päätellen. Tuo on vielä vähemmän sitoutuvan miehen tapa " kokeilla leikkiä iskeä ja aviomiestä", ja lähteä pois, kun se vie liikaa aikaa muulta elämältä.
Jotkut naisista ei edes halua perhettä. Mutta lapsia on saatava. Joten se mies otetaan vain siksi aikaa että saa haluamansa. Sitten mies pellolle. Kylmää mun mielestä, mutta varmaan ihan ok teistä. Siis teistä samoista, jotka valitatte kovaan ääneen miehistä, jotka tekevät vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme elää enää 1950-luvulla. Yli kolmekymppisenä voi aivan hyvin löytää hyvän puolison ja saada lapsia. Ne jotka ovat pariutuneet 25 ikävuoden paikkeilla ovat nyt vapautumassa sinkkumarkkinoille. Nähty on, monet kerrat. Ei ole enää suhteita jotka kestää koko elämän.
Mutta niillä ihmisillä on jo lapsia. Ja en suosittele ap:lle uusperhe-elämää.
Ap kirjoitti että on 3 vuoden aikana tapaillut paljon miehiä, ja nyt vasta on tavannut potentiaalisen tapauksen. Kyllä tuo jotain kertoo siitä, kuinka vaikeaa on löytää ketään kiinnostavaa. Tässä on nyt vain kyse siitä, onko tuo jotain alkuvaikeutta, vai siitä, ettei parisuhdetta vaan tule. Mutta myös miehen kannalta olisi reilua tuossa vaiheessa joko edetä seksiin tai sitten eri teille.
Mä luulen että tuossa "kipinän puutteessa" voi olla taustalla miehen kokemattomuus. Ap tuntee vetoa miehiin, jotka tietävät mitä tekevät ja edistävät itse asioita, mutta nyt tämä kumppani on kokemattomuutensa takia passiivisempi eikä osaa ihan samalla tavalla käsitellä naista kuin kokenut mies. Kokemattomassa myös harvemmin on sellaista samanlaista "seksuaalista energiaa" kuin kokeneessa, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.
Samaa mieltä. Mä luulen, että tämä on tilanne, joka korjaantuu kunhan seksiin asti etenette ja mies pikkuhiljaa tulee varmemmaksi tuolla osa-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.
Samaa itsekin ajattelin. Mutta ehkä naisille on vaan eri säännöt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako tätä elämää ottaa niin hirveän vakavasti? Entä sitten jos kaikki ei ole täydellistä? Suurimmalle osalle kumppanista paljastuu vielä vuosienkin jälkeen ei toivottuja piirteitä. Mutta rakkaus ja välittäminen auttaa katsomaan läpi sormien. Jos teitä on kaksi melkein keski-ikäistä ja vielä lapsen haluaisitte, antakaa palaa!
En silti olisi valmis luopumaan kumppanissa juuri siitä yhdestä ja ainoasta asiasta, joka erottaa parisuhteen kaikista muista kaveruussuhteista. Niitä muita epätäydellisiä asioita voi saada joltain muultakin, mutta läheisyyttä, rakkautta ja seksiä lähtökohtaisesti yleensä ei.
Ei kai intohimoton suhde tarkoita seksitöntä suhdetta? En ole itse koskaan päätynyt suhteeseen sellaisen kanssa, jota kohtaan olisi mitään erityistä kipinää. Seksiä on silti ollut elämässäni paljon. Seksivietti on kipinää suurempi.
Monelle naiselle kipinä on avain seksivietin heräämiseen. On mahdotonta harrastaa seksiä ilman kipinää itseä hajoittamatta. Seksi ilman kipinää tuntuisi vastenmieliseltä hyväksikäytöltä. En pystyisi. On varmasti naisia jotka siihen pystyvät, mutta se ei ole kovin yleistä.
"Ei ole kovin yleistä." Mistäs tiedät? Meillä homma toimii niin, että mies antaa ensin minulle yksipuolisesti. Sen jälkeen on ihan helppo jatkaa ja kumpikin on hyvällä mielellä.
Onhan tuota evoluutiobiologiassakin tutkittu. Tunnen sadoista naisista yhden naisen joka kykenee seksiin ihan puhtaasta seksihalusta ilman muuta kipinää. Yksi ystäväni luuli olevansa sellainen nainen, mutta oli lopulta ahdistunut ja katuva satunnaisista seksisuhteistaan, joissa ei ollut vetovoimaa.
Eiköhän tuo ole enimmäkseen kulttuurista. Naisille on kamalinta olla h...A Ja "kunnollinen" nainen ei saa nauttia seksistä.
Ei ole pelkästään kulttuuria, vaan on sille myös biologinen pohja. Raskautuminen tarkoittaa naiselle jopa hengenvaaraa, ihmislapsella kestää todella pitkään kasvaa sellaiseksi, että selviytyy hengissä. Ja raskaus, synnytys ja kasvatusprosessi vie naiselta todella paljon. Jotta jälkeläinen selviää hengissä ja nainen itsekin, tulee isäkandidaatti seuloa tarkasti. Siksi naiset ovat paljon tarkempia siiitä kenen kanssa seksiä harrastavat, koska seksi tarkoittaa aina riskiä raskautumisesta. Ystäväni ei voisi olla vähempää kiinnostunut omasta maineestaan tai kulttuurillisista seikoista, mutta ei hän oikeasti nauttinut yhden illan kipinättömistä säädöistä yhtään. Jo pelkkä naisen kiihoittuminen ja se, että saa ylipäätänsä ongasmin, vaatii monilta naisilta paljon enemmän. Vetovoimaa, henkistä yhteyttä. Sellaiset naiset jotka saavat orgasmia tai kykenevät nauttimaan pelkästä mekaanisesta jyystöstä on todella vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys, itse annoin tuollaisen miehen mennä ja kadun sitä. Mutta siinä hetkessä odotin sitä "kipinää".
Täällä toinen katuja. Olen tietty edennyt ja unohtanutkin koko asian, mutta tämä keskustelu toi mieleen, että hän kaikkine puutteineen olisi ollut uskollinen ja luotettava puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.
En alapeukuta, koska olen samaa mieltä. Siltikin tulee mieleen useampi nuoruuden suhteeni, joissa lopulta kävi aina niin että tajusin miehen valehdelleen minulle tunteistaan. Säännölliseen s ek siin kelpasin aikansa ja sitten se oli miesten puolelta moi, kun löytyikin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se on, laskelmoivaa ja kylmää. Voi olla moraalisesti ja eettisesti vähän enemmän ok jos mies tietää koko totuuden alusta lähtien. Siis koko totuuden siitä ettei ap edes halua, että mies koskettaa. Miten tuollainen voi missään todellisuudessa onnistua?[/quote]
Ei mitenkään. Ei ainakaan ilman merkittäviä mielenterveyshäiriöitä. En puhu siis edellytyksistä, vaan seurauksista. Kaikenlisäksi vielä lapsia tuollaiseen perheympäristöön. Varmaan oppivat hienosti vuorovaikutustaitoja, hellyyttä yms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme elää enää 1950-luvulla. Yli kolmekymppisenä voi aivan hyvin löytää hyvän puolison ja saada lapsia. Ne jotka ovat pariutuneet 25 ikävuoden paikkeilla ovat nyt vapautumassa sinkkumarkkinoille. Nähty on, monet kerrat. Ei ole enää suhteita jotka kestää koko elämän.
Mutta niillä ihmisillä on jo lapsia. Ja en suosittele ap:lle uusperhe-elämää.
Ap kirjoitti että on 3 vuoden aikana tapaillut paljon miehiä, ja nyt vasta on tavannut potentiaalisen tapauksen. Kyllä tuo jotain kertoo siitä, kuinka vaikeaa on löytää ketään kiinnostavaa. Tässä on nyt vain kyse siitä, onko tuo jotain alkuvaikeutta, vai siitä, ettei parisuhdetta vaan tule. Mutta myös miehen kannalta olisi reilua tuossa vaiheessa joko edetä seksiin tai sitten eri teille.
Mä luulen että tuossa "kipinän puutteessa" voi olla taustalla miehen kokemattomuus. Ap tuntee vetoa miehiin, jotka tietävät mitä tekevät ja edistävät itse asioita, mutta nyt tämä kumppani on kokemattomuutensa takia passiivisempi eikä osaa ihan samalla tavalla käsitellä naista kuin kokenut mies. Kokemattomassa myös harvemmin on sellaista samanlaista "seksuaalista energiaa" kuin kokeneessa, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.
Samaa mieltä. Mä luulen, että tämä on tilanne, joka korjaantuu kunhan seksiin asti etenette ja mies pikkuhiljaa tulee varmemmaksi tuolla osa-alueella.
Tai sitten ap ahdistui entisestään ja tuntee tulleensa hyväksikäytetyksi, jolloin vastenmielisyys lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.
Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap
Miten porukka vastaisi, jos joku nainen kirjoittaisi täällä niin, että on löytänyt miehen johon on ihastunut, mutta mies ei halua edes koskettaa naista koska ei tunne minkäänlaista vetovoimaa. Mies kertoisi että nainen on paperilla hyvä ja koska on jo kiire, niin miettii että voisi perustaa perheen naisen kanssa, koska aikaa ei ole hukattavaksi uuteen etsintään. Nainen miettisi että koskahan mies edes haluaa edetä sänkyyn asti, koska nainen ei herätä minkäänlaisia haluja miehessä. Olisiko hyvä suhde ja kannattaisiko jatkaa perheen perustamiseen asti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sanattomaksi vetää aihe. Jos itse ihastuisin/rakastuisin naiseen ja hengailisin hänen kanssaan puoli vuotta, kunnes eräänä päivänä hän sanookin "sori, mutta en missään vaiheessa tuntenut sinuun mitään vetoa".. Mitä ihmettä! Aivan sairasta ajan haaskausta ja tunteilla leikkimistä. Ainut milloin kokisin tuon olevan OK on, jos asia olisi jotenkin puitu läpi jo varhaisessa vaiheessa. Muutoin tuo on kylmää ja suorastaan psykopaattista.
Minä olen miehelle kertonut rehellisesti missä mennään tunteideni osalta. Olen sanonut etten oleta hänen jäävän odottamaan. Mutta hän on halunnut antaa aikaa eikä hoputtaa. Minulla on taustalla myös erittäin vaikeita suhdekokemuksia ja on hankalaa sanoa paljonko johtuu niistä ja paljonko vain siitä että mies on väärä. Joka tapauksessa mitään leikkimistä tässä ei ole, mies on milloin tahansa vapaa lähtemään. Ap
Kaikki (useimmat?) miehet eivät ole niin hyviä lukemaan eleitä ja piilomerkityksiä, että huomaisivat eroa. Tai sitten huomaavat jotain mutta tulkitsevat sen väärin. Koska sitä todellista yhteyttä ei ole. Tai ei ole annettu sen muodostua. Arpapeliä, miten mies suhtautuu asiaan, kun totuus selviää.
Enkä myöskään etsi miestä vain lapsen tekoon. Jos se olisi ainoa tavoitteeni olisinhan toteuttanut jo haaveeni ilman miestäkin, itsellisesti. Toivon myös kumppania. Se miksi olen jatkanut tätä tilannetta niin kauan johtuu siitä, että olen halunnut rauhassa katsoa voiko ajan myötä yhteys löytyä. En ole halunnut tehdä häriköityjä johtopäätöksiä, koska kokemusta on myös siitä, miten nopea ja voimakas kipinä johtaa tuhoisin parisuhteisiin ainakin omalla kohdallani. Olen halunnut katsoa voiko hitaammin ja ajan kanssa kehittyä jotain parempaa. Olen saanut pahasti siipeeni aiemmin suhteissa joissa on ollut hillitön keskinäinen kemia, mutta moni muu asia epäterveellä pohjalla. Mutta tottakai sitä kaipaa suhteelta myös seksuaalista vetovoimaa. En todellakaan tiedä missä vaiheessa kannattaa jo luovuttaa. Enkä muutenkaan ole kovin nopeasti lämpenevä ihminen. Ap
Alue: Aihe vapaa
Eihän se ap ole vieläkään löytänyt kiinnostavaa miestä. Ei se ole kiinnostusta, jos paperilla on hyvä, mutta todellisuudessa ei halua että mies edes koskee. Ei sellaisesta suhteesta tule mitään.
Löysin oman mieheni 33-vuotiaana, hänellä oli kaksi lasta entuudessaan. Nyt meillä on yksi yhteinen, hän on todella hyvä isä ja kipinää on. Uusperhe on perhemuotona omanlaisensa, mutta ei todellakaan mikään mahdoton. Huomattavasti parempi vaihtoehto se on kuin olla suhteessa, missä ei voi sietää miehen kosketusta.