Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.

Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.

Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.

Nyt poika on jo aikuinen.

No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!

Antaisit hänen siis potkia tahalleen?

Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.

Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!

No luuletko, että se 3v ei kärsi niistä tilanteista muuten? Kyllä hän kuulee, näkee ja kokee sen kaiken, vaikkei istuiskaan jalkojen päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi, jolla olisi oikea nepsysairaus, ei pysty tuolla tavoin päättämään käyttäytymisestään.

Niinpä, ei lapsi muiden kanssa ole "kiltti" jos on oikeasti adhd tai Asperger tms. Nyt on äidillä ote lähtenyt ja haluaa lääkityksen, vaikka lapsi pystyy muualla hillitsemään itsensä.

Voi hyvänen aika nyt taas. Erityisesti tytöt maskaa vieraiden ihmisten kanssa, ja jäävät siksikin diagnosoimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PDA on näköjään tulossa muotiin. Onhan tässä jo käyty läpi kaikki mahdollinen kristallilapsista adhd:en ja autismin kirjoon.

Miksi kommentoit ja huutelet, jos et edes ymmärrä, mitä kommentoit tai mistä on kyse?

PDA:n katsotaan kuuluvan osaksi autismia autismin alatyyppi.

Monesti ADHD voi olla myös rinakkaisdiagnoosi esim. epilepsian tai autisminkirjon kanssa. Esim. Käypähoito suosittelee, että herkästi kaikki epilepsiaa sairastavat lapset seulotaan ADHD:n osalta. Olisiko sinusta OK jättää nämä lapset ongelmien kanssa yksin ilman tukea, hoitoa ja diagnoosia. Sillä olisi suuret vaikutukset niin lapsen hyvinvointiiin kuin koulunkäyntiin?

ADHD ja autismi kuuluvat neuurokirjon/neurokehityksen häiriöihin. Niihin kuuluvat myös Tourette, kehitykselliset kielihäiriöt, oppimishäiriöt, OCD jne.

Mitä sairauksia, kehityksellisiä häiiöitä jne saa sinun mielestäsi sitten diagnosoida tai mistä saa puhua, jotta ne eivät ole halventavasti "muodissa". On vain hyvä asia, että näistä puhutaan julkisuudessa ja täälläkin...auttaa lisäämään ymmärtystä. Näinhän on toimittu pitkään myös vaikka Ms-taudinkin kohdalla, mutta ei siitä huudella, että se on muodissa.

Miten kuvittelet, että ymmärrystä lisää tuollaiset artikkelin kaltaiset jutut, joissa syyllinen on lähinnä äiti ja hänen asenteensa?

Jos lapsella ei ole missään muualla mitään ongelmia kuin äitinsä kanssa, niin kyseessä ei luultavasti ole muu kuin ongelmia äidin kanssa.

Yleensä nuo lapset käyttävät poikkeavasti muuallakin, eivät vain yhden ihmisen kanssa. Mutta kun itse ollaan kädettömiä, niin diagnoosi on saatava.

Silloin se vika on sun ymmärryksessä, jos lähdet syyllistämään äitiä ja hänen asennettaan.

Artikkelin lapsi on tyttö. Sinun mielikuvasi siitä, että tuo poikkeava käytös näkyisi muidenkin kuin läheisten seurassa perustuu poikien oirekuvaan. Tytöt maskaavat huomattavasti enemmän, mikä on yksi niistä syistä, miksi nää jutut on tytöillä alidiagnosoituja. Toki se, että diagnostiikka muutenkin perustuu vain poikien oirekuvaan.

Jätin mukaan tytöllä on todettu lievä adhd, ei tarvitse lääkitystä. Jutussa myös käy ilmi, että äidin pitää palkata lapsenvahti kun puolisolla on omia menoja. Tämä jo kertoo siitä, ettei äiti osaa olla lapsensa kanssa. Jos puolison poissaollessa tarvitaan apua, jonka kanssa lapsi on ilmeisesti kunnolla. Ja sen puolison kanssa.

Lapsen ylivallasta kertoo myös tämä:"Sarin mukaan Lilja syö hyvin valikoivasti ja saa siksi usein eri ruokaa kuin aikuiset". Lapsi tietää, että aikuiset antavat periksi.

Nyt ovat kuntoutuksessa, jonka ansiosta raivarit ovat vähentyneet. Kyseessä on luultavasti kuntoutus myös vanhemmille ja vanhemmuudesta.

Puolisoni lapsella on diagnosoitu adhd, ja lääkityskin on. 

Tavattiin pari vuotta sitten, ja tänä aikana olen huomannut kuka määrää siinä talossa. Lapselle kelpaa ainoastaan ranskalaisia, pizzaa,pastaa. Ei ikinä vihanneksia. Colaa ja karkkia menee niin paljon kun jaksaa kantaa kotiin.

Äiti ei vaan jaksa tapella vastaan enää, isä on vielä pahempi. Jos lapsi haluaa ranskalaisia vaikka keskellä yötä, niin iskä hyppää autoon ja hakee mäkkäristä ranskalaisia sille.

Jankuttamisella tai raivareilla lapsi saa tahtonsa läpi melkein joka kerta.

Yritin asettaa vähän rajoja, tein normiruokaa kaikille ja en suostunut laittaa erikseen ranskalaisia ym paskaa kersalle. Totesin sille että muuta et saa, syö tai ole syömättä. Hirveätä huutoa ja raivoamista koko illan. 

Soitti isälleen että oon ihan kauhea, ja agressiivinen, uhkailen väkivallalla, en anna ruokaa ym. Iskä tuli käymään, mäkkärin kautta tietty ja rupesi huutaa minulle.

Sanomattakin selvää että kiinnostus perhe-elämää kohtaan katosi, tästä on nyt pari kuukautta aikaa ja olen lähtökuopissa. 

Lapsi on 10v, ja en halua olla samassa taloudessa kun teini-ikä lähestyy.

Karmivaa, johan tuon nuoren aivot ovat muusina tuollaisesta ravinnosta. Olet mitä syöt - pitää paikkansa, enkä tarkoita nyt vain ulkonäköä ja aivot tarvitsevat oikeanlaista ravintorikasta ruokaa. Terveelliset elintavat omaavissa perheissä on ylipäätään vähemmän ongelmia - laidasta laitaan. Suolisto on toiset aivot, tämähän jo tiedetään.

Jos lapsen kasvu häiriintyy, niin letkuruokinta on vaihtoehto. Ainakin sairaanhoidon puolelta (ravitsemusterapeutista lähtien) kannustaa siihen, että lapsi syö (oli se sitten vaikka sipsejä tai suklaata). Ravintoarvoja voidaan seurata labrassa. Ymmärrätkö, että kehityksen häiriöstä johtuen lapsi kuihtuu pois ellei syö sitä, mitä pystyy. Kyse ei ole vallankäytöstä. Usein nämä jatkuu aikuisuudessa ja on osa aikuisistakin julkisuuden henkilöistä avsutunut näistä syömisen valikoivuudesta. Kyse ei ole vallankäytöstä.

Ei voi olla totta. Puolustaako tässä joku perheen käytöstä (vässkkä isää), joka lähtee vaikka yöllä hakemaan lapselle roskaruokaa, kun tämä raivoaa. 

Olen jo pitkään seurannut tilannetta läheltä työni puolesta ja taitaa olla totta, että ravintoköyhä, roska- ja einesruoka tyhmentää ihmisiä. 

Ja taas ollaan äänessä, vaikka ei ymmärretä mistä on kyse. Sun puheet pätee tasan vaan neurotyypillisten lasten kanssa.

Sen nepsy-lapsen vanhemmat ehkä tietää, mitä seuraa, jos lapsi on liian pitkään syömättä mitään. Ja että se tosiaan ei suostu muuta syömään.

Ennenkuin tiesin vielä lapseni olevan nepsy, ja juttelin tuttavavanhempien kanssa näistä nirsous- ja syömättömyysasioista, niin olin ihan ällistynyt heidän kokemuksistaan, että kyllä se lapsi sitten tarpeeksi nälkäisenä suostuu syömään. Että onpa teillä käsittämätömän helppoja lapsia, jos tuollainen toimii. Ja että voitte siis jättää lapsenne nälkäisiksi, ilman että sen lapsen käytös ja vointi muuttuu täysin kestämättömäksi.

No, nyt ymmärrän, ettei niiden lapset oo epätavallisen helppoja, vaan mun lapsi epätavallisen "vaikea" (en siis koe lastani sinänsä vaikeaksi, vaikka toki vaativaa hänen kanssaan on. Näen kuitenkin aina, että hänellä itsellään on sisäisesti vielä vaikeampaa kuin minulla niinä hetkinä, kun hän käyttäytyy hankalasti, ja että se ei ole hänen oma vikansa mitenkään).

Jep jep, en usko hetkeäkään, että olisi olemassa lasta, jonka terveydelle olisi hyväksi hakea hänelle yöllä roskaruokaa, ei henkiselle- eikä fyysiselle terveydelle. Kyllä on kauaksi kadonnut elämän realismit, jos luullaan, että lapsi kuihtuu pois, jos häntä ei totella. 

Voit käydä itse jututtamassa vaikka lääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja näihin neuropsykiatrisen kirjoon liittyvien syömishäiriöiden osalta tai etsiä tietoa, lukea kirjallisuutta.

Mieti itse mikä on lapsen terveydelle parempi: antaa hänen kuihtua pois, nääntyä ja kuivua vai pitää syömistä yllä. Toki jos ruokavalio muuttuu liian yksipuoliseksi, niin ravitsemusterapeutti ja lääkäri ehdottomasti mukaan...tarvittaessa letkuruokinta (nenämahaletku tai peg nappi mahaan) mukaan ravinnon turvaamiseksi. Lapsi voi saada myös kuntoutusta syömiseen ja aistipuolen haasteet otettava huomioon.

On se kumma, että me aiemmat sukupolvet olemme jääneet henkiin. Oltiin sen verran fiksuja, että syötiin mitä tarjottiin, muuten olisi kuoltu pois. Palvelu ei niin sanotusti pelannut. Pois lukien vaikeasti vammaiset lapset, joihin en nepsyjä lue. 

Jep, siihen aikaan maailma ei ollut näin medikalisoitunut, eikä lääketehtaat juhlineet ihan tähän tahtiin. Ruoka oli aitoa tavaraa.

Kuka haluaa rauhoittaa lapsensa amfetamiinijohdannaisella pillerillä? Luonnehäiriöinen! Lasu ilmoitus äidistä ja lääkäriltä luvat pois!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.

Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.

Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.

Nyt poika on jo aikuinen.

Tarrat ja tavaroiden takavarikoiminen eivät tepsi kaikkiin lapsiin. Usein on tarve käyttää myös muita keinoja. Ongelma on vaan se, että ne muut keinot eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä nyky-yhteiskunnassa. Ilmapiiri on tässä mielessä muuttunut rajusti ihan viimeisten 10 vuoden aikanakin.

Veikkaan, että tästä tulee vielä iso ongelma. Aikuisilla kun ei ole keinoja toimia tiukissa tilanteissa.

Ennen Jaakko juoksi tielle, vaikka tiesi sen olevan ehdottoman kiellettyä, sai korvatillikan ja muisti lopun ikää, ettei se kannattanut.

Nyt Jaakko juoksee tielle, äiti juoksee perässä, asiasta keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, keskustellaan. Jaakko juoksee taas tielle, annetaan tarra, jos ei juokse, juoksee silti. Annetaan muffinssi, kun kerran jätti juoksematta. Lopulta Jaakko jää auton alle.

Koko tänä nykyaikana äiti paloi sen kevään aikana loppuun, hän ei muista raskausajastaan mitään väsymyksen takia, Jaakon nuorempi sisarus kärsii tilanteesta, saa kuusi diagnoosia ja koko perhe tarvitsee terapiaa, sairauslomaa, psykologia ja kierre on valmis.

Kyllä kovapäinen Jaakko juoksi tielle korvatillikan jälkeenkin. Hän oppi tillikasta, että juokseminen tehdään salassa.

Itse olen sitä mieltä että tuollainen Jaakko joutaa jäädä auton alle. Jos kuolee, ongelma poistuu. Jos vammautuu, viimeistään oppii ettei tielle juosta, vähintään siksi ettei enää kykene juoksemaan. Tiedän, julmaa ajattelua, mutta todella kusipäisiin pentuihin ei tehoa päänsilitykset ja neuvottelut, opin pitää tuntua omassa nahassa niin että sen muistaa.

Näitä viestejä lukiessani ihmettelen, miksi rasismi on isompi synti kuin tällaiset viestit?

Tällaista vihaa nepsyt joutuvat kokemaan päivittäin. He näkyvät sen päiväkodin ja koulun opettajien katseissa ja kuulevat huokauksissa, kavereiden vanhempien kommenteissa, jopa kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PDA on näköjään tulossa muotiin. Onhan tässä jo käyty läpi kaikki mahdollinen kristallilapsista adhd:en ja autismin kirjoon.

Miksi kommentoit ja huutelet, jos et edes ymmärrä, mitä kommentoit tai mistä on kyse?

PDA:n katsotaan kuuluvan osaksi autismia autismin alatyyppi.

Monesti ADHD voi olla myös rinakkaisdiagnoosi esim. epilepsian tai autisminkirjon kanssa. Esim. Käypähoito suosittelee, että herkästi kaikki epilepsiaa sairastavat lapset seulotaan ADHD:n osalta. Olisiko sinusta OK jättää nämä lapset ongelmien kanssa yksin ilman tukea, hoitoa ja diagnoosia. Sillä olisi suuret vaikutukset niin lapsen hyvinvointiiin kuin koulunkäyntiin?

ADHD ja autismi kuuluvat neuurokirjon/neurokehityksen häiriöihin. Niihin kuuluvat myös Tourette, kehitykselliset kielihäiriöt, oppimishäiriöt, OCD jne.

Mitä sairauksia, kehityksellisiä häiiöitä jne saa sinun mielestäsi sitten diagnosoida tai mistä saa puhua, jotta ne eivät ole halventavasti "muodissa". On vain hyvä asia, että näistä puhutaan julkisuudessa ja täälläkin...auttaa lisäämään ymmärtystä. Näinhän on toimittu pitkään myös vaikka Ms-taudinkin kohdalla, mutta ei siitä huudella, että se on muodissa.

Miten kuvittelet, että ymmärrystä lisää tuollaiset artikkelin kaltaiset jutut, joissa syyllinen on lähinnä äiti ja hänen asenteensa?

Jos lapsella ei ole missään muualla mitään ongelmia kuin äitinsä kanssa, niin kyseessä ei luultavasti ole muu kuin ongelmia äidin kanssa.

Yleensä nuo lapset käyttävät poikkeavasti muuallakin, eivät vain yhden ihmisen kanssa. Mutta kun itse ollaan kädettömiä, niin diagnoosi on saatava.

Silloin se vika on sun ymmärryksessä, jos lähdet syyllistämään äitiä ja hänen asennettaan.

Artikkelin lapsi on tyttö. Sinun mielikuvasi siitä, että tuo poikkeava käytös näkyisi muidenkin kuin läheisten seurassa perustuu poikien oirekuvaan. Tytöt maskaavat huomattavasti enemmän, mikä on yksi niistä syistä, miksi nää jutut on tytöillä alidiagnosoituja. Toki se, että diagnostiikka muutenkin perustuu vain poikien oirekuvaan.

Jätin mukaan tytöllä on todettu lievä adhd, ei tarvitse lääkitystä. Jutussa myös käy ilmi, että äidin pitää palkata lapsenvahti kun puolisolla on omia menoja. Tämä jo kertoo siitä, ettei äiti osaa olla lapsensa kanssa. Jos puolison poissaollessa tarvitaan apua, jonka kanssa lapsi on ilmeisesti kunnolla. Ja sen puolison kanssa.

Lapsen ylivallasta kertoo myös tämä:"Sarin mukaan Lilja syö hyvin valikoivasti ja saa siksi usein eri ruokaa kuin aikuiset". Lapsi tietää, että aikuiset antavat periksi.

Nyt ovat kuntoutuksessa, jonka ansiosta raivarit ovat vähentyneet. Kyseessä on luultavasti kuntoutus myös vanhemmille ja vanhemmuudesta.

Puolisoni lapsella on diagnosoitu adhd, ja lääkityskin on. 

Tavattiin pari vuotta sitten, ja tänä aikana olen huomannut kuka määrää siinä talossa. Lapselle kelpaa ainoastaan ranskalaisia, pizzaa,pastaa. Ei ikinä vihanneksia. Colaa ja karkkia menee niin paljon kun jaksaa kantaa kotiin.

Äiti ei vaan jaksa tapella vastaan enää, isä on vielä pahempi. Jos lapsi haluaa ranskalaisia vaikka keskellä yötä, niin iskä hyppää autoon ja hakee mäkkäristä ranskalaisia sille.

Jankuttamisella tai raivareilla lapsi saa tahtonsa läpi melkein joka kerta.

Yritin asettaa vähän rajoja, tein normiruokaa kaikille ja en suostunut laittaa erikseen ranskalaisia ym paskaa kersalle. Totesin sille että muuta et saa, syö tai ole syömättä. Hirveätä huutoa ja raivoamista koko illan. 

Soitti isälleen että oon ihan kauhea, ja agressiivinen, uhkailen väkivallalla, en anna ruokaa ym. Iskä tuli käymään, mäkkärin kautta tietty ja rupesi huutaa minulle.

Sanomattakin selvää että kiinnostus perhe-elämää kohtaan katosi, tästä on nyt pari kuukautta aikaa ja olen lähtökuopissa. 

Lapsi on 10v, ja en halua olla samassa taloudessa kun teini-ikä lähestyy.

Karmivaa, johan tuon nuoren aivot ovat muusina tuollaisesta ravinnosta. Olet mitä syöt - pitää paikkansa, enkä tarkoita nyt vain ulkonäköä ja aivot tarvitsevat oikeanlaista ravintorikasta ruokaa. Terveelliset elintavat omaavissa perheissä on ylipäätään vähemmän ongelmia - laidasta laitaan. Suolisto on toiset aivot, tämähän jo tiedetään.

Jos lapsen kasvu häiriintyy, niin letkuruokinta on vaihtoehto. Ainakin sairaanhoidon puolelta (ravitsemusterapeutista lähtien) kannustaa siihen, että lapsi syö (oli se sitten vaikka sipsejä tai suklaata). Ravintoarvoja voidaan seurata labrassa. Ymmärrätkö, että kehityksen häiriöstä johtuen lapsi kuihtuu pois ellei syö sitä, mitä pystyy. Kyse ei ole vallankäytöstä. Usein nämä jatkuu aikuisuudessa ja on osa aikuisistakin julkisuuden henkilöistä avsutunut näistä syömisen valikoivuudesta. Kyse ei ole vallankäytöstä.

Ei voi olla totta. Puolustaako tässä joku perheen käytöstä (vässkkä isää), joka lähtee vaikka yöllä hakemaan lapselle roskaruokaa, kun tämä raivoaa. 

Olen jo pitkään seurannut tilannetta läheltä työni puolesta ja taitaa olla totta, että ravintoköyhä, roska- ja einesruoka tyhmentää ihmisiä. 

Ja taas ollaan äänessä, vaikka ei ymmärretä mistä on kyse. Sun puheet pätee tasan vaan neurotyypillisten lasten kanssa.

Sen nepsy-lapsen vanhemmat ehkä tietää, mitä seuraa, jos lapsi on liian pitkään syömättä mitään. Ja että se tosiaan ei suostu muuta syömään.

Ennenkuin tiesin vielä lapseni olevan nepsy, ja juttelin tuttavavanhempien kanssa näistä nirsous- ja syömättömyysasioista, niin olin ihan ällistynyt heidän kokemuksistaan, että kyllä se lapsi sitten tarpeeksi nälkäisenä suostuu syömään. Että onpa teillä käsittämätömän helppoja lapsia, jos tuollainen toimii. Ja että voitte siis jättää lapsenne nälkäisiksi, ilman että sen lapsen käytös ja vointi muuttuu täysin kestämättömäksi.

No, nyt ymmärrän, ettei niiden lapset oo epätavallisen helppoja, vaan mun lapsi epätavallisen "vaikea" (en siis koe lastani sinänsä vaikeaksi, vaikka toki vaativaa hänen kanssaan on. Näen kuitenkin aina, että hänellä itsellään on sisäisesti vielä vaikeampaa kuin minulla niinä hetkinä, kun hän käyttäytyy hankalasti, ja että se ei ole hänen oma vikansa mitenkään).

Jep jep, en usko hetkeäkään, että olisi olemassa lasta, jonka terveydelle olisi hyväksi hakea hänelle yöllä roskaruokaa, ei henkiselle- eikä fyysiselle terveydelle. Kyllä on kauaksi kadonnut elämän realismit, jos luullaan, että lapsi kuihtuu pois, jos häntä ei totella. 

Voit käydä itse jututtamassa vaikka lääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja näihin neuropsykiatrisen kirjoon liittyvien syömishäiriöiden osalta tai etsiä tietoa, lukea kirjallisuutta.

Mieti itse mikä on lapsen terveydelle parempi: antaa hänen kuihtua pois, nääntyä ja kuivua vai pitää syömistä yllä. Toki jos ruokavalio muuttuu liian yksipuoliseksi, niin ravitsemusterapeutti ja lääkäri ehdottomasti mukaan...tarvittaessa letkuruokinta (nenämahaletku tai peg nappi mahaan) mukaan ravinnon turvaamiseksi. Lapsi voi saada myös kuntoutusta syömiseen ja aistipuolen haasteet otettava huomioon.

On se kumma, että me aiemmat sukupolvet olemme jääneet henkiin. Oltiin sen verran fiksuja, että syötiin mitä tarjottiin, muuten olisi kuoltu pois. Palvelu ei niin sanotusti pelannut. Pois lukien vaikeasti vammaiset lapset, joihin en nepsyjä lue. 

Iso ongelma taitaa olla se, ovatko jotkut nepsyt vaikeasti vammaisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut tuota juttua, tulin vain sanomaan, ettei kaikkia lapsia niin vain kuriin laiteta. Minulla oli tällainen poika. Jouduin opettamaan 3-vuotiaallle pikkuveljelle, että jos äiti käskee, niin tule istumaan isonveljen jalkojen päälle. Hän istui, ettei poika päässyt potkimaan ja minä pidin ylävartalosta kiinni.

Raivokohtausten ulkopuolella hän oli oikea enkeli.

Kokeilin vuosien aikana kaiken. Ihan kaiken tarroista, positiivisesta palautteesta siihen, että kaikki tavarat takavarikoitiin. Kaikki kielteinen pakaute lisäsi uhmaa ja taistelutahtia, mistään positiivisesta ei ollut mitään hyötyä.

Nyt poika on jo aikuinen.

No ei tulis mulla mieleenkään pyytää mun pojan (adhd) 3 v. siskoa istumaan jalkojen päällä, jos potkis vaikka häntä vahingossa, jossain raivareissa!

Antaisit hänen siis potkia tahalleen?

Niinhän tuossa tilanteessa tapahtuu, jos lasta ei saa pidettyä kiinni.

Kuka idiootti pistää KOLMEVUOTIAAN SISARUKSEN istumaan isoveljen jalkojen päälle raivaritilanteessa, sitä tarkoitan! Ei sen pikkusisaruksen tarvitse siitä kärsiä! Ei kiinnipitotilanteissa mitään lapsia apuna käytetä, haloo! Varsinkaan 3-vuotiasta! Mieti nyt kun tää isoveli potkaisis häntä päähän täysiä kun äitin mielestä hyvä idea käyttää lasta apuna!

No luuletko, että se 3v ei kärsi niistä tilanteista muuten? Kyllä hän kuulee, näkee ja kokee sen kaiken, vaikkei istuiskaan jalkojen päällä.

Olisiko tuo 3-vuotias pitänyt antaa adoptioon, ettei hän traumatisoidu, kun isoveli joskus riehuu?

Olen lukenut koko ketjun ja olen samaa mieltä, että tuota oman tarinansa kertonutta, nyt jo aikuisten lasten äitiä on piesty täällä sanallisesti jo aivan tarpeeksi.

Mietityttää, millaiset putkiaivot täällä näitä tekstejä lukee ja niistä hermostuu, kun eivät näe kokonaiskuvaa, ja sitten hyökkäävät kimppuun.

Vierailija kirjoitti:

Nyky äidit..

Tämä. Eivät uskalla suuttua pikkulapsille. Tämmöisiäkö pitäisi sodan tullen puolustaa? Pthui! Pthai! Ruisk! Raisk! Rallallei!

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa rauhoittaa lapsensa amfetamiinijohdannaisella pillerillä? Luonnehäiriöinen! Lasu ilmoitus äidistä ja lääkäriltä luvat pois!

Ihan väärin, sairasta ja vaarallista että pikkulapsille aletaan jo syöttämään kalliita kemikaaleja. Lapsille pitää näyttää kaapinpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa rauhoittaa lapsensa amfetamiinijohdannaisella pillerillä? Luonnehäiriöinen! Lasu ilmoitus äidistä ja lääkäriltä luvat pois!

Ihan väärin, sairasta ja vaarallista että pikkulapsille aletaan jo syöttämään kalliita kemikaaleja. Lapsille pitää näyttää kaapinpaikka.

Kaapinpaikkako se auttaa mm. oppimisvaikeuksiin? Pitäsköhän pysyä ketjusta pois jos ei tiedä edes miten laaja-alaisesta aiheesta ja haasteista keskustellaan.

Tämä keskustelu todistaa taas aiemman havainnon todeksi: te nepsyt ja nepsyjen kannattajajoukot usein vaikutatte kylmiltä ja itsekkäiltä, jopa julmilta niitä kohtaan jotka eivät jaa näkemyksiänne. Todella ahdistavaa lukea näitä kommentteja. Tuo ainainen marina kuinka muiden elämä on mielestänne niin helppoa, että voisivat suurinpiirtein vaikka lakata hengittämästä että teillä ja huonosti käyttäytyvillä lapsillanne olisi helpompaa. Ettei teidän tarvitsisi edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Tää 3v pikkuveli tarinan äiti on veikeä. Polttaa hihat, kun joku ihmettelee ja kauhistelee pikkuveljen asemaa. Vaatii tietoa mitä olisi joku tehnyt hänen tilallaan. ISOILLA KIRJAIMILLA.

On tarjottu mm.:

* poliisia

* videointia

* vaatehuone tmv. tilaa

* ehdotettu, ettei olisi samassa tilassa pienemmän kanssa

Silti aina sama hyökkäys. Miksi kysyt, jos soittaa ei voinut, videokameraa ei halunnut hankkia (niitä oli jo 30v sitten ja kelpoja olivatkin), ei ollut apuna kuin 3v, yksin ei olisi selvinnyt ja taas sama selitys.

Eikö ollut naapureita? Ei isovanhempia? Ei kodinhoitajaa, ei mitään, millä olisi voinut asiaa muuttaa? Et keksinyt muuta kuin istua 3v:n kanssa pari tuntia kersan päällä? Useinkin?

Arvaan, purat taas saman lastin tänne. Kun purat, kerrotko myös minkä ikäinen se kiljuva nassikka oli? Oliko pienempi ikuisesti sen kolme?

Tästä listasta puuttui vaan syntymän jälkeinen abortti.

Minulla on tuollainen väkivaltainen lapsi: ei ole vaatehuonetta, eteinen on niin ahdas ja siinä peiliovet jotka potkisi rikki. Jos pidät raivoavaa lasta kiinni, et silloin soita minnekään, videoi jne. Meillä toki naapuri, mutta miten sen saa sinne telepatialla? Tai isovanhemmat Keski-Suomesta?

Jos ei ole koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa, mikä ei tule välttämättä ennakoiden silloin, kun kodinhoitaja tai muu on varmistamassa, niin ei kannata neuvoa.

Tätä asiaan on käyty läpi nepsyjen vanhempainryhmässä, ja siellä ei ammattilaisilla ollut mitään neuvoa. Isompien lasten kiinnipitoa ei edes vanhemmille opeteta, pienen lapsen kiinnipidon opettivat osastolla. Se toimi, kun lapsi oli noin 10 kg ja itse 55 kg. Kun lapsi kasvaa, niin ei toimi enää.

Ambulanssin voi tilata, jos paikalla on joku toinen soittamassa tai puhelimessa (joka on lähellä) on äänikomennot. Tämäkin vaatii tuuria ja ennakointia, joka ei arjessa aina mene just näin.

Ap peräänkuuluttaa lisää lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on epäilty adhd tms. Tai diagnosoitu.

Kokeilkaapa käydä lapsen kanssa hermostotestauksessa. Monet primitiivirefleksit jää päälle, mitkä pitäisi iän myötä sammua. Neuvolassa testataan että ne tulevat päälle, mutta ei sitä että ne sammuvat. Niitä voidaan sitten sammuttaa, koska vaikuttavat suoraan lapsen käyttäytymiseen, keskittymiseen, lukemisen ymmärtämiseen tai sen oppimiseen ja niin moneen asiaan.

Googlatkaa primitiivirefleksit. Auttaa monelle eikä mitään adhd lääkkeitä tarvita.

Näitä kysytty, mutta suomalainen lääketiede ei tunne näitä, joten pitäisi tutkimukset maksaa omasta pussista.

Väkivalta luo väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on epäilty adhd tms. Tai diagnosoitu.

Kokeilkaapa käydä lapsen kanssa hermostotestauksessa. Monet primitiivirefleksit jää päälle, mitkä pitäisi iän myötä sammua. Neuvolassa testataan että ne tulevat päälle, mutta ei sitä että ne sammuvat. Niitä voidaan sitten sammuttaa, koska vaikuttavat suoraan lapsen käyttäytymiseen, keskittymiseen, lukemisen ymmärtämiseen tai sen oppimiseen ja niin moneen asiaan.

Googlatkaa primitiivirefleksit. Auttaa monelle eikä mitään adhd lääkkeitä tarvita.

Näitä kysytty, mutta suomalainen lääketiede ei tunne näitä, joten pitäisi tutkimukset maksaa omasta pussista.

Aggressio perustuu traumaan. Äiti on traumatisoitunut, ja traumatisoiva. Ajatellaanko sitä refleksinä?

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu todistaa taas aiemman havainnon todeksi: te nepsyt ja nepsyjen kannattajajoukot usein vaikutatte kylmiltä ja itsekkäiltä, jopa julmilta niitä kohtaan jotka eivät jaa näkemyksiänne. Todella ahdistavaa lukea näitä kommentteja. Tuo ainainen marina kuinka muiden elämä on mielestänne niin helppoa, että voisivat suurinpiirtein vaikka lakata hengittämästä että teillä ja huonosti käyttäytyvillä lapsillanne olisi helpompaa. Ettei teidän tarvitsisi edes yrittää.

Ikävä kyllä joudun olemaan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Joka ikisellä ihmisellä on elämänsä aikana vaikeuksia, ja joka ikisen ihmisen pitää viime kädessä hoitaa itse omat asiansa. Se, että syyttelee muita - vaikka sitten ymmärtämättömyydestä - ei auta pätkääkään itse asiassa.

Yksilöitä tulee kunnioittaa ja apua tarjota vaikeuksiin, mutta fakta on se, että yhteiskuntaa - jossa meillä asuu n. 5,5 miljoonaa ihmistä - ei voida järjestää kokonaisuudessaan minkään vähemmistön tarpeiden mukaiseksi. Se on ikävää, mutta niin se on. On pieniä saarekkeita, siellä täällä - pienimpänä yksikkönä perhe - joissa olosuhteet voidaan muokata niin, että erilaiset ihmiset pärjäävät. Mutta koko yhteiskunta pitää järjestää tarkoituksenmukaisesti, niin, että se pystyy toimimaan.

Haluaisin kuulla sellaiselta ADHD:sta kärsivältä ihmiseltä, joka on tuskastunut neurotyypillisten käytökseen ja "vaatimuksiin", mitä nuo vaatimukset konkreettisesti ovat. Miten neurotyypilliset tekevät nepsyjen elämän vaikeaksi?

Ja millä tavoin neurotyypillisten ihmisten - yksilöiden, viranomaisten, työnantajien, oppilaitosten työntekijöiden, opettajien, lastenhoitajien, kaikkien - pitäisi toimia, jotta nepsyllä olisi helpompaa?

Ei pidä valittaa, jos ei pysty sanomaan, miten asiat pitäisi tehdä toisin ja paremmin. Uskon, että hyvin moni - itseni mukaan lukien - käyttäytyisin ja toimisin paremmin, jos vain tietäisin miten. Se, että syytellään muita ja kuvitellaan, että kaikilla muilla on helpompaa kuin itsellä, saa ainakin minulla vain niskakarvat pystyyn ja puolustusasenteen heräämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa artikkelin tapauksessa pitäisi ensisijaisesti tutkia se äidin pää.

Ei ole normaalia ADHD eikä autistisen lapsen käyttäytymistä se, että se oireilu ilmenee vain yhden ihmisen seurassa, ja kun toinen aikuinen tulee paikalle, oireet häviävät täysin. Ei se neurologinen poikkeavuus "pidä lomaa" tai "jää kotiin", vaan se on siellä pään sisällä ka kulkee mukana kaikkialle, mihin sen kantaja ikinä meneekin.

Kyllä moni autistinen lapsi maskaa kaikkien vieraiden ihmisten seurassa. Itse olen tehnyt niin koko ikäni. Eikä se poikkeavuus joo lomaa pidä, ikinä, mutta voin olla näyttämättä sitä. Toki sit jossain vaiheessa se käy liian raskaaksi, ja sit en oo enää mennyt sinne kouluun/opiskelupaikkaa/sosiaaliseen tilanteeseen. Eli sit oon jättäytynyt kokonaan pois, ennemmin kuin oisin antanut kenenkään nähdä oikeaa itseäni.

Lasta on kuitenkin tutkittu, eikä lääkärien mielestä mitään ongelmaa ole. Neuvolalääkäri diagnosoi lopulta kyllästyttyään äidin rutkutukseen lievän adhdn. Nyt äiti painostaa saadakseen muksulleen lääkityksen ilman mitään näyttöä siitä, että lääkityksestä olisi mitään hyötyä.

Pojille tehdyt diagnostiset kriteerit eivät täyty.

Niissä on esim. sellaista, että pitää olla kiinnostuntu junista ja niiden aikatauluista, järjestää pikkuautoja jonoon tai puhua teknisesti.

Tytöillä nämä näyttäytyvät eri tavalla ja kiinnostuksen kohteet voivat olla vaikka ponit, lemmikit, elokuvat ja sosiaalinen vuorovaikutus, jossa voivat toimia tosi hienosti näytellen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu todistaa taas aiemman havainnon todeksi: te nepsyt ja nepsyjen kannattajajoukot usein vaikutatte kylmiltä ja itsekkäiltä, jopa julmilta niitä kohtaan jotka eivät jaa näkemyksiänne. Todella ahdistavaa lukea näitä kommentteja. Tuo ainainen marina kuinka muiden elämä on mielestänne niin helppoa, että voisivat suurinpiirtein vaikka lakata hengittämästä että teillä ja huonosti käyttäytyvillä lapsillanne olisi helpompaa. Ettei teidän tarvitsisi edes yrittää.

Minusta tämä todistaa juuri toisin päin, itsekin korostat oikein tuota kahtia jakoa, ymmärtämättä ettei nepsyt olekaan haasteineen samalla viivalla normojen kanssa, ei vaikka miten vänkäisit. Asioita voisi kuitenkin tasoittaa ja helpottaa yhteiskunnan tasolla, mutta liian moni valitsee huonon asenteen ja suoranaisen rasis-min, joka taas pahentaa nepsyjen, ja samalla muidenkin olemista ja elämistä. En minä ainakaan ole keksinyt paheksua kenenkään normon aikaista ja energistä heräämistä, upeassa järjestyksessä pysyviä tavaroita, hyviä todistuksia, täsmällisyyttä aikatauluissa, monipuolista ruokaympyrää, laajaa sosiaalista elämää harrastus- ja työelämineen. Nämä on kaikki vain esimerkkejä asioista joista nepsyille sataa kummastelua ja negaa, joten kyllä toisilla vaan on helpompaa, vaikka omat ongelmansa on toki kaikilla, mutta tämän tyyppiset valuu kyllä nepsyjen nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa artikkelin tapauksessa pitäisi ensisijaisesti tutkia se äidin pää.

Ei ole normaalia ADHD eikä autistisen lapsen käyttäytymistä se, että se oireilu ilmenee vain yhden ihmisen seurassa, ja kun toinen aikuinen tulee paikalle, oireet häviävät täysin. Ei se neurologinen poikkeavuus "pidä lomaa" tai "jää kotiin", vaan se on siellä pään sisällä ka kulkee mukana kaikkialle, mihin sen kantaja ikinä meneekin.

Kyllä moni autistinen lapsi maskaa kaikkien vieraiden ihmisten seurassa. Itse olen tehnyt niin koko ikäni. Eikä se poikkeavuus joo lomaa pidä, ikinä, mutta voin olla näyttämättä sitä. Toki sit jossain vaiheessa se käy liian raskaaksi, ja sit en oo enää mennyt sinne kouluun/opiskelupaikkaa/sosiaaliseen tilanteeseen. Eli sit oon jättäytynyt kokonaan pois, ennemmin kuin oisin antanut kenenkään nähdä oikeaa itseäni.

Lasta on kuitenkin tutkittu, eikä lääkärien mielestä mitään ongelmaa ole. Neuvolalääkäri diagnosoi lopulta kyllästyttyään äidin rutkutukseen lievän adhdn. Nyt äiti painostaa saadakseen muksulleen lääkityksen ilman mitään näyttöä siitä, että lääkityksestä olisi mitään hyötyä.

Mitä hyötyä se äiti meinaa lääkityksestä muutenkaan olevan? Adhd:ta lääkitään yleensä ns. Koululääkkeillä, eli lääke otetaan aamusta ja se vaikuttaa koulupäivän ajan ja loppuu illaksi. Viikonloppuna siitä pidetään taukoa. Ajatteliko äiti lääkitä lapsen illaksi vai mitä ihmettä? Eikö pitäisi olla onnellinen siitä, että lapsi näyttää piirteet vain kotona? Monet tekevät vuosia töitä sen eteen, että lapsella sujuisi koulu ja kotona saa olla normaalisti. Toki on kotona raskasta, mutta se täytyisi vain kestää lapsen takia.

Nyt kun täällä on sitä PDA:ta vedetty paljonkin keskusteluun mukaan, niin mitenpä ajattelette, että sen saisi maskattua pois päältä? PDA:sta kärsivät eivät välttämättä pysty edes syömään, koska vastustavat omaa nälän tunnettaan. Kertoisiko joku miten ihmeessä siis PDA:sta kärsivä on syömättä lempiruokaansa, vaikka on nälkä ja sitten muka maskaa sen piiloon kun joku muu käskee syödä? Ei se ihan niin mene.

Maskaaminen johtaa patoutumiseen, yleensä yläasteella se johtaa välttelyyn, kun lapsella on enemmän vapautta. Se johtaa koulua käymättömyyteen, kotiin eristäytymiseen jne. Eli se hankaluus siinä maskaamisesssa on.

Lisäksi se johtaa just em. tyhmiin kommentteihin, jossa maskausta pidetään hyvänä, koska se on neurotyyppillisistä näyttäytyvä, kuten ongelmaa ei olisikaan.

PDA:ssa on myös maskausta ja purkautuu ahdistuksena, aggressiona, väsymyksenä ja eristäytymisen sitten kotona tai muualla turvallisessa ympäristössä.