Äiti ei pistä tytärtään kuriin joten haluaa adhd diagnoosin hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on epäilty adhd tms. Tai diagnosoitu.

Kokeilkaapa käydä lapsen kanssa hermostotestauksessa. Monet primitiivirefleksit jää päälle, mitkä pitäisi iän myötä sammua. Neuvolassa testataan että ne tulevat päälle, mutta ei sitä että ne sammuvat. Niitä voidaan sitten sammuttaa, koska vaikuttavat suoraan lapsen käyttäytymiseen, keskittymiseen, lukemisen ymmärtämiseen tai sen oppimiseen ja niin moneen asiaan.

Googlatkaa primitiivirefleksit. Auttaa monelle eikä mitään adhd lääkkeitä tarvita.

Mitä ihmettä? Kyllä ainakin meidän kolmelta muksulta on tutkittu neuvolassa, sammuvatko varhaisheijasteet, ja kirjattu asia neuvolakorttiinkin. Jos ne eivät sammu normaalissa ajassa, voi olla syytä epäillä kehitysvammaisuutta.

Hieman kuulostaa vuorikristallihoidolta tämä touhu.

Mun lapsella ei sammunut edes moro-heijaste, mutta ei sille mitään tehty.

Lapsella on hankalat aistisäätelyongelmat, mutta niistä todettiin, että päiväkoti kuntouttaa. No ei kuntouttanut. Nyt koulu sitten kuntouttaa. Hyvä, että ovat monitaitajia nämä opet ja reksit.

[Tämä kommentti on täysin sarkastinen uupuneen äidin kommentti; apua ei siis saa.]

Suomen koululääketiede ei tunne heijasteiden sammumattomuutta. Minulle ei ole osattu selittää, misksi niitä neuvolassa sitten tutkittiin.

Toimintaterapeutit näitä sammuttelevat erilaisilla liikesarjoilla. Tosin meidän teiniin ei enää tepsinyt. No, hermoverkon erilaisuudesta johtuen autistien kyky elinikäiseen oppimiseen on parempi kuin neurotyypillisillä, joten jotain hyötyäkin siitä saattaa olla, ellei aistiyliherkkyydet kuormita liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa rauhoittaa lapsensa amfetamiinijohdannaisella pillerillä? Luonnehäiriöinen! Lasu ilmoitus äidistä ja lääkäriltä luvat pois!

Ihan väärin, sairasta ja vaarallista että pikkulapsille aletaan jo syöttämään kalliita kemikaaleja. Lapsille pitää näyttää kaapinpaikka.

Kaapinpaikkako se auttaa mm. oppimisvaikeuksiin? Pitäsköhän pysyä ketjusta pois jos ei tiedä edes miten laaja-alaisesta aiheesta ja haasteista keskustellaan.

Oppimisvaikeuksiin? Jos lapsi tai ihminen ei halua oppia mitään niin ei sitä pidä ruveta mitenkään manipuloimaan tai syöttämään lääkkeitä. Ei erikoistapauksien takia pidä tuhota toimivaa yhteiskuntaa. Siitä tulee ihan hyvä siivooja 15 vuoden päästä.

Pitääkö nykyään 5-vuotiaan jo tajuta samat asiat mitä 10-vuotiaat 30 vuotta sitten? Ihminen on aikuinen fyysisesti ja henkisesti 25-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa rauhoittaa lapsensa amfetamiinijohdannaisella pillerillä? Luonnehäiriöinen! Lasu ilmoitus äidistä ja lääkäriltä luvat pois!

Ihan väärin, sairasta ja vaarallista että pikkulapsille aletaan jo syöttämään kalliita kemikaaleja. Lapsille pitää näyttää kaapinpaikka.

Kaapinpaikkako se auttaa mm. oppimisvaikeuksiin? Pitäsköhän pysyä ketjusta pois jos ei tiedä edes miten laaja-alaisesta aiheesta ja haasteista keskustellaan.

Oppimisvaikeuksiin? Jos lapsi tai ihminen ei halua oppia mitään niin ei sitä pidä ruveta mitenkään manipuloimaan tai syöttämään lääkkeitä. Ei erikoistapauksien takia pidä tuhota toimivaa yhteiskuntaa. Siitä tulee ihan hyvä siivooja 15 vuoden päästä.

Ei ole kyse haluttomuudesta vaan kyvyttömyydestä, vai haluatko sinä juosta ilman jalkoja? Voi tulla siivooja jos hyvin käy, tai sitten päihdeongelmainen, joka ei saa sitten ainakaan mitään apua mihinkään koska on päihdeongelmainen, sekö ei tuhoa sitten yhteiskuntaa?

äippä saa kelalta adddddhhhddd tukea  saa enemmän olutta.

keksitty rahastus keino kirjoitti:

äippä saa kelalta adddddhhhddd tukea  saa enemmän olutta.

En tiedä yhtään perhettä, jossa saataisiin jotain tukirahaa lapsen ADHD:n takia.

Ei mulle ainakaan ole ikinä mainittukaan, että mitään sellaista olisi mahdollista saada

keksitty rahastus keino kirjoitti:

äippä saa kelalta adddddhhhddd tukea  saa enemmän olutta.

Ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu todistaa taas aiemman havainnon todeksi: te nepsyt ja nepsyjen kannattajajoukot usein vaikutatte kylmiltä ja itsekkäiltä, jopa julmilta niitä kohtaan jotka eivät jaa näkemyksiänne. Todella ahdistavaa lukea näitä kommentteja. Tuo ainainen marina kuinka muiden elämä on mielestänne niin helppoa, että voisivat suurinpiirtein vaikka lakata hengittämästä että teillä ja huonosti käyttäytyvillä lapsillanne olisi helpompaa. Ettei teidän tarvitsisi edes yrittää.

En ole nepsy enkä nepsylapsen vanhempi tai muukaan sukulainen, mutta mielestäni tämä kommentti on nimenomaan kylmä, itsekäs ja julma. Ei minkäänlaista halua edes yrittää ymmärtää erilaisuutta. Kun taas tässäkin keskustelussa käy monessa kommentissa hyvin ilmi, että nepsyjen perheet ja nepsyt nimenomaan yrittää, suorastaan uupumukseen asti.

Kiitos. En minä ainakaan ole nähnyt tässä ketjussa mitään sellaista vihapuhetta neuronormaaleja kohtaan, kuin nepsyjä kohtaan. Vieläpä pieniä nepsylapsia kohtaan.

"

Ja millä tavoin neurotyypillisten ihmisten - yksilöiden, viranomaisten, työnantajien, oppilaitosten työntekijöiden, opettajien, lastenhoitajien, kaikkien - pitäisi toimia, jotta nepsyllä olisi helpompaa?

Ei pidä valittaa, jos ei pysty sanomaan, miten asiat pitäisi tehdä toisin ja paremmin. Uskon, että hyvin moni - itseni mukaan lukien - käyttäytyisin ja toimisin paremmin, jos vain tietäisin miten. Se, että syytellään muita ja kuvitellaan, että kaikilla muilla on helpompaa kuin itsellä, saa ainakin minulla vain niskakarvat pystyyn ja puolustusasenteen heräämään."

Hah! Ehkä nämä aheet eivät olekpskettanet sinua, jos et tiedä yhtään miten tuettaisiin nepsyja.

Ensinnäkin tuentarpeet ovat yksilölliset, mutta todennäköisesti joitakin näistä:

Koulu/päiväkoti:

Ennakointi, päivän stukturointi

Mahdollisesti kuvakortit

Aistiystävälliset tilat

Omat rauhoittumishetket

Tarvittavat apuvälineet käyttöön kuten aistilelut, purukotut

Kuulosuoksimet

Pienkuokka/pienryhmä

Erityisopettaja

Avusta

Omassa rauhassa syöminen /omat ruuat jne

Miten nykyään pärjää ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu todistaa taas aiemman havainnon todeksi: te nepsyt ja nepsyjen kannattajajoukot usein vaikutatte kylmiltä ja itsekkäiltä, jopa julmilta niitä kohtaan jotka eivät jaa näkemyksiänne. Todella ahdistavaa lukea näitä kommentteja. Tuo ainainen marina kuinka muiden elämä on mielestänne niin helppoa, että voisivat suurinpiirtein vaikka lakata hengittämästä että teillä ja huonosti käyttäytyvillä lapsillanne olisi helpompaa. Ettei teidän tarvitsisi edes yrittää.

Minusta tämä todistaa juuri toisin päin, itsekin korostat oikein tuota kahtia jakoa, ymmärtämättä ettei nepsyt olekaan haasteineen samalla viivalla normojen kanssa, ei vaikka miten vänkäisit. Asioita voisi kuitenkin tasoittaa ja helpottaa yhteiskunnan tasolla, mutta liian moni valitsee huonon asenteen ja suoranaisen rasis-min, joka taas pahentaa nepsyjen, ja samalla muidenkin olemista ja elämistä. En minä ainakaan ole keksinyt paheksua kenenkään normon aikaista ja energistä heräämistä, upeassa järjestyksessä pysyviä tavaroita, hyviä todistuksia, täsmällisyyttä aikatauluissa, monipuolista ruokaympyrää, laajaa sosiaalista elämää harrastus- ja työelämineen. Nämä on kaikki vain esimerkkejä asioista joista nepsyille sataa kummastelua ja negaa, joten kyllä toisilla vaan on helpompaa, vaikka omat ongelmansa on toki kaikilla, mutta tämän tyyppiset valuu kyllä nepsyjen nurkkaan.

Mä olen normo, olen tuhottoman aamu-uninen, aina myöhässä, tavarat hukassa ja sosiaalinen roolikin vähän kömpelö. Arjessa selviytyminen näin ruuhkavuosina on usein tiukoilla.

Haluaisin tietää, kuinka moni ihminen vastaa tuota sinun kuvaustasi normoista. Ehkä pari prosenttia, tai ehkä hekin maskaavat.

Voidaan tietty sopia, että ollaan kaikki tasapuolisen nepsyjä. Tai sitten voidaan miettiä, onko nyky-yhteiskunta ehkä jotenkin huonosti ihmisaivoille sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla on epäilty adhd tms. Tai diagnosoitu.

Kokeilkaapa käydä lapsen kanssa hermostotestauksessa. Monet primitiivirefleksit jää päälle, mitkä pitäisi iän myötä sammua. Neuvolassa testataan että ne tulevat päälle, mutta ei sitä että ne sammuvat. Niitä voidaan sitten sammuttaa, koska vaikuttavat suoraan lapsen käyttäytymiseen, keskittymiseen, lukemisen ymmärtämiseen tai sen oppimiseen ja niin moneen asiaan.

Googlatkaa primitiivirefleksit. Auttaa monelle eikä mitään adhd lääkkeitä tarvita.

Mitä ihmettä? Kyllä ainakin meidän kolmelta muksulta on tutkittu neuvolassa, sammuvatko varhaisheijasteet, ja kirjattu asia neuvolakorttiinkin. Jos ne eivät sammu normaalissa ajassa, voi olla syytä epäillä kehitysvammaisuutta.

Hieman kuulostaa vuorikristallihoidolta tämä touhu.

Mun lapsella ei sammunut edes moro-heijaste, mutta ei sille mitään tehty.

Lapsella on hankalat aistisäätelyongelmat, mutta niistä todettiin, että päiväkoti kuntouttaa. No ei kuntouttanut. Nyt koulu sitten kuntouttaa. Hyvä, että ovat monitaitajia nämä opet ja reksit.

[Tämä kommentti on täysin sarkastinen uupuneen äidin kommentti; apua ei siis saa.]

Suomen koululääketiede ei tunne heijasteiden sammumattomuutta. Minulle ei ole osattu selittää, misksi niitä neuvolassa sitten tutkittiin.

Toimintaterapeutit näitä sammuttelevat erilaisilla liikesarjoilla. Tosin meidän teiniin ei enää tepsinyt. No, hermoverkon erilaisuudesta johtuen autistien kyky elinikäiseen oppimiseen on parempi kuin neurotyypillisillä, joten jotain hyötyäkin siitä saattaa olla, ellei aistiyliherkkyydet kuormita liikaa.

Morottaako teini siis edelleen?

Vierailija kirjoitti:

keksitty rahastus keino kirjoitti:

äippä saa kelalta adddddhhhddd tukea  saa enemmän olutta.

En tiedä yhtään perhettä, jossa saataisiin jotain tukirahaa lapsen ADHD:n takia.

Ei mulle ainakaan ole ikinä mainittukaan, että mitään sellaista olisi mahdollista saada

Kelan vammaistuki. Sitä saa. Käy hakemassa.

Se on normaalia. Lapset skrppaa, mutta kuormitus on kova. Ihan peruselämässä. Siksi se stressi purkautuu äitiin. Tai kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu todistaa taas aiemman havainnon todeksi: te nepsyt ja nepsyjen kannattajajoukot usein vaikutatte kylmiltä ja itsekkäiltä, jopa julmilta niitä kohtaan jotka eivät jaa näkemyksiänne. Todella ahdistavaa lukea näitä kommentteja. Tuo ainainen marina kuinka muiden elämä on mielestänne niin helppoa, että voisivat suurinpiirtein vaikka lakata hengittämästä että teillä ja huonosti käyttäytyvillä lapsillanne olisi helpompaa. Ettei teidän tarvitsisi edes yrittää.

Ikävä kyllä joudun olemaan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Joka ikisellä ihmisellä on elämänsä aikana vaikeuksia, ja joka ikisen ihmisen pitää viime kädessä hoitaa itse omat asiansa. Se, että syyttelee muita - vaikka sitten ymmärtämättömyydestä - ei auta pätkääkään itse asiassa.

Yksilöitä tulee kunnioittaa ja apua tarjota vaikeuksiin, mutta fakta on se, että yhteiskuntaa - jossa meillä asuu n. 5,5 miljoonaa ihmistä - ei voida järjestää kokonaisuudessaan minkään vähemmistön tarpeiden mukaiseksi. Se on ikävää, mutta niin se on. On pieniä saarekkeita, siellä täällä - pienimpänä yksikkönä perhe - joissa olosuhteet voidaan muokata niin, että erilaiset ihmiset pärjäävät. Mutta koko yhteiskunta pitää järjestää tarkoituksenmukaisesti, niin, että se pystyy toimimaan.

Haluaisin kuulla sellaiselta ADHD:sta kärsivältä ihmiseltä, joka on tuskastunut neurotyypillisten käytökseen ja "vaatimuksiin", mitä nuo vaatimukset konkreettisesti ovat. Miten neurotyypilliset tekevät nepsyjen elämän vaikeaksi?

Ja millä tavoin neurotyypillisten ihmisten - yksilöiden, viranomaisten, työnantajien, oppilaitosten työntekijöiden, opettajien, lastenhoitajien, kaikkien - pitäisi toimia, jotta nepsyllä olisi helpompaa?

Ei pidä valittaa, jos ei pysty sanomaan, miten asiat pitäisi tehdä toisin ja paremmin. Uskon, että hyvin moni - itseni mukaan lukien - käyttäytyisin ja toimisin paremmin, jos vain tietäisin miten. Se, että syytellään muita ja kuvitellaan, että kaikilla muilla on helpompaa kuin itsellä, saa ainakin minulla vain niskakarvat pystyyn ja puolustusasenteen heräämään.

Minun lastani auttaisi, jos läksyt olisi vilmassa, josta hän voisi ne katsoa. Tarkkaavuushäiriönsä vuoksi ei kykene muistamaan, merkitsemään niitä kaikkia. Ei käy koululle. Valitusta sitten saa, kun kaikki läksyt ei ole aina tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PDA on näköjään tulossa muotiin. Onhan tässä jo käyty läpi kaikki mahdollinen kristallilapsista adhd:en ja autismin kirjoon.

Miksi kommentoit ja huutelet, jos et edes ymmärrä, mitä kommentoit tai mistä on kyse?

PDA:n katsotaan kuuluvan osaksi autismia autismin alatyyppi.

Monesti ADHD voi olla myös rinakkaisdiagnoosi esim. epilepsian tai autisminkirjon kanssa. Esim. Käypähoito suosittelee, että herkästi kaikki epilepsiaa sairastavat lapset seulotaan ADHD:n osalta. Olisiko sinusta OK jättää nämä lapset ongelmien kanssa yksin ilman tukea, hoitoa ja diagnoosia. Sillä olisi suuret vaikutukset niin lapsen hyvinvointiiin kuin koulunkäyntiin?

ADHD ja autismi kuuluvat neuurokirjon/neurokehityksen häiriöihin. Niihin kuuluvat myös Tourette, kehitykselliset kielihäiriöt, oppimishäiriöt, OCD jne.

Mitä sairauksia, kehityksellisiä häiiöitä jne saa sinun mielestäsi sitten diagnosoida tai mistä saa puhua, jotta ne eivät ole halventavasti "muodissa". On vain hyvä asia, että näistä puhutaan julkisuudessa ja täälläkin...auttaa lisäämään ymmärtystä. Näinhän on toimittu pitkään myös vaikka Ms-taudinkin kohdalla, mutta ei siitä huudella, että se on muodissa.

Miten kuvittelet, että ymmärrystä lisää tuollaiset artikkelin kaltaiset jutut, joissa syyllinen on lähinnä äiti ja hänen asenteensa?

Jos lapsella ei ole missään muualla mitään ongelmia kuin äitinsä kanssa, niin kyseessä ei luultavasti ole muu kuin ongelmia äidin kanssa.

Yleensä nuo lapset käyttävät poikkeavasti muuallakin, eivät vain yhden ihmisen kanssa. Mutta kun itse ollaan kädettömiä, niin diagnoosi on saatava.

Silloin se vika on sun ymmärryksessä, jos lähdet syyllistämään äitiä ja hänen asennettaan.

Artikkelin lapsi on tyttö. Sinun mielikuvasi siitä, että tuo poikkeava käytös näkyisi muidenkin kuin läheisten seurassa perustuu poikien oirekuvaan. Tytöt maskaavat huomattavasti enemmän, mikä on yksi niistä syistä, miksi nää jutut on tytöillä alidiagnosoituja. Toki se, että diagnostiikka muutenkin perustuu vain poikien oirekuvaan.

Jätin mukaan tytöllä on todettu lievä adhd, ei tarvitse lääkitystä. Jutussa myös käy ilmi, että äidin pitää palkata lapsenvahti kun puolisolla on omia menoja. Tämä jo kertoo siitä, ettei äiti osaa olla lapsensa kanssa. Jos puolison poissaollessa tarvitaan apua, jonka kanssa lapsi on ilmeisesti kunnolla. Ja sen puolison kanssa.

Lapsen ylivallasta kertoo myös tämä:"Sarin mukaan Lilja syö hyvin valikoivasti ja saa siksi usein eri ruokaa kuin aikuiset". Lapsi tietää, että aikuiset antavat periksi.

Nyt ovat kuntoutuksessa, jonka ansiosta raivarit ovat vähentyneet. Kyseessä on luultavasti kuntoutus myös vanhemmille ja vanhemmuudesta.

Puolisoni lapsella on diagnosoitu adhd, ja lääkityskin on. 

Tavattiin pari vuotta sitten, ja tänä aikana olen huomannut kuka määrää siinä talossa. Lapselle kelpaa ainoastaan ranskalaisia, pizzaa,pastaa. Ei ikinä vihanneksia. Colaa ja karkkia menee niin paljon kun jaksaa kantaa kotiin.

Äiti ei vaan jaksa tapella vastaan enää, isä on vielä pahempi. Jos lapsi haluaa ranskalaisia vaikka keskellä yötä, niin iskä hyppää autoon ja hakee mäkkäristä ranskalaisia sille.

Jankuttamisella tai raivareilla lapsi saa tahtonsa läpi melkein joka kerta.

Yritin asettaa vähän rajoja, tein normiruokaa kaikille ja en suostunut laittaa erikseen ranskalaisia ym paskaa kersalle. Totesin sille että muuta et saa, syö tai ole syömättä. Hirveätä huutoa ja raivoamista koko illan. 

Soitti isälleen että oon ihan kauhea, ja agressiivinen, uhkailen väkivallalla, en anna ruokaa ym. Iskä tuli käymään, mäkkärin kautta tietty ja rupesi huutaa minulle.

Sanomattakin selvää että kiinnostus perhe-elämää kohtaan katosi, tästä on nyt pari kuukautta aikaa ja olen lähtökuopissa. 

Lapsi on 10v, ja en halua olla samassa taloudessa kun teini-ikä lähestyy.

Karmivaa, johan tuon nuoren aivot ovat muusina tuollaisesta ravinnosta. Olet mitä syöt - pitää paikkansa, enkä tarkoita nyt vain ulkonäköä ja aivot tarvitsevat oikeanlaista ravintorikasta ruokaa. Terveelliset elintavat omaavissa perheissä on ylipäätään vähemmän ongelmia - laidasta laitaan. Suolisto on toiset aivot, tämähän jo tiedetään.

Jos lapsen kasvu häiriintyy, niin letkuruokinta on vaihtoehto. Ainakin sairaanhoidon puolelta (ravitsemusterapeutista lähtien) kannustaa siihen, että lapsi syö (oli se sitten vaikka sipsejä tai suklaata). Ravintoarvoja voidaan seurata labrassa. Ymmärrätkö, että kehityksen häiriöstä johtuen lapsi kuihtuu pois ellei syö sitä, mitä pystyy. Kyse ei ole vallankäytöstä. Usein nämä jatkuu aikuisuudessa ja on osa aikuisistakin julkisuuden henkilöistä avsutunut näistä syömisen valikoivuudesta. Kyse ei ole vallankäytöstä.

Ei voi olla totta. Puolustaako tässä joku perheen käytöstä (vässkkä isää), joka lähtee vaikka yöllä hakemaan lapselle roskaruokaa, kun tämä raivoaa. 

Olen jo pitkään seurannut tilannetta läheltä työni puolesta ja taitaa olla totta, että ravintoköyhä, roska- ja einesruoka tyhmentää ihmisiä. 

Meillä ADHD-lääkitys vei lapsen ruokahalun kokonaan pois. Ei käytännössä pystynyt syömään kananugetteja ja Mama-kananuudelia. Koska vaihtoehdot olivat syömättömyys, siitä tulleet huonot olo ja oksentaminen, lapsi sai aika pitkälle mennä sen mukaan, mitä pystyi syömään. Joskus (lähinnä päivällä) haettiin sitä, mitä pystyi syömään. Ravintoköyhä ruoka on parempaa kuin ei ruokaa ollenkaan.

Kyseinen lapsi on huippuälykäs, joten ei ainakaan häntä ole tyhmentänyt merkittävästi.

Niin, lääkkeillä on AINA haittavaikutuksia. Meillä on aina panostettu terveellisiin elintapoihin ja raskautta suunniteltaessa vielä tarkemmin. Lapset ovat vilkkaita, usein tottelemattomia, temperamenttisia eikä raivokohtauksiltakaan vältytä. Olen varma, että ravintoköyhä ruoka lisäisi ongelmia. Helpommalla pääsisi jos antaisi periksi, mutta uskon jämäkän kasvatuksen, rakkauden ja hyvän ravinnon voimaan. Diagnooseja ja lääkkeitä emme lähde hakemaan, vaikka välillä väsyneenä tuntuu, että voisi vaikka myydä lapset pois.

Kyllähän se hurjalta tuntuu että lapsille annetaan amfetamiinin johdannaista.

Jossain se näkyy ja pitkän lääkkeen käytön seurauksia ei vielä tiedetä kun kokemusta ei ole parin vuosikymmenen ajalta.

keksitty rahastus keino kirjoitti:

äippä saa kelalta adddddhhhddd tukea  saa enemmän olutta.

Olet halveksittava ihminen, mutta vastaan silti. Minulla on adhd- lapsi, mutta mitään rahallista tukea ei hänestä ole koskaan tullut. Enkä juo olutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PDA on näköjään tulossa muotiin. Onhan tässä jo käyty läpi kaikki mahdollinen kristallilapsista adhd:en ja autismin kirjoon.

Miksi kommentoit ja huutelet, jos et edes ymmärrä, mitä kommentoit tai mistä on kyse?

PDA:n katsotaan kuuluvan osaksi autismia autismin alatyyppi.

Monesti ADHD voi olla myös rinakkaisdiagnoosi esim. epilepsian tai autisminkirjon kanssa. Esim. Käypähoito suosittelee, että herkästi kaikki epilepsiaa sairastavat lapset seulotaan ADHD:n osalta. Olisiko sinusta OK jättää nämä lapset ongelmien kanssa yksin ilman tukea, hoitoa ja diagnoosia. Sillä olisi suuret vaikutukset niin lapsen hyvinvointiiin kuin koulunkäyntiin?

ADHD ja autismi kuuluvat neuurokirjon/neurokehityksen häiriöihin. Niihin kuuluvat myös Tourette, kehitykselliset kielihäiriöt, oppimishäiriöt, OCD jne.

Mitä sairauksia, kehityksellisiä häiiöitä jne saa sinun mielestäsi sitten diagnosoida tai mistä saa puhua, jotta ne eivät ole halventavasti "muodissa". On vain hyvä asia, että näistä puhutaan julkisuudessa ja täälläkin...auttaa lisäämään ymmärtystä. Näinhän on toimittu pitkään myös vaikka Ms-taudinkin kohdalla, mutta ei siitä huudella, että se on muodissa.

Miten kuvittelet, että ymmärrystä lisää tuollaiset artikkelin kaltaiset jutut, joissa syyllinen on lähinnä äiti ja hänen asenteensa?

Jos lapsella ei ole missään muualla mitään ongelmia kuin äitinsä kanssa, niin kyseessä ei luultavasti ole muu kuin ongelmia äidin kanssa.

Yleensä nuo lapset käyttävät poikkeavasti muuallakin, eivät vain yhden ihmisen kanssa. Mutta kun itse ollaan kädettömiä, niin diagnoosi on saatava.

Silloin se vika on sun ymmärryksessä, jos lähdet syyllistämään äitiä ja hänen asennettaan.

Artikkelin lapsi on tyttö. Sinun mielikuvasi siitä, että tuo poikkeava käytös näkyisi muidenkin kuin läheisten seurassa perustuu poikien oirekuvaan. Tytöt maskaavat huomattavasti enemmän, mikä on yksi niistä syistä, miksi nää jutut on tytöillä alidiagnosoituja. Toki se, että diagnostiikka muutenkin perustuu vain poikien oirekuvaan.

Jätin mukaan tytöllä on todettu lievä adhd, ei tarvitse lääkitystä. Jutussa myös käy ilmi, että äidin pitää palkata lapsenvahti kun puolisolla on omia menoja. Tämä jo kertoo siitä, ettei äiti osaa olla lapsensa kanssa. Jos puolison poissaollessa tarvitaan apua, jonka kanssa lapsi on ilmeisesti kunnolla. Ja sen puolison kanssa.

Lapsen ylivallasta kertoo myös tämä:"Sarin mukaan Lilja syö hyvin valikoivasti ja saa siksi usein eri ruokaa kuin aikuiset". Lapsi tietää, että aikuiset antavat periksi.

Nyt ovat kuntoutuksessa, jonka ansiosta raivarit ovat vähentyneet. Kyseessä on luultavasti kuntoutus myös vanhemmille ja vanhemmuudesta.

Puolisoni lapsella on diagnosoitu adhd, ja lääkityskin on. 

Tavattiin pari vuotta sitten, ja tänä aikana olen huomannut kuka määrää siinä talossa. Lapselle kelpaa ainoastaan ranskalaisia, pizzaa,pastaa. Ei ikinä vihanneksia. Colaa ja karkkia menee niin paljon kun jaksaa kantaa kotiin.

Äiti ei vaan jaksa tapella vastaan enää, isä on vielä pahempi. Jos lapsi haluaa ranskalaisia vaikka keskellä yötä, niin iskä hyppää autoon ja hakee mäkkäristä ranskalaisia sille.

Jankuttamisella tai raivareilla lapsi saa tahtonsa läpi melkein joka kerta.

Yritin asettaa vähän rajoja, tein normiruokaa kaikille ja en suostunut laittaa erikseen ranskalaisia ym paskaa kersalle. Totesin sille että muuta et saa, syö tai ole syömättä. Hirveätä huutoa ja raivoamista koko illan. 

Soitti isälleen että oon ihan kauhea, ja agressiivinen, uhkailen väkivallalla, en anna ruokaa ym. Iskä tuli käymään, mäkkärin kautta tietty ja rupesi huutaa minulle.

Sanomattakin selvää että kiinnostus perhe-elämää kohtaan katosi, tästä on nyt pari kuukautta aikaa ja olen lähtökuopissa. 

Lapsi on 10v, ja en halua olla samassa taloudessa kun teini-ikä lähestyy.

Karmivaa, johan tuon nuoren aivot ovat muusina tuollaisesta ravinnosta. Olet mitä syöt - pitää paikkansa, enkä tarkoita nyt vain ulkonäköä ja aivot tarvitsevat oikeanlaista ravintorikasta ruokaa. Terveelliset elintavat omaavissa perheissä on ylipäätään vähemmän ongelmia - laidasta laitaan. Suolisto on toiset aivot, tämähän jo tiedetään.

Jos lapsen kasvu häiriintyy, niin letkuruokinta on vaihtoehto. Ainakin sairaanhoidon puolelta (ravitsemusterapeutista lähtien) kannustaa siihen, että lapsi syö (oli se sitten vaikka sipsejä tai suklaata). Ravintoarvoja voidaan seurata labrassa. Ymmärrätkö, että kehityksen häiriöstä johtuen lapsi kuihtuu pois ellei syö sitä, mitä pystyy. Kyse ei ole vallankäytöstä. Usein nämä jatkuu aikuisuudessa ja on osa aikuisistakin julkisuuden henkilöistä avsutunut näistä syömisen valikoivuudesta. Kyse ei ole vallankäytöstä.

Ei voi olla totta. Puolustaako tässä joku perheen käytöstä (vässkkä isää), joka lähtee vaikka yöllä hakemaan lapselle roskaruokaa, kun tämä raivoaa. 

Olen jo pitkään seurannut tilannetta läheltä työni puolesta ja taitaa olla totta, että ravintoköyhä, roska- ja einesruoka tyhmentää ihmisiä. 

Meillä ADHD-lääkitys vei lapsen ruokahalun kokonaan pois. Ei käytännössä pystynyt syömään kananugetteja ja Mama-kananuudelia. Koska vaihtoehdot olivat syömättömyys, siitä tulleet huonot olo ja oksentaminen, lapsi sai aika pitkälle mennä sen mukaan, mitä pystyi syömään. Joskus (lähinnä päivällä) haettiin sitä, mitä pystyi syömään. Ravintoköyhä ruoka on parempaa kuin ei ruokaa ollenkaan.

Kyseinen lapsi on huippuälykäs, joten ei ainakaan häntä ole tyhmentänyt merkittävästi.

Amfetamiinia käytettiin 60-luvulla laihdutuslääkkenä. Vie ruokahalut.

Naulan kantaan! Tyttö on ilmeisesti saanut pompottaa äitiään hyvin pienestä asti ihan miten tahtoo. Äiti ei halua, osaa, viitsi tai uskalla kieltää lasta. Vaikuttaa tyypilliseltä uusavuttomalta ja uushaluttomalta nykyäidiltä. Se ihmistyyppi haluaa laistaa vanhemmuuden vastuut ja ulkoistaa lastenhoidon ja kasvatuksen yhteiskunnalle ja sukulaisille.

Ja se valta pitää ottaa pois tytöltä nyt! Kun tyttö on 12-vuotias, niin sitten alkaa pauke ja rätinä! Kiinnostaa myös, missä on lapsen isä? Ja miten isä osallistuu lapsensa hoitoon ja kasvatukseen?

On vaikea kuvitella, että jos äiti ei pärjää nyt alle kouluikäisen lapsensa kanssa, niin miten hän tulee pärjäämään kouluikäisen ja murrosikäisen lapsen kanssa???

Vierailija kirjoitti:

Äidin pitää ottaa valta pois työltä kokonaan itselleen.