Miksi mennä naimisiin?

Meidän lapset oli jo teinejä, kun me vihdoin mentiin naimisiin. Periaatteessa mikään ei muuttunut, mutta kyllä siitä tuli itselle turvallisempi olo. Mitä enemmän itselle tulee ikää, sen paremmalta avioliitto tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin naimisiin ihan rakkaudesta.

Tämä on tavallinen selitys, mutta mitä tämä tarkemmin ajateltuna oikein tarkoittaa? Miten avioliitto ja rakkaus liittyy toisiinsa? Onko rakkautta enemmän vai vähemmän vai saman verran, jos menee naimisiin? Vai mikä seuraus rakkaudelle tulee siitä naimisiinmenosta?

Ap

Olen eri mutta vastaan.

Me oltiin kymmenen vuotta yhdessä ennen naimisiin menoa. Tehtiin lapsetkin ennen häitä. Naimisissa on oltu nyt 6 vuotta. Rakkautta on saman verran. Tai ehkä enemmän mutta niin olisi ilman häitäkin.

Me mentiin naimisiin ihan muuten vaan kaikessa hiljaisuudessa eli ei ollut bileitä eikä lahjoja.

Kiva kun kaikilla on nyt sama sukunimi vaikka alkuun mietinkin että vaihdanko.

Naimisiin meno oli sellainen hetken päähänpisto ja ehkä sitten tietynlainen etappikin elämässä että sekin on nyt sitten saavutettu.

Mutta mieluummin naimisissa kuin ei jos nyt saisi valita vaikkei sillä olekaan mitään sen syvällisempää merkitystä meidän suhteelle. Onnellisia oltaisiin joka tapauksessa.

Vähän sama juttu monella on se kihlasormus. Ei se nykypäivänä ole mikään lupaus avioliitosta. Sekin on sellainen suhteen syventymiseen liittyvä riitti ennemminkin samoin kuin toisille avioliitto.

Oletteko te ap kihloissa miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me haluttiin juhlia isosti. Musta oli ihana mennä naimisiin umpirakastuneena.

Jotkut sanoo en hakua pönötyksiä ja olla huomion keskipisteenä. Ei tarvikaan. Me ihmiset ollaan erilaisia.

Mielestäni paljon kiinnostavampi kysymys on että miksi vältellä naimisiinmenoa kuin ruttoa. Jotain taikauskoa kenties? Ei uskota omaan suhteeseen vaan pelätään että naimisiin meno pilaa sen jotenkin?

Vallan erikoista ajattelua.

Näinpä. Yhdet tutut oli avoliitossa 11v ennenkuin menivät naimisiin, ihan jotta voisivat olla varmoja että tuntevat toisensa ja liitto kestäisi. No ero tuli vuoden naimisissaolon jälkeen, eli ei se pitkä avoliittokaan takaa yhtään mitään :(

Tuossa on menty selvästi naimisiin vain yrityksenä pelastaa hukkuva parisuhde. Sehän ei naimisiin menemällä korjaannu. Ero olisi tullut ilman häitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin naimisiin ihan rakkaudesta.

Tämä on tavallinen selitys, mutta mitä tämä tarkemmin ajateltuna oikein tarkoittaa? Miten avioliitto ja rakkaus liittyy toisiinsa? Onko rakkautta enemmän vai vähemmän vai saman verran, jos menee naimisiin? Vai mikä seuraus rakkaudelle tulee siitä naimisiinmenosta?

Ap

Olen eri mutta vastaan.

Me oltiin kymmenen vuotta yhdessä ennen naimisiin menoa. Tehtiin lapsetkin ennen häitä. Naimisissa on oltu nyt 6 vuotta. Rakkautta on saman verran. Tai ehkä enemmän mutta niin olisi ilman häitäkin.

Me mentiin naimisiin ihan muuten vaan kaikessa hiljaisuudessa eli ei ollut bileitä eikä lahjoja.

Kiva kun kaikilla on nyt sama sukunimi vaikka alkuun mietinkin että vaihdanko.

Naimisiin meno oli sellainen hetken päähänpisto ja ehkä sitten tietynlainen etappikin elämässä että sekin on nyt sitten saavutettu.

Mutta mieluummin naimisissa kuin ei jos nyt saisi valita vaikkei sillä olekaan mitään sen syvällisempää merkitystä meidän suhteelle. Onnellisia oltaisiin joka tapauksessa.

Vähän sama juttu monella on se kihlasormus. Ei se nykypäivänä ole mikään lupaus avioliitosta. Sekin on sellainen suhteen syventymiseen liittyvä riitti ennemminkin samoin kuin toisille avioliitto.

Oletteko te ap kihloissa miehen kanssa?

Ei olla kihloissa, koska minulle kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta ja sitä, että on sovittu menevämme pian naimisiin. Minulle kihlaus on asia, joka on seurausta kosinnasta. En siis voisi edes ajatella tilannetta, että sopisi menevänsä kihloihin. Mutta ei samalla päättäisi vähintään suunnilleen häiden ajankohtaa. Ap

Ap, jos ja kun ilmeisesti sun puolisolle naimisiin meneminen on tavallaan tärkeää (kyselee, että miksei olla naimisissa) ja sulle ei, niin miksi et mene naimisiin siksi, että se tekee puoliso onnelliseksi/hän sitä toivoo? Jos se on sinulle ihan yksi ja sama, eikä sellainen asia,että "minähän en sitten naimisiin mene", joka nyt kätkeytyy tuohon "no miksi muka pitäisi?" ajatuksen taakse.

No vaikka siksi pitäisi, että jos sinua ei kiinnosta eikä häiritse, mutta puolisoasi se kiinnostaa ja ilahduttaa, niin naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos ja kun ilmeisesti sun puolisolle naimisiin meneminen on tavallaan tärkeää (kyselee, että miksei olla naimisissa) ja sulle ei, niin miksi et mene naimisiin siksi, että se tekee puoliso onnelliseksi/hän sitä toivoo? Jos se on sinulle ihan yksi ja sama, eikä sellainen asia,että "minähän en sitten naimisiin mene", joka nyt kätkeytyy tuohon "no miksi muka pitäisi?" ajatuksen taakse.

No vaikka siksi pitäisi, että jos sinua ei kiinnosta eikä häiritse, mutta puolisoasi se kiinnostaa ja ilahduttaa, niin naimisiin.

Puolisolleni naimisiin meno on tärkeämpää kuin minulle. Hän välillä puhuu aiheesta ilman, että olisi kuitenkaan koskaan ehdottanut, että mennään naimisiin tai sanonut suoraan, että haluaisi mennä. Jos sanoisi suoraan, että haluaa mennä tai kosisi tms, niin sitten miettisin asiaa uudelleen. Ei minulla nimittäin mitään isompaa estettäkään asialle ole. Mutta siis puoliso ei kysele minulta miksi ei olla naimisissa vaan jotkut sukulaiset ja tuttavat kyselee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menimme naimisiin juridisista syistä. Avopuolisona et ole mitään viranomaisten silmissä, esim. puolison maatessa sairaalassa olet avopuolisona ventovieras viranomaisten silmissä.

Ei ole totta. Jokainen määrittää itse lähiomaiset sairaalan kirjoihin, ja tekee halutessaan hoitotahdon ja valtakirjan

Niin, avoliitossa ollessa jokainen tällainen asia (lähiomainen, omaisuuden hallinta, keskinäiset testamentit jne) pitää hoitaa yksi kerrallaan erikseen. Jos haluaisi päästä helpolla, riittäisi käynti maistraatissa / kirkkoherranvirastossa ja avioliiton solmiminen. Saisi yhdellä käynnillä samat edut.

Silti on väärin väittää mitä lainaamassani viestissä väitettiin koska se ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me haluttiin juhlia isosti. Musta oli ihana mennä naimisiin umpirakastuneena.

Jotkut sanoo en hakua pönötyksiä ja olla huomion keskipisteenä. Ei tarvikaan. Me ihmiset ollaan erilaisia.

Mielestäni paljon kiinnostavampi kysymys on että miksi vältellä naimisiinmenoa kuin ruttoa. Jotain taikauskoa kenties? Ei uskota omaan suhteeseen vaan pelätään että naimisiin meno pilaa sen jotenkin?

Vallan erikoista ajattelua.

Tähän voisi ap vastata.

Meillä suurin syy oli varautuminen tulevaisuuteen, esim sairastumiseen. Jos toinen ei syystä tai toisesta pysty asioitaan hoitamaan,, on aviopuolison helpompi niitä hoitaa sairastuneen puolesta kuin avopuolison.

Myös yhteinen tili helpottaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee ulkomaille muutto ja varsinkin jos EU:n ulkopuolelle, niin ehdottomasti kannattaa olla naimisissa viisumien, työlupien, pankkiasioiden ja melkein kaiken vastaavan kannalta.

Tämä on kuriositeetti, todella harvalla nimittäin tulee mikään EU:n ulkopuolelle muutto perheenä eteen.

Kyllä se helpottaa, jos muuttaa Eu:n sisälläkin, jos toisella ei ole töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me haluttiin juhlia isosti. Musta oli ihana mennä naimisiin umpirakastuneena.

Jotkut sanoo en hakua pönötyksiä ja olla huomion keskipisteenä. Ei tarvikaan. Me ihmiset ollaan erilaisia.

Mielestäni paljon kiinnostavampi kysymys on että miksi vältellä naimisiinmenoa kuin ruttoa. Jotain taikauskoa kenties? Ei uskota omaan suhteeseen vaan pelätään että naimisiin meno pilaa sen jotenkin?

Vallan erikoista ajattelua.

Tähän voisi ap vastata.

En minä sitä varsinaisesti välttele. Ei ole kukaan koskaan edes kosinut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos ja kun ilmeisesti sun puolisolle naimisiin meneminen on tavallaan tärkeää (kyselee, että miksei olla naimisissa) ja sulle ei, niin miksi et mene naimisiin siksi, että se tekee puoliso onnelliseksi/hän sitä toivoo? Jos se on sinulle ihan yksi ja sama, eikä sellainen asia,että "minähän en sitten naimisiin mene", joka nyt kätkeytyy tuohon "no miksi muka pitäisi?" ajatuksen taakse.

No vaikka siksi pitäisi, että jos sinua ei kiinnosta eikä häiritse, mutta puolisoasi se kiinnostaa ja ilahduttaa, niin naimisiin.

Puolisolleni naimisiin meno on tärkeämpää kuin minulle. Hän välillä puhuu aiheesta ilman, että olisi kuitenkaan koskaan ehdottanut, että mennään naimisiin tai sanonut suoraan, että haluaisi mennä. Jos sanoisi suoraan, että haluaa mennä tai kosisi tms, niin sitten miettisin asiaa uudelleen. Ei minulla nimittäin mitään isompaa estettäkään asialle ole. Mutta siis puoliso ei kysele minulta miksi ei olla naimisissa vaan jotkut sukulaiset ja tuttavat kyselee. Ap

Mitä vastaat heille?

Vierailija kirjoitti:

Meillä suurin syy oli varautuminen tulevaisuuteen, esim sairastumiseen. Jos toinen ei syystä tai toisesta pysty asioitaan hoitamaan,, on aviopuolison helpompi niitä hoitaa sairastuneen puolesta kuin avopuolison.

Myös yhteinen tili helpottaa elämää.

Meillä on yhteinen tili, ei olla naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me haluttiin juhlia isosti. Musta oli ihana mennä naimisiin umpirakastuneena.

Jotkut sanoo en hakua pönötyksiä ja olla huomion keskipisteenä. Ei tarvikaan. Me ihmiset ollaan erilaisia.

Mielestäni paljon kiinnostavampi kysymys on että miksi vältellä naimisiinmenoa kuin ruttoa. Jotain taikauskoa kenties? Ei uskota omaan suhteeseen vaan pelätään että naimisiin meno pilaa sen jotenkin?

Vallan erikoista ajattelua.

Tähän voisi ap vastata.

En minä sitä varsinaisesti välttele. Ei ole kukaan koskaan edes kosinut. Ap

Eli kauheasti selitystä miksi ei naimisiin, mutta perimmäinen syy lopulta se ettei kukaan ole kosinut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin naimisiin ihan rakkaudesta.

Tämä on tavallinen selitys, mutta mitä tämä tarkemmin ajateltuna oikein tarkoittaa? Miten avioliitto ja rakkaus liittyy toisiinsa? Onko rakkautta enemmän vai vähemmän vai saman verran, jos menee naimisiin? Vai mikä seuraus rakkaudelle tulee siitä naimisiinmenosta?

Ap

Olen eri mutta vastaan.

Me oltiin kymmenen vuotta yhdessä ennen naimisiin menoa. Tehtiin lapsetkin ennen häitä. Naimisissa on oltu nyt 6 vuotta. Rakkautta on saman verran. Tai ehkä enemmän mutta niin olisi ilman häitäkin.

Me mentiin naimisiin ihan muuten vaan kaikessa hiljaisuudessa eli ei ollut bileitä eikä lahjoja.

Kiva kun kaikilla on nyt sama sukunimi vaikka alkuun mietinkin että vaihdanko.

Naimisiin meno oli sellainen hetken päähänpisto ja ehkä sitten tietynlainen etappikin elämässä että sekin on nyt sitten saavutettu.

Mutta mieluummin naimisissa kuin ei jos nyt saisi valita vaikkei sillä olekaan mitään sen syvällisempää merkitystä meidän suhteelle. Onnellisia oltaisiin joka tapauksessa.

Vähän sama juttu monella on se kihlasormus. Ei se nykypäivänä ole mikään lupaus avioliitosta. Sekin on sellainen suhteen syventymiseen liittyvä riitti ennemminkin samoin kuin toisille avioliitto.

Oletteko te ap kihloissa miehen kanssa?

Kiva, kun kaikilla sama sukunimi. No huh, oma nimi on niin iso osa minua, etten koskaan alistuisi käyttämään kenenkään muun nimeä, sehän olisi identiteettini hävittäminen,

Vierailija kirjoitti:

Meillä suurin syy oli varautuminen tulevaisuuteen, esim sairastumiseen. Jos toinen ei syystä tai toisesta pysty asioitaan hoitamaan,, on aviopuolison helpompi niitä hoitaa sairastuneen puolesta kuin avopuolison.

Myös yhteinen tili helpottaa elämää.

Tutut tekivät edunvalvontavaltakirjat tulevaisuutta varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me haluttiin juhlia isosti. Musta oli ihana mennä naimisiin umpirakastuneena.

Jotkut sanoo en hakua pönötyksiä ja olla huomion keskipisteenä. Ei tarvikaan. Me ihmiset ollaan erilaisia.

Mielestäni paljon kiinnostavampi kysymys on että miksi vältellä naimisiinmenoa kuin ruttoa. Jotain taikauskoa kenties? Ei uskota omaan suhteeseen vaan pelätään että naimisiin meno pilaa sen jotenkin?

Vallan erikoista ajattelua.

Tähän voisi ap vastata.

En minä sitä varsinaisesti välttele. Ei ole kukaan koskaan edes kosinut. Ap

Eli kauheasti selitystä miksi ei naimisiin, mutta perimmäinen syy lopulta se ettei kukaan ole kosinut :D

No ei. Vaan ihan oikeasti ei erityisemmin tee mieli mennä naimisiin, ei koskaan ole tehnyt. Minulle avioliitto ei koskaan ole merkinnyt oikein mitään. Mutta kun kerran kysyttiin että miksi olet vältellyt asiaa niin kerroin, ei en voi vältellä asiaa mitä ei koskaan ole edes pyydetty minulta. Jos kosittaisiin, niin en tiedä mitä vastaisin. Ap

No eiköhän se ole selvää, että enää siinä naimisiinmenossa ei ole mitään järkeä. Luultavasti tulevaisuudessa kukaan ei mene enää naimisiin ja koko naimisiinmeno-juttu jää historiaan.

Naimisiin meno on pyhä Jumalan siunaama liitto kahden ihmisen välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Ettö ollaan kumppaneita ja voidaan perustaa perhe

Siis tämän takia ollaan aikaisemmin menty naimisiin ja se on jäänne.