Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?
05.08.2023 |
Kuinka pitkään olit tällaisessa suhteessa ja miten se lopulta päättyi? Vai oletko vieläkin tällaisessa suhteessa? Mistä tajusit, että olitkin varavaihtoehto tai sellainen, jonka kanssa nyt vain ollaan, kun ei muutakaan saanut?
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Businessmiehestä kans kokemus. En tiedä kuinka monella varasijalla olin mutta meitä varalla olijoita olikin sitten monta muutakin.
Nämä ovat hyvin usein sieluttomia, narsistisia ja tyhjiä olentoja, joille ihmissuhteet ovat samaa kaupankäyntiä kuin duunikin. Opittuja ja opeteltuja rooleja, mutta ammottava musta aukko ihmisyyden kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessani olen äärimmäisen onnellinen että olen sinkku. Eipä tarvitse olla kenenkään kakkosvaihtoehto johon tyydytään kun ei ykköstä saatu.
Sinkkuhan on todella helppo olla. On vaan. Ei se ainakaan mikään saavutus ole.
Kyllä se kuule on saavutus, sillä paine pariutumiseen ja perheen perustamiseen on niin valtava. Moni perheellinen tietää varsin hyvin itsekin menneensä naimisiin ja perustaneensa perheen "koska niin kuuluu tehdä".
Paine voi olla, jos tuntee tarvitsevansa parisuhteen. Biologia meitä kuitenkin ohjaa myös, eikä vain järki.
Sinkuksi pääsee aina, parisuhteeseen ei.
Mä en halua perhettä enkä parisuhdetta. Hyvin harvasta on sitoutujaksi. Moni olisi tulossa lähinnä vaan ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Businessmiehestä kans kokemus. En tiedä kuinka monella varasijalla olin mutta meitä varalla olijoita olikin sitten monta muutakin.
Nämä ovat hyvin usein sieluttomia, narsistisia ja tyhjiä olentoja, joille ihmissuhteet ovat samaa kaupankäyntiä kuin duunikin. Opittuja ja opeteltuja rooleja, mutta ammottava musta aukko ihmisyyden kohdalla.
Tiedän tällaisen. Kasvatti pojistaan samanlaisia kokovartalokyrpiä, epäihmisiä ja hyväksikäyttäjiä. Epäilen että jotakin sairasta kasvustoa geeneissä/vaikea persoonallisuushäiriö.
Mä en voisi olla vakavassa parisuhteessa kehenkään jota kohtaan mulla ei ole kemiaa ja tunteita. En ymmärrä näitä järkiavioliittoja tai mukavuus/käytäntö syihin perustuvia suhteita esim. lasten saamiseks tai ettei muuten vaan haluata olla yksin yms...En usko noiden suhteiden kestävän. Ihmisillä on kuitenkin tapana kiinteä ajanmittaan toisiinsa ja sitten kun se ero tulee niin voi se olla ainakin sille toiselle järkytys. Sehän olis melkein sama kun menisin yhteen vaikka rakkaan ja mulle läheisen veljeni kanssa. Kyllä sitä rakkautta ja vähän intohimoa romantiikaan ohella edes vähän pitää olla. Vastavuoroisuutta sen ohella että parisuhde on terve henkisellä tasolla. Mutta kukin elää ja toimii tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Businessmiehestä kans kokemus. En tiedä kuinka monella varasijalla olin mutta meitä varalla olijoita olikin sitten monta muutakin.
Nämä ovat hyvin usein sieluttomia, narsistisia ja tyhjiä olentoja, joille ihmissuhteet ovat samaa kaupankäyntiä kuin duunikin. Opittuja ja opeteltuja rooleja, mutta ammottava musta aukko ihmisyyden kohdalla.
Hyvin sanottu! Noin se juurikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kävi minulle. Mutta ei mitään, vuosien saatossa miehen tunteet syveni minua kohtaan ja exää kohtaan hiipuivat, lopetti myös yhteydenpidon kyseiseen henkilöön. Ollaan oltu yhdessä nyt yli 15 vuotta ja nykyään päivittäin saan kuulla kuinka rakas olen. Ole oma itsesi liikoja stressaamatta niin asiat voivat mennä paremmaksi omalla painollaan
Vierailija kirjoitti:
Näin kävi minulle. Mutta ei mitään, vuosien saatossa miehen tunteet syveni minua kohtaan ja exää kohtaan hiipuivat, lopetti myös yhteydenpidon kyseiseen henkilöön. Ollaan oltu yhdessä nyt yli 15 vuotta ja nykyään päivittäin saan kuulla kuinka rakas olen. Ole oma itsesi liikoja stressaamatta niin asiat voivat mennä paremmaksi omalla painollaan
Miksi naiset suostuu tähän? Todella tiukassa on luulo ettei ilman parisuhdetta voi elää ja sit käy noin. Jäädään lottoamaan miehen mahdollisesta rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette säälittäviä kun ette pysty elämään sinkkuna vaan on pakko saada kumppani. Ettekö osaa elää yksin, olette vastuussa omasta elämästänne ja joudutte hoitamaan asianne itsenäisesti?
Vaikuttaa siltä että suurin osa ei ole vielä todellisuudessa kasvanut vanhemmistaan eroon. Itsenäiset ihmiset ovat sinkkuja.
On ehkä säälittävää jos on "pakko" saada joku, mutta usein ihmiset ihastuvat johonkuhun ex tempore. Mielestäni on tyhmää jättää tilaisuus silloin käyttämättä (kun puhutaan sinkuista).
Onhan tälläkin palstalla pitkiä kaipausketjuja, joissa parisuhteessakin olevat ihmiset ikävöivät nuoruuden rakkauksiaan tms. Kenelläpä ei tällaisia olisi, mutta kai se juttu on siinä miten niihin suhtautuu. Itsekin kirjoitin niihin ketjuihin, mutta siinä tarkoituksessa, että se auttaisi minua pääsemään irti kaipauksestani. Ja asiasta kirjoittaminen ja sen jakaminen muille auttoi minua kaiken muun ohella. En ole enää miettinyt sitä ihmistä enkä koe tarvetta tavata häntä ja puhua selviksi joitakin asioita. Ymmärsin, että tämä on minun ihan oma prosessin, johon ei pidä sotkea ketään muita ihmisiä.
Ymmärrän kyllä, että tällaisia suuria tunteita ja vanhoja kaipauksia voi olla vaikea käsitellä ja päästä niistä irti. Kyllä minullakin meni tosi pitkään, että pääsin tunnetasolla irti eroon siitä ihmisestä. Koin nuorena sen miten pahalta tuntuu kun seurustelukumppanini haaveili toisesta ihmisestä, eikä oikein voinut itselleen mitään. Lopetin sen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tälläkin palstalla pitkiä kaipausketjuja, joissa parisuhteessakin olevat ihmiset ikävöivät nuoruuden rakkauksiaan tms. Kenelläpä ei tällaisia olisi, mutta kai se juttu on siinä miten niihin suhtautuu. Itsekin kirjoitin niihin ketjuihin, mutta siinä tarkoituksessa, että se auttaisi minua pääsemään irti kaipauksestani. Ja asiasta kirjoittaminen ja sen jakaminen muille auttoi minua kaiken muun ohella. En ole enää miettinyt sitä ihmistä enkä koe tarvetta tavata häntä ja puhua selviksi joitakin asioita. Ymmärsin, että tämä on minun ihan oma prosessin, johon ei pidä sotkea ketään muita ihmisiä.
Ymmärrän kyllä, että tällaisia suuria tunteita ja vanhoja kaipauksia voi olla vaikea käsitellä ja päästä niistä irti. Kyllä minullakin meni tosi pitkään, että pääsin tunnetasolla irti eroon siitä ihmisestä. Koin nuorena sen miten pahalta tuntuu kun seurustelukumppanini haaveili toisesta ihmisestä, eikä oikein voinut itselleen mitään. Lopetin sen suhteen.
Ajattelet siis sen olevan yleistä, että haikailee joidenkin saavuttamattomien ja nuoruuden rakkauksien perään? Tuskin on yleistä, pikemminkin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä hetkistä huolimatta tuntuu todella kuluttavalta. Mieheni on juuri niitä miehiä, joita pidetään joka naisen unelmina. Eli hän on huomaavainen, empaattinen, komea ja menestyvä. Hän seurusteli naispuolisen vastineensa kanssa, mutta tuli jätetyksi. Sen jälkeen aloimme seurustella ja päädyimme lopulta naimisiin asti. Jokin aika sitten erittäin kaunis eksänsä tuli sattumalta vastaan ja mieheni oli kuin kokonaan eri ihminen hänen kanssaan jutellessaan. Sellainen, että hänen koko olemuksensa oli yhtä hymyä. Kotiin tultuamme tämä mieliala muuttui sitten hiljaisuudeksi ja poissaolevaisuudeksi.
Auts. Tässä ei tarvitse olla psykologi tunnistaakseen mistä on kyse.
Kaikista pahinta on valehtelu. "Ei tunnu missään exän tapaaminen, kiva ja hyvähän se vaan että hänellä menee hyvin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku väitti ettei kukaan lähde suhteeseen jos ei ole tosissaan.
No kyllä minä tein aloitteen miehelle joka jo venähtäneiden ensitreffien aikana huokaili kuinka exänsä oli täydellinen, kun jotain kysäisin.
No tyhmä kun olen... ei siinä montaa kuukautta mennyt kun puristeli mahamakkaroitani jonkun riidan seurauksena ja haukkui kaksoisleukaiseksi, sittemmin valaaksi ja h-sanalla usein.
Myöhemmin ajateltuna ihan silloin alussa olisi jo se inho pitänyt huomata vartaloani kohtaan. Ja ei nusuteltu, ei pystynyt.
Videoita katsoi ja netissä muita naisia ihan nähteni. Heräsin yöllä kun sänky hytkyi, minuun ei voinut koskea, haukkui pataluhaksi kun nostin asian esille että haluaisin.
Onnistui parin vuoden aikana nusuttelemaan ehkä 3 kertaa.
No, oikeassahan se varmaan on, ylipainoa ja selluliittia on enkä voi muuttua 20 vuotta nuoremmaksikaan.
Kun kiusattuaan oikein kunnolla päästelin minäkin totuuksia, niin on niin loukattua, niin loukattua. Ei mitään väliä että itse aloitti. Nyt kyllä taas vannoo että minä vain olen mielessään.
Veikkaanpa että tässä muutama viikko erillään ollessa on taas muutama kymmenen 20-30 vuotta nuorempaa naista eksynyt some"ystäviksi".
Vierailija kirjoitti:
Joku väitti ettei kukaan lähde suhteeseen jos ei ole tosissaan.
No kyllä minä tein aloitteen miehelle joka jo venähtäneiden ensitreffien aikana huokaili kuinka exänsä oli täydellinen, kun jotain kysäisin.
No tyhmä kun olen... ei siinä montaa kuukautta mennyt kun puristeli mahamakkaroitani jonkun riidan seurauksena ja haukkui kaksoisleukaiseksi, sittemmin valaaksi ja h-sanalla usein.
Myöhemmin ajateltuna ihan silloin alussa olisi jo se inho pitänyt huomata vartaloani kohtaan. Ja ei nusuteltu, ei pystynyt.
Videoita katsoi ja netissä muita naisia ihan nähteni. Heräsin yöllä kun sänky hytkyi, minuun ei voinut koskea, haukkui pataluhaksi kun nostin asian esille että haluaisin.
Onnistui parin vuoden aikana nusuttelemaan ehkä 3 kertaa.
No, oikeassahan se varmaan on, ylipainoa ja selluliittia on enkä voi muuttua 20 vuotta nuoremmaksikaan.Kun kiusattuaan oikein kunnolla päästelin minäkin totuuksia, niin on niin loukattua, niin loukattua. Ei mitään väliä että itse aloitti. Nyt kyllä taas vannoo että minä vain olen mielessään.
Veikkaanpa että tässä muutama viikko erillään ollessa on taas muutama kymmenen 20-30 vuotta nuorempaa naista eksynyt some"ystäviksi".
Sekin tuli mieleen että siinä alussa vaikka oli rakkaudentunnustuksiakin muka vaihdeltu, niin yhtäkkiä kysyi olisinko minä halunnut ulkomaalaista jne. ja silmät loistaen kertoi jostain nuoresta naisesta johon oli törmäillyt, silloin kun niitä tuli paljon tietyille alueille.
Oksetti kyllä se että siinäpä sitä oli ihastusta ja rakkautta kun rupeaa kertomaan fantasioistaan ja ihastuksistaan silmät loistaen.
Mutta kun aina sanotaan että katsoa saa ja kaikki katsoo. Minä en kyllä, jos olen suhteessa ja rakastan, mutta olen kai sitten poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kaikki loppujen lopuksi ole, eihän täydellistä onnea saa kukaan koska ei sellaista oikeassa maailmassa ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku väitti ettei kukaan lähde suhteeseen jos ei ole tosissaan.
No kyllä minä tein aloitteen miehelle joka jo venähtäneiden ensitreffien aikana huokaili kuinka exänsä oli täydellinen, kun jotain kysäisin.
No tyhmä kun olen... ei siinä montaa kuukautta mennyt kun puristeli mahamakkaroitani jonkun riidan seurauksena ja haukkui kaksoisleukaiseksi, sittemmin valaaksi ja h-sanalla usein.
Myöhemmin ajateltuna ihan silloin alussa olisi jo se inho pitänyt huomata vartaloani kohtaan. Ja ei nusuteltu, ei pystynyt.
Videoita katsoi ja netissä muita naisia ihan nähteni. Heräsin yöllä kun sänky hytkyi, minuun ei voinut koskea, haukkui pataluhaksi kun nostin asian esille että haluaisin.
Onnistui parin vuoden aikana nusuttelemaan ehkä 3 kertaa.
No, oikeassahan se varmaan on, ylipainoa ja selluliittia on enkä voi muuttua 20 vuotta nuoremmaksikaan.Kun kiusattuaan oikein kunnolla päästelin minäkin totuuksia, niin on niin loukattua, niin loukattua. Ei mitään väliä että itse aloitti. Nyt kyllä taas vannoo että minä vain olen mielessään.
Veikkaanpa että tässä muutama viikko erillään ollessa on taas muutama kymmenen 20-30 vuotta nuorempaa naista eksynyt some"ystäviksi".Sekin tuli mieleen että siinä alussa vaikka oli rakkaudentunnustuksiakin muka vaihdeltu, niin yhtäkkiä kysyi olisinko minä halunnut ulkomaalaista jne. ja silmät loistaen kertoi jostain nuoresta naisesta johon oli törmäillyt, silloin kun niitä tuli paljon tietyille alueille.
Oksetti kyllä se että siinäpä sitä oli ihastusta ja rakkautta kun rupeaa kertomaan fantasioistaan ja ihastuksistaan silmät loistaen.Mutta kun aina sanotaan että katsoa saa ja kaikki katsoo. Minä en kyllä, jos olen suhteessa ja rakastan, mutta olen kai sitten poikkeus.
Ah, tämä! Kerrankin joku muukin! Minä en katso _ikinä_! Ei ole edes tarvetta katsella - mitä helvettiä! En katso vapaana enkä varattuna, ajatuskin on outo ja nolo! Ja joo tuo että *kyllä saa katsella, kyllä saa fantasioida*. Ihan kaikessa rauhassa, minä en halua olla enää koskaan missään tekemisissä näiden kyttäreiden kanssa. Hyi helvetti!
olen aina tiennyt olevani se viimeinen vaihtoehto ja ihmettelin että kelpasin edes puoliselloni, joka myös kuuluin takarivin taaveihin ja etsi kaveria 40 vuotta, ennekuin kohdattiin. Mikäs siinä, asumiskustannukset puolittui ja sukulaiset saivat ihmettelyä molemmin puolin kuin vanhapoika ja vanhapiika löysivät toisensa , kirjepalstan kautta, ja pääsivät arvostettuun avioparin asemaan- Jälkikasvua ei kukaan odottanutkaan enää tämän ikäisiltä eikä kai nuorempanakaan olis toivottu, kahden suvun huonoimmat geenit yhdessä
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa niin tutulta. Itselle kävi samoin.