Millaiselta tuntuu olla suhteessa, kun tajuatkin olevasi varavaihtoehto, joku johon tyydyttiin?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada kuulla jonkun miehen selitys tuollaisesta pakkomielteenomaisesta rakkaudesta jotain naista kohtaan, jota ei voi ikinä saada. Mitä järkeä tuossa oikein on?

Olen se nainen, jota työkaveri yllättäen kosi ja ilmoitti rakastavansa (kerroin tuosta aiemmin tässä ketjussa). Olin tuntenut tuon miehen useamman vuoden ja alusta asti hän kuulemma oli rakastanut minua. Hän kertoi sen hetkenkin, jolloin rakastui minuun (vaatetukseni jne.) ja kuulemma haluaisi antaa minulle kaiken mitä haluan. Ei haittaisi vaikka saisin fudut (oli yt:t meneillään), koska hän tarjoaisi minulle kaiken mitä ikinä haluan. (Kuinka loukkaavaa! Ja kaiken lisäksi olin huomannut, että tuo mies oli selvästi pihi, vaikka varallisuutta oli reilusti!)

Ja koko ajan hän oli naimisissa vaimonsa kanssa ja sai kaksi lastakin hänen kanssaan. Todella kiinnostaisi mikä saa aikaan moisen mielenhäiriön. Ehkä vaimoa jotenkin säälittää, kun toinen on selvästi häiriötilassa, mutta siitäkin voi saada tarpeekseen, kun toinen kerran on dorka. Ja sitten jos vaimo jättää, hän on yksin, kun se kaukorakkaus ei ikinä toteudu. En vain ymmärrä mitä näiden mielessä liikkuu? Ettekö vaimot ole näitä haastatelleet ja panneet koville, että mikä ihmeen pelletouhu tämä oikein on? Jonkun verran näitä kuitenkin näyttää keskustelun perusteella olevan.

Kiinnostais kanssa koska minulla oli vastaava työkaveri paitsi hän ei ollut naimisissa. Lähti lopulta firmasta mutta satunnaisesti tulee vielä vastaan jossain ja yli 10v jälkeenkin on hänen vaikea vaihtaa kuulumisia tai ees moikata. Tutuilta olem kuullut että olin hänen ikuinen rakkautensa. Itse pidin tyyppiä mukavana, työkavereina synkkasi mut that's it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Tuohan on puolison tietoista huijaamista: annetaan ymmärtää että muka oikeasti rakastetaan vaikka ei rakasteta. Viedään siltä toiselta mahdollisuus oikeaan, aitoon rakkauteen, jonka voisi saavuttaa ehkä jonkun toisen kanssa...

Jos nainen on ruma ja tylsä, niin ei nainen saavuta aitoa rakkautta kuin ruman ja tylsän miehen kanssa.

Naiset ITSE valitsevat ne itseään tasokkaammat miehet, joiden kautta päädytään sitten tilanteeseen, että mies otti, kun ei parempaakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.

Ratkaisu ongelmaan on se, että naiset kelpuuttavat omantasoisen miehen.

Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa? Ja myös miesten tason.

Tarvitaanko exceliä?

Onhan se helpompi laskea siitä pisteet. Mutta jos ei ole exceliä, niin käy myös muut vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Tuohan on puolison tietoista huijaamista: annetaan ymmärtää että muka oikeasti rakastetaan vaikka ei rakasteta. Viedään siltä toiselta mahdollisuus oikeaan, aitoon rakkauteen, jonka voisi saavuttaa ehkä jonkun toisen kanssa...

Jos nainen on ruma ja tylsä, niin ei nainen saavuta aitoa rakkautta kuin ruman ja tylsän miehen kanssa.

Naiset ITSE valitsevat ne itseään tasokkaammat miehet, joiden kautta päädytään sitten tilanteeseen, että mies otti, kun ei parempaakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.

Ratkaisu ongelmaan on se, että naiset kelpuuttavat omantasoisen miehen.

Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa? Ja myös miesten tason.

Vertaa itseäsi muihin ikäisiisi naisiin, niin ymmärrät vähitellen mihin kohtaan sijoitut miesten silmissä.

Ja miesten tasoon et tarvitse taulukkoa. Naiset arvioivat esiteini-ikäisestä lähtien miehiä niin uskomattoman julmasti, esineellistävästi, seksistisesti ja kärjistävästi, että 100% jokainen nykynainen osaa pistää miehet yleiseen seksikkyysjärjestykseen. Ihan vaikka olisi joku lesbo, niin kyllä ne yläasteella ja lukiossa/ amiksessa opitut miesten arvostelutaidot kantavat sinne aikuisikään asti.

Nyt kun sinulla on käsitys myös miesten tasosta, tärkeää on pystyä havaitsemaan, ketkä miehet ovat yhtä kaukana täydellistä miesten janalla kuin sinä olet naisten janalla. Keillä miehillä on yhtä paljon miehiä janalla edessä matkalla täydelliseen kuin sinulla on janalla naisia matkalla täydelliseen? Tämän vertailun tekeminen sekä siitä vaarin ottaminen on varmin tapa, millä nainen voi taata itselleen pitkän ja uskollisen parisuhteen, jossa kumpikaan ei ole varavaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin haluan muistuttaa erittäin TÄRKEÄSTÄ SEIKASTA kun kaksi ihmistä päättää rueta seurustelemaan, niin silloin siinä on ollut rakkautta jo ei kukaan rupea toisen kanssa olemaan perhettä perustamaan jos siihen ei usko 100%. Tästä juuri olen itse tehnyt sen johtopäätöksen että monet luulevat elävänsä vara/tyydyn tähän suhteessa.

Sen takia ihmisten olisi hyvä palautella mieleen sitä aikaa kun tavattiin , pyörittiin ja NUSSITTIIN.

Oi, miten naiivi teksti.

Todella monet perustavat perheen ihan ok tyypin kanssa, jota ei rakasteta niinkuin kuuluisi. Ja sitä paitsi ei alussa välttämättä ole ollut palavaa rakkautta siihen kumppaniin, vaan kumppani on voinut toimia laastarina ja varavaihtoehtona, kun on tullu bänät sen edellisen kanssa. Ja sitten siihen vain jämähdetään ja nää asiat sitten alkaa nousta pintaan myöhemmin: eli toinen tajuaa, että häneen tyydyttiin ja ei sillä tyytyjälläkään mahda mitään riemua olla.

Sinisilmäinen ajatus, että jokaisen parisuhde olisi alussa pelkkää ihanaa rakkautta ja tässä ollaan vain me kaksi eikä muita haikailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran huonolta, että teen lähtöä. Sain unelmamieheni 5 vuotta sitten. Parin vuoden jälkeen tajusin, että hänen unelmanaisensa on hänen hyvä ystävänsä. Naispuolinen tietysti. Vielä kun oli rakkauden alkuhuumaa jäljellä, niin ajattelin että mitäpä tuosta, sillä tuo nainen on ollut viimeiset 20 vuotta suhteessa oman aviomiehensä kanssa. Olen tavannut heidät ja koko perheenkin ja takuulla tuo nainen ei ole lähdössä liitostaan mihinkään, vaan on umpirakastunut omaansa. Mieheni ja naisen ystävyys tuskin on naiselle muuta kuin kevyt tuttavuus, mutta miehelleni se tuntuu olevan henki ja elämä, jos muutaman viestin vaihtavat kuukaudessa. Eihän se periaatteessa minun arjessani mitään muuta ja olen sillä mielellä, että ihastumisiin silloin tällöin täytyy varautua puolin ja toisin pitkässä parisuhteessa. Mutta ei tästä mitään pidemmän päälle tule, kun tämä vain pysyy tämmöisenä. Tekisi mieli kysyä miehen exältä, että lähtikö hän samasta syystä.

Ärsyttävää vielä, että kaverinainen on tosi mukava. Ei ole muita keille vihoitella, kuin oma idiootti ukko, joka haikailee vuodesta toiseen turhia.

Tämä kuulostaa todella tutulta. Paitsi että itse tiesin palavista tunteista tätä ystävänaista kohtaan jo etukäteen, mutta saatuani kylliksi vakuutteluita, join, ettei asia ole uhka. Itsekin tapasin tämän ystävänaisen, ja täytyy myöntää, että oli jotenkin tosi miellyttävä persoona. Ymmärrettävästä syystä minun oli kuitenkin vähän vaikea jutella hänen kanssaan kovin paljoa. Ja vaikka mies tuntuu olevan aivan tosissaan kanssani, olemme kasvaneet yhteen ja ehkä hän on jonkin verran voinut luopua palavista tunteistaan tuota toista naista kohtaan vain siksi, kuinka hienoja hetkiä ja keskusteluita meillä kahdella on, kyllä se mua silti takaraivossa aina muistuttelee.

Mulle on kyllä ilmiselvää se, ettei elämässä aina saa kaikkea haluamaansa, ja hyväksyn täysillä sen, että mieheni on aktiivisesti valinnut minut, vaikka onkin aikanaan pettynyt ettei ystävänsä lähde hänen matkaansa. Mä en ole "joutunut tyytymään" miehen valitessani, ja onneksi mieheni tajuaa olla piilottelematta mitään (jos esim. jutteli tän naisen kanssa jostain), koska se olisi mulle todella tuhoisaa. Että miltä tuntuu? Emmätiiä, kyllä tajuan ettei yli kaksvitosina tai etenkään kolmekymppisinä enää voida olla toisillemme ensimmäiset ihmiset ikinä. Hyväksyn tämän niin kauan, kuin mulle ollaan valmiita tekemään lämmin ja mukava olo kaikesta huolimatta. Viihdyn tässä tosi hyvin, mutten kyllä viihtyisi jos mies vaikuttaisi yhtään pitkäpiimäiseltä.

Eihän tuossa nyt ole kyse aktiivisesta haaveilusta, vaan jo menneisyyteen kuuluvasta asiasta. Näin ymmärrän tekstisi, että kyse on ennemminkin siitä, että sinulle tuli trauma tuosta miehen tunnustuksesta. 

Älä jää moista miettimään, vaan keskustele miehen kanssa siitä, niin pääset yli ja tiedät missä mennään. Muuten se varmaan on mielesi pohjalla ja häiritsee kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessani olen äärimmäisen onnellinen että olen sinkku. Eipä tarvitse olla kenenkään kakkosvaihtoehto johon tyydytään kun ei ykköstä saatu.

Sinkkuhan on todella helppo olla. On vaan. Ei se ainakaan mikään saavutus ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Tuohan on puolison tietoista huijaamista: annetaan ymmärtää että muka oikeasti rakastetaan vaikka ei rakasteta. Viedään siltä toiselta mahdollisuus oikeaan, aitoon rakkauteen, jonka voisi saavuttaa ehkä jonkun toisen kanssa...

Jos nainen on ruma ja tylsä, niin ei nainen saavuta aitoa rakkautta kuin ruman ja tylsän miehen kanssa.

Naiset ITSE valitsevat ne itseään tasokkaammat miehet, joiden kautta päädytään sitten tilanteeseen, että mies otti, kun ei parempaakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.

Ratkaisu ongelmaan on se, että naiset kelpuuttavat omantasoisen miehen.

Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa? Ja myös miesten tason.

Vertaa itseäsi muihin ikäisiisi naisiin, niin ymmärrät vähitellen mihin kohtaan sijoitut miesten silmissä.

Ja miesten tasoon et tarvitse taulukkoa. Naiset arvioivat esiteini-ikäisestä lähtien miehiä niin uskomattoman julmasti, esineellistävästi, seksistisesti ja kärjistävästi, että 100% jokainen nykynainen osaa pistää miehet yleiseen seksikkyysjärjestykseen. Ihan vaikka olisi joku lesbo, niin kyllä ne yläasteella ja lukiossa/ amiksessa opitut miesten arvostelutaidot kantavat sinne aikuisikään asti.

Nyt kun sinulla on käsitys myös miesten tasosta, tärkeää on pystyä havaitsemaan, ketkä miehet ovat yhtä kaukana täydellistä miesten janalla kuin sinä olet naisten janalla. Keillä miehillä on yhtä paljon miehiä janalla edessä matkalla täydelliseen kuin sinulla on janalla naisia matkalla täydelliseen? Tämän vertailun tekeminen sekä siitä vaarin ottaminen on varmin tapa, millä nainen voi taata itselleen pitkän ja uskollisen parisuhteen, jossa kumpikaan ei ole varavaihtoehto.

:D

Eli puhut pelkästä ulkonäöstä???????????

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Tuohan on puolison tietoista huijaamista: annetaan ymmärtää että muka oikeasti rakastetaan vaikka ei rakasteta. Viedään siltä toiselta mahdollisuus oikeaan, aitoon rakkauteen, jonka voisi saavuttaa ehkä jonkun toisen kanssa...

Jos nainen on ruma ja tylsä, niin ei nainen saavuta aitoa rakkautta kuin ruman ja tylsän miehen kanssa.

Naiset ITSE valitsevat ne itseään tasokkaammat miehet, joiden kautta päädytään sitten tilanteeseen, että mies otti, kun ei parempaakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.

Ratkaisu ongelmaan on se, että naiset kelpuuttavat omantasoisen miehen.

Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa? Ja myös miesten tason.

Tarvitaanko exceliä?

Onhan se helpompi laskea siitä pisteet. Mutta jos ei ole exceliä, niin käy myös muut vaihtoehdot.

Tason voi hahmottaa sillä, minkälaisten vastakappaleiden kanssa olet päässyt deiteille ja varsinkin pidempiin suhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessani olen äärimmäisen onnellinen että olen sinkku. Eipä tarvitse olla kenenkään kakkosvaihtoehto johon tyydytään kun ei ykköstä saatu.

Sinkkuhan on todella helppo olla. On vaan. Ei se ainakaan mikään saavutus ole.

Ei kai kenenkään siviilisääty tai suhdestatus mikään saavutus ole, ihan kummallinen ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli tänä kesänä täysin puskista. Ollaan oltu miehen kanssa jo aika kauan ja yhdessäkin asutaan. On toki molemmille eron jälkeinen toinen pidempi suhde, että ymmärsin tietysti alusta lähtien, että molemmilla on ollut eletty elämä eikä tietenkään enää rakastuta kuten ensimmäiseen nuoruuden rakkauteen. Mutta kuvittelin, että meillä on ihan vakaa, rakastava suhde.

Muutama viikko sitten mies kuitenkin tuli kyliltä aika maistissa, ottaa tosi harvoin, joten oli varmaan tähän nyt silläkin osansa. Tuli siis kotiin ja oli ihan omituinen ja kysyin, että tapahtuiko siellä jotain. Hän sanoi suoraan tavanneensa pitkästä aikaa "sen oikean rakkautensa" ja nyt on todella sekava olo.

Kun siinä kyselin, rakkaudeksi paljastui entinen työkaverinsa, joka ei taatusti ole ikinä suonut mitään semmoista kiinnostusta miestäni kohtaan. On tosin semmoinen koko kylän kaunotar, että kaikkihan ne miehet silloin siihen aivan lääpällään oli, mutta hän oli vakaasti suhteessa, eikä todellakaan mikään flirttailija tms. Kiva kyllä ja mukava kaikille, että siitäkö sitä on jotain ajatuksia saatu.

Kun siinä kyselin, niin mies sanoi kaikki nämä vuodet (ovat olleet samassa työpaikassa yli 20 v sitten!!) miettinyt, että miten olisi käynyt, jos hän olisi ollut rohkeampi ja kertonut tälle naiselle tunteistaan. Ja että oli jättänyt silloisen naisystävänsä juuri sen vuoksi, että tunteet tätä naista kohtaan oli niin vahvat.

Siis mitä hittoa! Se nainen oli naimisissa silloin jo. Ja kaikki nämä vuodet?!?

Tämä ketju sai miettimään, että onko se niin kuten yksi kaverini kerran sanoi, että lähes kaikilla miehillä, jotka ei ole onnistunut pysymään yhdessä sen lukion kaunottaren kanssa, on joku saakelin pakkomielle jostain menneisyyden naisesta, jonka ympärille ovat kehittäneet jonkun ihme prinsessatarinan.

Pakko olla kaverisi kanssa samaa mieltä. Ainakin meidän lukion kaunotar on ainut, joka on vielä miehensä kanssa yhdessä. Siis juuri se tyttö, jota voin hyvin kuvitella kaikkien poikien ajattelevan, kun Anssi Kela laulaa siitä naapurin tytöstä. Btw vihaan sitä biisiä.

Tavallaan luulisi, että ne kaunottaret lähtevät lentämään kukasta kukkaan kun se heille olisi niin helppoa, mutta siinä taitaa olla se pointti, että heidän kun ei tartte viehätysvoimaansa todistella, vaan miehet tulee justiin tommoisia puhumaan tuosta vain ja koko ajan niin sitten pysyvät sen miehen kanssa, joka on palvonut maata jalkojen alla vuosikymmenet.

Oon joo vähän kateellinen ja katkera.

Monesti nuo lukion kaunottaret ovat osanneet tehdä oikeat miesvalinnat jo silloin nuorena, jonka vuoksi suhteet kestävät. Häntäheikit, ne komeatkin, on osattu jättää taakse silloin nuorena ja ymmärretty, ettei heidän kanssaan ole tulevaisuutta. Mä oon ollut tyhmä valinnoissa ja se harmittaa nyt.

Tässä voi olla ainakin tän mun kokemuksen mukaan perää. Ovat jo nuorena niin itsevarmoja, että eivät takuulla jäisikään hetkeksikään toista viulua soittelemaan, osaavat napakasti vastaillla ja pitää puolensa.

Tuli vaan mieleen tästä ketjusta kun näin eräässä kaupunkitapahtumassa kaunottaren miehineen, niin samalla tavalla mies edelleen siinä kaunotarta katseli kuin silloin nuorena ja vaikka kaunotar jäi esim. mun kanssa pitkäksikin aikaa juttelemaan niin ei mitään mökötyksiä ja alas jo tuleen huuteluita tullut kuten itse olen saanut kuulla.

Tosin kauniisti kyllä hän itsekin miestään kohtelee, sanoi esim. että mene sä vaan tonne terassille etukäteen, tuun perästä eli ei vaatinut siihen töröttämään tms. ja äänensävytkin heillä oli toisiaan kohtaan hyvät.

Kai se on vaan hyväksyttävä että tämäkin on onnenpeliä tavallaan, jotkut saa hyvät lähtökohdat.

Pitkälti näin. Toki sitten on epävarmoja kaunottaria, jotka eivät luota oikein kehenkään eivätkä varsinkaan itseensä, ja sekoilevat lukuisten miesten kanssa rauhaa ja varmuutta sisimpään etsien, valitettavan usein sitä löytämättä.  Hyväksikäyttäjiä riittää, ja kaunis huonoitsetuntoinen kaunotar on hyvä saalis.

Itselleni on hämmentävää, että ulkonäköäni on kehuttu tuon tuostakin, mutta silti en koskaan ole ollut suhteessa, jossa tuntisin miehen aidosti panostavan.

On ollut enemmän tai vähemmän perässä vedettävää, eikä minua ole esim. koskaan yhdenkään miehen toimesta ole viety kivasti suunnitelluille treffeille, vaan itse olen saanut kaiken aina järjestää.

Ainoa mikä muuttunut, on se että nyt laitan suhteet poikki hyvin nopeasti, kun huomaan muuttuneeni itsestäänselvyydeksi. En jaksa enää jäädä vuosiksi puhumaan ja puhumaan, että kaipaan kumppanilta huomiota ja arvostusta.

Se, että olet kaunis ja saat miehen kuin miehen, ei takaa sitä, että saat hyvän miehen. Ei kaunis ulkonäkö ole mikään tae siitä, että saat hyvän suhteen..

Luultavimmin vedät puoleesi playereita ja muulla tavoin epäkypsiä, joille ulkonäkö on tärkeintä, ei se kumppanin luonne.

Jos suhde on valittu ulkonäkö edellä, ei se onnistu. Niinkuin huomaatkin.

Ei se kaunis ulkonäkö ole todellakaan mikään tae että saat sen mitä halusit . Tai hyvän miehen . Mä oon saanut 2 henkistä väkivaltaa käyttävää semi komeeta miestä ja 2 fyysistä ja henkistä väkivaltaa käyttävää ja ta**o uhkauksia kertaa 3. Se ulkonäkö riittää hetken aikaa mut aina tulee kauniimpia mitä ei saa ja tulee kotio takasin ja lyö kun ei olekkaan kukkulan kuningas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessani olen äärimmäisen onnellinen että olen sinkku. Eipä tarvitse olla kenenkään kakkosvaihtoehto johon tyydytään kun ei ykköstä saatu.

Sinkkuhan on todella helppo olla. On vaan. Ei se ainakaan mikään saavutus ole.

Ei kai kenenkään siviilisääty tai suhdestatus mikään saavutus ole, ihan kummallinen ajatuskin.

On se ainakin suurempi saavutus elää pitkä liitto ja kasvattaa tervepäiset lapset kuin vaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Olette säälittäviä kun ette pysty elämään sinkkuna vaan on pakko saada kumppani. Ettekö osaa elää yksin, olette vastuussa omasta elämästänne ja joudutte hoitamaan asianne itsenäisesti?

Vaikuttaa siltä että suurin osa ei ole vielä todellisuudessa kasvanut vanhemmistaan eroon. Itsenäiset ihmiset ovat sinkkuja.

Juuri näin. Tosi moni tuntuu roikkuvan huonoissa suhteissa kun ei USKALLA olla yksin? Haha. Onko tosiaan näin moni ihminen läheisriippuvainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Tuohan on puolison tietoista huijaamista: annetaan ymmärtää että muka oikeasti rakastetaan vaikka ei rakasteta. Viedään siltä toiselta mahdollisuus oikeaan, aitoon rakkauteen, jonka voisi saavuttaa ehkä jonkun toisen kanssa...

Jos nainen on ruma ja tylsä, niin ei nainen saavuta aitoa rakkautta kuin ruman ja tylsän miehen kanssa.

Naiset ITSE valitsevat ne itseään tasokkaammat miehet, joiden kautta päädytään sitten tilanteeseen, että mies otti, kun ei parempaakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.

Ratkaisu ongelmaan on se, että naiset kelpuuttavat omantasoisen miehen.

Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa? Ja myös miesten tason.

Vertaa itseäsi muihin ikäisiisi naisiin, niin ymmärrät vähitellen mihin kohtaan sijoitut miesten silmissä.

Ja miesten tasoon et tarvitse taulukkoa. Naiset arvioivat esiteini-ikäisestä lähtien miehiä niin uskomattoman julmasti, esineellistävästi, seksistisesti ja kärjistävästi, että 100% jokainen nykynainen osaa pistää miehet yleiseen seksikkyysjärjestykseen. Ihan vaikka olisi joku lesbo, niin kyllä ne yläasteella ja lukiossa/ amiksessa opitut miesten arvostelutaidot kantavat sinne aikuisikään asti.

Nyt kun sinulla on käsitys myös miesten tasosta, tärkeää on pystyä havaitsemaan, ketkä miehet ovat yhtä kaukana täydellistä miesten janalla kuin sinä olet naisten janalla. Keillä miehillä on yhtä paljon miehiä janalla edessä matkalla täydelliseen kuin sinulla on janalla naisia matkalla täydelliseen? Tämän vertailun tekeminen sekä siitä vaarin ottaminen on varmin tapa, millä nainen voi taata itselleen pitkän ja uskollisen parisuhteen, jossa kumpikaan ei ole varavaihtoehto.

Vertailu on hankalaa, koska enhän minä tunne kaikkia ikäisiäni. Luulisi tuollaiseen pisteytykseen tarvittavan tuhansia naisia ja miehiä, joilta on otettu huomioon myös luonne ja arvot. Siksi olisi kiva, että vihdoin joku linkkaisi sen taulukon, jossa on otettu kaikki huomioon. Esimerkiksi tupakointi vie minun osalta miehen ö-mappiin, mutta jollekin toiselle naiselle sillä ei ole mitään merkitystä tai jopa positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessani olen äärimmäisen onnellinen että olen sinkku. Eipä tarvitse olla kenenkään kakkosvaihtoehto johon tyydytään kun ei ykköstä saatu.

Sinkkuhan on todella helppo olla. On vaan. Ei se ainakaan mikään saavutus ole.

Ei kai kenenkään siviilisääty tai suhdestatus mikään saavutus ole, ihan kummallinen ajatuskin.

On se ainakin suurempi saavutus elää pitkä liitto ja kasvattaa tervepäiset lapset kuin vaan olla.

Oma elämänvalintahan se on. Ihmiset voi pysyä hautaan saakka yhdessä vaikka miten surkeassa suhteessa, ei se vielä mitään ihmisestä kerro.

Mutta jos elämässä ei ole muuta saavuttanut kuin sen että on roikkunut samassa parisuhteessa kunnes kuolema erottaa, niin ehkä sitä sitten haluaa nostaa itsensä jalustalle.

Tuli yllätyksenä. Olimme seurustelleet vasta vähän aikaa ja mies halusi sitoutua nopeasti. Sitten hän kertoi pitkäaikaisesta ihastuksestaan tuttuun naiseen. Tunsin sen naisen ja hän ei ollut yhtään ilahtunut kun mies kertoi hänelle tunteistaan. Minä jätin miehen, mutta siihen oli monta muutakin syytä kuin hänen ihastuksensa toiseen naiseen.

Tämän suhteen jälkeen oli pari miestä, jotka olisivat halunneet seurustella kanssani, mutta en halunnut suhdetta. Toinen halusi jopa kostaa ja näyttää eksälleen. Lisäksi hän halusi seurustella monen naisen kanssa ennen vakiintumistaan. Hän unelmoi myös vielä jostakin vanhasta ihastuksestaan. En ollut ihastunut kumpaankaan mieheen, ja muutenkaan nuo asetelmat eivät kiinnostaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostunut nuorena sellaisiin suhteisiin, joissa koin että mies vain tyytyy minuun ja on oikeasti rakastunut johonkin tiettyyn naiseen.

En alkanut seurustella kenenkään sellaisenaan kanssa, johon en itse ollut ihastunut. Silti tein virheitä. Eniten satutti ne pari miestä, joihin olin rakastunut, mutta joista ajattelin, että yhteinen elämä ei onnistuisi heistä kummankaan kanssa. Se oli ihan turha sydänsuru kun aloin seurustella miehen kanssa, joka olikin yksipuolisesti ihastunut toiseen naiseen. Itse taas olin alkanut seurustella tuon miehen kanssa jätettyäni miehen, johon olin oikeasti rakastunut. Luulin, että yhteinen elämä onnistuisi paremmin tämän toisen miehen kanssa. Erehdyin siinä pahasti.

Selvisikö sulle vasta suhteen aikana, että miehesi olikin ihastunut toiseen naiseen, kun tuossa alussa kerroit, että et nuorena suostunut suhteisiin, joissa olisit kokenut, että sinuun tyydytään. Niin tuliko tuo yllärinä tuo miehen ihastus toiseen naiseen ja miten se siis selvisi ja miten ero tapahtui? Jättikö mies sinut vai sinä miehen?

Miksette naiset vastaa näihin kysymyksiin? Tässä on esitetty hyviä kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessani olen äärimmäisen onnellinen että olen sinkku. Eipä tarvitse olla kenenkään kakkosvaihtoehto johon tyydytään kun ei ykköstä saatu.

Sinkkuhan on todella helppo olla. On vaan. Ei se ainakaan mikään saavutus ole.

Ei kai kenenkään siviilisääty tai suhdestatus mikään saavutus ole, ihan kummallinen ajatuskin.

On se ainakin suurempi saavutus elää pitkä liitto ja kasvattaa tervepäiset lapset kuin vaan olla.

Oma elämänvalintahan se on. Ihmiset voi pysyä hautaan saakka yhdessä vaikka miten surkeassa suhteessa, ei se vielä mitään ihmisestä kerro.

Mutta jos elämässä ei ole muuta saavuttanut kuin sen että on roikkunut samassa parisuhteessa kunnes kuolema erottaa, niin ehkä sitä sitten haluaa nostaa itsensä jalustalle.

Ei roikkuminen huonossa suhteessa kannata. Hieno saavutus, jos joku on elänyt onnellisessa liitossa, kasvattanut hienoja lapsia, sitten eronnut ja elää sitten sinkkuna, monta kokemusta rikkaampana ja lapset jatkavat hänen kanssaan ja lopulta omia teitään. Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Tuohan on puolison tietoista huijaamista: annetaan ymmärtää että muka oikeasti rakastetaan vaikka ei rakasteta. Viedään siltä toiselta mahdollisuus oikeaan, aitoon rakkauteen, jonka voisi saavuttaa ehkä jonkun toisen kanssa...

Jos nainen on ruma ja tylsä, niin ei nainen saavuta aitoa rakkautta kuin ruman ja tylsän miehen kanssa.

Naiset ITSE valitsevat ne itseään tasokkaammat miehet, joiden kautta päädytään sitten tilanteeseen, että mies otti, kun ei parempaakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.

Ratkaisu ongelmaan on se, että naiset kelpuuttavat omantasoisen miehen.

Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa? Ja myös miesten tason.

Vertaa itseäsi muihin ikäisiisi naisiin, niin ymmärrät vähitellen mihin kohtaan sijoitut miesten silmissä.

Ja miesten tasoon et tarvitse taulukkoa. Naiset arvioivat esiteini-ikäisestä lähtien miehiä niin uskomattoman julmasti, esineellistävästi, seksistisesti ja kärjistävästi, että 100% jokainen nykynainen osaa pistää miehet yleiseen seksikkyysjärjestykseen. Ihan vaikka olisi joku lesbo, niin kyllä ne yläasteella ja lukiossa/ amiksessa opitut miesten arvostelutaidot kantavat sinne aikuisikään asti.

Nyt kun sinulla on käsitys myös miesten tasosta, tärkeää on pystyä havaitsemaan, ketkä miehet ovat yhtä kaukana täydellistä miesten janalla kuin sinä olet naisten janalla. Keillä miehillä on yhtä paljon miehiä janalla edessä matkalla täydelliseen kuin sinulla on janalla naisia matkalla täydelliseen? Tämän vertailun tekeminen sekä siitä vaarin ottaminen on varmin tapa, millä nainen voi taata itselleen pitkän ja uskollisen parisuhteen, jossa kumpikaan ei ole varavaihtoehto.

Joko siis olette luopuneet ajatuksesta, että parikymppinen kaunotar on jokaisen miehen unelma, kun pitää verrata itseä omanikäisiin naisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessani olen äärimmäisen onnellinen että olen sinkku. Eipä tarvitse olla kenenkään kakkosvaihtoehto johon tyydytään kun ei ykköstä saatu.

Sinkkuhan on todella helppo olla. On vaan. Ei se ainakaan mikään saavutus ole.

Ei kai kenenkään siviilisääty tai suhdestatus mikään saavutus ole, ihan kummallinen ajatuskin.

On se ainakin suurempi saavutus elää pitkä liitto ja kasvattaa tervepäiset lapset kuin vaan olla.

Oma elämänvalintahan se on. Ihmiset voi pysyä hautaan saakka yhdessä vaikka miten surkeassa suhteessa, ei se vielä mitään ihmisestä kerro.

Mutta jos elämässä ei ole muuta saavuttanut kuin sen että on roikkunut samassa parisuhteessa kunnes kuolema erottaa, niin ehkä sitä sitten haluaa nostaa itsensä jalustalle.

Ei roikkuminen huonossa suhteessa kannata. Hieno saavutus, jos joku on elänyt onnellisessa liitossa, kasvattanut hienoja lapsia, sitten eronnut ja elää sitten sinkkuna, monta kokemusta rikkaampana ja lapset jatkavat hänen kanssaan ja lopulta omia teitään. Arvostan.

Itserakasta tai ei, niin kyllä minäkin arvostan itseäni ja miestäni siitä, että olemme kasvattaneet mukavan, elämäänsä tyytyväisen veronmaksajan tähän maailmaan, vaikka ymmärränkin, että tuuriakin on mukana. Olisi voinut sattua vaikka hapenpuute synnytyksessä, niin tilanne olisi aivan toinen.

Moni asia on kiinni muista asioista kuin ihmisestä itsestään kuten nyt vaikka ulkonäkö ja se, millaiseen perheeseen on syntynyt. Jos on ollut rakastettu ja arvostettu jo lapsesta alkaen, ei hevin tyydy huonoon suhteeseen. Ja miellyttävällä ulkonäölläkin on elämässä merkitystä, se on fakta. Elämä ei aina ole reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni elää tuollaisessa suhteessa, eli ollaan sen kanssa kenet sattuu saamaan.

Top-miehiä on pieni määrä, ja naiset tunnetusti haluavat pariutua tasoaan ylemmäksi, joten lopputulos on mitä on. Joukko kompromisseja.

Tuohan on puolison tietoista huijaamista: annetaan ymmärtää että muka oikeasti rakastetaan vaikka ei rakasteta. Viedään siltä toiselta mahdollisuus oikeaan, aitoon rakkauteen, jonka voisi saavuttaa ehkä jonkun toisen kanssa...

Jos nainen on ruma ja tylsä, niin ei nainen saavuta aitoa rakkautta kuin ruman ja tylsän miehen kanssa.

Naiset ITSE valitsevat ne itseään tasokkaammat miehet, joiden kautta päädytään sitten tilanteeseen, että mies otti, kun ei parempaakaan ollut juuri sillä hetkellä tarjolla.

Ratkaisu ongelmaan on se, että naiset kelpuuttavat omantasoisen miehen.

Mistä löytyy taulukko, josta voi laskea tarkkaan oman tasonsa? Ja myös miesten tason.

Vertaa itseäsi muihin ikäisiisi naisiin, niin ymmärrät vähitellen mihin kohtaan sijoitut miesten silmissä.

Ja miesten tasoon et tarvitse taulukkoa. Naiset arvioivat esiteini-ikäisestä lähtien miehiä niin uskomattoman julmasti, esineellistävästi, seksistisesti ja kärjistävästi, että 100% jokainen nykynainen osaa pistää miehet yleiseen seksikkyysjärjestykseen. Ihan vaikka olisi joku lesbo, niin kyllä ne yläasteella ja lukiossa/ amiksessa opitut miesten arvostelutaidot kantavat sinne aikuisikään asti.

Nyt kun sinulla on käsitys myös miesten tasosta, tärkeää on pystyä havaitsemaan, ketkä miehet ovat yhtä kaukana täydellistä miesten janalla kuin sinä olet naisten janalla. Keillä miehillä on yhtä paljon miehiä janalla edessä matkalla täydelliseen kuin sinulla on janalla naisia matkalla täydelliseen? Tämän vertailun tekeminen sekä siitä vaarin ottaminen on varmin tapa, millä nainen voi taata itselleen pitkän ja uskollisen parisuhteen, jossa kumpikaan ei ole varavaihtoehto.

Montako naista tunnet, jotka ovat tuollaisen vertailun tehneet ja taanneet itselleen pitkän ja uskollisen parisuhteen? Vai oliko tämä jonkinlainen vitsi? 

Valitettavasti mikään ei takaa pitkää ja onnellista parisuhdetta kenellekään, sellaista takuuta ei vain ole olemassa. Vaikka olen elänyt onnellisessa parisuhteessa 34 vuotta, voi minulla vielä olla edessä tilanne, jossa mieheni rakastuu toiseen naiseen ja eroamme. Mielestäni yksi onnellisen avioliiton salaisuuksista on se, ettei pidä toista itsestäänselvänä. Silloin voi arvostaa toista ja olla hänestä kiinnostunut ja elää jokaisen päivän täysipainoisesti, koska huomenna kaikki voi olla ohi. Viikatemieskin vaanii jo meidän ikäisiämme ihmisiä.

Miks jotkut naiset juoksevat hyvännäköisten ja hyvätuloisten miesten perässä? Mies voi olla ihan kusipää ja kohdella naista ala-arvoissesti, itsekkäästi sekä epäkunnioittavasti mut ei sillä väliä kun sillä on rahaa, statusta ja narsistin käytöspiirteet. Kaikkee paskaa kestetään kun on sitä rahaa, asemaa ja komeutta.