Voiko suhde onnistua, jos toisella välttelevä kiintymyssuhdemalli?

Te kaikki olette vaan läheisriippuvaisia kun ette halua antaa omaa aikaa vaan sidotte ihmiset patteriin kiinni parisuhteessa. Menkää terapiaan hakemaan apua.

"Ennen oli ennen.

 

Mutta nykyään nuoret sukupolvet tekevät toisin.

Esimerkiksi nuorten sukupolvien asenteet uskottomuutta, väkivaltaa ja päihteiden liikakäyttöä kohtaan ovat koko ajan tasaisesti muuttuneet tuomitsevimmiksi. Ja hyvä niin. Olemme siis positiivisen ja terveen murroksen äärellä näissä asioissa."

Tekevät nuoret muutakin toisin kuten perseen esittely somessa, only fans, tinder-avusteinen ympäriinsä paneminen. Nuoret miehet ja naiset elävät niin eri maailmoissa, etteivät saa enää muodostettua parisuhteita keskenään.

Vierailija kirjoitti:

"Ennen oli ennen.

 

Mutta nykyään nuoret sukupolvet tekevät toisin.

Esimerkiksi nuorten sukupolvien asenteet uskottomuutta, väkivaltaa ja päihteiden liikakäyttöä kohtaan ovat koko ajan tasaisesti muuttuneet tuomitsevimmiksi. Ja hyvä niin. Olemme siis positiivisen ja terveen murroksen äärellä näissä asioissa."

 

Tekevät nuoret muutakin toisin kuten perseen esittely somessa, only fans, tinder-avusteinen ympäriinsä paneminen. Nuoret miehet ja naiset elävät niin eri maailmoissa, etteivät saa enää muodostettua parisuhteita keskenään.

Joo, mt-ongelmat periytyvät hyvin voimakkaasti rikkonaisissa perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on välttelijöitä mukana, olisi kiva kuulla joltain rehellisesti miten teillä tunnepuoli suhteessa pelaa siellä arjessa, läheisyys, hellyyn, huomioiminen, halaaminen. Onko teillä näitä arjessa?

Kyllä, kaikkea tätä on. Ainut jota edelleen opettelen on tunteista puhuminen. Sekin jo luontevampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis niin että avioerot kasaantuvat samoille ihmisille? Näin se näyttäisi tilastojen mukaan olevan. Kertoo näistä ihmisistä jotain. 

Periaatteessa kyllä, mutta se ei tarkoita, että ne muut olisivat välttämättä sen tasapainoisempia. Joidenkin rikkinäisyys ilmenee herkemmin pakenemisena ja toisten takertumisena. Osa kestävistä liitoista on onnettomia, läheisriippuvaisten välisiä suhteita. Ei toki kaikki.

Pieni osa toki. Tutkitusti. Netissä toki leviää valheellistakin tietoa aiheesta.

Ihan empiiristen havaintojen perusteella ei niin kauhean pieni osa. Harvassa on uskolliset, onnelliset ja tasapainoiset, vuosikymmenten mittaiset suhteet. Moni kestävä liitto perustuu uskottomu

Sinä et vaan tiedä lähipiirisi salaisuuksia. 

Psykopaateilla on usein välttelevä kiintymyyssuhde ja estyneillä. Ei sillä, että näillä kahdella olisi kauheesti mitään yhteistä noin muuten.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaateilla on usein välttelevä kiintymyyssuhde ja estyneillä. Ei sillä, että näillä kahdella olisi kauheesti mitään yhteistä noin muuten.

Varmaan joo. Psyko on sadisti läheisilleen, jopa raskaana olevilla naisille. 

Itse en ole ottamassa enää yhtäkään välttelijää. Niitä on nähty ihan riittävästi. 

Nuo vinoon kasvaneet pitää kiertää kaukaa.

En lukenut ketjua, mutta on muistettava, että kaikki mallit ovat janalla. Jos on joskus tavannut pahasti välttelevän, niin lievästi välttelevä on eri juttu.

Täällä välttelijä. Osaan hyvin osoittaa fyysisesti hellyyttä. Sen sijaan on vaikea sanoa, että rakastan.

Suomessa puhutaan tosi vähän kiintymyssuhteiden merkityksestä parisuhteessa. Ja kaikki mitä olen lukenut on aika pintapuolista ja keskittyvät ainoastaan siihen miten kiintymyssuhteet muodostuvat. Kiintymyssuhdehan ei ole välttämättä 100% jokin ja se voi vaihtua elämänkokemusten myötä.

Itse en tiennyt noista oikein mitään ennenkuin erosin todella pitkästä parisuhteesta ja "jouduin" sinkkumarkkinoille. Tapasin miehen jonka käytös sai minut täysin hämmentyneeksi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ja aiemminkin.

Koska en itsekkään ole turvallisesti kiintynyt (joka epäjohdonmukaisessa suhteessa ottaisi asian esille, vetäisi omat rajansa ja lopettaisi suhteen joka ei tyydytä hänen tarpeitaan) aloin etsiä jotain vertaistukea. Lopulta törmäsin tiktokissa jenkkiläisiin parisuhdevalmentajiin, jotka on nimenomaan perehtyneet välttelevään kiintymyssuhteeseen. Ja siellä oli myös satoja ja satoja kommentteja ihmisiltä jotka olivat tai olivat olleet samassa tilanteessa. Ja tapailemani mies oli, on 99% oppikirjan mukainen dismissive avoidant. Kaikki asiat täsmäsivät. 

Avasi myös omia silmiä omalle kiintymyssuhteelle ja miksi olin edellisessä parisuhteessa toiminut tietyillä tavoilla.

Vältteleviä kiintymyssuhteita on kaksi. Dismissive avoidant ja fearful avoidant. Fearful avoidant on sekoitus välttelevää ja ahdistunutta kiintymystyyliä, suomeksi kaoottinen. Itse opin myös olevani tälläinen, mutta se on toinen tarina. Mutta siksi minun oli tavallaan helppo ymmärtää välttelevää ihmistä ja toisaalta roikkua suhteessa aivan liian pitkään.

Vastaus ap:n kysymykseen voiko suhde onnistua. Voi onnistua, jos välttelevä ei ole kovin pahasti välttelevä ja ehkä tunnistaa omia ongelmiaan.

Vaan usein eivät tunnista. Itse satuin törmäämään ihmiseen joka on todella vaikeasti välttelevä. Ja jos olisin osannut lukea merkkejä olisin huomannut sen aika alkuvaiheessa. Tälläinen ihminen pelkää kuollakseen emotionaalista läheisyyttä ja ajan kuluessa myös fyysistä koska parisuhteessa nuo ennenpitkään yhdistyy. Pitää jatkuvasti käsivarren mitan päässä itsestään. Ja jos vahingossa pääset liian lähelle niin hän vetäytyy. Ei silti osaa tai pysty sanomaan mikä on ongelma, koska ei tiedä. Tälläisellä ihmisellä ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia emotionaalisesti läheiseen suhteeseen. Hän on aina menossa tai tekemässä jotain, ei osaa olla paikallaan, koska saattaisi joutua kohtaamaan vaikeita tunteitaan. Joita ei ymmärrä saati osaa käsitellä. On todella mukavaa seuraa, mutta kaikki on niiiin pintapuolista. Ja vaikeaa. Ja vaikea selittää. Jos olet tälläisen ihmisen kohdannut niin tiedät. Todella rikkova suhde.

Ja tiedän, että joku miettii että se ei vaan ollut sinusta kiinnostunut. Olen miettinyt sitä itsekkin ja paljon. Mutta sen eron tietää vaikka voi joskus olla hiuksen hieno. Välttelevän kanssa suhteessa ei ole kyse seksistä, koska hän välttelee sitä. 

En usko, että kukaan näin välttelevä tunnistaa itseään vältteleväksi. Luulen, että tälläiset ihmiset on niin rikki etteivät uskalla edes miettiä asiaa. Menevät vaan elämässä eteenpäin toistaen samanlaista kaavaa uudelleen ja uudelleen.

Itse tunnistan itsessäni paljon vältteleviä puolia ja myös niitä ahdistuneita. Tälläinen välttelevä ihminen on itselleni kuin bensaa liekkeihin. Kun taas turvallinen tuntuisi itsestäni luultavasti tylsältä ja tavalliselta ja saisi välttelevän puoleni esiin. Koska loppujen lopuksi olen itsekkin emotionaalisesti etäinen. Mutta ainankin minä tunnistan sen itsessäni ja se on alku asioiden korjaamiseen. 

Itse en usko, että turvallisesti kiintynyt jaksaa olla välttelevästi kiintyneen kanssa pidempiaikaisessa parisuhteessa. Jos nyt puhutaan täysin välttelevästä. Heille läheisyys, se psyykkinen ja fyysinen, on niin vaikeaa kun suhde syvenee. Myös ahdistuu kaikenlaisista vaatimuksista tai sitoumuksista. Priorisoi kaiken parisuhteen edelle. Turvallisesti kiintynyt ei kauaa tälläistä katsele. Eikä välttelevä kestä turvallisen "vaatimuksia" parisuhteelle.

Ei välttelevä ole koko aikaa välttelevä. Yleensä joku koflikti tai vastaava aktivoi sen selviytymismallin (ja sillähän ei välttämättä ole oikean konfliktin kanssa mitään tekemistä. Välttelevä voi kokea ihan minkä tahansa asian ahdistavana, joka laukaisee tuon vetäytymisen) Itsellä ne tunteet ovat syyllisyys ja häpeä. Niitä oli jossain vaiheessa täysin mahdoton käsitellä. Olin silloin suhteessa turvattomasti kiintyneen kanssa, joka taas ahdistui mun vetäytymisestä ja tuli enemmän kohti, joka taas aiheutti mussa lisää vetäytymisentervetta. Kiva pikku kierre😂 Nykyään osaan jo tunnistaa sen olon ja pystyn sanoittamaankin sitä. 

 

Nykyinen suhde on tasapainoinen ja toimiva, eli sanoisin, et kaikki on mahdollista. Vaatii vain, et molemmat ovat vähän kartalla itsestään ja osaavat reflektoida itseään. Avoimuus, rehellisyys ja taito keskustella vaikeistakin asioista ovat välttämättömyys. Myös oman tilan ja ajan antaminen toiselle ahdistumatta on tärkeää

Vierailija kirjoitti:

Ei välttelevä ole koko aikaa välttelevä. Yleensä joku koflikti tai vastaava aktivoi sen selviytymismallin (ja sillähän ei välttämättä ole oikean konfliktin kanssa mitään tekemistä. Välttelevä voi kokea ihan minkä tahansa asian ahdistavana, joka laukaisee tuon vetäytymisen) Itsellä ne tunteet ovat syyllisyys ja häpeä. Niitä oli jossain vaiheessa täysin mahdoton käsitellä. Olin silloin suhteessa turvattomasti kiintyneen kanssa, joka taas ahdistui mun vetäytymisestä ja tuli enemmän kohti, joka taas aiheutti mussa lisää vetäytymisentervetta. Kiva pikku kierre😂 Nykyään osaan jo tunnistaa sen olon ja pystyn sanoittamaankin sitä. 

 

Nykyinen suhde on tasapainoinen ja toimiva, eli sanoisin, et kaikki on mahdollista. Vaatii vain, et molemmat ovat vähän kartalla itsestään ja osaavat reflektoida itseään. Avoimuus, rehellisyys ja taito keskustella vaikeistakin asioista ovat välttämättömyys. Myös oman tilan ja ajan antami

Hienoa, että tunnistat itsessäsi nämä piirteet. Silloinhan suhde onnistuukin. Ei kaikki välttelevät ole samanlaisia. Tässäkin on erilaisia asteita.

Vaikeasti välttelevillä ei tälläistä kapasiteettiä yksinkertaisesti ole. Ihan kaikki parisuhteessa triggeröi heitä. Paradoksaalisesti juuri sellaisen henkilön kanssa johon syntyy tunteitä. Pohjallahan nimenomaan on häpeä ja hylkäämisen pelko. Mutta se on niin alitajuista, ettei sinne pääse jos ei ole yhtään itsereflektointia.

40 lähestyvä, lapseton mies. Jolla ei ole ollut pitkiä parisuhteita on hyvin luultavasti välttelevä. Sitoutumiskammo on synonyymi välttelevälle. Jos kysyt heiltä jotain heistä itsestään luettelevat luultavasti harrastuksia ja töitä. Jos kysyt mitä haluavat elämältä tai onko unelmia se on luultavasti joku matka. Tunnetasolla et saa näistä mitään irti.  Ja puhun nyt vaan miehistä, joska naisista ei ole kokemusta. Veikkaan, että naisissa välttelevät on enemmän kaoottisia. 

Täällä välttelevä. 10v ollut parisuhteessa, on ollut helppoa ja vaikeeta. Nyt vaikeeta. Vetäydyn, en osaa antaa läheisyyttä, jos annan, teen sen pakotetusti. Usein vaikeat tilanteet menee riidaksi, koska en pysty kuuntelemaan, ja en kestä toisen tunteita, jotka ovat vaikka surua tai vihaa. Meen lukkoon ja haluaisin paeta. Lapsuudessa tunteita ei näytetty, tuntuu että myös ilon tunteet piilotettiin. En koe nyt aikuisiällä vahvoja ilontunteita, enkä vahvoja surun tunteita - olen täysin tasapaksu. Haluaisin oppia kokemaan tunteita, iloja myös, niin että en pelkäisi niiden näyttämistä. Oma kylmyys ajaa parisuhdetta usein ikävään ja ristiriitaiseen tilanteeseen. Puoliso haluaa kauheasti läheisyyttä ja kaipaa kauniita sanoja - en vain kykene ja nyt 10v jälkeen se on alkanut rasittamaan parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pettänyt vaimoani, jota olen rakastanut jo 15 vuotta, enkä halua ketään muuta, muutaman kerran. Minulla on ollut turvaton lapsuus ja pelkään naisia (äidistäni johtuen), mikä taasen ajaa minua ihan tahtomattani tilanteisiin, missä huomatessani naisen olevan minusta kiinnostunut niin jotta en loukkaisi häntä tai olisi muuten töykeä, lähden oitis mukaan flirttiin enkä pysty tästä enää sitten perääntymään ja menen niin pitkälle kuin on tarvis. Sen jälkeen ihan karmea olo, mutta jään myös kirjoittelemaan härskejä viestejä niin kauan kun nainen haluaa. Tiedän olevani sairas ja olen hakenut naisenpelkoon apua terapiasta, mutta vielä on matkaa siihen että uskallan kieltäytyä vierailta. Kukaan ei tätä tietenkään usko ja pidätte minua kusipäänä, mutta olen oikeasti mukava ja empaattinen mies.

Ja mikä kamalinta, nämä vieraat naiset eivät ole olleet edes viehättäviä enkä heitä halua seksuaalisesti toisin kun vaimoani. Usein seksi ei ole heidän kanssaan onnistunutkaan, mutta pettämistähän se silti on kun seksiä on yritetty ja vähän saatu sisään löysänä.

Mainitsemasi henkilön kanssa voi tulla samankaltaisia ongelmia kuin mitä minulla on.

M38

Joku tuolla jo ristiinnaulitsikin minut enkä ihmettele yhtään. Jos tuntisit minut, et ikinä uskoisi, että olen toiminut jo vuosia ylläolevan kuvauksenlaisesti. Välttelen riitaa viimeiseen asti, mikään ei tunnu hirvittävämmältä kuin vihainen nainen - pelkään sellaista kuollakseni. En pelleile! Teen IHAN MITÄ TAHANSA, jotta välttäisin riitelyn. Ensisijaisesti poistuisin paikalta, mutta valehtelen myös suuni täyteen asioilla, mitä uskon naisen haluavan kuulla. Jos vain tällä tavoin vältyn riidalta. Se on siis loputon kierre. En kykene myöskään keskustelemaan parisuhteen tilasta, jos siihen liittyy jokin negatiivinen asia. Haluan kääntää kaikki tilanteet positiivisiksi, vaikka ihan vaan puheenaihetta vaihtamalla. En osaa sanoittaa tunteitani ja siksi olen joskus jopa vahingoittanut itseäni riidan yhteydessä. Jäin kiinni sivusuhteistani ja siitä seurasi hirvittävä riitojen kausi vaimon kanssa, minä aikana ensisijaisesti vahingoitin itseäni ja kun pääsin siitä eroon, aloin paiskia tavaroita ja huutamaan, jos en päässyt nopeasti tilanteesta pois. Ehkä joku sanoisi tätäkin jonkinlaiseksi edistysaskeleeksi siihen, että aiemmin vain lähdin pois tilanteesta ja jätin asiat roikkumaan. Silti edelleen mieluummin välttelen riitoja, mikä saa minut taasen valehtelemaan. Aloitin terapian, mutta en ole kovin toiveikas sen suhteen, että tästä mallista ihan lähivuosina irtaudutaan. Minun on mahdotonta mm. puhua tunteistani kenellekään, sillä olen tottunut pitämään ne itselläni ja siihen, että ihmisen on pärjättävä yksin. Todennäköisesti tulen loppuelämäni olemaan yksin, sillä jos puoliso kaipaa keskustelevaa kumppania, se en ole minä.

Olen 238 tosi pahoillani puolestasi. Ei varmasti ole helppoa olla nahoissasi ja uskon, että vihaat itseäsi kaiken sen takia, mitä olet laittanut puolisosi kärsimään teoillasi. Tiedän, koska itselläni oli puoliso, joka käyttäytyi lähestulkoon samalla tavalla kuin sinä. Halusin niin kovasti onnistua siinä suhteessa ja uskoin, että mies jonain päivänä vielä oppii keskustelemaan muustakin kuin työstään ja ylimalkaisista asioista, mutta ei ihminen muutu. Kyllä häneltä läheisyyttäkin sai, mutta lopulta en ollut enää varma, oliko ne halaukset ja lähelletulotkin vain opeteltua "koska niin kuuluu parisuhteessa tehdä". Hänellä on meidän jälkeen ollut lyhyitä suhteita, mutta en usko, että hän parisuhteeseen päätyy enää. Jos päätyy niin vain siksi, että ei uskalla naiselle sanoa haluavansa olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen 238 tosi pahoillani puolestasi. Ei varmasti ole helppoa olla nahoissasi ja uskon, että vihaat itseäsi kaiken sen takia, mitä olet laittanut puolisosi kärsimään teoillasi. Tiedän, koska itselläni oli puoliso, joka käyttäytyi lähestulkoon samalla tavalla kuin sinä. Halusin niin kovasti onnistua siinä suhteessa ja uskoin, että mies jonain päivänä vielä oppii keskustelemaan muustakin kuin työstään ja ylimalkaisista asioista, mutta ei ihminen muutu. Kyllä häneltä läheisyyttäkin sai, mutta lopulta en ollut enää varma, oliko ne halaukset ja lähelletulotkin vain opeteltua "koska niin kuuluu parisuhteessa tehdä". Hänellä on meidän jälkeen ollut lyhyitä suhteita, mutta en usko, että hän parisuhteeseen päätyy enää. Jos päätyy niin vain siksi, että ei uskalla naiselle sanoa haluavansa olla yksin.

Aika vaikea persoonallisuushäiriöhän tuossa on kyseessä. Minäkään en usko paranemiseen. Ihan muiden takia on tuossa kohtaa parempi olla yksin.