Voiko suhde onnistua, jos toisella välttelevä kiintymyssuhdemalli?

Kuinka kauan välttelevän kylmyyskaudet tulevat kestämään...? tiedän kyllä että tapauskohtaista eikä näihin ole sääntöjä, mutta kokemuksia kaipailen. Joku sen kylmyyden laukaisee päälle..niin minkä koette olleen se hetki kun välttelevä alkaa taas "lämmetä" ?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa puhutaan tosi vähän kiintymyssuhteiden merkityksestä parisuhteessa. Ja kaikki mitä olen lukenut on aika pintapuolista ja keskittyvät ainoastaan siihen miten kiintymyssuhteet muodostuvat. Kiintymyssuhdehan ei ole välttämättä 100% jokin ja se voi vaihtua elämänkokemusten myötä.

Itse en tiennyt noista oikein mitään ennenkuin erosin todella pitkästä parisuhteesta ja "jouduin" sinkkumarkkinoille. Tapasin miehen jonka käytös sai minut täysin hämmentyneeksi puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ja aiemminkin.

Koska en itsekkään ole turvallisesti kiintynyt (joka epäjohdonmukaisessa suhteessa ottaisi asian esille, vetäisi omat rajansa ja lopettaisi suhteen joka ei tyydytä hänen tarpeitaan) aloin etsiä jotain vertaistukea. Lopulta törmäsin tiktokissa jenkkiläisiin parisuhdevalmentajiin, jotka on nimenomaan perehtyneet välttelevään kiintymyssuhteeseen. Ja siellä oli myös satoja ja satoja kommentteja ihmisiltä jotka olivat tai oliv

Olipa hyvä kirjoitus, ihan kun omasta elämästä. Puoli vuotta deittimiestä jaksoin, sitten sanoin stop. Harvassa olevat tapaamiset eivät ole mun juttu. Hän testasi mua monin ero tavoin (puhui paljon exästä, kylmä-kuuma kohtelu, perui tapaamisia, testasi miten reagoin jos hän köyhtyy tms. ) ja kerran sanoi yks kaks, että olen ollutkin kärsivällinen. Uskon kyllä että aivan hyvä mies, mutta itsetunto huono  ja pelot varmasti kovat. Semmoinen itse täytyy kaikki hoitaa mentaliteetti. 

Suomi on täynnä välttelevästi kiintyneitä ihmisiä, ja monet heistä ovat ihan menestyksellisesti parisuhteissa. Ei kannata antaa liikaa painoarvoa tuollaisille luokituksille, vaan keskittyä oman suhteen kehittämiseen.

Pieni varoituksen sananen tähän väliin. Luin ahkerasti tätä keskustelua ja taisin kommentoidakin jotakin. Mutta siis, minun välttelevästi kiintynyt miesystäväni paljastuikin piilonarsistiksi! Se käytös täsmäsi niin pitkään tähän, kunnes suhteeseen astui minun mitätöimiseni ja henkinen väkivalta, jonka aloin tunnistaa. Alussa luulin kylmä-kuumaa ja harvoja tapailuja, tavoitettavuusongelmia kiintymyssuhteeseen liittyviksi. Mutta kyseessä olikin testivaihe, mitä kestän ja mitä en. Miehellä olikin muitakin kierrossa ja kahden vuoden suhteen aikana tulin jo sekopäiseksi.

Ei siis välttämättä päde kaikkiin, itselläni myös kiintymyssuhdevaurioita ja käytökseni varmasti voi tulkita miten vain. Mutta tämäkin mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon, olisinpa itsekin ollut viisaampi niin en olisi rikkonut itseäni näin pahoin...

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki olette vaan läheisriippuvaisia kun ette halua antaa omaa aikaa vaan sidotte ihmiset patteriin kiinni parisuhteessa. Menkää terapiaan hakemaan apua.

Oma aika on ihan eri asia kuin kyvyttömyys henkiseen läheisyyteen. Terapiaan kannattaa mennä, jos tuntuu, että läheinen ihmissuhde on rasite.