Olisinpa tajunnut tämän parisuhdeasian aiemmin - vinkkiketju muille
Lapsen nimeämisketjun innoittamana samalla teemalla jatketaan, mutta aihepiiri vaihtuu. Annetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman parisuhde-elämän/historian pohjalta. Nyt kehiin hyvät vinkit, jotka olisit toivonut tietäväsi jo aiemmin.
Minä en nuorena ensimmäiseen avioliittoon päätyessäni tajunnut sitä, kuinka iso merkitys puolison perhetaustalla on. Ihmisen ikääntyessä se perhetausta tuppaa usein vain korostumaan (toki poikkeuksiakin on, mutta monilla näin). Lika barn leka bäst. Olisi kannattanut jo nuorena etsiä puolisoksi ihminen, jonka kanssa taustamme ovat suunnilleen samanlaiset. Jälkimmäisen liiton kohdalla olenkin ollut tässä asiassa viisaampi. :)
Kommentit (120)
Etsi puoliso, jolla on suht samanlainen siisteyskäsitys ja vuorokausirytmi kuin itselläsi
Vinkki!
Selvitä naisen villeys.
Älä villistä vaimoa tee.
Vanhempien antama parisuhdemalli vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Oman liiton edetessä olen huomannut, kuinka paljon meidän kummankin osapuolen kohdalla vaikuttaa vanhemmilta saatu malli parisuhteesta. Skippaisin siis parisuhteen ihmisen kanssa, jonka vanhemmilla olisi todella huono parisuhdemalli. Poikkeuksena se, että ihminen itse tiedostaa tämän ja haluaa tietoisesti toimia toisin.
Jos päädyt parisuhteeseen nörtin kanssa, varaudu kuuntelemaan toisen pelaamista illat.
Nimimerkki haaveilen isosta talosta, jotta saisin itse olla rauhassa tuolta meteliltä :D
Pitäisi kuunnella omia tuntemuksiaan. Jos et halua toista, tai hän sinua, niin vaihda kumppani.
Älä jää roikkumaan huonoon suhteeseen siksi, että pelkäisit jääväsi loppuiäksesi yksin. Itse tein tämän virheen ja kaduttaa ne turhat vuodet, jotka toisen kanssa vietin.
Samankaltainen arvomaailma on mielestäni isoimpia asioita parisuhteessa. Mielenkiinnonkohteet ja muut vaihtuu, mutta arvomaailma on aikuisella aika pysyvä. Harva muuttuu aivan ääripäästä toiseen enää aikuisena. Jos taas arvomaailmat ovat alusta asti kovin erilaiset, niin suhteen edetessä tulee todennäköisesti isompiakin ongelmia.
Samanlaiset elämän perusarvot, rahankäyttö, samantapainen perhetausta ja yllättävää kyllä käsitys myös uskonasioista ovat tärkeitä. Itsekin ekasta liitosta viisastuneena kiinnitin enemmän noihin asioihin huomiota ja edelleen monen vuoden jälkeen tasaista onnea ja keskinäinen kunnioitus.
Kukaan ei muutu parisuhteen edetessä "paremmaksi versioksi" itsestään.
Suhteen alussa moni on nuori, terve, jaksava jne. Kun ikää tulee, niin monet asiat karisevat.
Älä ota miestä, joka asettuu äitinsä puolelle, jos miehen kumppani ja miehen äiti ovat jostain eri mieltä. Parisuhteessa ollaan tiimi ja siihen tiimiin ei äiti mahdu.
Hyvin nuorena tärkeät asiat (esim. ulkonäkö) voivat menettää merkityksensä, kun ikää tulee.
Avioliittoni jäi lyhyeksi, kun mies petti minua selkäni takana ja yhtäkkiä lähti. Koin oloni surkeaksi. Jälkikäteen oivalsin, että onneksi pääsin tuollaisesta miehestä eroon "noinkin äkkiä", enkä tuhlannut tuollaiseen avioliittoon vuosikymmeniä. Löysin myöhemmin uuden miehen, jonka kanssa perustettiin perhe ja eletään onnellisina. Eli ikäväkin ero voi joskus olla hyvä juttu. :)
Katso sitä, miten kumppanisi kohtelee sinua, kun olet heikoimmillasi/tarvitsevimmillasi, esim. sairaana. Hyvinä päivinä on helppo rakastaa, vaikeina se on osalle mahdotonta.
Nettiporno pilaa miehen, varsinkin jo murkkuikäisenä aloitettu. Olimme aivan ensimmäistä sukupolvea, jolla tätä ongelmaa esiintyi, joten en tiennyt, mitä oli tulossa.
No, en mä kyllä enää muuttaisi kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon ja kuuntelisi ilkeitä anoppeja, mielummin katson omassa kotona hyvää telkkariohjelmaa ja kudon sukkaa.
Vaikka onhan noiden ilkeiden anoppien puheita kiva naureskella porukalla baarissa.
Vinkki:
Ei, älä, lopeta, älä lyö!
Ne voivat tarkoittaa sitä että oikeasti pyydetään lopettamaan.
Joka kerta se ei tarkoitakaan sitä että kiihkon villin vallassa sen sanoma onkin "just noin, anna lisää, kovempaa!"
N22
Antaisin enemmän painoarvoa seksuaaliselle vetovoimalle (eli kumppanin ulkonäölle). Tein ulkonäön suhteen kompromissin ja ensimmäiset vuodet menivät ihan hyvin, mutta kas kummaa - 10 vuoden jälkeen kumppani ei sytytä enää yhtään. Kompromissin kestää monessa asiassa, mutta intohimo ei ole yksi niistä.
Älä sinkkuna tingi vaatimuksistasi, vaikka ulkopuoliset haukkuisivat sinua nirsoksi. Minä etsin uskollista, hyväsydämistä, empaattista ja perhekeskeistä puolisoa, joka kykenisi puhumaan tunteistaan ja huolehtimaan arjen asioista. Toivoin samanlaista arvomaailmaa, päihteettömyyttä, rauhallista kotiarkea ja vakautta. Ulkoisia kriteerejä ei muuten puolisolle ollut, mutta toivoin kaunista hymyä. Osan mielestä toiveeni oli kohtuuttomia ja käskettiin laskea rimaa. Minä olin vuosia yksin, kun en suostunut parisuhteeseen kenen tahansa vastaantulevan sinkun kanssa. Kannatti, lopulta löytyi toiveideni mukainen mies, jonka kanssa minulla on nykyään perhe. <3
Älä perusta perhettä sellaisen ihmisen kanssa, jonka äiti eli anoppisi inhoaa sinua jo alusta asti.