Minkä pitäisi muuttua, että suomalaiset saisivat lisää lapsia?

600 kommenttia ohi aiheen, täysin asiaan vaikuttamattomista keittiöjutuista. Hyvä naiset.

Ainakaan päiväkodeissa syntyvyyden lasku ei näy, kun ryhmät on tupaten täynnä ja ihan pieniä alle yksi vuotiaitakin tulee päivähoitoon yhä enemmän...

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan päiväkodeissa syntyvyyden lasku ei näy, kun ryhmät on tupaten täynnä ja ihan pieniä alle yksi vuotiaitakin tulee päivähoitoon yhä enemmän...

Mites tuo päiväkotien määrä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verovähennys lapsista. Ekasta 10prossaa, tokasta 20, kolmannesta 30, neljännestä 50, viidennestä 75 ja kuudennesta sata.

Toisi talouskasvua. Lisää verotuloja lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Vähentäisi samalla naisten mielenterveysongelmia ja miesten syrjäytymistä, sekä lasten käytösongelmia. Mamutkin kotiutuisi, kun tekisi mieli tehdä töitä.

Ja huippuosaajatkin muuttaisivat Suomeen. Ei tossa ole kuin winwin, mutta vastustus onkin ateistista.

Miksi mielestäsi kenenkään pitäisi ottaa elämäänsä mitään mikä ei sovi itselle?

Ei tarvitse ottaa sellaista mikä ei itselle sovi, asioita voi myös muuttaa etenkin silloin jos vaihtaa asuinpaikkaa. Väittäisin että em. kaltainen mies tekee helpommin kompromisseja kuin sellainen joka saa naisia helposti. Ei loppuelämän tarvitse olla sellaista, millaista elämää se poikamies elää siellä maaseudulla.

Mietin vielä tätä asiaa ja erityisesti sitä, mikä on nyt toisin kuin 30-40 vuotta sitten, jolloin omat lapseni syntyivät. Jotenkin tuntuu, että vanhemmuudelle on asetettu ihan erilaisia vaatimuksia kuin silloin ennen. Kasarilla ja ysärillä neuvolassa kehotettiin menemän kotihommissa sieltä, missä aita on mataltin. Eli eineksiä vaan pöytään, jos äitiä väsytti. Saarioisten makaroonilaatikko oli ihan yhtä hyvä valinta kuin itsetehtykin. Siivouksestakin neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että ei ne villakoirat sängyn alta minnekään karkaa. Eikä haitannut, vaikka lapsella oli tahra rinnuksilla tai housun polvessa palkeenkieli. Mistään tunteiden sanoittamisesta ei oltu kuultukaan. Ruumiillinen kuritus oli jo silloin kiellettyä, mutta kotiarestit, jäähyt, karkkipäivän perumiset yms olivat ihan sallittuja rangaistuksia, jos lapsi ei totellut. Taaperonkin sai laittaa hyvällä omallatunnolla katsomaan videolta Disneyn piirrettyjä siksi aikaa, että vanhempi sai laitettua pyykit koneeseen tai ihan vain luettua rauhassa sohvalla maaten aikakauslehden. 4-5 -vuotiaan saattoi jo ihan hyvin laittaa itsekseen pihalle kavereiden kanssa leikkimään. Välillä vaan katsoi ikkunasta, että lapsi on edelleen näköpiirissä. Harrastuksia ei pienet lapset tarvinneet ollenkaan ja isommillekin lapsille riitti vaikka lukeminen ja piirtäminen harrastukseksi. Ei tarvinnut olla mitään tavoitteellista, maksullista ja kodin ulkopuolella säännöllisesti tapahtuvaa harrastusta, johon lasta olisi pitänyt vielä kuskatakin. 

En osaa sanoa, onko nykyinen systeemi sitten parempi. Ehkä lasten kannalta on, mutta vanhemmille se tarkoittaa yhä enemmän töitä. Eli sanoisin, että vanhemmuus on nykyisin huomattavasti työläämpää kuin 30-40 vuotta sitten. 

Tämä on jonkinlaisen kehityskulun luonnollinen lopputulos. 

Nykyinen ns. hyvinvointielämä on passannut meidät yhteiskuntana täysin pilalle. Iso osa meistä on ihmisinä silkkoja aikuisvauvoja. Mitään epämukavuutta ei tarvitse sietää. Ei tarvitse kehittää ja kestää pitkää parisuhdetta - ei tarvitse mennä niissä vastamäissä, myötämäki riittää. 

Ei tarvitse kantaa huolta huomisesta. Esimerkiksi omasta maatilasta (jolle tarvittaisiin jatkaja), ei suvun jatkumisesta, ei omasta hoivasta ja elannosta ikääntyneenä - kyllä yhteiskunta hoitaa. Kyllä joku hoitaa.

Lasten kasvatus on vaivalloista, vaatii rahaa, aikaa ja vaivaa - jos rahaa ei ole, niin kovasti työtä ainakin joutuu tekemään. Se on emotionaalisesti usein voimia vievää. Ihan fyysisestikin, tietenkin.

Ennemminkin ihmettelen sitä, että miksi näin pitkään on syntynyt näinkin paljon lapsia - siis 2010 -luvulle asti, koska jo ennen vuosituhannen vaihdetta moni ihminen on ollut aikamoinen aikuisvauva.

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksen premissi "lisää lapsia" on väärin. Pitää sopeutua lasten vähenemiseen, ei elätellä unelmahöttöä että jollakin valtion tempuilla niitä puolipakolla saataisiin lisää.

No mutta tuolla tavalla rikkaat ei pysty enää loisimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupean harkitsemaan, kun jokainen kokoomuslainen hyväksikäyttäjä on ajettu maasta.

Tulehan punikki ajamaan.

On uho kovaa:) Ei voi kun nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä vastauksista käy hyvin ilmi, että naiset vihaavat miehiä ja miehet vihaavat naisia. Naiset haluaisivat hyötyä miehistä taloudellisesti (rahana tai työsuoritteina) ja miehet haluaisivat hyötyä naisista seksuaalisesti.

Mitäköhän keskustelua olet lukenut? Tai osaatko lukea? Valtaosassa kommenteista naiset kaipaavat miehiltä tasavertaista osallistumista lastenhoitoon.

Kävin kerran yhden ystäväni luona illalla. Istuttiin siinä iltaa ja juotiin teetä. Heillä oli silloin noin vuoden ikäinen lapsi. Lapsen isä jossain vaiheessa katsoi kelloa ja sanoi, että lapsella alkaa olla iltapuuron aika. Hän keitti lapselle puuron, syötti ja vei lapsen iltatoimille ja nukkumaan. Olen edelleen vaikuttunut, tuollaisia miehiä saisi olla enemmän.

Tämä on ongelman ydin. Sinä olet vaikuttunut siitä, että isä ruokki lapsensa ja laittoi hänet nukkumaan. Kukaan ei vaikutu jos äiti tekee saman.

Ilmeisesti elämme edelleen maailmassa, missä valtio haluaa kontrolloida ihmisten tekemisiä. Se on ymmärrettävää, koska veronmaksajia tarvitaan. Kuitenkin jokaisella meistä on oma yksilöllinen ja ainutkertainen elämä. Kaikki ei välttämättä lapsia halua ja osa ei saa vaikka haluaisi. Aiemmin mentiin nuorempina naimisiin ja lapsiakin tuli aiemmin. Suurin onni ja autuus oli perhekeskeinen elämä, jossa suku oli lähellä. Suvun vaikutus on vähäisempi, eikä suku pysty enää painostamaan samalla tavalla. Nyt on tullut selkeä muutos ja halutaan mieluummin elää omannäköistä elämää, matkustella ja elää vapaana kahleista. Lapsien hankinta tarkoittaa sitoutumista todella pitkäksi ajaksi. Moni väsähtää jo alkuvaiheessa ja eikä se puoliso olekaan se jonka kanssa haluaa jakaa tämän elämän. Nykyään on saatavilla tietoa paljon enemmän kuin ennen.  Koska ennen ei pohdittu ja ylianalysoitu asioita, Tuntuu, että päätöksiä harkitaan enemmän. Maailman tilanne ja eriarvoistuminen vaikuttaa lapsien hankinta päätökseen. Ja vaikka moni asia muuttuu, yhä edelleen vastuu lapsesta jää monesti naisen kannettavaksi. Isyysloma ei kata kaikkia niitä poissaoloja, joita tulee kun lapset ovat kipeänä ja henkinen kuormitus jää monesti naisen vastuulle. Lisäksi edelleen naisen keho kuormittuu raskausajasta.

Kaikista aikuisista ei ole vanhemmiksi, ottamaan sitä vastuuta.  Se näkyy perheiden ja nuorten pahoinvoinnissa. Pitääkö lapsia laittaa millä hinnalla hyvänsä? Vain, että saadaan veronmaksajia. Olisiko jokin muu keino verovarojen keräykseen? 

Inssinen kirjoitti:

Tuloveron voimakas leikkaus

Perheverotus käyttöön

Lapsilisien nosto

Perheiden arvostuksen nosto

Heterouden arvostuksen nosto

Lapsiperheille oikeus ostaa verovapaa auto.

Miksi insinööriksi nykyään opiskelee vain idiootit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oikeastaan koko aikuisikäni tuntunut siltä että tämä yhteiskunta ei ole minua varten ja että minä en kuulu tähän yhteiskuntaan muulla tapaa kuin että käyn töissä ja maksan veroja jotta joku tämä yhteiskunta toimii.

Korona aikana minut haluttiin eristää kokonaan yhteiskunnasta pois ja päättäjät uhkasivat kieltää minulta myös työnteon.

Miksi minä tekisin lapsia tälläiseen yhteiskuntaan jota en koe omaksi?

Olen lapseton ja sinkkumies.

Juuri tämä! Yhteiskunta, ja myös naiset, ovat tehneet täydellisen selväksi että vihaavat minua ja kaikkea mitä edustan. Haistakaapa köntsä.

Tämä on sitä miesten syrjäytymisongelmaa, mikä vaikuttaa syntyvyyteen kyllä myös. Miehet eivät yllä sille tasolle, mitä korkeakoulutetut naiset toivovat lastensa isän olevan. Miehet syrjäytyvät perheen perustamisesta monella tavalla, mutta suurin syy tähänkin ovat naisten rajusti nousseet koulutus/tulotasot, joka jättää luonnollisesti ison osan miehistä perheen perustamisen ulkopuolelle. Miesten täytyisi tulla yhteiskunnan portailla reilusti ylöspäin, että korkeasti koulutetut naiset voisivat edes harkita miestä lastensa isäksi. Saatika avo/aviomieheksi.

Nyt puhut pehmoisia. Syrjäytynyt on sellainen kuka ei käy töissä, sillä ei ole ystäviä ja se on vain kotona.

Itse puhuin vain siitä että en koe kuuluvani tähän yhteiskuntaan. Minä käyn töissä jotta muut ihmiset saavat rahaa mutta tämä yhteiskunta ei tarjoa tai anna minulle juuri mitään.

Korona aika sen todisti että minä en ole toivottu ihminen tänne ja että minulta haluttiin evätä myös työnteko.

Tämä syö halua lisääntyä huomattavasti minulta koska veroja maksan hirmuisesti palkasta ja en siitä hyödy juuri millään tapaa, monet muut ihmiset saavat sen hyödyn toisin kuin minä.

Kuten kirjoitin, miehet voivat syrjäytyä parisuhde- ja perhe-elämästä monella tavalla. Miesten syrjäytyminen näkyy useilla tasoilla. Rajuimmin se näkyy siinä, että miehestä ei ole tietoa juuri missään. Osa syrjäytyy sosiaalisista suhteista ja sitä kautta myös usein perhe-elämästä. Osa saattaa käydä töissäkin, mutta syrjäytyy kevyellä tasolla kotiin, eikä kukaan välttämättä tiedä työpaikan ulkopuolella tällaisen miehen olemassaolosta.

Tämähän on kunkin miehen ikioma ongelma. Mitäs ei hanki kavereita, harrastuksia ja sosiaalista elämää. Ei se kellekään muullekkaan tule yksin kotona runkkaamalla. Ihan itse pitää ne sosiaaliset verkkonsa rakentaa.

Niinhän miehet tekivätkin. Nyttemmin ne kaikki on feministien toimesta kielletty tai pakotettu ottamaan naiset mukaan jolloin miesten keskeinen sosiaalinen dynamiikka muuttuu täysin.

Voiko tästä alapeukutuksesta päätellä että naiset haluavat hallita miten miesten pitäisi verkostoitua sosiaalisesti? Eikö todellakaan miehillä saa olla mitään mihin nainen ei pääse puuttumaan? Oletteko sadisteja?

Siis miten naiset ovat tähän mennessä ohjailleet sosiaalista verkostoitumistasi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mielestäsi kenenkään pitäisi ottaa elämäänsä mitään mikä ei sovi itselle?

Ei tarvitse ottaa sellaista mikä ei itselle sovi, asioita voi myös muuttaa etenkin silloin jos vaihtaa asuinpaikkaa. Väittäisin että em. kaltainen mies tekee helpommin kompromisseja kuin sellainen joka saa naisia helposti. Ei loppuelämän tarvitse olla sellaista, millaista elämää se poikamies elää siellä maaseudulla.

Ohis, mutta miksei se pellonreunassa asuva kokematon poikamies voi muuttaa elämäänsä vaan naisen täytyy sopeutua siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä vastauksista käy hyvin ilmi, että naiset vihaavat miehiä ja miehet vihaavat naisia. Naiset haluaisivat hyötyä miehistä taloudellisesti (rahana tai työsuoritteina) ja miehet haluaisivat hyötyä naisista seksuaalisesti.

Mitäköhän keskustelua olet lukenut? Tai osaatko lukea? Valtaosassa kommenteista naiset kaipaavat miehiltä tasavertaista osallistumista lastenhoitoon.

Kävin kerran yhden ystäväni luona illalla. Istuttiin siinä iltaa ja juotiin teetä. Heillä oli silloin noin vuoden ikäinen lapsi. Lapsen isä jossain vaiheessa katsoi kelloa ja sanoi, että lapsella alkaa olla iltapuuron aika. Hän keitti lapselle puuron, syötti ja vei lapsen iltatoimille ja nukkumaan. Olen edelleen vaikuttunut, tuollaisia miehiä saisi olla enemmän.

Tämä on ongelman ydin. Sinä olet vaikuttunut siitä, että isä ruokki lapsensa ja laittoi hänet nukkumaan. Kukaan ei vaikutu jos äiti tekee saman.

Minä olen vaikuttunut siitä, ettei nainen muka puuttunut tuohon toimintaan millään tavalla. Eli isä sai todellakin vapauden oma-aloitteisesti hoitaa lapsen iltatoimet.

Suurin yksittäinen asia mikä vaikuttaisi syntyvyyteen olisi korkeakoulutuksen asettaminen maksullisesksi. Siis kunnon lukukausimaksut. Tällöin vanhemmat eivät enää kannustaisi tyttäriään uranaisiksi, mikä aikaansaa naisessa aikuisena lapsivihamielisyyden. Mutta tämä taas lisäisi työvoimapulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt omia kahta tytärtä on seurannut, ensinnäkin haluamansa opiskelupaikan saaminen kesti yo-kirjoitusten jälkeen muutamia vuosia. Kun opiskelut pääsee aloittamaan vaikkapa 23-vuotiaana, valmistuu vasta kolmekymppisenä. Sitten pitäisi tehdä töitä, että alkaisi edes jonkinlainen eläke kertymään ja voisi maksaa opintolainaa pois. Jos uusi hallitus vielä leikkaa asumistukea, opiskelut venyy entisestään, kun on käytännössä pakko käydä töissä opiskelujen ohella. Siellä ne tulevat maisterit seisoo Mäkkärin kassalla yövuorossa.

Ikä alkaa äkkiä tulla vastaan, jos lapsista voi alkaa haaveilla vasta vaikkapa 35-vuotiaana. 

Opiskelijoilta leikkaaminen on yksi tämän hallituksen tyhmimmistä ideoista.

Mitä isompi on valmistuvan lainataakka, sitä vähemmän mahdollisuuksia on alkaa lastenhankintaan hedelmällisessä iässä.

Lapsia voi hankkia myös opiskelujen aikana. Tuppaa jostain syystä unohtumaan nykynaisilta. Silloin vielä saisi helposti lisätukia yhteiskunnalta.

Eli naisten itsekkyys on suurin yksittäinen syy.

Kerro lisää, mitä lisätukia on olemassa? Lapsen tekeminen kesken opintojen lykkää valmistumista.

Esimerkiksi harkinnanvarainen (täydentävä tai ehkäisevä) toimeentulotuki.

Lisäksi vähävaraisille perheille joihin opiskelijapariskunnat monesti kuuluvat on erilaisia tukimuotoja joita voi hakea, esim. tuetut lomat, erilaisten yhdistysten tarjoamat harrastusmahdollisuudet ym. Sitten kun  valmistuu niin voi alkaa syytämään enemmän rahaa lapsiin.

Opiskelujen aikana voi ihan hyvin hankkia vaikka kaksi lasta valmistumisen merkittävästi viivästymättä. Sitä gradua voi tuskailla ihan samalla lailla vauvankin kanssa kuin yksin ahdistuneena kahvikuppi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oikeastaan koko aikuisikäni tuntunut siltä että tämä yhteiskunta ei ole minua varten ja että minä en kuulu tähän yhteiskuntaan muulla tapaa kuin että käyn töissä ja maksan veroja jotta joku tämä yhteiskunta toimii.

Korona aikana minut haluttiin eristää kokonaan yhteiskunnasta pois ja päättäjät uhkasivat kieltää minulta myös työnteon.

Miksi minä tekisin lapsia tälläiseen yhteiskuntaan jota en koe omaksi?

Olen lapseton ja sinkkumies.

Juuri tämä! Yhteiskunta, ja myös naiset, ovat tehneet täydellisen selväksi että vihaavat minua ja kaikkea mitä edustan. Haistakaapa köntsä.

Tämä on sitä miesten syrjäytymisongelmaa, mikä vaikuttaa syntyvyyteen kyllä myös. Miehet eivät yllä sille tasolle, mitä korkeakoulutetut naiset toivovat lastensa isän olevan. Miehet syrjäytyvät perheen perustamisesta monella tavalla, mutta suurin syy tähänkin ovat naisten rajusti nousseet koulutus/tulotasot, joka jättää luonnollisesti ison osan miehistä perheen perustamisen ulkopuolelle. Miesten täytyisi tulla yhteiskunnan portailla reilusti ylöspäin, että korkeasti koulutetut naiset voisivat edes harkita miestä lastensa isäksi. Saatika avo/aviomieheksi.

Nyt puhut pehmoisia. Syrjäytynyt on sellainen kuka ei käy töissä, sillä ei ole ystäviä ja se on vain kotona.

Itse puhuin vain siitä että en koe kuuluvani tähän yhteiskuntaan. Minä käyn töissä jotta muut ihmiset saavat rahaa mutta tämä yhteiskunta ei tarjoa tai anna minulle juuri mitään.

Korona aika sen todisti että minä en ole toivottu ihminen tänne ja että minulta haluttiin evätä myös työnteko.

Tämä syö halua lisääntyä huomattavasti minulta koska veroja maksan hirmuisesti palkasta ja en siitä hyödy juuri millään tapaa, monet muut ihmiset saavat sen hyödyn toisin kuin minä.

Kuten kirjoitin, miehet voivat syrjäytyä parisuhde- ja perhe-elämästä monella tavalla. Miesten syrjäytyminen näkyy useilla tasoilla. Rajuimmin se näkyy siinä, että miehestä ei ole tietoa juuri missään. Osa syrjäytyy sosiaalisista suhteista ja sitä kautta myös usein perhe-elämästä. Osa saattaa käydä töissäkin, mutta syrjäytyy kevyellä tasolla kotiin, eikä kukaan välttämättä tiedä työpaikan ulkopuolella tällaisen miehen olemassaolosta.

Tämähän on kunkin miehen ikioma ongelma. Mitäs ei hanki kavereita, harrastuksia ja sosiaalista elämää. Ei se kellekään muullekkaan tule yksin kotona runkkaamalla. Ihan itse pitää ne sosiaaliset verkkonsa rakentaa.

Niinhän miehet tekivätkin. Nyttemmin ne kaikki on feministien toimesta kielletty tai pakotettu ottamaan naiset mukaan jolloin miesten keskeinen sosiaalinen dynamiikka muuttuu täysin.

Voiko tästä alapeukutuksesta päätellä että naiset haluavat hallita miten miesten pitäisi verkostoitua sosiaalisesti? Eikö todellakaan miehillä saa olla mitään mihin nainen ei pääse puuttumaan? Oletteko sadisteja?

Siis miten naiset ovat tähän mennessä ohjailleet sosiaalista verkostoitumistasi?

Voi helvetti. Ihan lapsuudesta lähtien! Poikien leikkeihin oli aina pakko ottaa tytöt mukaan mutta tyttöjen leikkeihin eivät pojat saaneet osallistua. Ja tätä samaa linjaa on vedetty kaikki koulutusasteetkin läpi.

Aivan liikaa keskitytään niihin, jotka eivät halua lapsia. Eivät he ole ongelma vaan se, että monet eivät saa lapsia vaikka haluaisivat. Syynä voi olla kumppanin puute, mielenterveysongelmat ja näköalattomuus, huoli tulevaisuudesta ja toimeentulosta tai hedelmällisyysongelmat. Näitä ratkomalla hoidetaan myös syntyvyysongelmaa.

Kahden lapsen isänä voin sanoa että en missään tapauksessa lähtisi uudelleen tähän. Rakastan lapsiani valtavasti ja pois en antaisi, mutta jos olisin kertonut itselleni kymmenen vuotta sitten kaiken mitä on tulossa olisin VÄLITTÖMÄSTI sillä paikalla juossut sterilointiin. Steriloinnista voi huoleti maksaa vaikka 50000, jäät silti niin paljon voitolle että voit nauraa lopun elämäsi Porschesi ratissa. Tosin elämä tuppaa järjestämään vaikeuksia ihan jokaiselle, että eri ongelmat on varmasti lapsettomillakin.

Silti yksi elämän palkitsevimpia asioita on tuottaa iloa omille lapsille, joten ristiriitaiset fiilikset. Niinhän se elämä menee.

Lasten puolisot on rahallisesti ehdottomasti kallein asia mitä elämässä on vastaan tullut, menemättä yksityiskohtiin jo kymmenen vuoden kohdalla puhutaan vähintään yhden omakotitalon hinnasta ja vielä on ainakin yksi vastaavan hintainen jäljellä. Itse lapsiin ei juurikaan rahaa mene.

Minun kohdalla tasa-arvo isyyden ja äitiyden välillä on toteutunut heikosti. Maksan 90% kaikesta, päälle saanut pelkkää vittuilua vastuuttomuudesta ja traumat siitä miten uskomattoman paskasti isyys tässä yhteiskunnassa vielä käsitetään. Stereotypia miehestä on että se on aina pennitön renttu ja omat lapset ei kiinnosta paskaakaan. Kummasti raha ilman vanhemmuuden vastuuta on kelvannut.