Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsesi "arki viritetty liian kireälle"?
Itse olen teinipojan äitinä aina ollut sitä mieltä, että lapsella on hyvä olla jokin harrastus, josta lapsi itse tykkää. Mutta liika on aina liikaa, yksi harrastus mielestäni riittää. Lapsen täytyy saada myös rentoutua ja vain olla.
Samoilla linjoilla on myös lapsiasiavaltuutettu:
"Lasten mielenterveyttä kuormittavat nykyaikoina muutkin kuin traumaattiset kokemukset. Lasten kasvuympäristöt ovat usein hyvin virikkeellisiä ja kasvatus tavoitteellista. Ärsykkeiden tulva on aiempaa suurempaa. Niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa, koulussa ja ohjatuissa vapaa-ajan toiminnoissa panostetaan lapsen kehitykseen ja tavoitellaan mahdollisimman hyviä suorituksia. Liian paineistettu arki vailla riittävää lepoa ja vapaa-aikaa muodostaa kuitenkin riskin lapsen mielenterveydelle. Liian kireälle viritetty arki ei tee hyvää myöskään lapsen kasvatuksesta vastaaville aikuisille."
Ote lapsiasiavaltuutetun aloitteesta "Lasten mielenterveyden kriisi on koko yhteiskunnan asia" (28.3.2023)
https://lapsiasia.fi/-/kannanotto_mielenterveyden-kriisi
Joten pienten lasten vanhemmat - myös tulevat - älkää täyttäkö lastenne arkea harrastus- yms. menojen paljoudella.
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Miksi luulet, että tavoitteellinen harrastaminen estää koulussa menestymisen?
Ei se estäkään. Mutta jos hakee täydellisyyttä sekä koulussa että harrastuksissa, voi mielenterveys joutua myöhemmin koetukselle.
Miksi luulet, että kehittyminen=täydellisuuden hakeminen? Entä miksi et tue lastasi ajatuksessa, että ei tarvitse olla täydellinen, vaikka teikisikin monipuolisesti eri asioita?
Kun kerran omat lapset tähän mukaan vedettiin, niin milloin sinä olet lakannut lyömästä lastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Itse ajattelisin, että sopiva määrä on yksi liikuntaharrastus ja yksi kulttuuriharrastus. Lapsi saa sitten itse päättää, harrastaako näitä tavoitteellisesti vai ihan hyvän mielen ja rentoutumisen vuoksi.
Käytännössä kaikki ammattiurheilijat ovat harrastaneet enemmän kuin yhtä lajia vielä pitkälle teini-ikään saakka. Siitä voit päätellä, onko se hyvä asia vai ei, että rajataan laji vain yhteen.
Ja ehdittiinkin kirjoittaa peräti 13 viestiä ennen kuin joku pelasi ammattiurheilijakortin.
Mitä sitten? Miksi ei saisi puhua myös ammattiurheilijoista? Hekin ovat olleet lapsia, joilla on ollut harrastuksia. Ja nykyisissä lapsissa on sellaisia, jotka tavoittelevat urhelua ammattina.
On merkittävä ongelma, että harrastavia lapsia käsitellään potentiaalisina ammattiurheilijoina. Se ei edistä lasten kasvua ja kehitystä, eikä se auta edes niiden tulevien ammattiurheilijoiden kehitystä.
Ei millään tavalla ongelma, kun ymmärrettään huomioida lapsen oma tahto. Jos lapsi haluaa harrastaa tavoitteellisesti, ei ole mitään järkeä himmailla ja "pelailla vaan huvin vuoksi". Jos taas lapsi haluaa pelailla vain huvin vuoksi, sitä varten on kevyemmät ryhmät, joissa harrastaminen ei ole niin tavoitteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Miksi luulet, että tavoitteellinen harrastaminen estää koulussa menestymisen?
Ei se estäkään. Mutta jos hakee täydellisyyttä sekä koulussa että harrastuksissa, voi mielenterveys joutua myöhemmin koetukselle.
Haluaisin nähdä pianistin, joka 5 vuoden harjoittelun jälkeen osaa soittaa vain ukko-nooan, koska eihän tavotteita tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Itse ajattelisin, että sopiva määrä on yksi liikuntaharrastus ja yksi kulttuuriharrastus. Lapsi saa sitten itse päättää, harrastaako näitä tavoitteellisesti vai ihan hyvän mielen ja rentoutumisen vuoksi.
Käytännössä kaikki ammattiurheilijat ovat harrastaneet enemmän kuin yhtä lajia vielä pitkälle teini-ikään saakka. Siitä voit päätellä, onko se hyvä asia vai ei, että rajataan laji vain yhteen.
Hyvä asia on se, että lapsi saa riittävästi lepoa, mahdollisuuden panostaa kouluun ja ystäviin ja siinä ohessa tehdä vapaa-aikanaan jotain mitä itse haluaa, sen verran kuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Tämä. Tavoitteellisuus harrastuksissa näkyy lähes aina myös tavoitteellisuutena koulutyössä. Tavoitteellinen harrastus, oli se sitten urheilua tai jotain muuta, opettaa myös koulussa tärkeitä taitoja kuten sitoutumista, työntekoa tavoitteiden eteen, sitä että aina kaikki ei ole kivaa ja mieluista jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Ja suurimmasta osasta ihmisiä - siis myös lapsia - ei tule koskaan huippu-urheilijoita, joten miksi stressata urheilun suhteen? Liikunta kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi on taas eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Ja suurimmasta osasta ihmisiä - siis myös lapsia - ei tule koskaan huippu-urheilijoita, joten miksi stressata urheilun suhteen? Liikunta kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi on taas eri asia.
Missä joku on sanonut, että on pakko stressata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Suurin osa minun tuntemistani nuorista mielenterveyspotilaista on ollut sekä hyviä koulussa että menestyviä junioriurheilijoita.
Aloituksen pointtina oli se, ettemme saa rakentaa sellaista maailmaa, jossa lasten ja nuorten elämä on oletusarvoisesti täynnä tavoitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on taas niin tätä. Teet aina liikaa tai liian vähän, joka tapauksessa väärin. Olen joka päivä lasten kanssa läsnä, tunnen valtavaa syyllisyyttä jos edes katson puhelinta tai vaikka luen hetken omaa kirjaa tai haluaisin tehdä jotain muuta kuin taloustöitä tai leikkiä lasten kanssa. Ja tähän mielestäni painostetaan, olet huono äiti jos päästät lapset silmistäsi. Nyt kuitenkin tässä taas syyllistetään siitä, että lapsella on liikaa virikkeitä. Mikä nyt sitten on totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Tämä. Tavoitteellisuus harrastuksissa näkyy lähes aina myös tavoitteellisuutena koulutyössä. Tavoitteellinen harrastus, oli se sitten urheilua tai jotain muuta, opettaa myös koulussa tärkeitä taitoja kuten sitoutumista, työntekoa tavoitteiden eteen, sitä että aina kaikki ei ole kivaa ja mieluista jne. jne.
Etkö nyt ole ollenkaan kärryillä siitä, mikä on ketjun aihe? Juuri tämän kuvailemasi ajattelumallin on havaittu nykymaailmassa altistavan nuoria mielenterveysongelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Miksi luulet, että tavoitteellinen harrastaminen estää koulussa menestymisen?
Ei se estäkään. Mutta jos hakee täydellisyyttä sekä koulussa että harrastuksissa, voi mielenterveys joutua myöhemmin koetukselle.
Haluaisin nähdä pianistin, joka 5 vuoden harjoittelun jälkeen osaa soittaa vain ukko-nooan, koska eihän tavotteita tarvitse olla.
Tervetuloa paikalliseen musiikkikouluun seuraamaan lähes mitä tahansa pianotuntia. Äärimmäisen harvat lapset harjoittelee kotona soittoläksyjä ja edistyy kunnolla. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Suurin osa minun tuntemistani nuorista mielenterveyspotilaista on ollut sekä hyviä koulussa että menestyviä junioriurheilijoita.
Aloituksen pointtina oli se, ettemme saa rakentaa sellaista maailmaa, jossa lasten ja nuorten elämä on oletusarvoisesti täynnä tavoitteita.
Siitä ne mielenterveysongelmat vasta kumpuavatkin, jos elämä on tavoitteetonta haahuilua. Vähemmästäkin masentuu, jos ei ole mitään mitä tavoitella ja minkä eteen tehdä töitä. Tavoitehan ei tarkoita sitä, että kaikkien jääkiekkoa harrastavien on pakko tähdä NHL:ään ja kaikkien pianon soittajien pitää tavoitella Olli Mustosen tasoa. Tavoite voi olla myös omalle tasolle järkevä ja saavutettavissa oleva. Ihan vaikka se, että 7v lapsi oppii luistelemaan kaukalon päästä päähän tai 15v pianisti oppii soittamaan oman lempilaulunsa tai mikä nyt kenellekin sopii. Jos harrastuksessa ei ole mitään tavoitteita, kiinnostus siihen lopahtaa hyvin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Tämä. Tavoitteellisuus harrastuksissa näkyy lähes aina myös tavoitteellisuutena koulutyössä. Tavoitteellinen harrastus, oli se sitten urheilua tai jotain muuta, opettaa myös koulussa tärkeitä taitoja kuten sitoutumista, työntekoa tavoitteiden eteen, sitä että aina kaikki ei ole kivaa ja mieluista jne. jne.
Etkö nyt ole ollenkaan kärryillä siitä, mikä on ketjun aihe? Juuri tämän kuvailemasi ajattelumallin on havaittu nykymaailmassa altistavan nuoria mielenterveysongelmille.
Ei, kun sinä et ollenkaan tajua, mikä tuossa oli pointtina. Etkä näköjään edes ymmärrä, että tavoite ei ole sama asia kuin "kaikista pitää tulla parhaita". Terve tavoite on saavutettavissa oleva eikä näin ollen ole ollenkaan vaaraksi mielenterveydelle. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Monet aikuiset haluavat kehittyä ja edistyä. Mutta suurin osa lapsista ei. Lasten luontainen väline oppimiseen ja kehittymiseen on leikkivietti. Lapsi tekee mistä tahansa leikin.
Lähipiirissäni on eräs lapsi, joka on erittäin tavoitteellinen urheilija kahdessa eri lajissa, ja on lisäksi erittäin hyvä oppilas koulussa. Hän on aina kireä, pettymysten sietokyky on huono, ja mikä pahinta, hän ei osannut edes pienenä leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Tämä. Tavoitteellisuus harrastuksissa näkyy lähes aina myös tavoitteellisuutena koulutyössä. Tavoitteellinen harrastus, oli se sitten urheilua tai jotain muuta, opettaa myös koulussa tärkeitä taitoja kuten sitoutumista, työntekoa tavoitteiden eteen, sitä että aina kaikki ei ole kivaa ja mieluista jne. jne.
Etkö nyt ole ollenkaan kärryillä siitä, mikä on ketjun aihe? Juuri tämän kuvailemasi ajattelumallin on havaittu nykymaailmassa altistavan nuoria mielenterveysongelmille.
Ei, kun sinä et ollenkaan tajua, mikä tuossa oli pointtina. Etkä näköjään edes ymmärrä, että tavoite ei ole sama asia kuin "kaikista pitää tulla parhaita". Terve tavoite on saavutettavissa oleva eikä näin ollen ole ollenkaan vaaraksi mielenterveydelle. Päinvastoin.
Suurimmalle osalle nuorista ammattiurheilijan ura ei ole saavutettavissa. Tarkoittaako tämä siis, että haaveilu urheilun ammattilaisuudesta on suurimmalle osalle nuorista vaaraksi mielenterveydelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Monet aikuiset haluavat kehittyä ja edistyä. Mutta suurin osa lapsista ei. Lasten luontainen väline oppimiseen ja kehittymiseen on leikkivietti. Lapsi tekee mistä tahansa leikin.
Lähipiirissäni on eräs lapsi, joka on erittäin tavoitteellinen urheilija kahdessa eri lajissa, ja on lisäksi erittäin hyvä oppilas koulussa. Hän on aina kireä, pettymysten sietokyky on huono, ja mikä pahinta, hän ei osannut edes pienenä leikkiä.
Sinä haluat nähdä näin.
Minä olen aina ollut itseohjautuva ja hyvin tavoitteellinen ja kilpailuhenkinen.
Ihmisiä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Tämä. Tavoitteellisuus harrastuksissa näkyy lähes aina myös tavoitteellisuutena koulutyössä. Tavoitteellinen harrastus, oli se sitten urheilua tai jotain muuta, opettaa myös koulussa tärkeitä taitoja kuten sitoutumista, työntekoa tavoitteiden eteen, sitä että aina kaikki ei ole kivaa ja mieluista jne. jne.
Etkö nyt ole ollenkaan kärryillä siitä, mikä on ketjun aihe? Juuri tämän kuvailemasi ajattelumallin on havaittu nykymaailmassa altistavan nuoria mielenterveysongelmille.
Olet totaalisen pihalla, jos kuvittelet että sitoutumisen ja epämukavuuden sietämisen oppiminen altistaisi mielenterveysongelmille. Asiahan on ihan toisinpäin. Lapsi, joka ei opi sitoutumaan sovittuihin asiohin eikä koskaan joudu epämukavuusalueelleen, on nimeltään uniikki lumihiutale, jonka helikopterivanhemmat ovat passaanneet päätymään masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle 20-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa mitään ongelmaa, jos lapsi haluaa itse harrastaa useampaa kuin yhtä lajia. Toki mitään 10 lajin kavalkadia ei voi ylläpitää, mutta ainakin urheilussa monipuolinen lajiharjoittelu tukee kehittymistä paremmin kuin liian nuorena keskittyminen vain yhteen lajiin.
Mutta mistä tulee ajatus, että täytyy kehittyä paremmin?
Se on varsin luonnollinen tarve terveelle ihmiselle. Harva jaksaa junnata paikallaan koko ikäänsä. Kyllä suurin osa haluaa kehittyä ja edistyä asioissa, joista pitää.
Minä näkisin nuoren elämän ensisijaisena tarkoituksena kehittyä ja edistyä koulussa. Harrastuksien tarkoitus on sitten tarjota vastapainoa koulutyölle ja rentouttaa.
Suurin osa tuntemistani huippu-urheilijoista on ollut hyviä myös koulussa.
Ja suurimmasta osasta ihmisiä - siis myös lapsia - ei tule koskaan huippu-urheilijoita, joten miksi stressata urheilun suhteen? Liikunta kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi on taas eri asia.
Missä joku on sanonut, että on pakko stressata?
Lapsi alkaa stressata, kun huomaa, ettei olekaan niin hyvä urheilussa kuin vanhemmat ja valmentaja toivovat/vaativat. Sitten lapselle tulee huono omatunto ja ahdistus siitä, että äiti, isä ja valmentaja ovat pettyneitä. Ja tästä lähtee alkuun henkisen pahoinvoinnin kierre, joka voi johtaa esim. anoreksiaan yms. mielenterveysongelmiin.
On merkittävä ongelma, että harrastavia lapsia käsitellään potentiaalisina ammattiurheilijoina. Se ei edistä lasten kasvua ja kehitystä, eikä se auta edes niiden tulevien ammattiurheilijoiden kehitystä.