Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?
31.07.2023 |
Kummallista piikittelyä esim siitä, jos lapseton on nukkunut pitkään tai jos lapseton viettää näköistään lomaa?
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne.
Kun väsyttää, niin silloin pyritään nukkumaan. Työviikon aikaisten herätysten univelat viikonloppuna pois, aivan ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus. Itse olen sinkku ja lasten lukumäärä 0. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen, voin tehdä mitä huvittaa miettimättä sen tarkemmin, duunissa menee uran kannalta oikein hyvin, matkustan paljon vapaajalla ynm..
Minä joudun kuuntelemaan usein kavereitten valituksia siitä että lapset (perhe) sitoo heitä ja ei pysty enää elää vapaasti. Ymmärrän heidän tuskaa, mutta ei ole minun ongelma. Mutta en myöskään vedä hernettä nenään siitä kun tuska purkautuu minuun, kun ymmärrän taustan ja mekanismin.
Pärjäät töissä hyvin ja sinulla on varmaan oikein hyvä palkka. Ehkä olet ostanut asunnonkin. Ja veneen ja auton jne. Siinä on kissayhdistys jo kieli pitkällä, kun päiväsi ovat luetut, tai vaikka SPR. No, toivottavasti sinulla on sisaruksia tai muita hyvin läheisiä ihmisiä, joille voit messevän omaisuutesi jättää. Eihän sitä yksi ihminen ehdi millään kuluttaa suuria tulojaan.
No mitäpä tuosta omaisuudesta sitten, kun aika jättää. Menkööt minne menee, mitä väliä luulet sillä edesmenneelle olevan? Nytkin lähtee jatkuvasti porukkaa, ilman että tarkkoja suunnitelmia testamentin varalle tehty, mm. sodissa. Siinä se tragedia ei ole kuitenkaan se, meneekö jäljelle jäänyt omaisuus kenelle ja mitä minusta jää. Ne on egosentrisiä kolmannen maailman ongelmia ne hekumoinnit. Hypätkääpä nyt pois sieltä jalustalta vaihteeksi. Maailma tapahtuu, vaikka te olette oman elämänne juhlittuja supersankareita.
Spr ja löytöeläimet ihan hyviä kohteita muutenkin tuleepahan yleishyölliseen käyttöön, mihin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa kun lisääntymiskeskustelu palstalla menee aina kinasteluksi siitä, kummalla on (edes teoriassa) vaikeampaa; lisääntyneellä vai ei-lisääntyneellä. Minä ainakin nautin vapaasta ja helposta elämästäni täysin rinnoin ja nauran lisääntyneiden ulinalle. Saan tehdä mitä vain milloin vain, tosin töissä tietysti täytyy käydä. Nukun tasan niin pitkään kuin huvittaa ja syön sohvalla sipsejä vaikka koko iltapäivän jos siltä tuntuu. Ei minun tarvitse kilvoitella kenenkään kanssa siitä kummalla on vaikeampi elämä. Elämäni on helppoa ja ihanaa, kateelliset nyt aina vinkuvat kaikesta muutenkin.
Ymmärrän toki että joitain ärsyttää kun sanotaan että lisääntymätön ei tiedä vaikeuksista mitään. Pelkkää tyhjänjauhamistahan se on, trolleja varmaan valtaosa. Vaikeuksiin ei lapsia tarvita, se on päiväänselvää. Siitä huolimatta en voi olla hymyilemättä, kun jotain lisääntynyttä ärsyttää jos lapseton nukkuu puoleenpäivään. Niinhän minä teen, sillä olen tehnyt elämässäni valintoja jotka se mahdollistavat. Kantakaa lisääntyneet vastuunne omista valinnoistanne ja lakatkaa uhriutumasta.
Lapsettomana opettajana itsekin nautin tuosta ulinasta. Varsinkin näin kesäaikaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus. Itse olen sinkku ja lasten lukumäärä 0. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen, voin tehdä mitä huvittaa miettimättä sen tarkemmin, duunissa menee uran kannalta oikein hyvin, matkustan paljon vapaajalla ynm..
Minä joudun kuuntelemaan usein kavereitten valituksia siitä että lapset (perhe) sitoo heitä ja ei pysty enää elää vapaasti. Ymmärrän heidän tuskaa, mutta ei ole minun ongelma. Mutta en myöskään vedä hernettä nenään siitä kun tuska purkautuu minuun, kun ymmärrän taustan ja mekanismin.
Pärjäät töissä hyvin ja sinulla on varmaan oikein hyvä palkka. Ehkä olet ostanut asunnonkin. Ja veneen ja auton jne. Siinä on kissayhdistys jo kieli pitkällä, kun päiväsi ovat luetut, tai vaikka SPR. No, toivottavasti sinulla on sisaruksia tai muita hyvin läheisiä ihmisiä, joille voit messevän omaisuutesi jättää. Eihän sitä yksi ihminen ehdi millään kuluttaa suuria tulojaan.
No mitäpä tuosta omaisuudesta sitten, kun aika jättää. Menkööt minne menee, mitä väliä luulet sillä edesmenneelle olevan? Nytkin lähtee jatkuvasti porukkaa, ilman että tarkkoja suunnitelmia testamentin varalle tehty, mm. sodissa. Siinä se tragedia ei ole kuitenkaan se, meneekö jäljelle jäänyt omaisuus kenelle ja mitä minusta jää. Ne on egosentrisiä kolmannen maailman ongelmia ne hekumoinnit. Hypätkääpä nyt pois sieltä jalustalta vaihteeksi. Maailma tapahtuu, vaikka te olette oman elämänne juhlittuja supersankareita.
Spr ja löytöeläimet ihan hyviä kohteita muutenkin tuleepahan yleishyölliseen käyttöön, mihin vaan.
Vain lisääntynyt voi olla katkera siitä, että jollain on varaa lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. :D Ne rahathan pitäisi käyttää hänen lapsiinsa! My babiiiieeessss! Viis hätää kärsivistä eläimistä ja vähäosaisista ihmisistä.
Käyttäjä34671 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne.
Kun väsyttää, niin silloin pyritään nukkumaan. Työviikon aikaisten herätysten univelat viikonloppuna pois, aivan ihanaa.
No älä nyt. Se on suurta sankaruutta, ettei nuku kokonaista yötä moneen vuoteen. Lapsiperhevalvomisen rinnalla edes lapsettoman krooninen unettomuus ei ole yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat eivät ymmärrä sitä työn määrää, mikä perheellisillä on. Ja että lapsista ja muista ihmisistä huolehtiminen on maailman tärkein asia. Siksi pitää välillä laittaa oma minä taka-alalle. Toisista huolehtiminen on aikuiseksi tulemisen yksi vaihe. Ei tarvitse hankkia lapsia, mutta välittäkää nyt edes jostakusta!
Moni asia vaatii vielä enemmän työtä kuin perhe eikä ole edes itse valittua. Perhe-elämä on aika helppoa moneen muuhun elämässä sattuvaan asiaan nähden ja kaiken lisäksi se on kuitenkin itse valittu asia, joten ei siitä pidä muille valittaa.
Tuntuu vähän koomilselta kun perheellinen, joka on itse valinnut perustaa perheen valittaa elämänsä raskaudesta henkilölle, jonka elämä on kymmenen kertaa perheellisen elämää haastavampaa. Mutta mitäpä eivät itsekkäät lisääntyjät tekisi. Luulen, että monella perheellisellä valittajalla on ollut helppo elämä ja siksi työmäärä tuntuu raskaalta.
Se vaan menee niin, että mitä enemmän perheenjäseniä, sen todennäköisempää on, että joku sairastuu tai teloo itsensä tai kohtaa muita vaikeuksia. Sillä lapsettomalla on vaan ne omat ongelmansa. On aika luonnollista, että perheellinen puhuu vaikka lapsensa tapaturmasta, jos sellainen on tapahtunut.
Lapsettomalla ei ole vain omat ongelmansa. Minulla, lapsettomalla, on lähipiirissäni hyvin vakavia ongelmia, pahempia kuin monella perheellisellä.
Niin, esim. puolison kuolema tai sairastelu toki on valtava ongelma riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Toki sillä lapsettomalla on siten helpompaa, että ei tarvitse lisäksi hoitaa niitä lapsia ja miettiä miten ne sen vanhemman poismenon ottavat.
Nuo ovat ihan normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Ihmisellä voi olla sellaisiakin ongelmia, jotka ovat noita paljon, paljon pahempia. Lapsettoman ongelmat voivat olla niin suuria, että niitä ei normaali perheellinen tule koskaan ymmärtämään. Koska jos on pystynyt perustamaan perheen, ongelmat ovat lähtökohtaisesti hyvin pieniä. Lapsettomilla on myös sellaisia ongelmia, joita perheellisellä ei koskaan tule olemaan. Näistäkin osa on paljon suurempia kuin lasten aiheuttama rasitus.
Mitkäköhän tällaisia ongelmia olisivat, kun puolison ja lapsen kuolema ovat yleismaailmallisesti ne elämän suurimman vastoinkäymiset mitä ihmistä voi kohdata.
Juuri tämä asenne on se, mitä joissain perheellisissä kammoan. Se kyvyttömyys nähdä sen perhekuplan ulkopuolelle.
Puolison kuolema ei todellakaan ole ihmiselämän karmivimpia tragedioita - se myös tapahtuu joka tapauksessa parisuhteessa. (Puolet avioliitoista myös päättyy eroon - onko sekin maailmanloppu, jos toinen jättää?) Ja esimerkiksi oman lapsen tai läheisen tekemät karmeat rikokset ovat PALJON pahempi kohtalo kuin se, että yksi neljästä lapsesta kuolee sairauteen. Todella naiivi ajatusmaailma.
Kyseessä on ihan tieteellinen luokittelu. Lapsen kuolema on ihmiselle elämän suurin kriisi, puolison kuolema sen jälkeen. Avioerot on yleensä olleet tiedossa, harvoin ne puskista tulevat. Ihmiset jopa kuolevat suruun lapsen tai puolison kuollessa.
No olet se sinäkin. Eli lapseton nyt jää vaille tätä suurinta surua ja lapsettoman surut ei nyt niin merkittäviä ole kuin lapsellisen.
Älä jaksa.
Kuule ei se sun kissasi kuolema vaan ole lähellekään sama asia kuin haudata oma lapsi.
Se on kyllä surullista, kun näin emotionaalisesti ja psyykkisesti epäkypsät menee lisääntymään... Voimia lapsillesi.
Käyppä vähän läpi tuota katkeruuttasi ja vihaa.
Joko täällä rinnastellaan jotain elukoita ihmisvauvoihin? Aivan kamalaa eläinten inhimillistämistä. Elukka on elukka ja ihminen on ihminen eli moninverroin tärkeämpi olento!
Joo, uskottele vaan itsellesi, että olet jotenkin tärkeämpi. Varmasti olet. Maailma kärsii paljon enemmän kun olet poissa, kuin jonkun eläimen menetyksestä. Kauheaa kaikille. Koska olet niin korvaamattoman merkityksellinen osanen universumissa, kuten muutkin itseään täynnä olevat tyhjäntoimittajat. Luulet olevasi esimerkiksi merkityksellisempi kuin hyönteiset, vaan et ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut, kun itselläni on hauskaa vapaa-ajanviettoa, voi mennä tapahtumiin, jotka ei ole tarkoitettu lapsille jne. Vapaus on ihanaa.
Olen saanut lapseni 30-40 ikävuoden välillä. Ja luojan kiitos asia ainakin minun kohdallani (toivottavasti muidenkin vanhempien kohdalla) oli niin, että kun sain lapsen kivuliaan pitkän synnytyksen jälkeen rinnalle, niin rakkaus syttyi välittömästi eikä ole koskaan sammunut ( lapset jo aikuisia). Lapsettomana ollessani, kun kävin perheellisen ystävättäreni luona kylässä, ajattelin, että voi hyvänen aika, miten hän jaksaa tuota showta. Lapsen saaminen on aivan valtava rakkauskokemus eikä siitä erota, vaikka tulisi riitaa, kuten elämässä saattaa käydä. On oikein hyvä, että lapseton on tyytyväinen valintaansa, ei siinä ole mitään vikaa. Tässä maailmassa ei olisi yhtään lasta, jos etukäteen tietäisi synnytyksen tuskan ja huolenpidon määrän ja rahanmenon. Onneksi "luoja" on säätänyt niin, että suurin rakkaus lapseen. Yhtään eroa ei tulisi, jos aikuisetkin voisivat yhtä paljon rakastaa toisiaan , kuin vanhemmat rakastavat lapsiaan , siis normaalit ja terveet vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut, kun itselläni on hauskaa vapaa-ajanviettoa, voi mennä tapahtumiin, jotka ei ole tarkoitettu lapsille jne. Vapaus on ihanaa.
Olen saanut lapseni 30-40 ikävuoden välillä. Ja luojan kiitos asia ainakin minun kohdallani (toivottavasti muidenkin vanhempien kohdalla) oli niin, että kun sain lapsen kivuliaan pitkän synnytyksen jälkeen rinnalle, niin rakkaus syttyi välittömästi eikä ole koskaan sammunut ( lapset jo aikuisia). Lapsettomana ollessani, kun kävin perheellisen ystävättäreni luona kylässä, ajattelin, että voi hyvänen aika, miten hän jaksaa tuota showta. Lapsen saaminen on aivan valtava rakkauskokemus eikä siitä erota, vaikka tulisi riitaa, kuten elämässä saattaa käydä. On oikein hyvä, että lapseton on tyytyväinen valintaansa, ei siinä ole mitään vikaa. Tässä maailmassa ei olisi yhtään lasta, jos etukäteen tietäisi synnytyksen tuskan ja huolenpidon määrän ja rahanmenon. Onneksi "luoja" on säätänyt niin, että suurin rakkaus lapseen. Yhtään eroa ei tulisi, jos aikuisetkin voisivat yhtä paljon rakastaa toisiaan , kuin vanhemmat rakastavat lapsiaan , siis normaalit ja terveet vanhemmat.
Pelottava ajatus että sellaisetkin ihmiset lisääntyvät jotka eivät tiedä synnytyksen tuskaa tai huolenpidon ja rahanmenon määrää. Ehkä siinä onkin avain lasten ja nuorten pahoinvointiin ja sijoitusten ja huostaanottojen määrän kasvuun.
En minä suhtaudu nuivasti, olen enempikin positiivisella tavalla ääneen kateellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat eivät ymmärrä sitä työn määrää, mikä perheellisillä on. Ja että lapsista ja muista ihmisistä huolehtiminen on maailman tärkein asia. Siksi pitää välillä laittaa oma minä taka-alalle. Toisista huolehtiminen on aikuiseksi tulemisen yksi vaihe. Ei tarvitse hankkia lapsia, mutta välittäkää nyt edes jostakusta!
Moni asia vaatii vielä enemmän työtä kuin perhe eikä ole edes itse valittua. Perhe-elämä on aika helppoa moneen muuhun elämässä sattuvaan asiaan nähden ja kaiken lisäksi se on kuitenkin itse valittu asia, joten ei siitä pidä muille valittaa.
Tuntuu vähän koomilselta kun perheellinen, joka on itse valinnut perustaa perheen valittaa elämänsä raskaudesta henkilölle, jonka elämä on kymmenen kertaa perheellisen elämää haastavampaa. Mutta mitäpä eivät itsekkäät lisääntyjät tekisi. Luulen, että monella perheellisellä valittajalla on ollut helppo elämä ja siksi työmäärä tuntuu raskaalta.
Se vaan menee niin, että mitä enemmän perheenjäseniä, sen todennäköisempää on, että joku sairastuu tai teloo itsensä tai kohtaa muita vaikeuksia. Sillä lapsettomalla on vaan ne omat ongelmansa. On aika luonnollista, että perheellinen puhuu vaikka lapsensa tapaturmasta, jos sellainen on tapahtunut.
Lapsettomalla ei ole vain omat ongelmansa. Minulla, lapsettomalla, on lähipiirissäni hyvin vakavia ongelmia, pahempia kuin monella perheellisellä.
Niin, esim. puolison kuolema tai sairastelu toki on valtava ongelma riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Toki sillä lapsettomalla on siten helpompaa, että ei tarvitse lisäksi hoitaa niitä lapsia ja miettiä miten ne sen vanhemman poismenon ottavat.
Nuo ovat ihan normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Ihmisellä voi olla sellaisiakin ongelmia, jotka ovat noita paljon, paljon pahempia. Lapsettoman ongelmat voivat olla niin suuria, että niitä ei normaali perheellinen tule koskaan ymmärtämään. Koska jos on pystynyt perustamaan perheen, ongelmat ovat lähtökohtaisesti hyvin pieniä. Lapsettomilla on myös sellaisia ongelmia, joita perheellisellä ei koskaan tule olemaan. Näistäkin osa on paljon suurempia kuin lasten aiheuttama rasitus.
Mitkäköhän tällaisia ongelmia olisivat, kun puolison ja lapsen kuolema ovat yleismaailmallisesti ne elämän suurimman vastoinkäymiset mitä ihmistä voi kohdata.
Juuri tämä asenne on se, mitä joissain perheellisissä kammoan. Se kyvyttömyys nähdä sen perhekuplan ulkopuolelle.
Puolison kuolema ei todellakaan ole ihmiselämän karmivimpia tragedioita - se myös tapahtuu joka tapauksessa parisuhteessa. (Puolet avioliitoista myös päättyy eroon - onko sekin maailmanloppu, jos toinen jättää?) Ja esimerkiksi oman lapsen tai läheisen tekemät karmeat rikokset ovat PALJON pahempi kohtalo kuin se, että yksi neljästä lapsesta kuolee sairauteen. Todella naiivi ajatusmaailma.
Kyseessä on ihan tieteellinen luokittelu. Lapsen kuolema on ihmiselle elämän suurin kriisi, puolison kuolema sen jälkeen. Avioerot on yleensä olleet tiedossa, harvoin ne puskista tulevat. Ihmiset jopa kuolevat suruun lapsen tai puolison kuollessa.
niin, koska iso osa ei kohtaa kovin isoja ongelmia elämässään niin puolison kuolema näyttäytyy isona. se ei silti ole isoin ongelma vaan on pahempaakin.
Vierailija kirjoitti:
En minä suhtaudu nuivasti, olen enempikin positiivisella tavalla ääneen kateellinen.
miksi olet kateellinen vaikka itselläsi oli täysin sama mahdollisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta tahdostaan lapsettomat eivät ansaitse eläkettä, koska eivät ole sen eläkkeen maksajia kasvattaneet. Säästäkööt itse työssäoloaikanaan sen, mitä aikovat vanhoina kuluttaa, tai jatkakoot töitä hautaan asti.
Varmuuden vuoksi vielä, jos joku ei tajua: palkasta automaattisesti perittävät eläkemaksut menevät tällä hetkellä nykyhetken eläkeläisille maksettaviin eläkkeisiin. Ne eivät ole talletuksia, jotka menisivät säästöön, palautettavaksi myöhemin ne maksaneille.
Vierailija kirjoitti:
Omasta tahdostaan lapsettomat eivät ansaitse eläkettä, koska eivät ole sen eläkkeen maksajia kasvattaneet. Säästäkööt itse työssäoloaikanaan sen, mitä aikovat vanhoina kuluttaa, tai jatkakoot töitä hautaan asti.
Varmuuden vuoksi vielä, jos joku ei tajua: palkasta automaattisesti perittävät eläkemaksut menevät tällä hetkellä nykyhetken eläkeläisille maksettaviin eläkkeisiin. Ne eivät ole talletuksia, jotka menisivät säästöön, palautettavaksi myöhemin ne maksaneille.
Olen täysin samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika on rahaa. Tyhmät ihmiset antavat aikansa ilman rahallista korvausta.
Näihin lukeutuu mm.:
- halpatyöntekijät (palkat tosin kaikilla liian pienet)
- lapsia hankkivat ja perhe-elämää elävät
- parisuhteet/avioliitot/avoliitot
Jos kaikki ajattelisi samanlailla niin mitä veikkaisitte käyvän? Lisääntyminen lakkaa vai noista aletaan maksamaan kunnollista korvausta? Lapsi arki on käytännössä vapaa-aikaa ja yleensä enemmän kuin työpäivän pituus joten korvaus tulee olemaan isompi kuin työstä saatu palkka. Valtio ei sallisi lisääntymisen loppumista vaan alkaisi velkarahalla maksamaan vapaa-ajan menetyksestä huomattavaa korvausta.
Toistan vielä aika on rahaa. Aika on rajallinen resurssi toisin kuin raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne.
Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.
Käyhän moni teinikin töissä.
Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.
Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä.
Säälin lapsiasi, jos he ovat kaipaamassa sinua kotiin aamuyöstä
Vierailija kirjoitti:
Omasta tahdostaan lapsettomat eivät ansaitse eläkettä, koska eivät ole sen eläkkeen maksajia kasvattaneet. Säästäkööt itse työssäoloaikanaan sen, mitä aikovat vanhoina kuluttaa, tai jatkakoot töitä hautaan asti.
Varmuuden vuoksi vielä, jos joku ei tajua: palkasta automaattisesti perittävät eläkemaksut menevät tällä hetkellä nykyhetken eläkeläisille maksettaviin eläkkeisiin. Ne eivät ole talletuksia, jotka menisivät säästöön, palautettavaksi myöhemin ne maksaneille.
Kerrotko vielä, miksi lapsettomat sitten maksavat edellisten eläkkeitä? Eikö tästäkin voisi irtisanoutua, jos mitään yhteiskuntasopimusta ei ole?
Kuinka mitataan vapaa-ehtoinen ja ei-vapaaehtoinen lapsettomuus luotettavasti? Pakkosiitetään ja katsotaan miten käy, onko omasta halusta? No, sittenhän ei ole enää lapsetonkaan. Riittääkö jonkun sairauden periyttämismahdollisuus hyväksyttäväksi syyksi vapaaehtoisuudelle? Vai maksetaanko mukisematta kulut näistä jne. Vaikuttaako lapsimäärä saatavan summan suuriuteen, suurperheellisille enemmän..? Jos vaikka se yksi tuleva eläkkeenmaksaja menehtyy jne.
Apua, musta tuntuu että sulla kirjoitussormi toimii, mutta riskiarvio ei oikein. Kommentoimatta jättäminenkin on vaihtoehto, jos ei ole mitään sanottavaa.
Ihan höpö puhetta ap.
En voisi olla vähempää kiinnostunut jonkun toisen ihmisen elämän valinnoista.
Ihan sama onko sulla nolla lasta tai 12 lasta, sunhan se sun elämä on.
Joten alapa etsiä elämää äläkä maalaa peikkoja jonnekin missä niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta tahdostaan lapsettomat eivät ansaitse eläkettä, koska eivät ole sen eläkkeen maksajia kasvattaneet. Säästäkööt itse työssäoloaikanaan sen, mitä aikovat vanhoina kuluttaa, tai jatkakoot töitä hautaan asti.
Varmuuden vuoksi vielä, jos joku ei tajua: palkasta automaattisesti perittävät eläkemaksut menevät tällä hetkellä nykyhetken eläkeläisille maksettaviin eläkkeisiin. Ne eivät ole talletuksia, jotka menisivät säästöön, palautettavaksi myöhemin ne maksaneille.
Kerrotko vielä, miksi lapsettomat sitten maksavat edellisten eläkkeitä? Eikö tästäkin voisi irtisanoutua, jos mitään yhteiskuntasopimusta ei ole?
Kuinka mitataan vapaa-ehtoinen ja ei-vapaaehtoinen lapsettomuus luotettavasti? Pakkosiitetään ja katsotaan miten käy, onko omasta halusta? No, sittenhän ei ole enää lapsetonkaan. Riittääkö jonkun sairauden periyttämismahdollisuus hyväksyttäväksi syyksi vapaaehtoisuudelle? Vai maksetaanko mukisematta kulut näistä jne. Vaikuttaako lapsimäärä saatavan summan suuriuteen, suurperheellisille enemmän..? Jos vaikka se yksi tuleva eläkkeenmaksaja menehtyy jne.
Apua, musta tuntuu että sulla kirjoitussormi toimii, mutta riskiarvio ei oikein. Kommentoimatta jättäminenkin on vaihtoehto, jos ei ole mitään sanottavaa.
Itseasiassa tuossa on ideaa. Muutetaan sääntöjä nyt ja eriytetään järjestelmät. Jos ei tuota veronmaksajia tiettyyn ikään mennessä, poistuu eläkejärjestelmän piiristä. Täytyy säästää itse. Lisäksi kaikki lapsiin, nuoriin ja perhe-etuuksiin liittyvät kustannukset eriytetään omaksi kulueräkseen ja jaetaan perheellisten kesken lapsiluvun mukaan verotuksessa.
Kumman ryhmän luulet olevan pian tiukemmalla palvelujen rahoituksen suhteen..? En tiedä, miten perillä olet verotuspohjasta ja yhteiskunnan kulurakenteista. Jotkut voittaisivat ja jotkut häviäisivät.
Lapsettomat elävät todella paljon helpompaa elämää kuin lapselliset. Maailmaa katsotaan ihan eri suunnasta näissä kahdessa ryhmittymässä.
Olen sitä mieltä, että todellista elämänkokemusta on vasta se, kun olet vuosia huolehtinut yötä päivää ilman taukoja jostain muistakin ihmisistä kuin pelkästä itsestäsi.
Kyllä lapsetonkin voi olla väsynyt, mutta jos se johtuu vaikka liiallisesta työnteosta tai yltiöbailaamisesta, niin hölmön hommaa. Jos isä- tai äiti-ihminen on väsynyt, se johtuu yleensä lapsiarjen rankkuudesta tai siitä, ettei ole tilaisuutta levätä.
Alue: Aihe vapaa
Joko täällä rinnastellaan jotain elukoita ihmisvauvoihin? Aivan kamalaa eläinten inhimillistämistä. Elukka on elukka ja ihminen on ihminen eli moninverroin tärkeämpi olento!