miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Vierailija kirjoitti:

Omasta tahdostaan lapsettomat eivät ansaitse eläkettä, koska eivät ole sen eläkkeen maksajia kasvattaneet. Säästäkööt itse työssäoloaikanaan sen, mitä aikovat vanhoina kuluttaa, tai jatkakoot töitä hautaan asti. 

Varmuuden vuoksi vielä, jos joku ei tajua: palkasta automaattisesti perittävät eläkemaksut menevät tällä hetkellä nykyhetken eläkeläisille maksettaviin eläkkeisiin. Ne eivät ole talletuksia, jotka menisivät säästöön, palautettavaksi myöhemin ne maksaneille.

Kannatan tätä systeemiä ihan ehdottomasti! Tosin jos minut sanotaan irti eläkejärjestelmästä, niin minulla olisi oikeus sanoutua irti lapsiperheiden elättämisestä. Eli reilut veroalennukset lapsettomille, ne rahat voi sitten itse säästää eläkkeeseen. Miksi minä maksaisin sinun räkänokkiesi terveydenhuollon ja koulutukset, jos he eivät maksa eläkettäni sitten aikanaan?

Pitäisi tehdä kansalaisaloite tästä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat elävät todella paljon helpompaa elämää kuin lapselliset. Maailmaa katsotaan ihan eri suunnasta näissä kahdessa ryhmittymässä.

Olen sitä mieltä, että todellista elämänkokemusta on vasta se, kun olet vuosia huolehtinut yötä päivää ilman taukoja jostain muistakin ihmisistä kuin pelkästä itsestäsi.

Kyllä lapsetonkin voi olla väsynyt, mutta jos se johtuu vaikka liiallisesta työnteosta tai yltiöbailaamisesta, niin hölmön hommaa. Jos isä- tai äiti-ihminen on väsynyt, se johtuu yleensä lapsiarjen rankkuudesta tai siitä, ettei ole tilaisuutta levätä.

Miksi elämänkokemukseksi kelpaa vain se kokemus joka sinulla itselläsi on? Liittyykö tämä nyt taas siihen että lisääntyneet ovat lapsettomia epäitsekkäämpiä? :D

Ihan sama mitä joku lapsia hankkinut miettii lapsettomuudestani! Kateellisuutta en siedä kuitenkaan. En ole pätkääkään kateellinen jollekin jolla on lapsia. Hyvä jos hän on saanut haluamansa elämän mutta minua on turha sotkea siihen sen enempää. Jokainen eläköön sellaista elämää kuin parhaaksi näkee ja tehköön omat valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä työn määrää, mikä perheellisillä on. Ja että lapsista ja muista ihmisistä huolehtiminen on maailman tärkein asia. Siksi pitää välillä laittaa oma minä taka-alalle. Toisista huolehtiminen on aikuiseksi tulemisen yksi vaihe. Ei tarvitse hankkia lapsia, mutta välittäkää nyt edes jostakusta!

Moni asia vaatii vielä enemmän työtä kuin perhe eikä ole edes itse valittua. Perhe-elämä on aika helppoa moneen muuhun elämässä sattuvaan asiaan nähden ja kaiken lisäksi se on kuitenkin itse valittu asia, joten ei siitä pidä muille valittaa.

Tuntuu vähän koomilselta kun perheellinen, joka on itse valinnut perustaa perheen valittaa elämänsä raskaudesta henkilölle, jonka elämä on kymmenen kertaa perheellisen elämää haastavampaa. Mutta mitäpä eivät itsekkäät lisääntyjät tekisi. Luulen, että monella perheellisellä valittajalla on ollut helppo elämä ja siksi työmäärä tuntuu raskaalta.

Se vaan menee niin, että mitä enemmän perheenjäseniä, sen todennäköisempää on, että joku sairastuu tai teloo itsensä tai kohtaa muita vaikeuksia. Sillä lapsettomalla on vaan ne omat ongelmansa. On aika luonnollista, että perheellinen puhuu vaikka lapsensa tapaturmasta, jos sellainen on tapahtunut. 

Lapsettomalla ei ole vain omat ongelmansa. Minulla, lapsettomalla, on lähipiirissäni hyvin vakavia ongelmia, pahempia kuin monella perheellisellä.

Niin, esim. puolison kuolema tai sairastelu toki on valtava ongelma riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Toki sillä lapsettomalla on siten helpompaa, että ei tarvitse lisäksi hoitaa niitä lapsia ja miettiä miten ne sen vanhemman poismenon ottavat. 

Nuo ovat ihan normielämään kuuluvia vastoinkäymisiä. Ihmisellä voi olla sellaisiakin ongelmia, jotka ovat noita paljon, paljon pahempia. Lapsettoman ongelmat voivat olla niin suuria, että niitä ei normaali perheellinen tule koskaan ymmärtämään. Koska jos on pystynyt perustamaan perheen, ongelmat ovat lähtökohtaisesti hyvin pieniä. Lapsettomilla on myös sellaisia ongelmia, joita perheellisellä ei koskaan tule olemaan. Näistäkin osa on paljon suurempia kuin lasten aiheuttama rasitus.

Mitkäköhän tällaisia ongelmia olisivat, kun puolison ja lapsen kuolema ovat yleismaailmallisesti ne elämän suurimman vastoinkäymiset mitä ihmistä voi kohdata. 

Juuri tämä asenne on se, mitä joissain perheellisissä kammoan. Se kyvyttömyys nähdä sen perhekuplan ulkopuolelle.

Puolison kuolema ei todellakaan ole ihmiselämän karmivimpia tragedioita - se myös tapahtuu joka tapauksessa parisuhteessa. (Puolet avioliitoista myös päättyy eroon - onko sekin maailmanloppu, jos toinen jättää?) Ja esimerkiksi oman lapsen tai läheisen tekemät karmeat rikokset ovat PALJON pahempi kohtalo kuin se, että yksi neljästä lapsesta kuolee sairauteen. Todella naiivi ajatusmaailma.

Kyseessä on ihan tieteellinen luokittelu. Lapsen kuolema on ihmiselle elämän suurin kriisi, puolison kuolema sen jälkeen. Avioerot on yleensä olleet tiedossa, harvoin ne puskista tulevat. Ihmiset jopa kuolevat suruun lapsen tai puolison kuollessa.

niin, koska iso osa ei kohtaa kovin isoja ongelmia elämässään niin puolison kuolema näyttäytyy isona. se ei silti ole isoin ongelma vaan on pahempaakin.

Lapsen kuolema on. Muuten painu helvettiin idiootti. t: leski

Olen lapsiperheellinen, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Lähipiiristäni löytyy pari omasta tahdostaan lapsetonta ystävää, eikä me koskaan missään tilanteessa määritellä itseämme sen mukaan onko meillä jälkikasvuja tai ei. He eivät kadehdi minua enkä minä heitä. Jokaisella on omat intohimot ja ongelmansa. 

Luulenpa, että tämänkin ketjun aloittaja (ja muut samalla tavalla ajattelevat lapsettomat) eivät ole täysin sinut valintojensa kanssa ja tulkitsevat kaiken mitä lapselliset tekevät/reagoivat kateutena tm. negatiivisena suhtautumisena. Klassinen defenssimekanismi; asioiden jotka olen päättänyt torjua pois elämästäni ja identiteetistäni (lapset/lapsiperhe-elämä) on pakko olla täysin pahoja ja huonoja valintoja. 

Tosiasiassa ketään ei kiinnosta. Eläkää elämäänne ja antakaa muidenkin elää.

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Lapsettomiksi tutkimusten mukaan jäädään useimmiten kun sosioekonominen asema on heikko. Ei ole varaa, ei ole kunnon töitä eikä pysyvyyttä elämässä. Syynä heikkoon asemaan saattaa olla esim. mielenterveyden ongelmat ja että puolisoa ei vaan löydy. Ei tämä nyt siltä vaikuta, että päätökset lapsettomuudesta perustuisivat siihen, että yksin on vaan niin hienoa ja siihen liittyy kamalasti plussia. Vastaavastihan naisettomat miehet kirjoittelevat täällä ilkeitä naisista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsiperheellinen, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Lähipiiristäni löytyy pari omasta tahdostaan lapsetonta ystävää, eikä me koskaan missään tilanteessa määritellä itseämme sen mukaan onko meillä jälkikasvuja tai ei. He eivät kadehdi minua enkä minä heitä. Jokaisella on omat intohimot ja ongelmansa. 

Luulenpa, että tämänkin ketjun aloittaja (ja muut samalla tavalla ajattelevat lapsettomat) eivät ole täysin sinut valintojensa kanssa ja tulkitsevat kaiken mitä lapselliset tekevät/reagoivat kateutena tm. negatiivisena suhtautumisena. Klassinen defenssimekanismi; asioiden jotka olen päättänyt torjua pois elämästäni ja identiteetistäni (lapset/lapsiperhe-elämä) on pakko olla täysin pahoja ja huonoja valintoja. 

Tosiasiassa ketään ei kiinnosta. Eläkää elämäänne ja antakaa muidenkin elää.

Yllättävän monia kiinnostaa. Äitiä, anoppia, ystäviä, jopa paria työkaveria ihan pakkomielteisyyteen asti. Saatika mediaa ja yhteiskuntaa joka russuttaa vauvakadosta ja ihmettelee miksei niitä vauvoja tule.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Entä jos ei halua ihmiskunnan jatkuvan ainakaan tässä muodossaan? Minä haluan luonnon ja eläinten kukoistavan, ja sen ihminen estää tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapsiperheellinen, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Lähipiiristäni löytyy pari omasta tahdostaan lapsetonta ystävää, eikä me koskaan missään tilanteessa määritellä itseämme sen mukaan onko meillä jälkikasvuja tai ei. He eivät kadehdi minua enkä minä heitä. Jokaisella on omat intohimot ja ongelmansa. 

Luulenpa, että tämänkin ketjun aloittaja (ja muut samalla tavalla ajattelevat lapsettomat) eivät ole täysin sinut valintojensa kanssa ja tulkitsevat kaiken mitä lapselliset tekevät/reagoivat kateutena tm. negatiivisena suhtautumisena. Klassinen defenssimekanismi; asioiden jotka olen päättänyt torjua pois elämästäni ja identiteetistäni (lapset/lapsiperhe-elämä) on pakko olla täysin pahoja ja huonoja valintoja. 

Tosiasiassa ketään ei kiinnosta. Eläkää elämäänne ja antakaa muidenkin elää.

Joidenkin kohdalla varmasti näin. Samalla lapsiperhe on edelleen normi ja tämän varjolla lapselliset käyttäytyvät todella usein huonosti, käytöstavat puuttuu. Ja btw, jos ystäväsi ovat omasta tahdosta lapsettomia, niin on lähtökohtaisesti mahdottomuus tuntea kateutta asiasta jota ei aktiivisesti halua. Hyvä että teillä yhteiselämä toimii, se on kiva kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Juuri tämänkaltaisen epäkunnioittavan käytöksen vuoksi. Kukaan mitään taputteluja kaipaa (et kai sinäkään...) vaan tasa-arvoista kohtelua.

Sitä ei lapsellinen ymmärrä, kun itseltä puuttuu kokemus.

Olisiko aivan ok, jos lapsellinen/lapsia toivova kertoisi lapsihaaveesta ja vastapuoli sanoisi: Oletko aivan varma? Mitä jos tulet katumaan asiaa? Onko sinulla oikeasti resursseja tähän? Oletko miettinyt asiaa joka kannalta, järjellä, etkä vain tunteella?

Ja jos olisit jo raskaana, niin olisiko sopivaa tulla ehdottamaan a b o r ttia? Että vielä ei ole liian myöhäistä, kun saatat katua valintaasi?

Tai jos sanoisit, että toivot lasta ja sua alettaisiin painostamaan lapsettoman elämään?

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Btw, kyse ei ole tekemättä jättämisestä, vaan aktiivisesta valinnasta, jonka taustalla on aktiivinen halu olla lisääntymättä.

En tiedä. Mä en suhtaudu noin lapsettomiin.

Ai se onkin nyt näin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Juuri tämänkaltaisen epäkunnioittavan käytöksen vuoksi. Kukaan mitään taputteluja kaipaa (et kai sinäkään...) vaan tasa-arvoista kohtelua.

Sitä ei lapsellinen ymmärrä, kun itseltä puuttuu kokemus.

Olisiko aivan ok, jos lapsellinen/lapsia toivova kertoisi lapsihaaveesta ja vastapuoli sanoisi: Oletko aivan varma? Mitä jos tulet katumaan asiaa? Onko sinulla oikeasti resursseja tähän? Oletko miettinyt asiaa joka kannalta, järjellä, etkä vain tunteella?

Ja jos olisit jo raskaana, niin olisiko sopivaa tulla ehdottamaan a b o r ttia? Että vielä ei ole liian myöhäistä, kun saatat katua valintaasi?

Tai jos sanoisit, että toivot lasta ja sua alettaisiin painostamaan lapsettoman elämään?

Jokainen vanhempi on ollut lapseton aikuinen. Minäkin tulin äidiksi vasta 42 -vuotiaana. Tunnen hyvin sen kohtelun mitä lapsettomana sain. Ei ketään kiinnostanut onko mulla lapsia vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Voi vit. mitä paskaa.

T. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Koko maailman mittakaavassa liikalisääntyminen on olemassa oleva ongelma. Se, että osa jättää lisääntymättä on palvelus ihmiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös huomannut, kun itselläni on hauskaa vapaa-ajanviettoa, voi mennä tapahtumiin, jotka ei ole tarkoitettu lapsille jne. Vapaus on ihanaa.

Olen saanut lapseni 30-40 ikävuoden välillä. Ja luojan kiitos asia ainakin minun kohdallani (toivottavasti muidenkin vanhempien kohdalla) oli niin, että kun sain lapsen kivuliaan pitkän synnytyksen jälkeen rinnalle, niin rakkaus syttyi välittömästi eikä ole koskaan sammunut ( lapset jo aikuisia). Lapsettomana ollessani, kun kävin perheellisen ystävättäreni luona kylässä, ajattelin, että voi hyvänen aika, miten hän jaksaa tuota showta. Lapsen saaminen on aivan valtava rakkauskokemus eikä siitä erota, vaikka tulisi riitaa, kuten elämässä saattaa käydä. On oikein hyvä, että lapseton on tyytyväinen valintaansa, ei siinä ole mitään vikaa. Tässä maailmassa ei olisi yhtään lasta, jos etukäteen tietäisi synnytyksen tuskan ja huolenpidon määrän ja rahanmenon. Onneksi "luoja" on säätänyt niin, että suurin rakkaus lapseen. Yhtään eroa ei tulisi, jos aikuisetkin voisivat yhtä paljon rakastaa toisiaan , kuin vanhemmat rakastavat lapsiaan , siis normaalit ja terveet vanhemmat.

Kauniisti kirjoitit. Asia on varmasti juuri noin.

Terveisin lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Juuri tämänkaltaisen epäkunnioittavan käytöksen vuoksi. Kukaan mitään taputteluja kaipaa (et kai sinäkään...) vaan tasa-arvoista kohtelua.

Sitä ei lapsellinen ymmärrä, kun itseltä puuttuu kokemus.

Olisiko aivan ok, jos lapsellinen/lapsia toivova kertoisi lapsihaaveesta ja vastapuoli sanoisi: Oletko aivan varma? Mitä jos tulet katumaan asiaa? Onko sinulla oikeasti resursseja tähän? Oletko miettinyt asiaa joka kannalta, järjellä, etkä vain tunteella?

Ja jos olisit jo raskaana, niin olisiko sopivaa tulla ehdottamaan a b o r ttia? Että vielä ei ole liian myöhäistä, kun saatat katua valintaasi?

Tai jos sanoisit, että toivot lasta ja sua alettaisiin painostamaan lapsettoman elämään?

Jokainen vanhempi on ollut lapseton aikuinen. Minäkin tulin äidiksi vasta 42 -vuotiaana. Tunnen hyvin sen kohtelun mitä lapsettomana sain. Ei ketään kiinnostanut onko mulla lapsia vai ei. 

Sinä et ole ikinä ollut ihminen joka ei koskaan lisäänny, ja tekee niin omasta tahdostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin mieluummin että miksi lapsettomat suhtautuvat niin nuivasti lapsellisiin?

Ei tarvitse kuin hieman selailla tätä palstaa niin heti löytää hyviä esimerkkejä edellä mainitusta. 

Jos haluaa ihmiskunnan jatkuvan niin jonkun täällä on pakko lisääntyä. Juuri Sinun ei ole pakko, mutta jonkun kuitenkin. Joten turha odottaa mitään selkään taputtelua ja mitalia siitä, että juuri sinä jätät tekemättä jotain. Kasvakaa aikuisiksi.

Juuri tämänkaltaisen epäkunnioittavan käytöksen vuoksi. Kukaan mitään taputteluja kaipaa (et kai sinäkään...) vaan tasa-arvoista kohtelua.

Sitä ei lapsellinen ymmärrä, kun itseltä puuttuu kokemus.

Olisiko aivan ok, jos lapsellinen/lapsia toivova kertoisi lapsihaaveesta ja vastapuoli sanoisi: Oletko aivan varma? Mitä jos tulet katumaan asiaa? Onko sinulla oikeasti resursseja tähän? Oletko miettinyt asiaa joka kannalta, järjellä, etkä vain tunteella?

Ja jos olisit jo raskaana, niin olisiko sopivaa tulla ehdottamaan a b o r ttia? Että vielä ei ole liian myöhäistä, kun saatat katua valintaasi?

Tai jos sanoisit, että toivot lasta ja sua alettaisiin painostamaan lapsettoman elämään?

Jokainen vanhempi on ollut lapseton aikuinen. Minäkin tulin äidiksi vasta 42 -vuotiaana. Tunnen hyvin sen kohtelun mitä lapsettomana sain. Ei ketään kiinnostanut onko mulla lapsia vai ei. 

Sinä et ole ikinä ollut ihminen joka ei koskaan lisäänny, ja tekee niin omasta tahdostaan.

Kyllä minä olin ihan vakaumuksellinen vela, kunnes tapasin nykyisen mieheni.