miksi lapselliset suhtautuvat niin nuivasti lapsettomiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kateudesta johdu. Ne lapsettomat vain eivät oikeastaan tunnu muuta kuin ylikasvaneilta teineiltä. Nukutaan puoleen päivään jne. 

Lapsettomissa ei tietenkään ole työssäkäyviä.

Käyhän moni teinikin töissä. 

Kyse on aikuisista ihmisistä. Hae apua tuohon aikuisten ihmisten lapsen tasolle laskemiseen.

Eikö rehellinen vastaus kelpaa? Te kovasti kyllä haluaisitte, että me perheelliset olisimme kateellisia teidän sinkkujen elämästä, mutta höpsis. Meille te ette vaan ole samalla tavalla aikuisiksi laskettavia ihmisiä. Välillä säälittääkin, kun teillä ei ole kukaan kaipaamassa teitä kotiin tai kömpimässä kainaloon aamuyöstä. 

Aika monella on kotona myös lapseton puoliso, joka kaipaa ja kömpii kainaloon. Ja sitten on sellaisia kuin minä, introvertti sinkku, jolle kaikkein parasta on se, että koti odottaa tyhjänä, hiljaisena ja ilman mitään sosiaalisia velvoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Joku pitkään nukkumisen haave on kärpäsen kakka, eikä vaikuta millään tavalla sen arviointiin valitsisinko lapset uudelleen vai en. Olisin katkera jos olisin jäänyt lapsista paitsi. Kaikki tuntemani joilla on lapsia ovat heistä onnellisia. Miksi he valehtelisivat tällaista. Sen näkee kyllä ihan omin silmin. Kai lapsettomat haluavat kuvitella, että suurikin osa lapsen hankkineista katuu. Väärin luultu.

Aivan, ovathan he joskus rasittavia, mutta jos minun pitäisi sanoa, niin kadun pikemmin sitä, etten ollut rikkaampi ja hankkinut heitä vielä enemmän.

Nyt jos voisin päättää hankkisin 5 lasta, jos se olisi taloudellisesti hyvää elämään vielä silloin.

Vapaaehtoinen lapsettomuus kyseenalaistaa monien perheellisten maailmankuvan, jossa lapset antavat elämälle sen koko merkityksen. Lapsettomuus on ikäänkuin uskonnollista jumalanpilkkaa, jolla kaiken ajattelun perustaa epäillään ja kyseenalaistetaan.

Ihmiselle, jolla ei elämässä ole muuta kuin lapset, on vaikea, ellei joskus jopa mahdoton ymmärtää, että jotkut ovat alapsellisia eli vapaaehtoisesti lapsettomia ja heillä on elämässä muutakin merkityksellistä sisältöä.

Lisää vaan lapsia maapalloa tuhoamaan!

Mun naamasta varmaan näkee etten jaksaisi puhua vain ja ainoastaan siitä sun piltistä. Se on ihana, mutta ei niin kauheen kiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Kateellisuus. Itse olen sinkku ja lasten lukumäärä 0. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen, voin tehdä mitä huvittaa miettimättä sen tarkemmin, duunissa menee uran kannalta oikein hyvin, matkustan paljon vapaajalla ynm..

Minä joudun kuuntelemaan usein kavereitten valituksia siitä että lapset (perhe) sitoo heitä ja ei pysty enää elää vapaasti. Ymmärrän heidän tuskaa, mutta ei ole minun ongelma. Mutta en myöskään vedä hernettä nenään siitä kun tuska purkautuu minuun, kun ymmärrän taustan ja mekanismin.

Itsekin sinkku ja lapseton omasta valinnasta.

Joidenkin äitien kanssa ei ole yhtään mitään ongelmia - ei alaspäin katsomista tai vähättelemistä, vaikka tietää heillä olevan todella rankkaa. Toisista äideistä taas näkee heti, etteivät pysty käsittämään, etteivät heidän elämänsä ole tärkeämpiä kuin minun. Tämän tyyppisille ei kannata kertoa mitään empatian toivossa, kun heillä on se tarve uhriutua ja päteä äitiydellään.

Äideistä paistaa todella kauas, että onko sitä tyyppiä, että toteuttaa edelleen omia haaveitaan eikä uhraudu ja elä vain lasten kautta. Jotkut pätevät sitten lapsillaan ja ovat toisaalta katkeria suurista uhrauksistaan ja tyytymättömiä parisuhteeseensa/työhönsä/itseensä. Olen usein viime aikoina juuri tähän liittyen miettinyt, miten tärkeää naisen on elää myös itselleen, toteuttaa OMIA haaveitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen lapsettomuus kyseenalaistaa monien perheellisten maailmankuvan, jossa lapset antavat elämälle sen koko merkityksen. Lapsettomuus on ikäänkuin uskonnollista jumalanpilkkaa, jolla kaiken ajattelun perustaa epäillään ja kyseenalaistetaan.

Ihmiselle, jolla ei elämässä ole muuta kuin lapset, on vaikea, ellei joskus jopa mahdoton ymmärtää, että jotkut ovat alapsellisia eli vapaaehtoisesti lapsettomia ja heillä on elämässä muutakin merkityksellistä sisältöä.

Miten sattuvasti, selkeästi ja oivaltavasti kirjoitettu, onnittelen! Jumalanpilkkavertaus on erityisen osuva yhteiskunnassa, jossa suhtautuminen lapsiin lähentelee epäjumalanpalvontaa. Lapsia tulee kohdella samalla arvostuksella kuin muitakin, mutta pelkkä ikäryhmän edustaminen ei tarkoita sitä, etteikö ihmiseen voisi suhtautua terveellä kritiikillä.

Olen vapaaehtoisesti lapseton, ja ratkaisuni on ollut minulle selvä jo pienestä pitäen. Olen iloinnut jokaisen perheen perustaneen ystäväni puolesta aivan kuten hekin ovat iloinneet minun puolestani saatuani kustannussopimuksen ja väiteltyäni tohtoriksi. Elämämme kulkevat hyvin erilaisia polkuja, mutta kunnioitus on molemminpuolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ehdotettu kateutta. Kateus on viimeinen tunne mitä heitä kohtaan on. Eiköhän asia ole täysin päin vastoin. En ihmisenä olisi mistään hinnasta jättänyt lapsia kokematta, se on kehittänyt ihmisenä kaikkein eniten. Lapsettomat voivat olla itsekeskeisiä, sen olen huomannut niistä joita itse näin nelikymppisenä tunnen. Puhe on minä minä- tasoa, eivät ole oikein päässeet kehittymään siitä eteenpäin.

Kerropa sitten miten olet kehittynyt?

Tämä muuten kiinnostaa. Sitten voi vertailla helpommin lähtötasoakin.

Epäitsekkäämmäksi, moniarvoisemmaksi, huomioivammaksi, toiset ensin, entistä valveutuneemmaksi, paremmaksi ihmiseksi. Lisäksi käytännön asioissa tehokkaammaksi multitaskaajaksi. Lapset tuovat elämään lukuisia eri ulottuvuuksia, joista lapsettomana olisi jäänyt paitsi. En kaipaa uhrauksista huolimatta lapsetonta aikaa.

Olen tuttaviani lapdesta asti seuraamalla havainnoinut, että jo lapsuus-/kouluaikana poikkeuksellisen itsenäiset, kypsät, luonnolliset multitaskaajat eivät ole nyt myöhemmin lapsia hankkineet. Ehkä tiedätte tyypin, omaavat hämmästyttävän kypsiä taitoja jo peruskouluaikana, menestyvät siinä mihin ryhtyvät. Ovat erikoisen uteliaita ja hommailevat kaikkea peruslapsista poikkeavaa, ehkä yritystoimintaa tai muuta poikkeuksellisen itseohjautuvaa. Ne, jotka erottuivat näillä taidoilla myös aikuisten silmissä aikanaan. Toki kyseessä on pieni otanta ja sattuma voi vaikuttaa.

Mutta todella näin on kuin onkin käynyt, useammassa tapauksessa.

Melkein näin itseni tässä kommentissa. Melkein. Sitten muistin koko peruskoulun kestäneen kiusaamisen, äidin alkoholisoitumisen, oman toivottomuuteni sekä täydellisen murtumisen lukiossa. Ilmeisesti olin liian outo ja muut sitten päättivät potkia niin kauan että jokin särkyi pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomien elämä nyt vaan on niin samperin helppoa. Ei se kateutta ole, en antaisi lapsiani pois mistään hinnasta. Ehkä siinä jotenkin projisoi itseään, että omakin elämä oli tuollaista ennen ja että kylläpä sitä silloin tulikin valitettua turhista asioista. Enpä tiedä. Itse en kyllä välttämään edes allekirjoita että suhtautuisin lapsettomiin mitenkään nuivasti mutta jäävipä minä olen sanomaan siitä miltä heistä tuntuu.

Ei todellakaan ole. Monella lapsettomalla on vaikeampi asioita elämässään kuin mitä perheellisellä tulee koskaan olemaan. Moni perheellinen on tottunut helppoon elämään ja siksi elämä tuntuu perheellisenä vaikeana. Esim itselläni on ollut ihan oikeitakin vastoinkäymisiä elämässä, siihen nähden nykyinen perhe-elämä on ihan lastenleikkiä.

Minä minä minä, minun vastoinkäymiset ja 18 yläpeukkua. Just. Perheellinen kokee samat vastoinkäymiset kuin sinä isot velvollisuudet niskassa.

Joo, lopetetaan vaan me länsimaiset ylikansoittaminen. Ei mene montaakaan sukupolvea kun koko maailmassa on rikkaat kulttuurit valloillaan. Eipä se tietenkään lapaettomien p*rsettä kutita että millainen maailma on sen minäminäminän jälkeen.

Tämä. Se perheenäitikin voi vaikka sairastua vakavasti, mutta toisin kuin lapsettomalla, sillä on silti ne lapset, perhe huolehdittavana ja asuntolainansa maksettavana. Lapsettomalla on vain omat asiansa huolehdittavana. 

Sinulla ei taida olla käsitystäkään, kuinka vakavia asioita kohtaa elämässään. Lapsettomalla voi olla sellaisia vastoinkäymisiä, joita perheellinen ei voi edes kuvitellakaan. Sairastelu on perheelliselläkin helpompaa, on puoliso huolehtimassa ja lasten verukkeella saa vaikka mitä tukia ja apua.

Kenellä on ja kenellä ei. Ei se puoliso tarkoita sitä että toiselta saisi tukea ja apua. Sitä en osaa sanoa mitä sellainen suhde antaa. Ja riippuu ihan työntekijästä kuka saa apua ja kuka ei. Ei ne lapset kiinnosta kuin korkeintaan lasun virkailijoita.

Ihminen valitsee ITSE puolisonsa. Jos olet ITSE valinnut huonon puolison ja ITSE valinnut hankkia lapsia, niin niistä valittaminen ei käy järkeen. Olisit valinnut toisin, ei sitä vihaa ja katkeruutta tarvitse lapsettomiin purkaa.

En minä ole valittanut ja minulla on osallistuva puoliso. Läheiselläni mies kinusi lapsia ja kaikki oli muka sovittu, mutta lasten synnyttyä totuus paljastui. Mies ei todellakaan osallistu eikä auta. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on paljon. Ihan samalla tavalla sinäkin voit vaikuttaa kaikkeen elämässäsi (?) eli lopeta se valittaminen ja tee muutos.

Ei sairasteluun tai rikoksen uhriksi joutumista voi valita. Sen sijaan puolison ja lapsen saamisen voi valita.

Miksi hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa?

Jos tälle tielle lähdetään niin monia tilanteita voi ennalta ehkäistä. Ei ota turhia riskejä, ei kulje päihtyneenä, pitää huolta terveydestä. Jos siis tälle tielle lähdetään. Kyllä, nuihinkin asioihin voi itse vaikuttaa hyvin pitkälti.

Se on silti eria kuin puolison valitseminen tai lasten saaminen. Ne vaativat aktiivista omaa toimintaa.

Perheelliset koittavat sysätä perheensä vastuuta milloin yhteiskunnalle, milloin lapsettomille. Rikos on aina rikoksen tekijän AKTIIVISTA toiminaa. samoin puolison valitseminen on VALITSIJAN aktiivsta toimintaa. Samoin lasten hankinta on ÄIDIN JA ISÄN aktiivista toimintaa.

Kyllä uhrillakin on oma osansa valinnasta. Monet rikokset tapahtuvat päihtyneenä. Jos näin mustavalkoisesti ajatellaan. Poliisi muistuttaa tasaisin väliajoin millä tavalla omalla käytöksellä voi vaikuttaa siihen päätyykö uhriksi vai ei.

Eli perheellinen on vähän kuin rikoksen uhri? Ja saa siksi valittaa "kurjasta" elämästään. On todella karua, että väität rikoksen uhrilla olevan vastuu omasta hyvinvoinnistaan kuin hyväosaisella perheellisellä joka päättää tehdä lapsia? Tämä perheellisten looginen päättelykyky on kyllä uskomatonta.

Selkeästi aasit lisäntyneet. Minä vakavasti traumatisoituneena haluaisin kyllä todellakin nähdä tämän idarimamman, joka laukoo. Pidäpä nyt hauskaa niiden pershetelmiesi kanssa, äläkä todellakaan tule vertaamaan kärsimyksiäsi meidän vakavien rikosten uhreiksi joutuneiden kärsimyksiin, saati syyttelemään uhriksi joutumisesta. Tai no, muista ainakin syyttää sitten itseäsi ja/tai lapsiasi, kun teille musta pekka lävähtää käteen. 

No minä olen ihmiskauppajärjestön asiakas, että sellainen idarimamma. Luuletko sinä olevasi maailman ainut ihminen jolla on koskaan ollut vastoinkäymisiä?[/quote

Jep jep, eli idari ja valehtelija. Luuletko, että menee läpi? Olen tehnyt merkittävän pitkän uran seka vapaaehtoistoimintaa rikosten uhrien parissa, ja juttusi haisee kilometrien päähän.

Ei ole järkeä arvostella muita tai kadehtiakaan muita. Keskittyy omaan elämään.

Ihmettelen sitä, että jos lapsettomana puhuu vaikka väsymyksestä, stressistä, sairauksista tms. niin aina siltä perheelliseltä tulee kuittaus, että et voi tietää mitään siitä, tästä tai tuosta kun ei ole lapsia. Miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos niiden kanssa kaikki on niin perseestä, että kenelläkään muulla ei voi olla asiat huonommin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat eivät ymmärrä sitä työn määrää, mikä perheellisillä on. Ja että lapsista ja muista ihmisistä huolehtiminen on maailman tärkein asia. Siksi pitää välillä laittaa oma minä taka-alalle. Toisista huolehtiminen on aikuiseksi tulemisen yksi vaihe. Ei tarvitse hankkia lapsia, mutta välittäkää nyt edes jostakusta!

Moni asia vaatii vielä enemmän työtä kuin perhe eikä ole edes itse valittua. Perhe-elämä on aika helppoa moneen muuhun elämässä sattuvaan asiaan nähden ja kaiken lisäksi se on kuitenkin itse valittu asia, joten ei siitä pidä muille valittaa.

Tuntuu vähän koomilselta kun perheellinen, joka on itse valinnut perustaa perheen valittaa elämänsä raskaudesta henkilölle, jonka elämä on kymmenen kertaa perheellisen elämää haastavampaa. Mutta mitäpä eivät itsekkäät lisääntyjät tekisi. Luulen, että monella perheellisellä valittajalla on ollut helppo elämä ja siksi työmäärä tuntuu raskaalta.

Se vaan menee niin, että mitä enemmän perheenjäseniä, sen todennäköisempää on, että joku sairastuu tai teloo itsensä tai kohtaa muita vaikeuksia. Sillä lapsettomalla on vaan ne omat ongelmansa. On aika luonnollista, että perheellinen puhuu vaikka lapsensa tapaturmasta, jos sellainen on tapahtunut. 

Lapsettomalla voi olla kolme rescue-koiraa, ainoana lapsena hoitamansa muistisairaat vanhemmat, vanha täti hoivattavana (jonka perheelliset ovat jättäneet lapsettoman harteille, kun heillä on kiire omien lasten kanssa), vapaaehtoistyötä ja tietenkin se oma työ (ilman mitään pitkiä mammalomia). Ja kaikki kenties ilman kumppanin tukea ja turvaa. Ja kulutetaan ehkä hyvin vastuullisesti. Mikä tällaisessa elämäntavassa on itsekästä ja teiniä?

Oma kokemukseni on, että lapsia haluavat ovat usein todella piittaamattomia monen asian suhteen. Mitään uhrauksia oman perhe-elämän mukavuudesta ei haluta tehdä. Siitä tulee monella sellaista "lapset ensin, muulla ei väliä". Se on yksi syy, miksi vähän työntää luotaan jotkut äidit ja äitiyskin. Monellehan se sitten juuri tuo sen sisällön elämään, ja sitten koittaa tyhjyys, kun ei se lapsi enää tarvitse äitiä. Kyllä se on aika ankea skenaario.

Toisenlaisiakin äitejä on paljon, ja heitä ihailen todella.

Missä tuollaiseen törmäät?

Jos netissä, niin tuntemattomien huuteluista ei kannata välittää.

Jos omassa lähipiirissä, ehkä kannattaa myrkyllinen seura vaihtaa toiseen.

Lapsettomia syytetään itsekkäiksi. Kuinka moni tekee lapsia yleisen hyvän vuoksi ja veronmaksajaksi? Kyllä siinä on kyse omasta itsestä tai joskus myös yleisestä painostuksesta ja siitä miten asioita muka pitää tehdä: "omakotitalo, neliveto ja kiva koira". Kyllä lapsia tehdään täysin itsekkäistä syistä. Ei kannata mainita sitä, että ne muka maksaa meidän muiden elämän: yhden lapsen kasvatus ja koulutus maksaa yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin tämä ikinä voi tuottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen lapsettomuus kyseenalaistaa monien perheellisten maailmankuvan, jossa lapset antavat elämälle sen koko merkityksen. Lapsettomuus on ikäänkuin uskonnollista jumalanpilkkaa, jolla kaiken ajattelun perustaa epäillään ja kyseenalaistetaan.

Ihmiselle, jolla ei elämässä ole muuta kuin lapset, on vaikea, ellei joskus jopa mahdoton ymmärtää, että jotkut ovat alapsellisia eli vapaaehtoisesti lapsettomia ja heillä on elämässä muutakin merkityksellistä sisältöä.

Lisäksi osa on niin tyhmiä ja osalta katoaa aivot lastensaannin myötä, niin etteivät tajua ihmisten olevan erilaisia. Menevä seikkailija tai rauhallinen introvertti tuskin kaipaavat isoa lapsilaumaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomia syytetään itsekkäiksi. Kuinka moni tekee lapsia yleisen hyvän vuoksi ja veronmaksajaksi? Kyllä siinä on kyse omasta itsestä tai joskus myös yleisestä painostuksesta ja siitä miten asioita muka pitää tehdä: "omakotitalo, neliveto ja kiva koira". Kyllä lapsia tehdään täysin itsekkäistä syistä. Ei kannata mainita sitä, että ne muka maksaa meidän muiden elämän: yhden lapsen kasvatus ja koulutus maksaa yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin tämä ikinä voi tuottaa. 

Yksikään ihminen maailmanhistoriassa ei ole tehnyt lapsia, koska haluaa turvata tulevaisuuden veronmaksajien osalta. 😄 Se on kylmä totuus ja ihan turha kenenkään väittää muuta.

Lapsia tehdään ainoastaan ja vain itsekkäistä syistä.

Lapsista huolehtiminen vaatii epäitsekkyyttä, toisen tarpeiden omien edelle laittamista.

Lapsettomat eivät kuitenkaan ole lähtökohtaisesti itsekkäitä. Epäitsekkyyttä voi oppia tai olla oppimatta monella tapaa.

Ja on paljon vanhempia, jotka myös kasvatustehtävässään asettavatkin omat tarpeet ykköseksi.

Jännä, että otsikossa kysytään vanhemmilta vastauksia, mutta lapsettomat kiiruhtavat joukolla vastaamaan heidän puolestaan. Miten se nyt on, haluatteko te oikeasti niitä vastauksia vai ainoastaan julistaa sitä omaa valintaanne?

Onko tässäkin sukupuoli eroja? Katsotaanko lapsetonta miestä suvaitsevammin kuin lapsetonta naista. Minä veikkaan että kyllä. Yleensäkkin naisten ajatellaan lisääntyvän, mutta myös yleensä siihen naisten lisääntymiseen tarvitaan miehistä apua tavalla tai toisella. Äitiroolimyytti pitää pintansa valitettavasti edelleen. Eihän patriarkaattikaan siitä pitäisi että meidänlaiset lapsettomat naiset eivät toimi synnytyskoneina.

Ja nyt on pakko sanoa sekin tähän kun on kohkattu aborttiasioista. Abortit 100% johtuu miehistä.

Tämä menee vähän ohi aiheesta, mutta oma elämä ei juuri muuttunut lapsen saannin vuoksi. 

Ihan hyvin meni kaikki reissut ulkomaille ja tapahtumiin. Muksu vaan mukaan, niinkuin aina. Kaverit itse asiassa kävivät useammin kylässä.

Päihteitä käytetään nykyään vuorotellen ja hyvin varovasti, mikä on hyvä juttu sekin.

Meidän kundien bändi jopa teki biisin pilvikeppanapäissäään.Ihanaa olla faija. 

Tämä voi kuulostaa omituiselta: olen itse vegaani, mutta olen opettanut pojalleni kalastuksen alkeet - käydään kaivamassa matoja, ongitaan, perataan. Safkataan nuotiolla luonnossa tai tehdään kotona keitto.