Lue keskustelun säännöt.
Ai että kaipaan lapsuutta ja kyläilykulttuuria
31.07.2023 |
Eniten sitä että mentiin vaan jonkun ovelle katsomaan ovatko kotona ja meille tehtiin samaa. Jos olivat kotona, aina kahvit tarjottiin ja pakkasesta kaivettiin pullaa, jota sinne oli yllätysvieraita varten laitettu. Joskus oltiin alle tunti, joskus kaksi tai joskus nopeat jutustelut pihalla jos olivat juuri lähdössä johonkin. En ymmärrä miten nykyään kukaan ei muka ehdi näkemään (itse mukaanlukien). Muistan kuinka joskus tylsinä talvisina arki-iltoina äiti huokaili että tulisipa joku kylään. Tai sitten sunnuntaina lähdettiin ajelulle kotikaupungissa ja matkalla vanhemmat miettivät että käydään katsomassa onko se ja se kotona, jos ei ollut, jätettiin harja ovea vasten nojaamaan merkiksi että ovella on käyty. Sitten kun me lapset olimme isän kanssa keskenään esimerkiksi kesällä, saatettiin pyöräillä jollekin hänen poikamieskaverille tai muulle nuoruuden kaverille kylään tai sellaisille, jossa ei niin perheenä kyläilty, yleensä hengattiin pihalla ja miehet katseli uusia kalastustarvikkeita tai jotain muita "miesten juttuja".
Ei minun vanhemmat enää nykyisin harrasta kyläilyä eikä heillä kyläillä, jotenkin se on jäänyt. Ei kuulemma jaksa kutsua ketään kylään ja sopia mitään, minulla vähän sama juttu. Olen nainen 30v eli näistä hienoista ajoista 20/reilu 20 vuotta aikaa.
Kommentit (134)
En kaipaa, saa olla rauhassa. Juuri nytkin kun alkoi sataa sain tulla aitan parveen somettelemaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa. Kyllä olisi v-maista jos tuossa olisi joku viuhtakuono kahvia vonkaamas ja taivastelemas: "Katto ny ku sataa ! " Niinku mulla ei olisi ittellä mitään mahdollisuutta huomata sitä. Ja sitten se luettelisi koko työnsankaruus-historiansa ynnä voivottelisi köyhyyttänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missäköhän suonsilmäkkeessä ap on lapsuutensa viettänyt, jos muka oli tuollaista? Itse olen 15 vuotta vanhempi, ja voin vakuuttaa, ettei ainakaan Pirkanmaalla 80-luvulla kyläilleet kutsumatta ketkään muut kuin isovanhemmat -ja nämä yllätysvierailut herättivät aina mitä suurinta ärtymystä. Edes naapurissa asuvat karjalaiset eivät koskaan piipahtaneet kutsumatta.
Kyläilykulttuuri on hävinnyt siksi, että selvästikin valtaosa ihmisistä pitää nykyistä menoa parempana -muutenhan tuo kulttuuri olisi voimissaan.
Itse olen aina ihmetellyt, miten uskomattoman itsekäs ja itsekeskeinen tuollaisen kyläilijän täytyy olla: elää siinä varmassa uskossa, että Hänen Läsnäolonsa on niin suuri siunaus, että se ei mitenkään voi olla kenellekään muuta kuin mieleinen asia. Tai eiväthän ne noin ajattele, ovat niitä ihmisiä jotka näkevät vain itsensä ja omat tarpeensa, ei tule mieleenkään että toisella ihmisellä voi olla omat, täysin vastakkaiset tarpeensa.
Ja joo, kyläilyn kohde voi tietysti aina ovella sanoa, että "nyt ei sovi", mutta hän on tullut häirityksi jo yhtä kaikki. Millainen ihminen ajattelee, että hänellä on oikeus häritä muita näiden omassa kodissa, eli omalla reviirillä, ihan vaan oman seurankaipuun takia? En ymmärrä.
Ap:hän sanoi olevansa alun perin Itä-Suomesta. Sellaista siellä oli vielä 90-luvullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 56 v. Eikä tuollaista ollut lapsuudessani. Asuttiin kaupungissa.
Maaseudulla luuta oli oven edessä merkkinä, että ketään ei ole kotona. Isäntäväki oli sen laittanut itse siihen merkiksi lähtiessään kotoa. Tällaista tarinaa kertoi 1900-luvun alussa syntynyt mummini.Eikö silloin osattu pelätä että tulee varkaita kun avoimesti ilmoitetaan luudalla ettei ketään kotona? Nykyäänhän päinvastoin naamioidaan talo asutuksi.
Maalla oli turvallista asua, ei siellä lukittu taloja, aittoja, liitereitä. Tallessa pysyi. Toista on nykyään.
Ja polkupyörän pystyi jättämään lukitsematta telineeseen ja käydä bussilla koulussa. Siinä se oli samassa paikassa iltapäivällä.
Mä olen alkanut harrastamaan tätä ex tempore kyläilyä läheisten ystävien kanssa. Ja alapeukuttakaa vaan, kysyn kyllä ensin kohteliaasti, että sopiiko viettää hetki aikaa heidän kanssaan. En todellakaan tuppaa sisään menemään, ulos pihalle siis, enkä odota mitään tarjoiluja. Ja vastavuoroisesti, kun toisella perheellä oli sopivasti huoneen maalaus meneillään, jäin lapsenvahdiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut harrastamaan tätä ex tempore kyläilyä läheisten ystävien kanssa. Ja alapeukuttakaa vaan, kysyn kyllä ensin kohteliaasti, että sopiiko viettää hetki aikaa heidän kanssaan. En todellakaan tuppaa sisään menemään, ulos pihalle siis, enkä odota mitään tarjoiluja. Ja vastavuoroisesti, kun toisella perheellä oli sopivasti huoneen maalaus meneillään, jäin lapsenvahdiksi.
Mikäs siinä, jos se kaikille sopii.
Minusta ei olisi kauhean kivaa joutua sanomaan toiselle päin kasvoja, etten nyt halua viettää kanssasi aikaa. Eli varmaan sitten jäisin hetkeksi juttelemaan, vaikka pännisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäköhän suonsilmäkkeessä ap on lapsuutensa viettänyt, jos muka oli tuollaista? Itse olen 15 vuotta vanhempi, ja voin vakuuttaa, ettei ainakaan Pirkanmaalla 80-luvulla kyläilleet kutsumatta ketkään muut kuin isovanhemmat -ja nämä yllätysvierailut herättivät aina mitä suurinta ärtymystä. Edes naapurissa asuvat karjalaiset eivät koskaan piipahtaneet kutsumatta.
Kyläilykulttuuri on hävinnyt siksi, että selvästikin valtaosa ihmisistä pitää nykyistä menoa parempana -muutenhan tuo kulttuuri olisi voimissaan.
Itse olen aina ihmetellyt, miten uskomattoman itsekäs ja itsekeskeinen tuollaisen kyläilijän täytyy olla: elää siinä varmassa uskossa, että Hänen Läsnäolonsa on niin suuri siunaus, että se ei mitenkään voi olla kenellekään muuta kuin mieleinen asia. Tai eiväthän ne noin ajattele, ovat niitä ihmisiä jotka näkevät vain itsensä ja omat tarpeensa, ei tule mieleenkään että toisella ihmisellä voi olla omat, täysin vastakkaiset tarpeensa.
Ja joo, kyläilyn kohde voi tietysti aina ovella sanoa, että "nyt ei sovi", mutta hän on tullut häirityksi jo yhtä kaikki. Millainen ihminen ajattelee, että hänellä on oikeus häritä muita näiden omassa kodissa, eli omalla reviirillä, ihan vaan oman seurankaipuun takia? En ymmärrä.
Ap:hän sanoi olevansa alun perin Itä-Suomesta. Sellaista siellä oli vielä 90-luvullakin.
Hämeessä ja Savossa sama tapa. Tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut harrastamaan tätä ex tempore kyläilyä läheisten ystävien kanssa. Ja alapeukuttakaa vaan, kysyn kyllä ensin kohteliaasti, että sopiiko viettää hetki aikaa heidän kanssaan. En todellakaan tuppaa sisään menemään, ulos pihalle siis, enkä odota mitään tarjoiluja. Ja vastavuoroisesti, kun toisella perheellä oli sopivasti huoneen maalaus meneillään, jäin lapsenvahdiksi.
Mikäs siinä, jos se kaikille sopii.
Minusta ei olisi kauhean kivaa joutua sanomaan toiselle päin kasvoja, etten nyt halua viettää kanssasi aikaa. Eli varmaan sitten jäisin hetkeksi juttelemaan, vaikka pännisi.
Tämähän siinä on, kun vihjeetön idiootti tulee kysymään, että häiritsenkö, ei hyvin kasvatettu muuta voi kuin sanoa että et tietenkään! Käytöstavat on siitä ikävät, että ne toimii vaan jos kaikki noudattavat niitä... Myös niitä kirjoittamattomia osia, mihin nykyaikaisessa kaupunkikulttuurissa kuuluu se, että kyläilyt sovitaan, ei vaan pölähdetä paikalle.
Vähän sama kuin olimme juuri muuttaneet tähän taloyhtiöön, ja alakerran uskovainen vanhapiika kyseli, että eihän hänen pianonsoittonsa kuulu teille? Sanoin, että kyllä se kuuluu. Hän sitten että voi voi, ei kai se häiritse teitä? Mitä muuta tuohon voi 20 vuotta nuorempi sanoa kuin maireasti hymyillen ei tietenkään haittaa.
En silloin vielä ollut tajunnut, että se ilmeisesti aina viinittelee iltaisin, koska kumma soittopuuska iskee usein 21 jälkeen illalla ja soitto on -haparoivaa, jos kauniisti sanotaan.
Terkkuja jos tunnistit itsesi. Kannattaa selvittää mitä on runkoäänet ja äänieristysmatot, vaikka onhan näistä puhuttu...
Onneksi tämä oli vain tilapäinen ratkaisu ja olemme juuri muuttamassa omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka miehen äiti tulee yllättäen kylään kesken päiväunieni, niin saanko jäädä nukkumaan makkariin? Onko se ok? Mies hoitaisi äitinsä kestittämisen, kuten tahtoo ja minä nousen, kun äiti on poistunut.
On ok tietysti. Tottakai mies hoitaa vieraansa.
Voi olla, että anoppi saa taas bensaa liekkeihin kuinka törppö miniä oikein onkaan, kun siellä vaan nukutaan, kun arvon frouva tupsahtaa kylään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäköhän suonsilmäkkeessä ap on lapsuutensa viettänyt, jos muka oli tuollaista? Itse olen 15 vuotta vanhempi, ja voin vakuuttaa, ettei ainakaan Pirkanmaalla 80-luvulla kyläilleet kutsumatta ketkään muut kuin isovanhemmat -ja nämä yllätysvierailut herättivät aina mitä suurinta ärtymystä. Edes naapurissa asuvat karjalaiset eivät koskaan piipahtaneet kutsumatta.
Kyläilykulttuuri on hävinnyt siksi, että selvästikin valtaosa ihmisistä pitää nykyistä menoa parempana -muutenhan tuo kulttuuri olisi voimissaan.
Itse olen aina ihmetellyt, miten uskomattoman itsekäs ja itsekeskeinen tuollaisen kyläilijän täytyy olla: elää siinä varmassa uskossa, että Hänen Läsnäolonsa on niin suuri siunaus, että se ei mitenkään voi olla kenellekään muuta kuin mieleinen asia. Tai eiväthän ne noin ajattele, ovat niitä ihmisiä jotka näkevät vain itsensä ja omat tarpeensa, ei tule mieleenkään että toisella ihmisellä voi olla omat, täysin vastakkaiset tarpeensa.
Ja joo, kyläilyn kohde voi tietysti aina ovella sanoa, että "nyt ei sovi", mutta hän on tullut häirityksi jo yhtä kaikki. Millainen ihminen ajattelee, että hänellä on oikeus häritä muita näiden omassa kodissa, eli omalla reviirillä, ihan vaan oman seurankaipuun takia? En ymmärrä.
Ap:hän sanoi olevansa alun perin Itä-Suomesta. Sellaista siellä oli vielä 90-luvullakin.
Hämeessä ja Savossa sama tapa. Tykkäsin.
Pirkanmaalla ei kyllä ollut. Toki Vorssan Tammelasta tulevat maalaisserkut taisivat joskus tulla kutsumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaisten vs kaupunkilaisten kulttuurierot? Kaupungissa on paljon ihmisiä mutta siellä saa silti olla enemmän rauhassa. Toisten yksityisyyttä kunnioitetaan.
Maalla et saa olla rauhassa omakotitalon pihallasi, ellei naapureihin ole välimatkaa kunnolla.
Uteliaana katsotaan mitä se nyt siellä touhuaa tai mihin on lähdössä/mistä tulossa. Kaikki toisten asiat tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 56 v. Eikä tuollaista ollut lapsuudessani. Asuttiin kaupungissa.
Maaseudulla luuta oli oven edessä merkkinä, että ketään ei ole kotona. Isäntäväki oli sen laittanut itse siihen merkiksi lähtiessään kotoa. Tällaista tarinaa kertoi 1900-luvun alussa syntynyt mummini.Eikö silloin osattu pelätä että tulee varkaita kun avoimesti ilmoitetaan luudalla ettei ketään kotona? Nykyäänhän päinvastoin naamioidaan talo asutuksi.
1900-luvun alkupuolella asiat olivat hieman toisin kuin nykyään. Naapurit eivät ryöstäneet toisiaan, eikä liikuttu pitkin Suomea ryöstämässä muiden koteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut harrastamaan tätä ex tempore kyläilyä läheisten ystävien kanssa. Ja alapeukuttakaa vaan, kysyn kyllä ensin kohteliaasti, että sopiiko viettää hetki aikaa heidän kanssaan. En todellakaan tuppaa sisään menemään, ulos pihalle siis, enkä odota mitään tarjoiluja. Ja vastavuoroisesti, kun toisella perheellä oli sopivasti huoneen maalaus meneillään, jäin lapsenvahdiksi.
Miksi et itse kutsu kotiisi?
Mäkin kaipaan tuollaista. Kasvoin savossa pikkupaikkakunnalla, ja yllätysvieraat olivat normali asia. Kavereillani ei kylläkään ollut samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyläilykulttuuri johtui vaan siitä, että ennen vanhaan elämä oli helvetin tylsää ja jotain ajankulua piti keksiä.
Nyt meillä on netti ja viestintälaitteet, joten kyläily on ihan turhaa. Netissä lorviminen tai pelien pelaaminen on miljoona kertaa hauskempaa.
Jos on jotain oikeaa asiaa, pistä viestiä. Juoruiluun en aikaani tuhlaa ja jonkun serkun kummin kaiman kuulumiset eivät kiinnosta pätkääkään!
Netti- ja peliriippuvuus ovat vakava asia.
Lisäksi sinä tarvitset kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, katsoa toisia silmiin. Tekstareista puuttuu non-verbaali viestintä ja oikea lämpö kokonaan.
https://peliriippuvuus.info/testi-peliriippuvuuden-toteamiseen/
Vierailija kirjoitti:
Kyläilykulttuuri on hävinnyt, se on totta. Ihmiset eivät tykkää yllätysvierailuista enää ollenkaan. Kaikilla on joku kotihäpeäkin, kun ei ole viimeisen päälle puunattu koti. Ikäänkuin sillä olisi jotain merkitystä. Mä asun ulkomailla ja täällä kyllä kukoistaa kyläilykulttuuri edelleen niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Tänäänkin jo ennen klo 10 aamulla kävi naapuripariskunta ja turautin heille kahvit, kolme varttia juteltiin ja juotiin kahvit.
Anteeksi vaan, mutta minä en joisi kenenkään turauttamaa kahvia 😅
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut harrastamaan tätä ex tempore kyläilyä läheisten ystävien kanssa. Ja alapeukuttakaa vaan, kysyn kyllä ensin kohteliaasti, että sopiiko viettää hetki aikaa heidän kanssaan. En todellakaan tuppaa sisään menemään, ulos pihalle siis, enkä odota mitään tarjoiluja. Ja vastavuoroisesti, kun toisella perheellä oli sopivasti huoneen maalaus meneillään, jäin lapsenvahdiksi.
No ei tietenkään yllätysvieras odota mitään tarjoiluja vaan sen verran käytöstapoja että menee itse tarjottavien kanssa mistä riittää myös isäntäväelle ja jää vielä ylikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 56 v. Eikä tuollaista ollut lapsuudessani. Asuttiin kaupungissa.
Maaseudulla luuta oli oven edessä merkkinä, että ketään ei ole kotona. Isäntäväki oli sen laittanut itse siihen merkiksi lähtiessään kotoa. Tällaista tarinaa kertoi 1900-luvun alussa syntynyt mummini.Eikö silloin osattu pelätä että tulee varkaita kun avoimesti ilmoitetaan luudalla ettei ketään kotona? Nykyäänhän päinvastoin naamioidaan talo asutuksi.
1900-luvun alkupuolella asiat olivat hieman toisin kuin nykyään. Naapurit eivät ryöstäneet toisiaan, eikä liikuttu pitkin Suomea ryöstämässä muiden koteja.
Lue historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut harrastamaan tätä ex tempore kyläilyä läheisten ystävien kanssa. Ja alapeukuttakaa vaan, kysyn kyllä ensin kohteliaasti, että sopiiko viettää hetki aikaa heidän kanssaan. En todellakaan tuppaa sisään menemään, ulos pihalle siis, enkä odota mitään tarjoiluja. Ja vastavuoroisesti, kun toisella perheellä oli sopivasti huoneen maalaus meneillään, jäin lapsenvahdiksi.
Miten se on ex tempore kyläilyä jos ensin kysyt sopiiko tulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut harrastamaan tätä ex tempore kyläilyä läheisten ystävien kanssa. Ja alapeukuttakaa vaan, kysyn kyllä ensin kohteliaasti, että sopiiko viettää hetki aikaa heidän kanssaan. En todellakaan tuppaa sisään menemään, ulos pihalle siis, enkä odota mitään tarjoiluja. Ja vastavuoroisesti, kun toisella perheellä oli sopivasti huoneen maalaus meneillään, jäin lapsenvahdiksi.
No ei tietenkään yllätysvieras odota mitään tarjoiluja vaan sen verran käytöstapoja että menee itse tarjottavien kanssa mistä riittää myös isäntäväelle ja jää vielä ylikin.
Jaa ei odota? Kyllä ne urpot on nimenomaan kahvia ja uunituoretta pullaa vailla, vähintään. Jätin joskus keittämättä miehen sukulaisille, kun vaan tulivat yllättäen ja olin juuri siivoamassa meidän saunaa. Mieskin oli tuolloin muualla. Muutama sana vaihdettiin minä saunasta käsin ja nämä pyörivät kämpässä edestakaisin kuin satiaiset housuissa. Lähtivät sitten, kun varmaan osasivat ihme kyllä tulkita, että tulivat huonoon aikaan. Kyllä perästä kuului, että millainen emäntä ;) voi v i ttu vaan, kun edes muistelee.
On ok tietysti. Tottakai mies hoitaa vieraansa.