Lue keskustelun säännöt.
Muistoja isästä
Mitä tulee mieleen?
Minä aloitan,
Pienenä luulin, että kaikki miehet olisivat niinkuin minun isäni. Isän lähellä oli turvallista, Isä piti sylissä ja kertoi tarinoita. Hän piti kotiruoasta ja possumunkeista, kovista kermakaramelleista ja ne kuista, joita opetti tekemään. Opetti myös miten kauralastuja tehdään, sekametelisoppaa ja nöttekeittoa. Isän kanssa käveltiin käsi kädessä, hän opetti piirtämään maalaamaan ja entisöimään. Vei salaa karkkikioskille ja kaatopaikoille dyykkaamaan. Kesällä veneiltiin ja kalastettiin, savustettiin kalaa ja tehtiin nuotiomakkaraa. Isä pelasti hukkumasta ja vei sairaalaan kun jouduin onnettomuuteen. Valvoi vuoteeni vierellä että nukahdin. Kun hiukan kasvoin luotti minuun niin, että tein paperihakemuksensa elinkeinoon liittyen, otti mukaan työpaikalleen, huollettiin työvälineet..isä toi kauniita lahjoja ja yllättäviä muistoja. Kaulanauhoja, rintakoruja, Helmi laukkuja, mekkoja ja paitoja.
Mutta hän opetti paljon muutakin: tärkeinpänä niistä, kuinka katsotaan sydämellä tai nauretaan sydämen pohjasta.
Kommentit (272)
Ei helmiä sioille. Muistaakseni isäikävässäni kirjoitin tänne kauniista ja sain pelkkää pilkkaa palkakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä oli kiltti ja puolusti aina minua.Yksi ystävä sano ,ettei ole ikinä nähnyt noin lämmintä isä, tytär suhdetta kun teillä, oli kuulemma kateellinen. Se kertoo aika paljon isästäni.
Minulla ja sisaruksilla oli maailman kiltein ja ahkerin isä. Itse olin tuittupää ja isää kunnioittamaton. Nyt kun itse olen jo iäkkäämpi niin on tullut kova isän ja äidin ikävä. Molemmat jo kuolleet. Toivon niin että tapaamme vielä kerran ja pystyn pyytämään anteeksi molemmilta.
Isäni oli elämäni valo ja kallio, viime sotien rohkea veteraani, juoksuhautojen sankari, viisas ja oikeudenmukainen mies.
En koskaan oppinut tuntemaan isääni, hän menehtyi, ollessani juuri täyttänyt 3-vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli isä joka teki palkkatyötä 60 vuotta ja kävi armeijan kuten kuuluu poikien käydä ja joka soitti monia soittovälineitä sekä huolehti vanhemmistaan ja meistä sekä ei varastellut ja teki itse ruokaa. Rakensi mökin ja teki itse lasikuitu veneen omin käsin joten täydellinen isäksi.
Jos teidän isät on olleet sodassa teidän täytyy itsekin olla tosi vanhoja jo. Meidän isä ei ollut sodassa mutta isoisä oli nuorena ja kuoli jo 70-80 luvulla vanhuuttaan. Toki armeijan on käynyt kaikki miehet mutta ei sotaa nähneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä oli alle kouluikäinen ja asui maaseudulla, kun sota syttyi 1939. Hän ei siis sotaan joutunut.
Isä oli aika ristiriitainen luonne: oli hyvät puolet - tunnollisuus, huolehtivaisuus, säästäväisyys - ja huonot kuten tunteiden epävakaus ja hermostuneisuus. Minuun hän suhtautui suojelevasti, mutta ei tuntunut luottavan siihen, että selviydyn elämässä. Tunsin, etten ollut sellainen reipas, toimelias ja urheilullinen tytär, jollaista hän oli toivonut. Isänä hän kuitenkin teki parhaansa, niin uskon. Pidimme yhteyttä loppuun asti.
Hän oli huumorintajuinen, vaatimaton, ahkera mies, jota kyläläiset hakivat talkootöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä teki aina töitä, illalla saattoi nähdä vaan ei puhuttu mitään, ei ollut puhuttavaa, ja puhui toisten kanssa. Käytiin kahdestaan kuitenkin muutaman kerran kesässä kalastamassa! Sai vain olla isän kanssa. Isä sanoi kerran vieraille, että häntä harmitti todella paljon kun ei ollut mukana lasten elämässä kun oltiin pieniä ja kasvettiin. Häntä suretti kun hän ikään kuin eli irrallaan lastensa elämästä vaikka saman katon alla elettiin. Paljon sanottu meidän isältä.
Minulla oli kiva iskä. Hän oli komennusmies, ma-pe työssä, vkl kotona. Kuoli työmaalla 49v sairaskohtaukseen, sydänvika, minä olin 14v. Hyvät muistot iskästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vähän samanlaisia muistoja. Isä luki minulle Aku ankkaa, kun en vielä itse osannut lukea. Joka keskiviikko, kun se tuli postissa. Iltaisin isä kertoi iltasatuja itse keksimäänsä satua tytöstä, jolle sattui kaikenlaisia seikkailuja. Kun olin sairas, isä toi minulle kirjakaupasta kiiltokuvia. Me tehtiin kans yhdessä toffeeta ja nekkua. Isä piirsi erilaisia hahmoja lyijykynällä ja kertoi keitä ne on ja mitä ne tekee. Isä vei minut työpaikalleen katsomaan mitä siellä tehdään. Myöhemmin opetti virvelöimään ja katiskoimaan. Isä korjasi kesämökkiä ja saunaa, teki sinne huonekaluja. Kaatoi puita ja lämmitti saunaa. Piti veneen kunnossa jolla mentiin mökille. Minä luulin kanssa aika kauan että kaikki miehet osaa kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samanlaisia muistoja. Isä luki minulle Aku ankkaa, kun en vielä itse osannut lukea. Joka keskiviikko, kun se tuli postissa. Iltaisin isä kertoi iltasatuja itse keksimäänsä satua tytöstä, jolle sattui kaikenlaisia seikkailuja. Kun olin sairas, isä toi minulle kirjakaupasta kiiltokuvia. Me tehtiin kans yhdessä toffeeta ja nekkua. Isä piirsi erilaisia hahmoja lyijykynällä ja kertoi keitä ne on ja mitä ne tekee. Isä vei minut työpaikalleen katsomaan mitä siellä tehdään. Myöhemmin opetti virvelöimään ja katiskoimaan. Isä korjasi kesämökkiä ja saunaa, teki sinne huonekaluja. Kaatoi puita ja lämmitti saunaa. Piti veneen kunnossa jolla mentiin mökille. Minä luulin kanssa aika kauan että kaikki miehet osaa kaikenlaista.
Niin ja hän soitti viulua joka sunnuntai. Ikävä kyllä olen jo unohtanut mitä kappaleita ne oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä katsoi mua rakastavilla silmillä, niistä välittyi aina se, miten tärkeä olen hänelle.
Hän puolusti rauhallisesti mutta jämäkästi, kun veljeäni kiusattiin koulussa. Hän valitsi työpaikkansa niin, että sai olla perheen kanssa kotona.
Hän luki mulle yöllä sarjakuvia keinutuolissa, mua sylissä pitäen, kun olin korvatulehduksessa enkä voinut mennä maaten.
Hänen sylissään sain istua vielä, kun oli viimeisillään sairaana. Hän nautti elämästä ja opetti sen taidon, sekä monta muuta, minullekin.
Luki paljon, ajatteli paljon, rakasti paljon, oli turvallinen.
Ei siis mikään persu, onneksi.
Kaukainen, asui kaukana, helposti lähestyttävä kuitenkin kun harvoin nähtiin, ikävöin lapsena isääni. Elin oikeastaan arjen lapsena ilman isää. Jokin ehkä jäänyt sielusta puuttumaan aikuisuudessakin siksi? Aikuisena ollaan tutustuttu ja rakkaissa väleissä.
Isä hieroi haaraväliään emän naamaan aamiaispöydässä: "Otatko vieläkin tätä?"
"Hihihi", emä hihitteli, "äläh, lapset kattoo!"
Sitten laittoivat makkarin oven hiljaa kiinni ja noin 5min päästä alkoivat kuulua ensimmäiset "AH AH AH AH AH AH AH AH AH AH", ja huudon osasi odottaa kestävän puoli tuntia, kuten se taas kestikin.
Minulla oli hyvä isä. Vieläkin juttelen hänelle ja hän myhäilee tyytyväisenä. Sanoin jo Isäni eläessä, että haluan löytää itselleni yhtä hyvän miehen. Isä kuoli 49 vuotta sitten ja muutama kuukausi myöhemmin tapasin tulevan mieheni.
Isäni on ollut aina minulle esimerkki hyvästä ihmisestä ja miehestä enkä olisi parempaa isää voinut toivoa. Isä on aina ollut tosi avulias ja empaattinen ja tiedän että hän on ollut minusta ylpeä, mitä ikinä olenkaan elämässä valinnut. Hän osasi sanoa parhaat sanat, jos on ollut paha mieli. Isä oli rauhallinen, vastuuntuntoinen ja kiltti ja välillä kertoi hauskoja juttuja. Isän kanssa kävimme kalassa ja hän soitti kitaraa. Isä oli myös erittäin fiksu ja neuvoi eri asioissa tai auttoi koulujutuissa.
Nyt isä on erittäin huonossa kunnossa, ja muistisairauden vuoksi puhe- ja liikkumiskyky on jo mennyt, suht nuorella iällä. Siksi olikin hyvä hetki muistella isää terveenä.
Isäni oli sodan käynyt mies, noin 4 vuotta rintamalla puolusti tätä Isänmaata. Oli rintamalähetti, vei viestiä rintamalta toiselle, yksin, pelko oli jatkuvaa milloin vieras yllättää ja ottaa hengiltä. Wu niistä ajoista meille lapsille puhuttu, mutta yöllä hän eli ne kauhut uudelleen huutaen unissaan, peläten perheensä puolesta. Kaikki me sen ymmärsimme miksi niin tekee.
Isänä oli rauhallinen, mukava, työteliäs, ei turhaa huutanut eikä komentanut. Sellanen perus jässikkä, joka ei pehmoillut turhia, mutta siitä huolimatta tiesimme, että tykkäsi lapsistaan. Hänen tehtävänsä täällä oli auttaa ihmisiä, sitä hän teki, auttoi naapureitaan ja lähti aina kun apua tarvittiin, vaikka töitä riitti ilmankin. Isä kuoli 58v, se on shokki koko perheelle.Äidilleni isän pois meno oli valtava menetys ja masennuksen syy. Ei hän siitä koskaan toipunut. Aikaisin kuoli äitinikin syöpään.
Elämässäni en ole ollut kateellinen muusta kuin siitä kun tuttavien äidit ja isät kokoontuvat yhdessä viettämään joulua, lapsenlapsen ristiäisiä tms. Minulle ei sitä iloa suotu. Olkaa siis onnellisia vanhemmistanne, pitäkää heistä huolta.