Lue keskustelun säännöt.
Muistoja isästä
Mitä tulee mieleen?
Minä aloitan,
Pienenä luulin, että kaikki miehet olisivat niinkuin minun isäni. Isän lähellä oli turvallista, Isä piti sylissä ja kertoi tarinoita. Hän piti kotiruoasta ja possumunkeista, kovista kermakaramelleista ja ne kuista, joita opetti tekemään. Opetti myös miten kauralastuja tehdään, sekametelisoppaa ja nöttekeittoa. Isän kanssa käveltiin käsi kädessä, hän opetti piirtämään maalaamaan ja entisöimään. Vei salaa karkkikioskille ja kaatopaikoille dyykkaamaan. Kesällä veneiltiin ja kalastettiin, savustettiin kalaa ja tehtiin nuotiomakkaraa. Isä pelasti hukkumasta ja vei sairaalaan kun jouduin onnettomuuteen. Valvoi vuoteeni vierellä että nukahdin. Kun hiukan kasvoin luotti minuun niin, että tein paperihakemuksensa elinkeinoon liittyen, otti mukaan työpaikalleen, huollettiin työvälineet..isä toi kauniita lahjoja ja yllättäviä muistoja. Kaulanauhoja, rintakoruja, Helmi laukkuja, mekkoja ja paitoja.
Mutta hän opetti paljon muutakin: tärkeinpänä niistä, kuinka katsotaan sydämellä tai nauretaan sydämen pohjasta.
Kommentit (272)
Isä oli rauhallinen. Muistan hänestä vain parhaat muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan typeriä nuo viestit missä hoetaan että olisit kiitollinen että sinulla on isä riippumatta siitä minkälainen isä on kyseessä. Ei paskasta tarvitse olla kiitollinen eikä se ole mitenkään pois niiltä joiden isä on kuollut. Ei se isän kuolema toisen isästä sen parempaa tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli elämäni valo ja kallio, viime sotien rohkea veteraani, juoksuhautojen sankari, viisas ja oikeudenmukainen mies.
Olisipa minullakin ollut tuollainen isä. Minunkin isäni oli veteraani, mutta pelottava, huutava raivopää, joka hylkäsi minut lapsena ja muutti pois kotoa - onneksi. Hän ei halunnut tavata minua, ei soitellut vaan sattumalta tavatessamme mäkätti minulle elatusmaksuista ja äidistäni eikä todellakaan huolehtinut minusta mitenkään. Ei ollut peruskalliota, ei edes pientä kiveä, johon nojata, ei turvaa eikä huolenpitoa.
Vielä aikuisenakin pelkäsin isääni, ja kävin kylässä vain pari kertaa vuodessa syntymä- ja isänpäivänä, kun säälin häntä.
On minulla jokunen kiva muisto, mutta aika vähän niitä on. Olen yrittänyt ymmärtää, että hän oli sodassa menettänyt mielenterveytensä, mutta olihan siinä muutakin, aika itsekäs tapaus
Mariupolista kertovassa dokumentissa sanottiin, että sota tekee hyvistä vielä enemmän hyviä ja pahoista vielä enemmän pahoja.
Eli ei sotaa voi luonteesta yksin syyttää. Mun isä ja sen veljet olivat sotimassa ja ei ne olleet yhtään pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat aina erillään, mutta isään oli ihan hyvät välit, olin hänen kanssaan viikonloppuisin ja lomilla. Hän mahdollisti harrastukseni yhdessä äidin kanssa ja kannusti uskomaan itseensä. Sain sisaruksiakin kun isä tapasi puolisonsa, ja se oli hienoa. Valitettavasti isä kuoli tsunamissa kun olin teini.
Valetta. Ei siellä kuollut eikä ollut tuollaista perhettä.
Eiköhän tsunamissa kuollut aika monta miestä, isääkin.
Moni jäi myös kadoksiin eli ei edes julistettu kuolleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan typeriä nuo viestit missä hoetaan että olisit kiitollinen että sinulla on isä riippumatta siitä minkälainen isä on kyseessä. Ei paskasta tarvitse olla kiitollinen eikä se ole mitenkään pois niiltä joiden isä on kuollut. Ei se isän kuolema toisen isästä sen parempaa tee.
Nämä ihmiset ovatkin yksinkertaisia, mä olisin sanonut noille jotka menettäneet isänsä että jos isää kaipaat niin kokeile mun iskää ja sano sitten että olisit kiitollinen ett sulla on iskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat aina erillään, mutta isään oli ihan hyvät välit, olin hänen kanssaan viikonloppuisin ja lomilla. Hän mahdollisti harrastukseni yhdessä äidin kanssa ja kannusti uskomaan itseensä. Sain sisaruksiakin kun isä tapasi puolisonsa, ja se oli hienoa. Valitettavasti isä kuoli tsunamissa kun olin teini.
Valetta. Ei siellä kuollut eikä ollut tuollaista perhettä.
Eiköhän tsunamissa kuollut aika monta miestä, isääkin.
Moni jäi myös kadoksiin eli ei edes julistettu kuolleeksi.
No ei kyllä jäänyt monia kadoksiin, suomalaisia viisi, yksi aikuinen nainen ja neljä lasta. Ja ne kadonneet nimenomaan on sittemmin julistettu kuolleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan typeriä nuo viestit missä hoetaan että olisit kiitollinen että sinulla on isä riippumatta siitä minkälainen isä on kyseessä. Ei paskasta tarvitse olla kiitollinen eikä se ole mitenkään pois niiltä joiden isä on kuollut. Ei se isän kuolema toisen isästä sen parempaa tee.
Samassa harrastusporukassa oli yksi nuorena orvoksi jäänyt joka teki tätä. Paasasi kovaan ääneen, siitä miten toisten pitäisi olla kiitollisia siitä että heidän vanhemmat on elossa. Tiedän että yhden kaverini kotona tilanne oli tosi vaikea kun sekopäinen isä piti pelossa kaikkia, mutta eihän tämä orvoksi jäänyt sitä ymmärtänyt niin yhtään.
Kerran yksi sanoikin sille orvoksi jääneelle, että mitä ihmettä oikein valitat, sinulla on ollut hyvät vanhemmat ja sittemminkin hyvä koti ja uudet huoltajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan typeriä nuo viestit missä hoetaan että olisit kiitollinen että sinulla on isä riippumatta siitä minkälainen isä on kyseessä. Ei paskasta tarvitse olla kiitollinen eikä se ole mitenkään pois niiltä joiden isä on kuollut. Ei se isän kuolema toisen isästä sen parempaa tee.
Samassa harrastusporukassa oli yksi nuorena orvoksi jäänyt joka teki tätä. Paasasi kovaan ääneen, siitä miten toisten pitäisi olla kiitollisia siitä että heidän vanhemmat on elossa. Tiedän että yhden kaverini kotona tilanne oli tosi vaikea kun sekopäinen isä piti pelossa kaikkia, mutta eihän tämä orvoksi jäänyt sitä ymmärtänyt niin yhtään.
Kerran yksi sanoikin sille orvoksi jääneelle, että mitä ihmettä oikein valitat, sinulla on ollut hyvät vanhemmat ja sittemminkin hyvä koti ja uudet huoltajat.
Orvoksi jääneet ovat yleensä saaneet kaiken tuen elämäänsä huoltajien ja sosiaaliviranomaisten avustuksella.
Isäni oli myös molemmat sodat käynyt, mutta ei ikinä ollut pahapäinen. Eräs ystäväni joka kävi meillä paljon sanoi, ettei ole ikinä nähnyt niin lämmintä , isä ja tytär suhdetta kun teillä oli, hän oli kuulemma kateellinen. Liian aikaisi kuoli sairauksiin 64- vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruskeat kengät, sellaiset kun sulautetaan jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat aina erillään, mutta isään oli ihan hyvät välit, olin hänen kanssaan viikonloppuisin ja lomilla. Hän mahdollisti harrastukseni yhdessä äidin kanssa ja kannusti uskomaan itseensä. Sain sisaruksiakin kun isä tapasi puolisonsa, ja se oli hienoa. Valitettavasti isä kuoli tsunamissa kun olin teini.
Valetta. Ei siellä kuollut eikä ollut tuollaista perhettä.
Eiköhän tsunamissa kuollut aika monta miestä, isääkin.
Moni jäi myös kadoksiin eli ei edes julistettu kuolleeksi.
Tämä koski lähinnä paikallisia, ei turisteja. Turisteista tunnistettiin monia, suomalaisistakin melkein kaikki. Jossain Indonesiassa tunnistettiin aniharvaa, koska ei ollut mitään mahdollisuuksia. Eihän siellä ole koskaan pystytty edes kovin tarkasti saamaan tietoon kuinka moni kuoli kun ei ketään jäänyt suvusta tai tuttavista kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin pitkälle täysi-ikäiseksi saakka että isä on täysin kaikkivoipa. Hän osasi ja tiesi lähes kaiken. Oli jotenkin järkyttävää tajuta hänen vanhentuessaan ettei välttämättä ihan kaikkeen sanomaansa voinutkaan 100% enää luottaa.. rip isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä oli alkoholisti narsistisilla piirteillä.
"Hyvät" eväät antoi elämään.
Tosin, ainahan suurin osa tai kaikki on omaa syytä.
Suurin osa syyttää kaikkia muita.
Isäni jätti meidät kun olin 1,5 vuotias. Pikkuveljeni oli vauva ja äiti odotti kolmatta. Lähti ostamaan tupakkaa ja jäi sille tielleen. Tämä siis 60-luvun alussa. Tuli sitten takaisin kun olin 11 vuotias. Tuurijuoppo, välillä esitti raitista ja kunnon miestä mutta oli pitkiä kausia jolloin kaikki oli yhtä kaaosta. Aika paljon aiheutti traumoja ja sekasortoa. On nyt jo kuollut, mutta edelleen ihmettelen sitä että edesmennyt äitini oli niin rakastunut häneen että ei kestänyt kuunnella yhtään poikkipuolista sanaa hänestä enää 80-vuotiaanakaan. Itku tulee aina kun näen ihmisiä joilla on hyvä isä joka huolehtii ja arvostaa omia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Isäni jätti meidät kun olin 1,5 vuotias. Pikkuveljeni oli vauva ja äiti odotti kolmatta. Lähti ostamaan tupakkaa ja jäi sille tielleen. Tämä siis 60-luvun alussa. Tuli sitten takaisin kun olin 11 vuotias. Tuurijuoppo, välillä esitti raitista ja kunnon miestä mutta oli pitkiä kausia jolloin kaikki oli yhtä kaaosta. Aika paljon aiheutti traumoja ja sekasortoa. On nyt jo kuollut, mutta edelleen ihmettelen sitä että edesmennyt äitini oli niin rakastunut häneen että ei kestänyt kuunnella yhtään poikkipuolista sanaa hänestä enää 80-vuotiaanakaan. Itku tulee aina kun näen ihmisiä joilla on hyvä isä joka huolehtii ja arvostaa omia lapsiaan.
Toisaalta, sehän on aika normaalia että vanhemmat huolehtivat lapsistaan ja arvoatavat heitä.
No meidän elämä ei ollut normaalia.
Isä oli käytännössä ainoa vanhempani, äiti lähti lapsena uuden miehen matkaan ja perusti uuden perheen.
Isä ei ollut vain isä, vaan koko todellisuus. Oli korvat silmät ja suu täynnä isähahmoa. Hyvässä ja pahassa, useimmiten hyvässä. Arvomme eivät oikein kohdanneet, kun isä oli tiukka kokoomuslainen.
En tiedä millanen Isäni oli, hän mehetyi kun olin 3-vuotias, en oikein muista häntä. Olisin tarvinnut hänen neuvojaan monta kertaa. Olin kateellinen niille joiden isä oli silloin kun tarvittiin.
Eiköhän tsunamissa kuollut aika monta miestä, isääkin.