Lue keskustelun säännöt.
Muistoja isästä
Mitä tulee mieleen?
Minä aloitan,
Pienenä luulin, että kaikki miehet olisivat niinkuin minun isäni. Isän lähellä oli turvallista, Isä piti sylissä ja kertoi tarinoita. Hän piti kotiruoasta ja possumunkeista, kovista kermakaramelleista ja ne kuista, joita opetti tekemään. Opetti myös miten kauralastuja tehdään, sekametelisoppaa ja nöttekeittoa. Isän kanssa käveltiin käsi kädessä, hän opetti piirtämään maalaamaan ja entisöimään. Vei salaa karkkikioskille ja kaatopaikoille dyykkaamaan. Kesällä veneiltiin ja kalastettiin, savustettiin kalaa ja tehtiin nuotiomakkaraa. Isä pelasti hukkumasta ja vei sairaalaan kun jouduin onnettomuuteen. Valvoi vuoteeni vierellä että nukahdin. Kun hiukan kasvoin luotti minuun niin, että tein paperihakemuksensa elinkeinoon liittyen, otti mukaan työpaikalleen, huollettiin työvälineet..isä toi kauniita lahjoja ja yllättäviä muistoja. Kaulanauhoja, rintakoruja, Helmi laukkuja, mekkoja ja paitoja.
Mutta hän opetti paljon muutakin: tärkeinpänä niistä, kuinka katsotaan sydämellä tai nauretaan sydämen pohjasta.
Kommentit (272)
Kun oli alle kouluikäinen ja ala-asteikäinen, odotin aina iskän vierailuita tosi paljon. Iskä pelasi kanssani korttia, lautapelejä ja shakkia loputtomasti. Sitten hän istui loputtomasti sohvalla, ja naputti vanhanaikaisella kirjoituskoneella tuntikausia tieteellisiä artikkeleita. Jatkoi mentyäni nukkumaan, ja aina kun heräsin, tuttu kirjoituskoneen naputus kuului. Iskä vei yliopiston labroihin käymään, se oli tosi jännittävää. Iskä vei myös pari kertaa ulkomaille, ja laivaristeilylle. Iskä tuoksui valkosipulille ja piereskeli. Hän söi kuoritun appesiinin haukkaamalla sitä kuin omenaa, ei lohkoina. Tomaatteja hän ei suostunut syömään lainkaan. Hän teki jotain hyvää pataruokaa, josta muistan jostain kumman syystä hillosipulit. Olin itse eläinharrastajatyttö, ratsastin ja harrastin koiria. Tästä oli erimielisyyttä ja arvoristiriitaa, iskä sanoi tykkäävänsä eläimistä paistettuna lautasella. Lisäksi lapsuudessa oli jonkin verran fyysistä puuttumista. Yhteydenpito harveni yläasteen ja lukion aikana, ja loppui kokonaan ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Tämä on ollut minulle tosi kipeä asia, enkå tiedä tai ymmärrä syytä. Tosin arvoristiriitoja meillä olisi varmasti edelleen, mutta paljon myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olisi ollut mielenkiintoista tuntea hänet aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kasvoin yksinhuoltajaäidin kanssa ilman isää. Moni on kysynyt, enkö kaivannut isää. En kaivannut, koska meillä oli kaikki hyvin. Monella kaverilla oli juoppo ja väkivaltainen isä, jota he pelkäsivät. Lämmöllä muistan edesmennyttä äitiäni, joka tarjosi minulle turvallisen lapsuuden.
mä en ollut kovin läheinen biologisen isän kanssa. Kyllä me aina joskus viestiltetiin ja ihmettelin, kun viestit loppuivat- MYöhemmin sain viestin islän läheisiltä hänen poisnukkumisestaan. Iskä oli suosittu Oulun muusikkojen keskuudessa. Oltiin hänen hautajaisissaan Oulussa. Sain häneltä perintöä, mutta ulosottoon on mennyt tosi paljon perinnöstä, Iskä oli sellainen taivvaanrannan maalari. IHan erilainen verrattuna toiminnan ja ruoanlaiton mieheen, mun isäpuoleeni. Heillä on varmaan nyt kivaa yhdessä toivottavasti näkviät tosiensa taivaassa. enemmän kipua ja surua aiheutti koirien eutanasiat. Hesarissa on ainakin ollujt muistokirjoitus iskästä., lepää rauhassa, iskä
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka illalla nukahdin tv:n ääreen isän syliin. Joskus yritin pois sylistä, mutta hän ei päästänyt.
Isäni oli minulle enimmäkseen lempeä eikä pilkannut kuten äitini. Isä halasi, oli vahva ja turvallinen. Hän otti minut mukaan töihinsä.
Tyttärelle isä on miehen malli. Hän ei kelpuuta puolisokseen huonoa miestä, jos hänellä on ollut hyvä isä.
Minulla on hyvä isä, mutta silti olen päätynyt suhteisiin huonojen miesten kanssa. Johtunee siitä, että nuorena sairastuin syömishäiriöön joka tuhosi itsetuntoni täysin. Sen jälkeen on ollut vaikeaa arvostaa itseään ja olen kelpuuttanut (pari)suhteisiin mieslapsia, pettureita, manipuloijia, väkivaltaisia jne. koska en ole uskonut ansaitsevani parempaa.
Minun isi oli kiltti ja leikkisä, arkena pois kotoa TVH töissä ympäri Suomea, vkl kotona . Tykkäsi sukuloida. Hyvä tanssimaan. Harmi kun kuoli 49v sairauskohtaukseen, sairasti sepelvaltimotautia. Minä oin silloin 14v ja sisko 13v. hyvät muistot hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä paljon jäänyt muistoja, koska uus akka halusi omistaa hänet ja eristää perheestään.
Isä oli aina muistikuvissani väsynyt, kireä, pahantuulinen ja etäinen. Tämä siis kun olin lapsi ja teini. Kitkeränkatkera omasta köyhästä lapsuudestaan, joten marisi aina kun meille lapsille piti ostaa vaatteita, kenkiä tai jotain vastaavaa, ja väitti että me päästään niin helpolla. En muista yhtään kertaa että olisin istunut isän sylissä tai että olisi suukottanut tai näyttänyt hellyyttä. Päinvastoin, oltiin vain jaloissa ja aina muka mankumassa jotain. Isää pelättiin, vaikkei ollut väkivaltainen. Julma katse ja räjähtävä luonne vain teki sen. Isä on nyt seiskavitonen enkä vieläkään osaa puhua isälle luontevasti, eikä hän minulle. Jossain kohtaa kun itse olin kolmekymppinen ja isä viisikymppinen, oli kausi että käytiin kahdestaan kalalla ja oltiin pitkiäkin aikoja järvellä ja juteltiin töistä, lapsenlapsista ja elämästä yleensä. En silti voi sanoa edes tuntevani koko ukkoa. Vieläkään ei halaa kun nähdään pitkästä aikaa, vaan tarjoaa kättä kuin vieraalle ihmiselle. Sitten ihmettelevät kun ei viitsitä siellä käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli ihana mies, luotettava, raitis, kätevä, huumorintajuinen, rauhallinen, kovia kokenut, lempeä, minun ihannemieheni. Muistan aina ne yhteiset (vain me kaksi) kalaretket mökillä. Isäni kuolemasta tulee kohta 48 vuotta, mutta muisto elää.
Onnekseni löysin samat ominaisuudet omaavan aviomiehen.
Minun isä oli hyvä turvallinen perusisä ja elätti perheensä hyvin. Sodassa olleena oli ilmeisesti sota vaikuttanut häneen kun ei halunnut asiasta koskaan puhua mitään. Äitinsä oli kuollut sairauskohtaukseen kun isäni oli pieni ja sisaruksia monta kaikki varmaan jättänyt jälkensä häneen. Nukkui pois jo 20 vuotta sitten. Paljon olisi vieläkin asiaa hänelle kun meni niin äkkiä sairauden vuoksi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikinä ei huutanut meille neljälle lapselle, en nähnyt riitelevän äidin kanssa.
paljon oli töissä.
Isäni oli katkera elämälle ja purki sen minuun. En saanut koskaan olla onnellinen tai iloinen pienistäkään itselle tärkeistä asioista kun hän tuhahti niille ja sanoi ettei halua edes kuulla. Hän ei käynyt käsiksi, mutta pelkäsin hänen vihaista katsetta ja niitä lauseita, jotka aina mitätöi iloni.
Minusta tuli myös katkera ja vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten onnellinen olinkaan kun sain kuulla että on kuollut.
Miten _kukaan_ voi sanoa näin isästään? Isä on aina isä vaikka olisi millainen.
Mitäs paskalla tekee kun ei ole peltoakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten onnellinen olinkaan kun sain kuulla että on kuollut.
Miten _kukaan_ voi sanoa näin isästään? Isä on aina isä vaikka olisi millainen.
Se, että on joskus siittänyt lapsen ei tee kenestäkään isää. Teot on ne, jotka ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Eipä paljon jäänyt muistoja, koska uus akka halusi omistaa hänet ja eristää perheestään.
Se ei silti ole sen akan vika. Isä teki oman valintansa jos päätti jättää lapsensa.
Isä opetti monia käytännön taitoja maalla, mutta sillä oli myös pimeä puoli. Hyväksikäytti.
Olisi helpompi jos se olisi ollut vain paha. Mutta valtava hämmennys, kun paha oli sekoittunut hyvään. Keskellä aurinkoista kesäpäivää esim.
Täytyy sanoa että olkaa onnellisia jos teillä on ihania muistoja isästänne. Omani käytti hyväksi joten ei mitenkään lämpimiä muistoja ja en ole missään tekemisissä.
Minä muistan kun isä lämmitti saunaa. Jostain syystä on mieleeni jäänyt ruudullinen flanellipaita, kai hänellä muitakin oli mutta se on jäänyt elävänä mieleen. Paita tuoksui sahanpurulle ja savulle. Se oli turvallinen ja hyvä tuoksu.
Isän kanssa hiihdettiin. Kun isä tuli töistä ja oli syöty lähdettiin ladulle. Se oli ennen teini-ikää.
Isän kanssa kuljettiin metsässä ja tutkittiin kukkia ja hyönteisiä ja kaikkea. Käytiin uimassa. Isä oli aina hyvä ja turvallinen, ei korottanut ääntään eikä lyönyt tai käynyt käsiksi. Silti isää toetltiin, osasi sanoa kauniisti.
Sen muistan miten isä kantoi minua pyyhkeen sisällä saunasta kun olin pieni. Isä oli minulle paljon rakkaampi kuin äiti, äiti oli etäinen ja kylmä. Onneksi oli isä olemassa ja häntä kaipaan. Hän on nyt kuollut.
Muistan kun pääsin käymään isän työpaikalla. Isällä oli oma työpöytä ja sellainen pyörivä konttorituoli joka oli hienouden huippu, sellaisesta haaveilin että minullakin tulee olemaan.
Isä tuli aina seuraamaan esitystä kun esiinnyin koulun juhlissa. Äiti ei tullut mutta kun olin siihen tottunut en välittänyt. Isä osti aina meille parasta, mm. kalliit sukset minulle ja siskolle. Niitä koulun pihassa ihasteltiin. Jos olisin löytänyt sellaisen miehen, yhtä hyvän ja turvallisen kuin oma isäni en ehkä olisi jäänyt sinkuksi.
Yksi pahe isällä oli ja se oli tupakka. Alkoholia meillä ei käytetty.
Olen ätini avioliiton harha askel Äiti ei ollut varma tiesikö aviomies tuon Kyllä tiesi kertoi se kun olin aikuinen Isänä häntä pidin Aika viileäksi tämä isä suhde jäi , eipä kyllä muitakaan lapsiaan hellinyt Sain ruokaa, vaatetta ja katon pääni päälle Siinä missä muutkin sisareni Hiljaa meidän kaikkien piti olla ja näkymätön Isä oli sodassa haavoittunut ja paljon oli kipuja Työtä oli paljon ja toimeentulo erittäin niukkaa Yhden kerran näin biolokgisen isäni
Ei ole.