Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä muita lapsettomia lainkaan yksinäinen vanhuus?
28.07.2023 |
Minusta tämä on vähän erikoinen tabu. Julkisesti hehkutetaan vain miten hienoa on olla pari-kolmekymppinen, menevä ja matkusteleva ikisinkku tai DINK. Ihan hirveän vähän olen nähnyt juttua siitä, miltä tämä elämä näyttää kahdeksankymppisenä. Mies kuolee todennäköisesti ennen minua, ja itse en ainakaan koe että kaverisuhteista välttämättä on vanhuuden turvaksi.
Kommentit (547)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä tämä on vaikka on liuta lapsia, lastenlapsiakin. Kävisipä murhaaja.
Sun pitää keksiä tekemistä itse esim. seuraat sarjoja telkkarista, luet kirjoja jne.
Sinkkusaari 15 on ihan sopivaa ajanvietettä.
Mä katson ex on the beach ja temppareita, vaikka olen melkein 50.
Nuoret osaa muuten keskustella todella fiksusti ja hyvin nykypäivänä.
Katson myös paratiisihotellia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun munmotalossa ja jatkuvastihan nuo talon vanhukset pitää takapihalla omia bileitään, moni nuorempi sen sijaan näyttää jo elämäänsä kyllästyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä tämä on vaikka on liuta lapsia, lastenlapsiakin. Kävisipä murhaaja.
Sun pitää keksiä tekemistä itse esim. seuraat sarjoja telkkarista, luet kirjoja jne.
Sinkkusaari 15 on ihan sopivaa ajanvietettä.
Mä katson ex on the beach ja temppareita, vaikka olen melkein 50.
Nuoret osaa muuten keskustella todella fiksusti ja hyvin nykypäivänä.
Lähinnä jutut on tyyliin suuhun ja perseeseen.
Ei koko ajan.
ei pelota...varmaan olen vanhana jos niin pitkään elän vanhainkodissa jossa muita vanhuksia seurana ja hoitajat :) en ainakaan jää kotiin yksin elämään vanhuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä tämä on vaikka on liuta lapsia, lastenlapsiakin. Kävisipä murhaaja.
Sun pitää keksiä tekemistä itse esim. seuraat sarjoja telkkarista, luet kirjoja jne.
Sinkkusaari 15 on ihan sopivaa ajanvietettä.
Mä katson ex on the beach ja temppareita, vaikka olen melkein 50.
Nuoret osaa muuten keskustella todella fiksusti ja hyvin nykypäivänä.
Lähinnä jutut on tyyliin suuhun ja perseeseen.
Korvilla kuulisi jutut paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä tämä on vaikka on liuta lapsia, lastenlapsiakin. Kävisipä murhaaja.
Vaikutat katkeralta ja depressiiviseltä. En tulis minäkään käymään jos sukua olisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä tämä on vaikka on liuta lapsia, lastenlapsiakin. Kävisipä murhaaja.
Sun pitää keksiä tekemistä itse esim. seuraat sarjoja telkkarista, luet kirjoja jne.
Sinkkusaari 15 on ihan sopivaa ajanvietettä.
Mä katson ex on the beach ja temppareita, vaikka olen melkein 50.
Nuoret osaa muuten keskustella todella fiksusti ja hyvin nykypäivänä.
Lähinnä jutut on tyyliin suuhun ja perseeseen.
Ei koko ajan.
Sattunut vaan huono kohta kun olen sitä yrittänyt katsoa? Ehkä niin, mutta ei ole mun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä tämä on vaikka on liuta lapsia, lastenlapsiakin. Kävisipä murhaaja.
Sun pitää keksiä tekemistä itse esim. seuraat sarjoja telkkarista, luet kirjoja jne.
Sinkkusaari 15 on ihan sopivaa ajanvietettä.
Mä katson ex on the beach ja temppareita, vaikka olen melkein 50.
Nuoret osaa muuten keskustella todella fiksusti ja hyvin nykypäivänä.
Lähinnä jutut on tyyliin suuhun ja perseeseen.
Itse sinä seurasi valitset. Asutko jossain päihdekuntoutustalossa.
Ei pelota. Olisin aika sika jos tekisin lapsen omahyväisesti vanhuttani varten.. 👍👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan. Kun mies kuolee ja oma terveys alkaa heiketä, pistänen itseni narun jatkoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, edessä on yksinäinen vanhuus. Täytyy itse varmistaa ettei se ole liian pitkä.
Kun aika on, lähtö on helppo toteuttaa. Kukaan ei huomaa mitään, järkyty tai jää kaipaamaan. Kunhan omat voimat riittää toteamaan tilanteen.
Tuo minua kiinnostaa, että miten lähtö on "helppo toteuttaa". Itse en ole vielä sellaista keksinyt.
Vielä n. 10 vuotta sitten minua kauhistutti kun lehdissä oli juttua vanhusten itsemurhista. Muistaakseni keskimäärin n. joka toinen päivä yksi vanhus teki tuohon aikaan itsemurhan.
Nyt kun olen ikääntynyt +50, ymmärrän asian toisin. Niin se on, että kun mielekäs elämä (mitä se kenellekin tarkoittaa) on ohi ja päättynyt, niin kyllä täältä siinä vaiheessa haluaa pois. Se on ainakin itselleni tullut täysin selväksi, vaikka ei juuri tänään vielä ole ajankohtaista.
Sitten tuo kun usein vedotaan vanhuuteen, että se tulee olemaan köyhä (ilman sijoituksia), yksinäinen (ilman lapsia), sairaalloinen (ilman kasvisruokavaliota ja liikuntaa) jne. niin on hyvä muistaa, ettei se vanhuuskaan sentään ole iankaiken kestävä, päättymätön olotila. On se sitten millainen tahansa, niin on silläkin päätepiste.
Itse tulen lyhytikäisestä suvusta ja toivon todella, etten tässä asiassa ole sukuni poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erakkoluonne, joten viihdyn hyvin yksin. Puolisoni seuraa jäisin kaipaamaan jos hän ei syystä tai toisesta olisi elää luonani mutta ei häntä kukaan muu voi korvata eli olisin silloin mieluiten yksin.
Asun maassa jossa eutanasia on laillista ja lisäksi minulla on ja tulee olemaan varaa mennä Sveitsiin "viimeiselle matkalle". Teen kaikkeni, jotta en joudu mihinkään hitaasti kitumaan kun se alkaa olla ajankohtaista.
Se, että on lapsia ei takaa, että he ravaisivat luonasi. Itse olen muuttanut kauas ulkomaille enkä tule käymään Suomessa kuin maksimissaan parin vuoden välein oli tilanne mikä tahansa. Sisarukseni asuvat myös satojen kilometrien päässä vanhemmistamme. Veljeni käy kerran tai kaksi vuodessa vanhempiemme luona, siskoni ehkä kuutisen kertaa mutta sekin luultavasti vähenee elämäntilanteiden muuttuessa. Välit ovat ihan hyvät mutta meillä kaikilla on omat elämämme ja rajallisesti aikaa.
Vierailija kirjoitti:
ei pelota...varmaan olen vanhana jos niin pitkään elän vanhainkodissa jossa muita vanhuksia seurana ja hoitajat :) en ainakaan jää kotiin yksin elämään vanhuksena.
Vanhainkoteja ei ole. On palveluasumisyksikköjä joihin on vuosien jono ja niihin pääsevät vain liikuntakyvyttömät dementikot, eikä heistäkään kaikki.
Useimmille käydään tuomassa lääkkeet kerran viikossa viiva kerran päivässä ja joka toinen tai kolmas viikko pääsee suihkuun.
Hoitaja piipahtaa 10 minuttia kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Sepä se, mieli olisi levollisempi jos tietäisi että aikanaan täältä pääsisi kivuitta pois, eikä odottaisi mikään kidutuskuolema.
On kyllä kummaa touhua. "Siinäpä nyt kuolaat vaipoissa tuskissasi mutta et sinä noin vaan täältä lähde. Koska sinun täytyy ELÄÄ ja jumala suuttuisi jos lopetettaisiin"
Lapset ei ole mikään tae. Välit voi mennä oikeasti poikki kokonaan eikä se ole välttämättä äidin vika. Tärkeintä on olla jonkin verran sosiaalinen ja ylläpitää hyviä ystävyyssuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä se on kaikilla vanhana. Toivon etten elä 100-vuotiaaksi.
Tämä. Minulla on ainakin se lohtu sitten, ettei kukaan joudu tuntemaan syyllisyyttä äitivanhan laiminlyönnistä.
Ei ne lapset 24/7 vanhuksiaan voi kumminkaan viihdyttää, kun omakin elämä pitäisi elää. Käyvät sitten silloin tällöin katsomassa ja koko ajan kokevat, että pitäisi käydä ja tehdä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi aikuista lasta. Molemmat haluavat ulkomaille, toinen Japaniin ja toinen Australiaan. Minulla on ihan samalla tavalla yksinäinen vanhuus
Muutenkin olen miettinyt vanhuutta jo. Olen nyt kesämökillä vanhan monisairaan äitini ja mieheni kanssa. Mieheni suvussa miehet kuolevat nuorena, ja noilla verenpaineilla hänelläkään ei ole pitkä elämä. Mitä minä täällä mökillä sitten yksin teen?
Tunnen itsekin pari tällaista joiden jälkikasvu on jossain tuhansien kilometrien päässä. Väkisinkin käy vähän sääliksi. Ovat ne tietysti niistä ylpeitä, mutta on ihan selvä ettei kukaan varsinaisesti toivo että lapsi elää elämänsä pysyvästi jossain Japanissa ja tulee käymään kerran vuodessa. Lapsenlapsetkin jäävät täysin vieraiksi vaikka miten teeskenneltäisiin muuta. Koen olevani aivan äärettömän onnekas kun tyttären perhe asuu parin kilometrin päässä ja lapsenlapset käyvät joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä tämä on vaikka on liuta lapsia, lastenlapsiakin. Kävisipä murhaaja.
Sun pitää keksiä tekemistä itse esim. seuraat sarjoja telkkarista, luet kirjoja jne.
Monen silmillä ei vanhusiässä tehdä enää kumpaakaan, näin oli esim. äidilläni.
No kaverisuhteiden varaan ei kannata mitään jättää. Yksin tulet olemaan kuten kaikki muutkin ja voi olla, että jopa nautit siitä.
Lähinnä jutut on tyyliin suuhun ja perseeseen.