Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla ei ole enää aikuisiällä lainkaan ystäviä?
28.07.2023 |
Suren tätä toisinaan, mutten tiedä, miksi näin on. Teinivuosien kavereista kasvettiin erilleen ja oikeiden ystävyyssuhteiden solmiminen aikuisena tuntuu tosi vaikealta. Tulen toimeen ihmisten kanssa töissä ja harrastuksissa, mutta mitään sen kummempaa yhteyttä ei synny oikein kehenkään.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Te jotka haluatte kaikessa olla ensisijaisesti puolison kanssa, niin ei niitä ystäviä silloin tule
Kuulostat kateelliselta. Tottakai ihminen haluaa jakaa elämänsä ja arkensa ensisijaisesti puolison kanssa. Ei se tarkoita, ettei ystävillekin olisi aikaa ja tarvetta. Jutuistasi tulee mieleen yksi lapseton sinkkututtavani, joka oli katkera siitä että hänen perheelliset kaverinsa halusivat viettää juhannusta perheen kanssa. En muista, oliko jopa niin että hänen oli kutsuttu mukaan, mutta hänen mielestään tämän kaverin puolison ja lasten olisi pitänyt olla muualla. Jotenkin täysin harhaiset oletukset omasta asemastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ikää nyt 34 ja kavereita ollut viimeksi 18-vuotiaana. Synkältä näyttää loppuelämä kun en ole tähänkään mennessä onnistunut saamaan uusia kavereita, miksi saisin tulevaisuudessakaan? Toisaalta olen jo niin tottunut olemaan yksin etten osaa enää kaivatakkaan seuraa ja yksin on helppo olla. Miestä ei myöskään ole ollut koskaan. Lapsia en onneksi halua. N34
On ystäviä, mutta kaikki eri paikkakunnalla. Ja mitä vanhemmaksi tullaan, sitä vähemmän jaksetaan lähteä ystävien perässä matkustamaan, puolin tai toisin.
Mihin te tarvitte ystäviä? Ihmisen on paras olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mihin te tarvitte ystäviä? Ihmisen on paras olla yksin.
Minä kaipaisin esimerkiksi matkusteluun ystäviä. Tulee todella kalliiksi matkustaa yksin kun joutuu maksamaan hotelleissa tyhjän vuoteen lisää. Esim nyt olen lähdössä Las Vegasiin ja huone maksaa yhdelle saman verran kuin se maksaisi kahdelle eli pääsisin puolet halvemmalla reissuun jos olisi seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin te tarvitte ystäviä? Ihmisen on paras olla yksin.
Minä kaipaisin esimerkiksi matkusteluun ystäviä. Tulee todella kalliiksi matkustaa yksin kun joutuu maksamaan hotelleissa tyhjän vuoteen lisää. Esim nyt olen lähdössä Las Vegasiin ja huone maksaa yhdelle saman verran kuin se maksaisi kahdelle eli pääsisin puolet halvemmalla reissuun jos olisi seuraa.
Myös ravintolassa olisi kiva joskus käydä syömässä, mutta ei sinne yksin viitsi mennä istumaan.
Jos olisi esim. muutettava, kavereista olisi paljon apua. Yksineläjän on joko tilattava kaatopaikkakyyti isommille huonekaluille tai muuttofirma kantamaan ne mitä ei itse yksin pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Lapsuuden ja teinivuosien ystävyydet katkesivat, kun muutettiin pikkupaikkakunnalta eri puolille maata opintoihin ja töihin. Yliopistolta en löytänyt ystäviä tai kavereita, osin varmaan koska opiskelin naisena erittäin miesvaltaiselle alalle - pari lyhytaikaiseksi jäänyttä seurustelujuttua sentään. Sittemmin ei ole kavereita työssäkäyvänä aikuisena löytynyt myös, vaikka välillä olen ihan erityisesti yrittänyt, esim. mennyt harrastuksiin siinä toivossa että löytyisi kavereita. Mutta ei, ihmiset tulevat sinne, harrastavat ja menevät pois, ei heitä kiinnosta löytää uusia kavereita ja ystäviä. Useimmilla kun on jo perhe ja ehkä kavereitakin. Minulla vaan ei ole ketään, ei puolisoa, ei lapsia, ei kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin te tarvitte ystäviä? Ihmisen on paras olla yksin.
Minä kaipaisin esimerkiksi matkusteluun ystäviä. Tulee todella kalliiksi matkustaa yksin kun joutuu maksamaan hotelleissa tyhjän vuoteen lisää. Esim nyt olen lähdössä Las Vegasiin ja huone maksaa yhdelle saman verran kuin se maksaisi kahdelle eli pääsisin puolet halvemmalla reissuun jos olisi seuraa.
Myös ravintolassa olisi kiva joskus käydä syömässä, mutta ei sinne yksin viitsi mennä istumaan.
Itseäni myös tämäntapaiset ärsyttää eniten. Kyllä minä käyn ravintoloissa, elokuvissa yms. myös yksin, mutta onhan se vähän ankeaa verrattuna siihen, että olisi juttuseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi esim. muutettava, kavereista olisi paljon apua. Yksineläjän on joko tilattava kaatopaikkakyyti isommille huonekaluille tai muuttofirma kantamaan ne mitä ei itse yksin pysty.
Hmm, itse olen aina tilannut muuttofirman hoitamaan koko muuton, silloinkin kun nuorempana oli kavereita. Miksi vaivata ketään muutolla, kun siihen saa maksamalla ammattilaiset hoitamaan.
Täällä myös yksinäinen 40v nainen. Puoliso on mutta ei sekään viihdy seurassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla. Lasten kautta sain äitikavereita ja kyläiltiin toistemme luona, mutta hekin etääntyivät, kun lapset kasvoivat. Töissä on työkavereita ja siellä viihdynkin. Lähinnä näin kesällä harmittaa, kun ei ole seuraa rannalle, lenkille tai ulkomaille. Olen kyllä miettinyt, etten taida olla mitenkään mielenkiintoinen ihminen.
Koronan aikaan etäännyin viimeisistäkin ystävistä. En uskaltanut nähdä heitä baareissa ym. joten eivät enää pyytäneet mukaan. Viihdyn kyllä enemmän luonnossa ja kotona, joten ehkä ihan hyvä, ettei ystävyydet jatkuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pari kaveria on, nuorena ei senkään vertaa.
Ei ole yhtään ystävää, onneksi sentään mies ja lapsi löytyy muuten olisin äärimmäisen yksinäinen. Ja en todellakaan edes viihdy yksin, mutta ystäviä on niin vaikea saada aikuisiällä kun kaikilla jo omat kaveripiirit. Ja sekin hankaloittaa kun ite vielä ujo ja hiljainen niin ei niin helppoa tutustua uusiin ihmisiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka haluatte kaikessa olla ensisijaisesti puolison kanssa, niin ei niitä ystäviä silloin tule
Kuulostat kateelliselta. Tottakai ihminen haluaa jakaa elämänsä ja arkensa ensisijaisesti puolison kanssa. Ei se tarkoita, ettei ystävillekin olisi aikaa ja tarvetta. Jutuistasi tulee mieleen yksi lapseton sinkkututtavani, joka oli katkera siitä että hänen perheelliset kaverinsa halusivat viettää juhannusta perheen kanssa. En muista, oliko jopa niin että hänen oli kutsuttu mukaan, mutta hänen mielestään tämän kaverin puolison ja lasten olisi pitänyt olla muualla. Jotenkin täysin harhaiset oletukset omasta asemastaan.
Asemastaan? Outo ilmaisu.
En halua olla tekemissä muiden kanssa, suurin osa puhuu seläntakana pahaa ja on vaan tyhmiä. On kavereita, mutta en todellakaan halua pitää yhteyttä kuin harvoin, arvostan omaa aikaani ja perheeni yhteistä aikaa enemmän.
Ei ole ollut aikaa tavata ystäviä, olen yksinhuoltaja. Aika menee töissä, lapsen asioissa, liikunnan harrastamisessa, matkustamisessa jne. Ei ole aikaa, eikä ehkä mielenkiintoakaan. Viihdyn hyvin yksin. Olen tehnyt parhaat ulkomaanmatkani yksin, saa tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Yksin olo sopii itsenäiselle ihmiselle, olen ollut sellainen jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun nyt mietitty miksi ei joillain ole ystäviä.
Ainakin yksi juttu on kun mikään ei kiinnosta. Jos jonnekin mennään niin mieliksi. Aina mieluiten ollaan sen saman ukon seurassa. Kaikki lomat matkat ja muut. Siinäpä mielenkiintoinen ihminen. Tai joka puhuu vain työstään, eikä anna itsestään mitään.
Mulla yksinäinen lapsuudentuttu, joka ei anna itsestään mitään. Edes miehensä ei kotona tiennyt että tämä oli hyvin masentunut, saati että kavereille joita joskus näki olisi mitään paljastanut. Vaikea saada ystäviä jos ei osaa antaa mitään.
Hänellä sentään oli mies. Kaikilla ei ole minkäänlaita puolisoa..
Miten sä siitä masennuksesta sitten tiedät jos se ei sitä kenellekään kertonut?