Poikatytöksi lapsena sanottu, mitä sinusta tuli isona?

Minusta tuli insinööri. Ja kyllä, olen lesbo. Sen olen tiennyt hyvin nuoresta saakka, vaikka jonkin vuoden seurustelinkin miehen kanssa. Nyt parisuhteessa naisen kanssa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli rekkalesbo eli pysyin kyllä naisena mutta hyvin miesmäisenä.

 

Minusta tuntuu oudolta, jos joku lesbo sanoisi itseään rekkalesboksi. Eiks se ole halventava nimitys? Niinpä uskonkin että tämä on provo.

-ap

Me käytetään omissa porukoissa sanaa rekkis. Riippuu vähän miten sanaa käyttää ja millä äänensävyllä. Sillä sanall voidaan loukata tai puhua asiasta neutraalisti. (Englanninkielinen termi on butch). Ainoa minkä olen kuullut harmittavan on se, kun heteronaiset alkaa kiljua, huutaa ja solvata naisten vessassa. Eräs tuttu nosti kerran paitansa ylös ja kysyi, että onko miehellä tällaisia. :D Meni hetskutytöt hiljaiseksi.

heteronaimisissa oleva nörtti vela. koen itseni naiselliseksi, lähinnä herkkyyteni ja läheisistä hulehtimis taipumukseni vuoksi, mutten ole kiinnostunut muodisra, meikeistä etc. nautin heteroseksistä mutten kaipaa sitä yksin eläessäni.

Vierailija kirjoitti:

Pidän edelleen ns poikamaisista harrastuksista , kuten kuntosalista ,  kuntonyrkkeilystä , pyöräilystä ym. Mitään äijää minusta ei kuitenkaan tullut , vaikka lapsena olinkin enemmän poikien kanssa , ja pidin vähän rajummista leikeistä kuin muut tytöt . Olen kahden aikuisen tyttären äiti ja taisin ne omat tytöt kasvattaakkin vähän erilailla kuin muut äidit . Pidän kuitenkin naisellisista vaatteista ja lakkaan kynsiäni ynnä muuta hömppää . En todellakaan haaveile miehenä olemisesta . Onneksi sain lapsena olla sellainen kuin olin .

Miten sä saat noista poikamaisia harrastuksia?? Ihan perusharrastuksia monelle naiselle. 

Minulla diagnosoitiin aikuisena ADHD ja ammatti löytyy luonnontieteistä. Edelleenkään en tykkää pukeutua kovin naisellisesti tai laittautua kevyttä meikkausta kummemmin. Mies ja perhe löytyy ja ihan tavallinen nainen olen kuitenkin. Villi ja leikkisä olen vieläkin. 

Mieheni on tälläinen tapaus. Voitte tästä "mieheni"-sanasta ehkä päätellä, mihin nuoruus johti. Nyt hyvin onnellinen omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on tälläinen tapaus. Voitte tästä "mieheni"-sanasta ehkä päätellä, mihin nuoruus johti. Nyt hyvin onnellinen omana itsenään.

Siis vaihtoi sukupuolta?

Iso.

Arvostettu It-asiantuntija. Hyvin seksuaalinen. Oman tien kulkija, ei lapsia, miesystävä on. Sitoutumiskammoinen. En meikkaa, koska en edes osaa ja käyn kampaajalla kaksi kertaa vuodessa. Pukeudun seksikkäästi, verkkareihin ja tyylikkäästi. En ymmärrä kanamaisia naisia. Olen suoraviivainen. Pelaan MMRPG pelejä. Nikkaroin ja remontoin kotiani. Muutama hyvä ystävä. Ikää 54. 

Onnellinen introvertti autisti

Kahden lapsen äiti, olin muutaman vuoden naimisissa lasten isän kanssa ennen eroa, sittemmin miesystävä, jonka kanssa emme asu yhdessä, mutta vietämme paljon aikaa yhdessä, pärjännyt melko hyvin työelämässä (tienaan ylimmässä 3 prosentissa). 

Lesbo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän edelleen ns poikamaisista harrastuksista , kuten kuntosalista ,  kuntonyrkkeilystä , pyöräilystä ym. Mitään äijää minusta ei kuitenkaan tullut , vaikka lapsena olinkin enemmän poikien kanssa , ja pidin vähän rajummista leikeistä kuin muut tytöt . Olen kahden aikuisen tyttären äiti ja taisin ne omat tytöt kasvattaakkin vähän erilailla kuin muut äidit . Pidän kuitenkin naisellisista vaatteista ja lakkaan kynsiäni ynnä muuta hömppää . En todellakaan haaveile miehenä olemisesta . Onneksi sain lapsena olla sellainen kuin olin .

 

Miten sä saat noista poikamaisia harrastuksia?? Ihan perusharrastuksia monelle naiselle. 

Tänä päivänä kyllä , 80 - luvulla ei niinkään , herätti lähinnä ihmetystä .

Miten poikatyttö määritellään? Lapsena olin toisaalta hento, ujo ja minulla oli vahva hoivavietti. Nukkeleikit olivat tärkeitä. Toisaalta  kiipeilin puissa, rakensin majoja, hoidin ja ulkoilutin koiraa ja rymysin ulkona ja metsissä. Minulla oli kavereina myös poikia, joiden kanssa seikkailtiin ulkona ja leikittiin salaa tulitikuilla yms. Riitelimme myös välillä rajusti joidenkin määräilevien kavereideni kanssa. Harrastin partiota, yleisurheilua ja telinevoimistelua. 

Tytöillä oli aika tarkat säännöt ja porukan petturuutta halveksittiin. Tietyt tyttömäiset jutut, kuten hameisiin ja röyhelöihin pukeutuminen oli sosiaalisesti paheksuttua. Myös tunteilu, itkeminen ja herkkyys oli kiellettyä. Pilkkasimme ironisesti muitakin sosiaalisesti epähyväksytyiksi määrittelemiämme asioita ja julkisuuden ilmiöitä. Pidin oikeasti ulkona rymyämisestä ja fyysisistä haasteista. En osaa sanoa oliko se nimenomaan poikamaista, koska kyllä tytötkin tekivät sellaisia asioita. Herkkyys, pehmeys ja hienostelu oli tosiaan paheksuttua. Mielsin sen niin, että tyttömäinen avuttomuus ja pehmeys katsottiin heikkoudeksi ja huonoudeksi, jota kaikki tytöt pyrkivät peittämään itsessään. 

Lisään vielä kommenttiini 134, että sittemmin minä jätin sen lapsuuden aikaisen kovistelevan kuoren pois ja olen halunnut olla se herkempi ja aidompi oma itseni. Mielenkiinnonkohteeni ovat muuttuneet niin, etten enää niin nauti fyysisistä haasteista. Pukeudun hillitysti ja naisellisesti. Oma perhe on aina ollut tärkein haaveeni elämässä. Käyn töissä ja olen KTM, mutta en ole uraihminen.

En tiedä onko poikatyttömäisyydestäni enää mitään jäljellä. Ehkä se, että puhun mielelläni asioista suoraan. Iän myötä fyysinen kunto on rapistunut sairauksien takia niin, ettei minulla ole enää reippaita fyysisiä harrastuksia eikä juuri mielenkiintoakaan niihin. Meikkaan kevyesti ja pukeudun aika naisellisesti. Olen ollut aina rauhallinen käytökseltäni. Pidän opiskelusta ja teoreettisesta ajattelusta, mutta en ole pyrkinyt työelämässä mihinkään johtotehtäviin. 

Paras ystävä oli alakoulussa naapurin poika, seikkailtiin metsissä, rakennettiin majoja. Kävin sittemmin intin ja musta piti tulla poliisi. Sen sijaan olen it-alalla asiantuntijayksikön päällikkö. 3 lasta ja ulkonäkö ihan naisellinen, täysi hetero. Harrastuksina nykyään golf, kuntosali, vaellukset jne.

n48

Yrittäjä korualalla.

Juoksin lapsena kavereitten kanssa vesipyssyt käsissä ja kiljuin siinä missä muutkin, meitä oli pari tyttöä ja useampi poika samassa porukassa.

Joku ikuisesti samassa kerrostalossa asunut vanha rouva ehti sanoa kun olin jo täyttänyt 30+ (ja olin vanhempieni luona vierailulla) että "oletpas sinä rauhoittunut". Tää oli minusta ihan paras kommentti xD. Yleensä ne ihmiset siitä lapsuusajasta jotenkin muuttuvat, tottahan toki.

Edelleenkään en mieti että onko tää tekeminen nyt tyttömäistä tai poikamaista, t: perus hetero perheenäiti 47v.

Yrittäjä. Koneet kiinnosti, kuten hevosetkin  ja  pidin myös mekkoa kesällä lapsena

Mekkoja käytän harvoin. Pakolla varmaan. Iha housulinjalla. En kuitenkaan mikää rämäpää ollu. Vaikka lippistä käytin. Osa lapsuudesta pitkät hiukset. Teinarina lyhyet. Opiskellut montaa alaa. Atk kiinnostaa edelee.