Poikatytöksi lapsena sanottu, mitä sinusta tuli isona?

Onneksi isä ja äiti olivat jo 70-luvun alussa niin edistyksellisiä, ettei koitettu laittaa mua tai mun veljeä mihinkään stereotyyppiseen muottiin. Maanviljelijäperheessä meillä ei ollut perinteisiä rooleja, kun äiti oli eläinlääkäri ja isä agronomi. Siihen aikaan tytöt harvemmin teki konetöitä, mutta minua kiinnosti joten sain touhuta niitä. Veli tykkäsi leipoa ja kokata, joten hän sai tehdä niitä ns. akkojen hommia. Tietty kummatkin tehtiin kaikenlaista, tykättiin tai ei. Mun veljeä pidettiin hienona tyyppinä kun osasi kaikenlaista ja kavereita riitti. Minua pidettiin outona kun en ollut kuin suurin osa tytöistä ja kavereita oli vähän.

No minusta tuli tilan isäntä sekä eläinlääkäri ja veljestä opettaja. Ihan olen käsittääkseni normaali nainen ja mulla on perhe.

Itse olen mies, mutta puolisoni on ollut ns. poikatyttö. On paras nainen jonka kanssa olen ollut ikinä, en enää vaihtaisi tälläävään diivaan ikinä. Puolisoni on käynyt armeija, on insinööri ja tienaa hyvin. Tykkää retkeilystä, osaa vaihtaa autostaan renkaat ja moni muukin käytännön juttu sujuu; joskus suuttuu jos tarjoudun auttamaan. Ei meikkaa, vaikka pukeutuukin ulos mennessään siististi. Ei koskaan viihtynyt lapsuudessaan ja nuoruudessaan juonittelevissa tyttöporukoissa, ei koskaan kehittele ongelmia tyhjästä, ei draamaile. Kommunikaatiomme on suoraa ja rehellistä puolin ja toisin. Meillä on yhteisiä lapsia, yhteisiä ystäviä ja elämä rullaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insinööri, sekä itsestäni että samantyylisestä ala-aste kaverista.

Kaverilla on lapsia ja on naimisissa, itse en ole, mutta seurustelen.

Koskaan en ole tullut naisten kanssa toimeen, jouduin muutaman vuoden työskentelemään naisvaltaisella alalla enkä sopinut sinne joukkoon ollenkaan.

 

Naisviha sisäistetty. Miten sulla muuten voi olla naispuolinen kaveri kun et koskaan ole tullut naisten kanssa toimeen? Vihaatkö myös äitiäsi, mummojasi jne?

Mitä vihaamista siinä on, jos vain välttää ihmisiä joiden kanssa ei tule toimeen ja antaa heidän elää elämäänsä ja elää itse omaansa?

Vierailija kirjoitti:

Minua on yritetty tunkea miehen muottiin läpi elämäni. En tiedä miksi. Tulen kuitenkin pitkästä linjasta kotiäitejä.

Minulla on kulttuurialan koulutus ja olen työtön taiteilija. Kaikkia näitä ura-askeleita sukuni on ylenkatsonut, siinä missä maskuliinisempia uraliikkeitä (esimerkiksi rakennushanke) he ovat hurranneet ja ihailleet. Itselleni tuo on aika selkeä merkki naisvihasta ja on etäännyttänyt minua koko suvusta. Myös lapsen saatuani minua yritettiin patistaa töihin ja pumppaamaan maitoa samaan aikaan kun mies on "koti-isänä". Täysin skitsofreenista touhua. 

Jos on kouluttautunut työttömäksi, niin onko ihme että tuota ei pidetä kovin häävinä "urana"? Onko rakennushanke mielestäsi miesten juttu? Joka tapauksessa se on iso hanke joka vaatii paljon selvittelyä, tekemistä ja opettelua, ja asia josta voi olla ylpeä kun sen on hoitanut kunnolla maaliin. Jos tulkitset tuon naisvihaksi, niin ehkä se kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin suvustasi. Lapsen on hyvä olla kotona äitinsä kanssa noin vuoden vanhaksi, mutta sen jälkeen voi viedä päiväkotiin, ellei kotona pitämiseen ole aivan erityistä syytä. Myytti kotiäitiydestä on täyttä soopaa, ei ennenkään ollut varaa makuuttaa työkykyisiä ihmisiä kotona katsomassa lasten perään. Ennen vanhaan lasten hoitamisesta päävastuun kantoivat vanhemmat sisarukset sekä isovanhemmat. Nykyään on päiväkodit joissa on ammattitaitoiset varhaiskasvattajat.