Poikatytöksi lapsena sanottu, mitä sinusta tuli isona?

Syrjäytynyt taiteilija/animaattori tästä eteenpäin määrään elämäni suunnan itse. 

Se mitä arvostan poikatyttömäisyydessä on itsenäisyys. Ei tarvitse olla kenenkään patjana enkä koe ongelmaksi puolustaa itseäni. Vaimonaisen eli vakipatjan elämä ei kadehdituta itseäni ollenkaan. Nainen olen silti.

Minä taas ihmettelen, miksi sitä jotenkin ihailtiin ja vieläkin jotkut sanovat ylpeydellä olleensa poikatyttöjä. Siis ihan kuin poikamainen käytös olisi jotenkin parempaa. Sarjassamme tyttöjen ja naisten väheksyntää. Ja usien ihan naosten itsensä taholta.

Välillä ryskäsin metsissä välillä leikin mekko päällä nukeilla. Eli ihan tavallista lapsen elämää. Myyjä tuli 

Vierailija kirjoitti:

Välillä ryskäsin metsissä välillä leikin mekko päällä nukeilla. Eli ihan tavallista lapsen elämää. Myyjä tuli 

Jotkut naiset eivät ole tuollaisia. Jostain kuulin, että jotkut vaan istuivat paikallaan ja söivät näkkileipää ja vettä. Oli niin kova kilpailu esittää feminiinistä ja naista

Tuli psykiatri, psykoterapeutti ja tutkija (dosentti). Olen ihan tavallinen hetero, kolme lasta ja monta lastenlasta. Poikatyttöys osui aikaan, jolloin en ymmärtänyt yhtään mitään seksuaalisuudesta. Liitän siihen sellaisia ominaisuuksia kuin liikunnallisuus, uteliaisuus, kyky organisoida ja kyky johtaa. Nuo ominaisuudet ovat tallella. Ulkoisesti olen hyvinkin naisellinen ja pidän huolta ulkoisesta olemuksestani.

Ihan naisellinen uranainen musta tuli. Tosin saatan edelleenkin vapaa-ajalla kiivetä puuhun niin ylös kuin pääsee, heittää kärrynpyöriä tms. Harrastan ampumista ja painonnostoa. Ei sitä päältä päin näe, kun olen arkena se jakkupukunainen.

Puutarhuri, kahden lapsen äiti, asun maalla. Osaan käyttää erilaisia työkoneita ja välineitä, mutta tykkään ehkä enemmän silti tehdä käsin. Tykkään tyköistuvista työvaatteista. 

Vierailija kirjoitti:

Poikatyttö sanaa käytettiin silloin kun ei vielä tunnettu käsitettä muunsukupuolinen.

Nykyään poikatyttö kuulostaa melkein juntilta.

Miten niin muunsukupuolinen? Ihme lokerointia tuommoinen. Kyllä sitä voi olla tyttö joka ei vaan mene perinteiseen tytön muottiin. Ihme konservatiiveja täällä. Ja sitten muka sanotaan että nykyään ollaan tasa-arvoisia ja tytöt voi olla monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Välillä ryskäsin metsissä välillä leikin mekko päällä nukeilla. Eli ihan tavallista lapsen elämää. Myyjä tuli 

Sama. Rakennettiin majoja, tehtiin salaa nuotioita, isä opetti ampumaan aseella (hirvikivääri viisi vuoltiaan käsissä ei ole ehkämoaras ajatus, mutta näin se meni) ja ajamaan traktorilla, kiivettiin puuhin, rymyttiin metsissä ja puroissa, leikittiin isän työkaluilla (kuten kirveillä), ryskättiin riihessä ja rakennettiin heinäpaaleista erilaisia rakennelmia. Mitä milloinkin keksittiin.

Toisaalta leikittiin barbeilla ja pukeuduttiin mutsin pitsiverhoihin, koska leikittiin prinsessaa ja tanssiaisia. En näe noita toisiaan pois sulkevina asioina. Mun mielestä on hienoa, että lapsi kokeilee ja leikkii ilman rajoituksia.

minua sanottiin poikatytöksi, koska olin kiinnostunut poikamaiseksi mielletyistä jutuista kuten riehumisesta, kalastuksesta ja pikkuautoista enkä suostunut laittamaan hametta. Halusin olla poika ja keksin itselleni pojan nimenkin. Koulukiusaaminen ja kaikenlaiset elämänvaiheet muokkasivat minusta sisäänpäinkääntyneemmän ja löysin itselleni mieleistä tekemistä taiteiden ja musiikin parista. Nyt 30-vuotiaana olen freelance-taiteilija ja työskentelen osa-aikaisesti ääniteknologian parissa. Muunsukupuolisuus kuvaa sukupuoltani parhaiten. Ihastunut olen eri sukupuolten edustajiin, mutta tällä hetkellä on (viimeiset nelisen vuotta jo ollut) kumppanina kaksi cis-miestä, joista toisen kanssa asun. Naiseksi sosiaalistamisesta on jäänyt käteen keskinkertaiset emännöintitaidot ja paljon sukupuolittuneita sisäistyksiä ja arvostelmia, joiden kanssa luovin. En tiedä, onko hoivaavuus ja yhteisistä asioista huolehtiminen omien pyrkimysten kustannuksella luonteenomaista minulle vai onko kasvatus vaikuttanut. Joka tapauksessa osaan melko hyvin ns. miesten ja naisten töitä yhtä lailla ja ärsyynnyn, kun esimerkiksi anoppi olettaa muuta.

Vapaa-ajalla tykkään kuunnella alakulttuurimusiikkia, kulkea luonnossa, hoitaa pihaa, juoda kaljaa ja tehdä kaikenlaisia pikku seikkailuja. Suurin osa kavereistani on cis-miehiä, sillä työni ja harrastukseni ovat täynnä niitä. Yritän purkaa sisäistettyä naisvihaa mutta se ei ole mikään poliittinen projekti, vaan itseymmärrykseen ja toisten empaattiseen kohtaamiseen tähtäävä kehityskohde itsessä. Toki kaikki on poliittista tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Poikatyttö sanaa käytettiin silloin kun ei vielä tunnettu käsitettä muunsukupuolinen.

Nykyään poikatyttö kuulostaa melkein juntilta.

Sukupuolisekoilulla ei ole MITÄÄN tekemistä poikatyttöyden kanssa. Kyseessä on asenne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virallisesti autisti.

 

Pippi langstrumpf, jos hänet kasvatti yksinhuoltajaäiti, niin todennäköisesti näin on.

Ja Pippihän ei mikään poika, muusu tai autistinen ollut. Maksimissaan adhd, tai varmaankin sitä :D 

Ei mua kyllä poikatytöksi sanottu, mutta sellainen ehkä olin. Kaksi vanhempaa veljeä, heidän kaverit ja sukulaisissakin sattui samanikäiset olemaan poikia, sitten vielä naapureissa poikia. Niiden mukana menin, kiipeilin kyllä puissa yksiksenikin, polvet oli ruvella ja vaatteet rikki, kun putosin puusta ja paita tarttui oksaan kiinni ja muuta. Kiipeilin katoilla, rymysin vaatteeni likaisiksi ja rikkinäisiksi. Pidin kuitenkin myös mekkoja ja tykkäsin leikkiä niin nukeilla kuin autoillakin. Olen ihan tavallinen heteronainen ja rakastan miehiä (varsinkin omaani). Olen aina kiittänyt mielessäni, että onneksi synnyin naiseksi, koska miehet on niin ihania.

Täällä eräs poikatytöksi kutsuttu nainen. Olen ammatiltani kätilö ja seksuaaliterapeutti. Käytän nykyisin mekkoja ja hameita paljon ja minua voisi näin ollen pitää naisellisena. Nämä tuli vasta reilustiyli 20 vuotiaana käyttöön.

Luonteeltani olen kuitenkin edelleen "poikatyttö". Rakastan metsätöitä, kamppailulajeja, nyrkkeilyä ja muutenkin römyämistä. Tiettyä miesmäisyyttä minussa monien mukaan on, vaikka en pidäkään näin ahtaista katselmuksista. Töissä taas olen empaattinen ja hoivaava ja napakka asettamaan myös rajoja. Tykkään kyllä sisustaa, laittaa ruokaa sekä leipoa. 

Vierailija kirjoitti:

Poikatyttö sanaa käytettiin silloin kun ei vielä tunnettu käsitettä muunsukupuolinen.

Nykyään poikatyttö kuulostaa melkein juntilta.

Meillä ei sanottu ylipäätään ketään poikatytöksi, eikä mun lapsuudessa ollut ketään poikatyttöä. 

Itä-Suomessa kasvanutta, saman ikäistä kaveriani sanottiin kuulemma lapsena poikatytöksi, koska hän tykkäsi rymytä. Itse olen tuntenut hänet 18-vuotiaasta lähtien, ja on ainakin silloin ja siitä eteenpäin ollut ihan normaali tyttö/nainen. Nykyään naimisissa oleva perheenäiti blogikoteineen ja huoliteltuine olemuksineen. 

Ei sanottu poiktytöksi vaan kirjaimellisesti luultiin pojaksi, kiitos mummin pottamalli leikkauksen ja poikamaiset kasvonpiirteet, kiusattiin ja lällätettiin koulussa ja leikkipaikalla niin oli muutenkin nöyryyttävää, eikä tilanne parantunut yläaste ja amiksen aikana. 

Musta tuli isona Janni Jussi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä eräs poikatytöksi kutsuttu nainen. Olen ammatiltani kätilö ja seksuaaliterapeutti. Käytän nykyisin mekkoja ja hameita paljon ja minua voisi näin ollen pitää naisellisena. Nämä tuli vasta reilustiyli 20 vuotiaana käyttöön.

Luonteeltani olen kuitenkin edelleen "poikatyttö". Rakastan metsätöitä, kamppailulajeja, nyrkkeilyä ja muutenkin römyämistä. Tiettyä miesmäisyyttä minussa monien mukaan on, vaikka en pidäkään näin ahtaista katselmuksista. Töissä taas olen empaattinen ja hoivaava ja napakka asettamaan myös rajoja. Tykkään kyllä sisustaa, laittaa ruokaa sekä leipoa. 

Pakko jatkaa, että lapsena leikin autoilla, tykkäsin kalastaa (tykkään vieläkin), moottoriajoneuvot oli kivoja. Ajoin nuorena moottoripyöräkortin. 

Meikkiä käytän ripsarin ja meikkivoiteen verran. Kaikki tekohörpäkkeet ei ole minun juttu. Voin mennä ulos myös ilman meikkiä. Kulmat on värissä kuitenkin aina. Hiuksia kihartelen välillä. Oma väri hiuksissa. 

Lapsia toivoin silti paljon ja koin, että äitiys olisi parasta maailmassa. Yksi vaihe oli lapsuudessa jolloin leikin nukella. Äitiä minusta ei valitettavasti biologisesti tullut, mutta sijaislapsen vanhempi olen,  joka on ollut todella palkitsevaa. 

Minussa on varmaan testosteronia aika paljon. Olen leveä harteinen, sekä iso rintainen, urheilullinen suomen hevonen. :) 

DI, IT-alalla johtajana. En ole kovin naisellinen, enkä tunteikas (ainakaan jaksa velloa tunteissa). Ulkonäköasiat ei kiinnosta.