Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhemmat: järjestättekö joka päivä ohjelmaa?
Mulla on jostain syystä huono omatunto jos ei joka päivä ole jotain fiksua tekemistä taaperolle. Tänään ollaan oltu sisällä koko päivä lukuunottamatta kun ennen lounasta käytiin pihassa vähän kävelemässä. Olen siivonnut kaappeja ja pessyt ikkunoita ja taapero on pyörinyt mukana ja tutkinut tavaroita. Onko tylsät kotipäivät ok vai pitäisitkö uteliaalle ja sosiaaliselle lapselle olla koko ajan jotain hänelle suunnattua tekemistä ja muiden lasten seuraa?
Kommentit (222)
Vapaa leikki on ihan hyvää ohjelmaa lapselle. Ei aina tarvitse suorittaa.
Itse ulkoilin lasten kanssa paljon kun olivat pieniä. Mutta välillä oltiin ihan vaan sisällä. Joskus askarreltiin ja joskus tehtiin jotain muuta. Aina jätin kuitenkin aikaa vapaalle leikille, ja jos leikki näytti jatkuvan pitkään niin en väkisellä keksinyt muuta ohjelmaa.
Näin jälkeenpäin ajateltuna ne vapaan leikin hetket olivat parasta aikaa sekä vanhemmille että lapsille. Ne olivat sellaista mukavaa yhdessäoloa, jossa lapset saivat itse keksiä ohjelmaa.
Vasta viime viikolla juttelin esikoisen (teini-ikäinen poika) kanssa hänen lapsuudestaan ja hän kertoi tykänneensä erityisesti omista pikkuautoleikeistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mukavuudenhalusta tehdään retkiä isompiin puistoihin ym. Meillä ei naapurustossa ole muita lapsia, vaikka on iso oma piha aktiviteetteineen. Lapsi on vähän isompi, menee jo kouluun ja kaipaa leikkiseuraa. Itse en aina jaksa olla leikkiseurana hänelle.
Se on mun omaa aikaa, kun puistossa/rannalla luen kirjaa ja lapsi leikkii ikäistensä kanssa. Usein on eväätkin mukana, niin viihdytään pitkään.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sen lapsen pitää ulkoilla joka päivä, mieluiten kaksi kertaa.
Ei ole pakko edes ulkoilla joka päivä. Ihme paineita kehitätte itsellenne ja muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sen lapsen pitää ulkoilla joka päivä, mieluiten kaksi kertaa.
Ei ole pakko edes ulkoilla joka päivä. Ihme paineita kehitätte itsellenne ja muille.
Nelisen tuntia per päivä on ulkoilusuositus.
Vierailija kirjoitti:
Vapaa leikki on ihan hyvää ohjelmaa lapselle. Ei aina tarvitse suorittaa.
Itse ulkoilin lasten kanssa paljon kun olivat pieniä. Mutta välillä oltiin ihan vaan sisällä. Joskus askarreltiin ja joskus tehtiin jotain muuta. Aina jätin kuitenkin aikaa vapaalle leikille, ja jos leikki näytti jatkuvan pitkään niin en väkisellä keksinyt muuta ohjelmaa.
Näin jälkeenpäin ajateltuna ne vapaan leikin hetket olivat parasta aikaa sekä vanhemmille että lapsille. Ne olivat sellaista mukavaa yhdessäoloa, jossa lapset saivat itse keksiä ohjelmaa.
Vasta viime viikolla juttelin esikoisen (teini-ikäinen poika) kanssa hänen lapsuudestaan ja hän kertoi tykänneensä erityisesti omista pikkuautoleikeistään.
Jos vuorokaudessa on 24 tuntia, ei se että jossakin käy vie koko 24 tuntia vaan vapaata leikkiä mahtuu tuntitolkulla silti.
Ja mitähän se muuta on kuin vapaata leikkiä esimerkiksi teatterimuseossa tai jossakin uudessa leikkipuistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha hyvä ohje on "yksi erityisempi tekeminen per päivä". Eli ei ainakaan tuota enempää. Me aloitettiin tänään aamupäivä lähtemällä 2 v lapsen kanssa vaunutellen kirjastoon. Palautettiin vanhat kirjat ja lainattiin uudet. Kotimatkalla käytiin vaunujen kanssa hieman pidempi vaunulenkki. Tämä oli tälle päivälle ihan riittävä "erikoisempi" tekeminen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sen lapsen pitää ulkoilla joka päivä, mieluiten kaksi kertaa.
Ei ole pakko edes ulkoilla joka päivä. Ihme paineita kehitätte itsellenne ja muille.
Nelisen tuntia per päivä on ulkoilusuositus.
Ei tapahdu mitään vahinkoa, vaikka jonakin päivänä ei ulkoilisi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En järjestä erityistä ohjelmaa joka päivä. Syy: en sairauden takia yksinkertaisesti jaksa. Vointi vaihtelee päivittäin ja huonoina päivinä lapsi saa leikkiä itsekseen ja katsoa telkkaria tavallista enemmän. Hyvinä päivinä tehdään pieniä retkiä luontoon, käydään kirjastossa, tehdään pihatöitä, käydään leikkipuistoissa jne.
Lapselle tekee myös hyvää, että välillä ollaan kotona ja saa leikkiä itsekseen (aikuisen valvonnassa toki koko ajan on).
Millaisessa paikassa asutte, jos lapsi ei käy päivittäin ulkona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En järjestä erityistä ohjelmaa joka päivä. Syy: en sairauden takia yksinkertaisesti jaksa. Vointi vaihtelee päivittäin ja huonoina päivinä lapsi saa leikkiä itsekseen ja katsoa telkkaria tavallista enemmän. Hyvinä päivinä tehdään pieniä retkiä luontoon, käydään kirjastossa, tehdään pihatöitä, käydään leikkipuistoissa jne.
Lapselle tekee myös hyvää, että välillä ollaan kotona ja saa leikkiä itsekseen (aikuisen valvonnassa toki koko ajan on).
Itse elin lapsuuteni kroonisesti sairaan kotiäidin kanssa, ja arki kulki hänen jaksamisensa ehdoilla. Se ei tehnyt minulle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sen lapsen pitää ulkoilla joka päivä, mieluiten kaksi kertaa.
Ei ole pakko edes ulkoilla joka päivä. Ihme paineita kehitätte itsellenne ja muille.
Nelisen tuntia per päivä on ulkoilusuositus.
Ei ole mitään ulkoilusuositusta. Liikuntasuositus alle kouluikäisille on kolme tuntia päivässä, mutta missään ei sanota että sen pitäisi tapahtua just ulkona. Eikä ulkoilu automaattisesti myöskään ole liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metsä on niin parasta lapsille ja aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sen lapsen pitää ulkoilla joka päivä, mieluiten kaksi kertaa.
Ei ole pakko edes ulkoilla joka päivä. Ihme paineita kehitätte itsellenne ja muille.
Nelisen tuntia per päivä on ulkoilusuositus.
Ei ole mitään ulkoilusuositusta. Liikuntasuositus alle kouluikäisille on kolme tuntia päivässä, mutta missään ei sanota että sen pitäisi tapahtua just ulkona. Eikä ulkoilu automaattisesti myöskään ole liikuntaa.
Sisällä kerrostaloasunnossa toki on vähän vaikeaa järjestää riittävästi liikuntaa ainakaan ihan pikkutaaperoa isommalle lapselle, ihan jo naapureidenkin kannalta ois kiva jos välillä poistuttaisiin sieltä asunnosta ulkoilemaan tai liikkumaan jonnekin muualle. Toisilla taas on tilavat talot joissa on järjestetty tilaa vaikkapa voimisteluun ja kiipeilyyn jne. Ja voihan sitä ulkoilun sijaan mennä vaikka uimaan tai jotain. Eikä se lapsi nyt siitä vahingoitu jos joku päivä jää vähemmälle liikunnalle, kunhan pääosin suositus täyttyy tai menee jopa yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En järjestä erityistä ohjelmaa joka päivä. Syy: en sairauden takia yksinkertaisesti jaksa. Vointi vaihtelee päivittäin ja huonoina päivinä lapsi saa leikkiä itsekseen ja katsoa telkkaria tavallista enemmän. Hyvinä päivinä tehdään pieniä retkiä luontoon, käydään kirjastossa, tehdään pihatöitä, käydään leikkipuistoissa jne.
Lapselle tekee myös hyvää, että välillä ollaan kotona ja saa leikkiä itsekseen (aikuisen valvonnassa toki koko ajan on).
Itse elin lapsuuteni kroonisesti sairaan kotiäidin kanssa, ja arki kulki hänen jaksamisensa ehdoilla. Se ei tehnyt minulle hyvää.
En ole kotiäiti, vaan käyn myös töissä. Ja asuu meidän katon alla lapsen terve isäkin, niin lapsi saa kyllä elää ihan tavallista arkea äidin sairaudesta huolimatta. :)
Meidän 1,5-vuotias taaperomme pitää kovasti kirjoista. Hän ottaa kirjan käteen, istuu lattialle ja selailee sivuja rauhallisesti ja siististi. Hän saattaa viettää aikaa niiden kanssa paljon.
Eipä ole oikein muuta ohjelmaa erityisesti. Pyritään käymään ulkoilemassa joka päivä jos sää sallii. Leikkiminen on lähinnä soratien varrella käyskentelyä sekä kivien, kukkien ja ötököiden ihmettelyä.
Tämä kaikki tapahtuu päivittäisen ruokailu- ja nukkumisrytmin raameissa. Raamit tosin venyvät ja paukkuvat usein.
Toivon että hänestä kasvaa omatoiminen ihminen joka osaa tunnistaa ympäristöstään mahdollisuudet, eikä sellainen joka tarvitsee jatkuvaa ohjausta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 1,5-vuotias taaperomme pitää kovasti kirjoista. Hän ottaa kirjan käteen, istuu lattialle ja selailee sivuja rauhallisesti ja siististi. Hän saattaa viettää aikaa niiden kanssa paljon.
Eipä ole oikein muuta ohjelmaa erityisesti. Pyritään käymään ulkoilemassa joka päivä jos sää sallii. Leikkiminen on lähinnä soratien varrella käyskentelyä sekä kivien, kukkien ja ötököiden ihmettelyä.
Tämä kaikki tapahtuu päivittäisen ruokailu- ja nukkumisrytmin raameissa. Raamit tosin venyvät ja paukkuvat usein.
Toivon että hänestä kasvaa omatoiminen ihminen joka osaa tunnistaa ympäristöstään mahdollisuudet, eikä sellainen joka tarvitsee jatkuvaa ohjausta.
Ja aika vähiin jää mahdollisuudet jos hän ei ikinä pääse mihinkään.
Eihän se että vie lasta jonnekin tarkoita mitään passiivisuutta vaan juurikin päinvastoin.
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä järjestin kaksi ulkoilua päivässä sekä jotain järkevää sisätekemistä. Nyt lapset ovat jo koululaisia, mutta edelleen järjestän loma-aikana joka päivä jotain. Vähintään jonkun uimarantareissun ja lautapelejä molempien kanssa erikseen. En kestä sitä että nysväävät sisällä tai tuijottavat ruutuja.
Minä en suunnilleen edes näe lapsia lomalla. Ne huitaisee aamupalan namaan ja menee ulos keskenään ja kavereiden kanssa. Olisi kyllä raskasta töiden päälle keksiä koko ajan tekemistä toisille.
Meillä taas lapset eivät ole käyneet kertaakaan kavereiden luona eikä kaverit meillä.
Hyvin on kuitenkin aika kulunut.Kuulostaa oudolta
Mitäs outoa tässä on?
Harmittaa että nykyään pienten lasten äidit on aivan uupuneita. Ihan totta, ei tarvitse joka päivä olla järkkäämässä ohjelmaa ja olla 24/7 viihdyttäjä lapselle. Pienikin lapsi saa olla välillä "ihan pellossa". Minun lapseni on 9v ja isosiskolla on nyt puolitoistavuotias lapsi. Itse olin nuori opiskelija, kun sain lapseni ja sisko taas on minua vanhempi muutenkin. Hän ottaa aivan hirveästi paineita pienen lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä ja saa vettä myllyyn netistä ja erilaisista "-kuiset" facebook ja whatsapp -ryhmistä. Vertailee, ahdistuu, kokee riittämättömyyttä. Vaikka en käynyt lapseni kanssa joka ikinen päivä puistossa (itseasiassa juuri leikkipuistoissa suht harvoin, kun en itse niissä viihtynyt) tai järjestänyt aina jokaiselle päivälle erilaista kehittävää askarteluhetkeä tms, hänestä tuli tosi fiksu ja järkevä ihmisenalku. Koittakaa tuoreet äidit ottaa iisisti ja antakaa itsellenne löysää. Teidän oma napa on yhtä tärkeä kuin lapsenkin! Rentoutunut äiti on parempi kuin stressaantunut aikatauluhirmu.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja tehnyt tämän saman huomion. Saatan olla kyyninen, mutta minusta tuntuu, että nyky vanhemmat kokevat vaikeaksi vain olla lastensa kanssa. Se vaati aikuiselta läsnäoloa ja sen sietämistä, että lapsi tylsistyy ja saattaa vähän kiukutellakin. Tai sitä, että lapsi otetaan mukaan arkiaskareisiin ja häntä pitää siinä samalla ohjata ja pitää silmällä.
On helpompaa viedä lapsi erilaisiin puuhapaikkoihin ja järjestää ohjelmaa. Onhan siinäkin toki se kuskaaminen ja järjestely ym. mutta se on tietyllä tapaa helpompaa aikuiselle. Ja kun lapsi tulee isommaksi, hän itse kertoo haluavansa näihin paikkoihin, erityisesti jos tietää kaverinkin menevän. Aikuiselle on helpompaa suostua, kuin kieltää ja ottaa vastaan lapsen pettymyksestä johtuva kiukku ja paha mieli, vaikka juuri se on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä.
Jos todella olet varhaiskasvatuksen opettaja, oler ilmeisesti lapseton ja katkeroitunut sellainen.
Jos vanhempi sulkee lapsensa pois erilaisista harrastuksista ja aktiviteeteista kaverien kanssa sillä perusteella, että tässä hän sädekehä kiiltäen ottaa vastaan pettymyksestä johtuvaa kiukkua, on hän sadisti. Ja saa olla varma siitä, ettei lasta enää juuri aikuistuttuaan näy.
Ei mun mielestä tarvii olla suunniteltua ohjelmaa. Tekee hyvää olla joutilaana silloin tällöin niin lapselle kuin aikuisellekkin.