Pienten lasten vanhemmat: järjestättekö joka päivä ohjelmaa?
Mulla on jostain syystä huono omatunto jos ei joka päivä ole jotain fiksua tekemistä taaperolle. Tänään ollaan oltu sisällä koko päivä lukuunottamatta kun ennen lounasta käytiin pihassa vähän kävelemässä. Olen siivonnut kaappeja ja pessyt ikkunoita ja taapero on pyörinyt mukana ja tutkinut tavaroita. Onko tylsät kotipäivät ok vai pitäisitkö uteliaalle ja sosiaaliselle lapselle olla koko ajan jotain hänelle suunnattua tekemistä ja muiden lasten seuraa?
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkona ollaan aamupäivällä, sisällä riehutaan sitten loppupäivä ja päikkärit nukkuu autossa. Ajellaan muutenkin paljon autolla ja käydään jossakin kun on sähköauto niin ei maksa ajaminen mitään.
Lapsen olisi hyvä nukkua päikkärit kotona/tarhassa sängyssä maaten eikä istualtaan jossain autossa.
Miksi?
Miltä itsestäsi tuntuisi nukkua istualtaan autossa joka päivä?
Miksi et vastaa kysymykseen? Etkö osaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä järjestin kaksi ulkoilua päivässä sekä jotain järkevää sisätekemistä. Nyt lapset ovat jo koululaisia, mutta edelleen järjestän loma-aikana joka päivä jotain. Vähintään jonkun uimarantareissun ja lautapelejä molempien kanssa erikseen. En kestä sitä että nysväävät sisällä tai tuijottavat ruutuja.
Minä en suunnilleen edes näe lapsia lomalla. Ne huitaisee aamupalan namaan ja menee ulos keskenään ja kavereiden kanssa. Olisi kyllä raskasta töiden päälle keksiä koko ajan tekemistä toisille.
Ja nyt 3v myöhemmin puhutaan miksi vanhemmat uupuu. Tuntuu siltä että on pakko keksiä tekemistä, muuten olet huono, koska toiset vanhemmat tekee näin, jooa oikein kilpailevat siitä.
Emme joka päivä. Se tekee hyvää lapsen mielikuvitukselle ja luovuuden kehittymiselle, että joutuvat kokemaan tylsyyttä ja keksimään itse tekemistä.
Me kyllä pyrimme aikuisina mahdollistamaan erilaista tekemistä. Nyt ovat tykänneet muotoilla itsekuivuvasta savesta pienois maailmaa, vähän kuin nukkekotia, mutta omalla tyylillä.
Muuta meidän perheen tekemistä:
- Lapset leikkii paljon keskenään ulkona ja naapurien lasten kanssa.
- Askartelua, emmekä nipota sotkusta. Saatamme myös lainata kirjastosta askartelukirjoja, mistä saavat ideoita.
- Piirtäminen, värityskirjat, lasten ristikkolehdet, saavat tehdä omia taidenäyttelyitä
- Kirjojen lukeminen, kirjastoreissut
- Legoilla rakentelu
- Siivoaminen ja kotityöt, näiden tekeminen yhdessä
- Lautapelit
- Meillä on paljon erilaisia lasten ideakirjoja / temppukirjoja, missä ideoita erilaiseen tekemiseen. On opeteltu moon walkia, taikatemppuja, shakkia ja pajupillin tekoa.
- Dokumenttien katselu (tykkäävät eläindokumenteista)
- Omien tarinoiden kirjoittaminen
- Erilaisiin kilpailuihin esim. piirustuskilpailuihin osallistuminen
- Kokkaaminen yhdessä
- Pienet hommat - saatan pyytää apua johonkin, jonka voisin tehdä itsekin. Mutta he tykkäävät auttaa ja kokevat osallisuutta, kun saavat auttaa pienissä arjen askareissa
- Savityöt, muovailuvaha, maalaaminen jne.
- Kielten opiskelu leikkimielisesti.
Toisaalta pyrimme myös järjestämään perheelle yhteisöllistä ohjelmaa. Käymme päiväretkillä naapurikunnissa, uimassa, pelamaassa palloa yhdessä koulun pihalla, pelaamme Nintendoa ja lautapelejä. Tykkäämme viettää yhdessä aikaa ja panostamme siihen. Välillä tykkään myös suunnitella esim. pakopelejä ja aarteenmetsästystä kotiin.
Tačiau tavallinen päivä kotona on vääěä iš tikrųjų yra saugus. Lapsi ei mittaa dijan laatua zeit, oliko prämemassa kerho, leikkitreffit tai ohjattu täyä. https://papaspizzeria.io/
No en ohjelmaa järjestänyt, mutta kyllä leikkipuistossa vähintään käytiin kerran päivässä, vaikka omakotitalossa asutaankin. Samaten leikkiseuraa yritin järjestää.
Meillä lapsi usein pyytää, että voidaanko olla vaan kotona ja leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas. Ihan perus elämää. Yhdessäoloa-ja tekemistä. Olet henkisesti ja fyysisesti läsnä.
Just niin!
Se on ihan markkinamiesten öyhötystä et lapsi tarvitsee jotain ohjelmaa. Joka päivä hop lop tai lintsi? Mitä todellista hyvää se luo tai kehittää?
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä. Lastenpsykiatri Sinkkosen mukaan lapsilla pitää olla löysää aikaa, että voivat käyttää mielikuvitustaan ja keksiä itse viihdykettä itselleen. Lapsen pitää myös oppia sietämään tylsistymistä.
Tämä
Yleensä lähdettiin päiväunien jälkeen, jos lähdettiin. Ihan vaikka vaan läheiseen kauppakeskukseen katselemaan jouluikkunaa tai ajettiin metrolla johonkin vieraampaan leikkipuistoon.
Alakoululaisten kanssa mentiin joskus metrolla isää vastaan ensin sisäleikkipuistoon ja sieltä syömään. Lintsillä käytiin kahtena päivänä peräkkäin kun se uusintalippu oli edullinen.
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaahan taaperolle on kaikki, niin kotona kuin ulkonakin. Voi olla seuraamassa tai mukana tekemässä kodin askareita ja taas ulkona tutkimassa luontoa. Ei ohjelman tarvitse olla monimutkaista tai erikseen hienoksi järjestettyä.
Paras vastaus kaikista :)
Siivouspäivä on oikein hyvää järjestettyä ohjelmaa lapsellekin.
Nimenomaan just EI tarvitse eikä pidä olla ohjattua tekemistä. Jos joku sanoo kokoajan mitä lapsen pitää nyt tehdä se ei opi itse keksimään mitään.
Luovuus ei synny ohjauksessa.
Sanot sille vaan että keksippä joku leikki nyt itse.
Ei meitä 70 luvun lapsiakaan muistaakseni koskaan ohjattu mihinkään, eikä edes valvottu, siksikai minustakin on tullut hyvin oma-alotteinen. Kesällä oltiin kaikki päivät pihalla ja joku huusi aina syömään. Pienenä mummolassa maalla ksikki aiuiset teki päivät päästään huusholli ja pihatöitä. Ei oos tullu mielernkään että se ois alkanu organiseeraamaan meille mitään. Joskus illalla kun piti rauhottua mummo luki hetkenn meille ääneen. Ei mitän muuta.
Lapsi osaa leikkiä itseksernkin, älä hyvä ihminen opeta sitä siihen että se on aina sinussa kiinni ja vaatii aikuisen huomiota.
Lapsi tykkää välillä touhuta vanhemman kanssa mukanakin mutta pieni ulkoilu esim. aamupäivällä on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi usein pyytää, että voidaanko olla vaan kotona ja leikkiä.
Näin.
Tavallaan. Ohjelmaksi riittää joku lattialta löytynyt roska.