Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhemmat: järjestättekö joka päivä ohjelmaa?
Mulla on jostain syystä huono omatunto jos ei joka päivä ole jotain fiksua tekemistä taaperolle. Tänään ollaan oltu sisällä koko päivä lukuunottamatta kun ennen lounasta käytiin pihassa vähän kävelemässä. Olen siivonnut kaappeja ja pessyt ikkunoita ja taapero on pyörinyt mukana ja tutkinut tavaroita. Onko tylsät kotipäivät ok vai pitäisitkö uteliaalle ja sosiaaliselle lapselle olla koko ajan jotain hänelle suunnattua tekemistä ja muiden lasten seuraa?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Tätä lukiessa alan ymmärtää miksi nykyajan äidit on loppuunpalaneita.
En ole juuri koskaan järjestänyt ihmeitä lapsilleni. Kotona askareita tehdessä siinä läsnä pyörivät. Huvin on silti kaikki selvinneet.
Ei olis ollut aikaakaan suurperheen äitinä moisia miettiä.
Minullakin on nykypäivän mittapuulla varmaan suurperhe. Mutta silti on mielestäni tärkeää, että ainakin yritän miettiä, kuinka lapsillani olisi mielekästä tekemistä, ja järjestää sitä. Enemmänkin ajanpuute koskee siivousta tai kokkausta.
Oikeasti olisi aika kamalaa todeta 20 vuoden päästä että enpä ehtinyt yhtään miettiä, mitä lapsilleni kuului, mutta hyvinpä nuo näyttävät pärjänneen. Ehkä jonkinlainen defenssi tuokin, ensin tehdään lapsia yli jaksamisen ja sitten todetaan että kyllähän he pitävät huolen itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan riittävää "ohjelmaa" on se ulkona oleilu ja vaikka tuo kotona puuhailu (johon lapsi saa osallistua). Ei tarvitse jokapäivälle olla hoploppia sun muuta.Tuota en ymmärrä ettei osa perheista ulkoile päivittäin. Mitä te teette? Ruudulla koko päivä vai?
Vierailija kirjoitti:
Tätä lukiessa alan ymmärtää miksi nykyajan äidit on loppuunpalaneita.
En ole juuri koskaan järjestänyt ihmeitä lapsilleni. Kotona askareita tehdessä siinä läsnä pyörivät. Huvin on silti kaikki selvinneet.
Ei olis ollut aikaakaan suurperheen äitinä moisia miettiä.
No eipä tuollainen vanhemmuus enää nykyään käy. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan riittävää "ohjelmaa" on se ulkona oleilu ja vaikka tuo kotona puuhailu (johon lapsi saa osallistua). Ei tarvitse jokapäivälle olla hoploppia sun muuta.Tuota en ymmärrä ettei osa perheista ulkoile päivittäin. Mitä te teette? Ruudulla koko päivä vai?
Koskaan kuullut esimerkiksi kirjoista? Musiikista? Legoista?
Vierailija kirjoitti:
Ihan riittävää "ohjelmaa" on se ulkona oleilu ja vaikka tuo kotona puuhailu (johon lapsi saa osallistua). Ei tarvitse jokapäivälle olla hoploppia sun muuta.Tuota en ymmärrä ettei osa perheista ulkoile päivittäin. Mitä te teette? Ruudulla koko päivä vai?
Miksi se ohjelma just hoplop olisi?
Meillä käytiin iltapäivisin usein mm. katselemassa näyteikkunoita, jouluvaloja, näyttelyitä, museoita jne.
Kesäisin kierrettiin eri leikkipuistoja eväiden kanssa.
Ja ajeltiin eri kulkuneuvoilla, käytiin torilla, katsomassa patsaita, suihkulähteitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan riittävää "ohjelmaa" on se ulkona oleilu ja vaikka tuo kotona puuhailu (johon lapsi saa osallistua). Ei tarvitse jokapäivälle olla hoploppia sun muuta.Tuota en ymmärrä ettei osa perheista ulkoile päivittäin. Mitä te teette? Ruudulla koko päivä vai?
Meidän lapset on vähän vaihtelevasti pihaleikeistä innostuvia, saavat kyllä aikansa kulumaan sisälläkin. Legoleikit, figuurilelut, voimistelurenkaat, majan rakennus, isompi saattaa piirtää tai askarrella pitkät tovit. Katsovat tai pelaavatkin kyllä, mutta ei koko päivä siihen mene.
Lapsen täytyy osata myös käyttää itse mielikuvitustaan. Leikkiä. Lapsi joka ei osaa leikkiä, on huolestuttavaa.
Jotkut lapset leikkii vähän "koko ajan", mutta jotkut lapset on oppineet odottamaan että vanhempi tekee aloitteet ja keksii tekemistä. Jälkimmäinen ei ole hyvä. Jos lapsi ei oikeasti itse keksi mitään, niin pitäisi alkaa jättämään tilaa sille vapaalle leikille ja olemiselle. Pitää antaa ensin vaan olla, ensin vähän tylsistyä, sitten alkaa mielikuvitus rullaamaan.
Ei aikuisen tehtävä ole järjestää joka päivälle jotain ohjelmaa. Perusulkoilut ja ruokailut ei ole "ohjelmaa" vaan perusarkea. Itse ajattelen "ohjelmana" sellaisen ekstran, jota ilmankin voi tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan riittävää "ohjelmaa" on se ulkona oleilu ja vaikka tuo kotona puuhailu (johon lapsi saa osallistua). Ei tarvitse jokapäivälle olla hoploppia sun muuta.Tuota en ymmärrä ettei osa perheista ulkoile päivittäin. Mitä te teette? Ruudulla koko päivä vai?
Me käytiin pienten kanssa aika usein kauppakeskusten leikkipaikoilla talviaikaan, kun eihän sellaiset toppa-asuihin puetut pikkutaaperot hirveästi pysty ulkona mitään tekemään ja palelevatkin äkkiä. Tai perhekerhoissa, kavereilla, rakennettiin sohvatyynyistä ym seikkailurata olohuoneeseen tai muita sisäleikkejä, pidettiin siivouspäivä ja lapset sai rätillä pyyhkiä ovia... Lapset keksii kyllä itsekin kaikkea. Mielikuvituksen puutetta jos ei keksi mitään muuta tekemistä kuin ulkoilun tai ruudun tuijotuksen.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä. Lastenpsykiatri Sinkkosen mukaan lapsilla pitää olla löysää aikaa, että voivat käyttää mielikuvitustaan ja keksiä itse viihdykettä itselleen. Lapsen pitää myös oppia sietämään tylsistymistä.
Tämä on totta. Vähän ihmettelin noita joitain kommentteja alussa, että joku ei kestä että lapsi "nysvää sisällä" tai koko ajan sen pitäisi ulkoilla ja olla menossa. Kyllä, pitää lapsen ulkoilla ja liikkua sekä olla puuhastelua, mutta kai se lapsi nyt välillä saa olla kotonaan rauhassakin? Vaikka leikkiä myös yksikseen ja piirtää tai mitä nyt tykkää näpräillä / harrastaa? En ihmettele miksi nykylapsista monilla on ongelmia, kun on joko liikaa ruutuaikaa tai sitten vanhemmat ei anna niiden levätä. Raskaan päiväkoti / koulupäivän päälle pitäisi jatkuvasti sitä sun tätä tai lomatkin suorittaa. Ne lapsetkin tarvitsevat lepoa ja joutenoloa myös, ei vain aikuiset. Ei ihme että monen polla ei kestä jos on pakko jatkuvasti suorittaa aikuisten mielen mukaan, vaikka ei lapsi ehkä itse jaksaisikaan. Kohtuus kaikessa, on hyvä olla aktiivisuutta mutta kyllä ne lapsetkin tarvitsee vapaapäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jänskää huomata, kuinka kotipihalla touhuilu ja varmaan trampoliinillakin pomppiminen omassa pihassa on monen mielestä sitä tervettä järkevää arkea, kun taas hoplopeille sun muille trampoliiniareenoille kovasti pyöritellään silmiä.
En tiedä oletteko tulleet ajatelleeksi, mutta varsinkin kasvukeskuksissa se omakotitalo isoine pihoineen on monen tavoittamattomissa taloudellisesti. Kaupunkialueella joutuu hankaluuksiin, jos pihassa on kaatuvia vaahteroita kuten eräässä esimerkissä.
Siksi sitä tekemistä on usein lähdettävä hakemaan oman kodin ulkopuolelta. Minun mielestäni kaikkinainen yhteinen tekeminen on hyvää vanhemmuutta.
Asumismuoto on oma valinta. Työttömyys% on tilastojen mukaan ns. maalla pääkaupunkiseutua pienempi, joten on ihan itsestä kiinni, tarjoaako lapselleen oman seikkailupihan vai Hoplopin (noin 10 e/kerta). Toisaalta on hyvä opettaa lapset siihen, että kaikki maksaa ja rahalla saa palvelua, itse ei välttämättä tarvitse tehdä mitään.
Kyllä, lapsille on hyvä opettaa, että kaikki maksaa. Sinänsä itse tarvitsee kylläkin tehdä paljonkin, ostipa sitten talon tai hoplop-lipun.
Mun asuinalueellani omakotitalo maksaa noin 400 000, ja siihen päälle varmaan toinen mokoma lainanhoitokuluja. Toisaalta hoploppiinkaan ei kympillä pääse. Mutta en kuitenkaan noita ihan vaihtoehtoisiksi sijoituksiksi katsoisi.
Samoin, vaikka maalla työpaikkoja olisikin, varsin monen meistä työt ovat kaupungissa. Ilmeisesti et ole kuullut työvoiman kohtaanto-ongelmasta.
Maalla lapset muuten noin keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin aikuiset, ja erityisesti kyläkoulujen lakkautuksen myötä en näe maaseutua ihanteelliseksi ympäristöksi lapsille.
Kyllä siellä hoplopissa ramppaa se keskiluokkainen porukka, ne joilla on siihen varaa. Mekin ostettiin lapsille oikein kesäpassit sinne, että voi käydä monta kertaa kesän aikana. On meillä pihakin ja tramppaa ja vempelettä siinä, takapihalla pieni metsikkö jossa lapset myös leikkii, mutta joskus on kiva vaihtelun vuoksi mennä hoploppiinkin. Hyvin pärjättäisiin ilman, mutta kun semmoinen on tuossa lähellä ja on varaa käydä niin miksi ei? Eläinpuistossa käydään myös useamman kerran kesässä, kun se on kivaa kaikkien mielestä. Silti riittää myös niitä päiviä jolloin ollaan lähinnä kotona ja lapset saa (/joutuu) käyttää mielikuvitustaan ja leikkiä rauhassa.
Minulla on jo aikuiset lapset, mutta lähdin mielenkiinnosta lukemaan tätä, kun olen huomannut tätä stressiä lasten viihdyttämisestä lähipiirissä pienten lasten vanhempien keskuudessa.
Ei tällaisista parikymmentä vuotta sitten kauheasti keskusteltu. Lapset kulki arjessa mukana, käytiin ulkona, metsissä ja hiekkalaatikolla, kun siltä tuntui. Pienet osallistui siivoushommiin ja ruoanlaittoon (ihan pienenä leikkivät keittiövälineillä kun tein ruokaa tai tiskasivat muovikippoja (mitä ihaninta puuhaa pienelle :) , ihan arjen hommia yhdessä), katsottiin yhdessä lastenohjelmia ja tehtiin palapelejä tai pelattiin lautapelejä. Luimme myös paljon, todella paljon, kirjoja. Lapset leikki myös itsekseen paljon, kun vanhemmat teki omia hommiaan (rakensimme taloa lasten ollessa pieniä). Harrastustoiminnassa olimme kaikkien osalta tiiviisti mukana, siihen paloi aikaa myöhemmin todella paljon ihan heidän aikuisuuteen asti. Lomilla lähinnä mökkeilimme ja siellä puuhailtiin metsissä ja rannalla - lapsilla vapaus keksiä itselleen tekemistä. Olen myös aina ollut Sinkkosen kannattaja - lasten tulee tylsistyä välillä, että kestävät sitä tavallista arkea, joka on aikuisuudessa normaali tilanne, ei ole aikaa viihdyttää itseään joka päivä kaikella kivalla. Sinkkonen on myös sanonut, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä, jotta pettymysten sietokyky kasvaa. Ja pettymykset voivat olla esim. että aina ei viihdytetä ja keksitä oheistoimintaa, vaan lasten on kehitettävä itselleen tekemistä ja pystyttävä tekemään arjessa ratkaisuja oman vapaa-aikansa suhteen.
Tietenkin ihan pieni lapsi ei tähän pysty, siinä tarvitaan aikuisen läsnäoloa. Mutta tärkeintä on olla henkisesti paikalla, jutella ja kuunnella lapsen juttuja. Kännykät pois lasten kanssa, tämä asia eroaa aikaisemmista ajoista kun tätä häiriötekijää ei arjessa ollut.
Mutta uskon, että teki lapsen kanssa mitä tahansa, oli se sitten kotona peruspuuhastelua tai hoplopissa hyppimistä, on tärkeintä se, että lapsi kokee vanhemman olevan henkisesti läsnä lasta kuullen, eikä kännykän jatke, joka ei noteeraa lapsen asioita vaan keskittyy omiin somejuttuihinsa. Onneksi tällaista tuskin enää nykyään niin paljon on, sillä tästä on paljon puhuttu ja haitalliseksi todettu.
Omat lapset kasvoivat yhteiskuntakelpoisiksi akateemisiksi aikuisiksi ihan peruspuuhastelulla, eikä kenenkään vanhemman kannata stressata siitä, että ei ole lapsensa ohjelmatoimisto joka päivä. Maailmassa on muutakin stressattavaa, joten jätetään tämä stressi pois lapsiarjesta - nauttikaa täysillä siitä ajasta, kun lapsenne ovat pieniä. Se aika on loppujen lopuksi todella lyhyt ja muutamien vuosien jälkeen jäljellä on vain muistot ja lapsiakin näkee harvakseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei stressiä kirjoitti:
Minulla on jo aikuiset lapset, mutta lähdin mielenkiinnosta lukemaan tätä, kun olen huomannut tätä stressiä lasten viihdyttämisestä lähipiirissä pienten lasten vanhempien keskuudessa.
Ei tällaisista parikymmentä vuotta sitten kauheasti keskusteltu. Lapset kulki arjessa mukana, käytiin ulkona, metsissä ja hiekkalaatikolla, kun siltä tuntui. Pienet osallistui siivoushommiin ja ruoanlaittoon (ihan pienenä leikkivät keittiövälineillä kun tein ruokaa tai tiskasivat muovikippoja (mitä ihaninta puuhaa pienelle :) , ihan arjen hommia yhdessä), katsottiin yhdessä lastenohjelmia ja tehtiin palapelejä tai pelattiin lautapelejä. Luimme myös paljon, todella paljon, kirjoja. Lapset leikki myös itsekseen paljon, kun vanhemmat teki omia hommiaan (rakensimme taloa lasten ollessa pieniä). Harrastustoiminnassa olimme kaikkien osalta tiiviisti mukana, siihen paloi aikaa myöhemmin todella paljon ihan heidän aikuisuuteen asti. Lomilla lähinnä mökkeilimme ja siellä puuhailtiin metsissä ja rannalla - lapsilla vapaus keksiä itselleen tekemistä. Olen myös aina ollut Sinkkosen kannattaja - lasten tulee tylsistyä välillä, että kestävät sitä tavallista arkea, joka on aikuisuudessa normaali tilanne, ei ole aikaa viihdyttää itseään joka päivä kaikella kivalla. Sinkkonen on myös sanonut, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä, jotta pettymysten sietokyky kasvaa. Ja pettymykset voivat olla esim. että aina ei viihdytetä ja keksitä oheistoimintaa, vaan lasten on kehitettävä itselleen tekemistä ja pystyttävä tekemään arjessa ratkaisuja oman vapaa-aikansa suhteen.
Tietenkin ihan pieni lapsi ei tähän pysty, siinä tarvitaan aikuisen läsnäoloa. Mutta tärkeintä on olla henkisesti paikalla, jutella ja kuunnella lapsen juttuja. Kännykät pois lasten kanssa, tämä asia eroaa aikaisemmista ajoista kun tätä häiriötekijää ei arjessa ollut.
Mutta uskon, että teki lapsen kanssa mitä tahansa, oli se sitten kotona peruspuuhastelua tai hoplopissa hyppimistä, on tärkeintä se, että lapsi kokee vanhemman olevan henkisesti läsnä lasta kuullen, eikä kännykän jatke, joka ei noteeraa lapsen asioita vaan keskittyy omiin somejuttuihinsa. Onneksi tällaista tuskin enää nykyään niin paljon on, sillä tästä on paljon puhuttu ja haitalliseksi todettu.
Omat lapset kasvoivat yhteiskuntakelpoisiksi akateemisiksi aikuisiksi ihan peruspuuhastelulla, eikä kenenkään vanhemman kannata stressata siitä, että ei ole lapsensa ohjelmatoimisto joka päivä. Maailmassa on muutakin stressattavaa, joten jätetään tämä stressi pois lapsiarjesta - nauttikaa täysillä siitä ajasta, kun lapsenne ovat pieniä. Se aika on loppujen lopuksi todella lyhyt ja muutamien vuosien jälkeen jäljellä on vain muistot ja lapsiakin näkee harvakseltaan.
Mitä sinä paasaat? Ja miten sait sen kännykänkin tähän nyt sotkettua?
Kyllä minä ihmettelen vähän, jos ei edes kerran päivässä jaksa lähteä edes leikkipuistoon.
Meillä muutti viime kesänä naapuririvariin lapsiperhe, kolme alle kouluikäistä. He on AINA kotona, sellainen minimaalinen rivaripiha, siellä ne huutaa ja tappelee kaiket päivät. Teen etätöitä kotona, joten kuuntelen sitä päivät pääksytysten.
Noin 200 metrin päässä olisi hieno asukaspuisto.
Totta kai ne lapset voi joskus ulkoilla pienelläkin pihalla, mutta ei kai nyt koko kesää voi siellä viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut polttaa itsensä loppuun just tuolla ohjelmatoimisto-tyylillä. Toisaalta jos haluaa keksiä kivaa tekemistä ja tykkää semmoisesta niin hieno homma, mutta ihan hyvän tekee tosiaan lapsille oppia vaan olemaan. Ja vieläpä niin, että aina tylsän hetken iskiessä ei oteta jotain ruutua eteen - tää on meidän perheessä muodostunut viime aikoina ongelmaksi ja on pitänyt takavarikoida telkkarin kaukosäädin useampaan otteeseen, kun muuten heti silmän välttäessä on haettu Lasten Areena tai YouTube esiin... Samassa asiassa olisi toki vanhemmillakin parantamisen varaa, herkästi se känny tulee otettua esiin jos ei muuta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan riittävää "ohjelmaa" on se ulkona oleilu ja vaikka tuo kotona puuhailu (johon lapsi saa osallistua). Ei tarvitse jokapäivälle olla hoploppia sun muuta.Tuota en ymmärrä ettei osa perheista ulkoile päivittäin. Mitä te teette? Ruudulla koko päivä vai?
Koskaan kuullut esimerkiksi kirjoista? Musiikista? Legoista?
Toki,mutta silti en ymmärrä että moni on useita päiviä käymättä ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut polttaa itsensä loppuun just tuolla ohjelmatoimisto-tyylillä. Toisaalta jos haluaa keksiä kivaa tekemistä ja tykkää semmoisesta niin hieno homma, mutta ihan hyvän tekee tosiaan lapsille oppia vaan olemaan. Ja vieläpä niin, että aina tylsän hetken iskiessä ei oteta jotain ruutua eteen - tää on meidän perheessä muodostunut viime aikoina ongelmaksi ja on pitänyt takavarikoida telkkarin kaukosäädin useampaan otteeseen, kun muuten heti silmän välttäessä on haettu Lasten Areena tai YouTube esiin... Samassa asiassa olisi toki vanhemmillakin parantamisen varaa, herkästi se känny tulee otettua esiin jos ei muuta ole.
Mikään ei uuvuta enemmän kuin se loputon kotona kököttäminen.
Tekemistä, eli käynti leikkipuistossa, metsässä, rannalla, majanrakennus, ne kotiaskareet yhdessä, kirjan lukeminen, legoleikki, piirtely, pihalla puuhastelu ym. Se on kehittävää tekemistä kaikki. Samanlaista vielä edelleen pyrin koululaisilleni järjestämään joka päivä, koska muuten olisivat vain sisällä ja ruuduilla. Asumme maalla, joten eivät näe kavereitaan jos en erikseen autolla vie kaverille. Esiteini varsinkin linnottautuu vaan huoneeseensa jos ei välillä ohjaa muuhun hommaan. Vaikka järkkäisin esim kolme näistä asioista päivittäin, jää lapsille silti helposti 8h päivässä sitä ruutua ja sisällä maleksimista.
Tuommoiset kotipäivät on aivan hyviä lapselle. Kotitöihin osallistuminen on ihan sopivaa ohjelmaa taaperolle. Varmaan kuitenkin välillä käytte jossain ja näätte muitakin lapsia, ei joka päivä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut polttaa itsensä loppuun just tuolla ohjelmatoimisto-tyylillä. Toisaalta jos haluaa keksiä kivaa tekemistä ja tykkää semmoisesta niin hieno homma, mutta ihan hyvän tekee tosiaan lapsille oppia vaan olemaan. Ja vieläpä niin, että aina tylsän hetken iskiessä ei oteta jotain ruutua eteen - tää on meidän perheessä muodostunut viime aikoina ongelmaksi ja on pitänyt takavarikoida telkkarin kaukosäädin useampaan otteeseen, kun muuten heti silmän välttäessä on haettu Lasten Areena tai YouTube esiin... Samassa asiassa olisi toki vanhemmillakin parantamisen varaa, herkästi se känny tulee otettua esiin jos ei muuta ole.
Mikään ei uuvuta enemmän kuin se loputon kotona kököttäminen.
On kai sitä muitakin vaihtoehtoja kuin aina kotona tai aina menossa? Onko pakko vetää ääripäihin heti. Sopivasti menoa, ohjelmaa ja kotona oloa, riippuu paljon siitä vanhemmasta ja lapsesta mikä kenellekin on sit sopivasti.
Kyllä, lapsille on hyvä opettaa, että kaikki maksaa. Sinänsä itse tarvitsee kylläkin tehdä paljonkin, ostipa sitten talon tai hoplop-lipun.
Mun asuinalueellani omakotitalo maksaa noin 400 000, ja siihen päälle varmaan toinen mokoma lainanhoitokuluja. Toisaalta hoploppiinkaan ei kympillä pääse. Mutta en kuitenkaan noita ihan vaihtoehtoisiksi sijoituksiksi katsoisi.
Samoin, vaikka maalla työpaikkoja olisikin, varsin monen meistä työt ovat kaupungissa. Ilmeisesti et ole kuullut työvoiman kohtaanto-ongelmasta.
Maalla lapset muuten noin keskimäärin ovat ylipainoisempia ja huonokuntoisempia kuin aikuiset, ja erityisesti kyläkoulujen lakkautuksen myötä en näe maaseutua ihanteelliseksi ympäristöksi lapsille.