Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhemmat: järjestättekö joka päivä ohjelmaa?
Mulla on jostain syystä huono omatunto jos ei joka päivä ole jotain fiksua tekemistä taaperolle. Tänään ollaan oltu sisällä koko päivä lukuunottamatta kun ennen lounasta käytiin pihassa vähän kävelemässä. Olen siivonnut kaappeja ja pessyt ikkunoita ja taapero on pyörinyt mukana ja tutkinut tavaroita. Onko tylsät kotipäivät ok vai pitäisitkö uteliaalle ja sosiaaliselle lapselle olla koko ajan jotain hänelle suunnattua tekemistä ja muiden lasten seuraa?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ihmettelen vähän, jos ei edes kerran päivässä jaksa lähteä edes leikkipuistoon.
Meillä muutti viime kesänä naapuririvariin lapsiperhe, kolme alle kouluikäistä. He on AINA kotona, sellainen minimaalinen rivaripiha, siellä ne huutaa ja tappelee kaiket päivät. Teen etätöitä kotona, joten kuuntelen sitä päivät pääksytysten.
Noin 200 metrin päässä olisi hieno asukaspuisto.
Totta kai ne lapset voi joskus ulkoilla pienelläkin pihalla, mutta ei kai nyt koko kesää voi siellä viettää.
Eli olet aina kotona, koska tiedät, että hekin ovat ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En järjestä. Kun lapset oli pienempiä, mentiin lomapäivätkin päivähoitorytmillä eli ulkoilu aamu- ja iltapäivällä ja päiväunet siinä välissä. Talvisin opeteltiin hiihtämään ja luistelemaan ja kesäisin pyöräilemään ja uimaan.
Nyt kun ovat vähän isompia niin lomilla nautitaan hitaista aamuista, ulkoillaan kodin lähellä, retkeillään, käydään uimassa, museoissakin joista osa ilmaisia. Joka päivälle ei ole mitään ihmeempää ja kun minulla on kotitöitä niin keksivät itse tekemistä tai osallistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ihmettelen vähän, jos ei edes kerran päivässä jaksa lähteä edes leikkipuistoon.
Meillä muutti viime kesänä naapuririvariin lapsiperhe, kolme alle kouluikäistä. He on AINA kotona, sellainen minimaalinen rivaripiha, siellä ne huutaa ja tappelee kaiket päivät. Teen etätöitä kotona, joten kuuntelen sitä päivät pääksytysten.
Noin 200 metrin päässä olisi hieno asukaspuisto.
Totta kai ne lapset voi joskus ulkoilla pienelläkin pihalla, mutta ei kai nyt koko kesää voi siellä viettää.
Eli olet aina kotona, koska tiedät, että hekin ovat ?
Tuossahan lukee, että etätöissä kotona.
Lasten pitää oppia ihan vain olemaan.
Ei ole paremman vanhemmuuden merkki jos joka päivä on jotain ohjelmaa tai menoa.
Päiväkodissa ja koulussa on ohjelmaa ja illalla lisää harrastuksia jos tarvis, viikonloppuna tehdään perheen kanssa omia juttuja joita lastenkin on syytä oppia tekemään, kuten siivousta ja ruuan laittoa, oleilua omissa oloissa ja yhdessä.
Näin meillä, ja todella harvoin lapset 3-10v vinkuu kaveria kylään tai jotain tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ihmettelen vähän, jos ei edes kerran päivässä jaksa lähteä edes leikkipuistoon.
Meillä muutti viime kesänä naapuririvariin lapsiperhe, kolme alle kouluikäistä. He on AINA kotona, sellainen minimaalinen rivaripiha, siellä ne huutaa ja tappelee kaiket päivät. Teen etätöitä kotona, joten kuuntelen sitä päivät pääksytysten.
Noin 200 metrin päässä olisi hieno asukaspuisto.
Totta kai ne lapset voi joskus ulkoilla pienelläkin pihalla, mutta ei kai nyt koko kesää voi siellä viettää.
Eli olet aina kotona, koska tiedät, että hekin ovat ?
Tuossahan lukee, että etätöissä kotona.
7 päivää viikossa ja ilman lomia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lasten olla mukana jokapäiväisissä askaressa - miten he koskaan oppivat tekemään mitään itsenäisesti jos heille tehdään kaikki valmiina? Lisäksi jokaisella pienellä lapsella pitää olla Duplot ja vähän isommilla Legot. Ovat erittäin kehittäviä ja auttavat lasta käyttämään omia aivojaan kun vanhempi ei ole koko aja leikkimässä hänelle kaikkea valmiiksi. Lapsi ei mene rikki siitä jos et vietä aivan kaikkea vapaa-aikaasi hänen kanssaan. Tärkeintä on kuitenkin olla aina läsnä, mutta ei siten että elät itsekin lastesi elämää ja unohdat omasi. Lasten tulee oppia myös itsenäistä elämää jossa kaikki ei tule valmiina ja jossa pitää välillä itsekin keksiä tekemistä ja käyttää omia aivoja. Jos lapset osaavat jo puhua niin kuuntele heitä ja mitä he haluaisivat/toivoisivat, niistä sitten sopivasti soveltaen valmista yhteistä tekemistä sekä itsenäistä, kehittävää tekemistä. Esiteineinä omien lasten kohdalla parhaita olivat pidemmät luomisprojektit joita he tekivät päiviä tai viikkoja, esim. piirtäminen, maalaaminen, musiikin tekeminen, omat animaatioelokuvat jne. Tällä reseptillä kasvatin itse kaksi lasta jotka ovat jo maailmalla ja kumpikin heistä ovat erittäin lahjakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ihmettelen vähän, jos ei edes kerran päivässä jaksa lähteä edes leikkipuistoon.
Meillä muutti viime kesänä naapuririvariin lapsiperhe, kolme alle kouluikäistä. He on AINA kotona, sellainen minimaalinen rivaripiha, siellä ne huutaa ja tappelee kaiket päivät. Teen etätöitä kotona, joten kuuntelen sitä päivät pääksytysten.
Noin 200 metrin päässä olisi hieno asukaspuisto.
Totta kai ne lapset voi joskus ulkoilla pienelläkin pihalla, mutta ei kai nyt koko kesää voi siellä viettää.
Eli olet aina kotona, koska tiedät, että hekin ovat ?
Tuossahan lukee, että etätöissä kotona.
7 päivää viikossa ja ilman lomia ?
No ne lapset on tuolla pihapläntillä käytännössä koko ajan kellon ympäri.
Me oltiin juhannusaattona päivä liikenteessä ja tultiin kotiin ja ne oli siellä edelleen.
Mökiltä käymme kahdesti viikossa kotona ja ne on siellä, mulla on kasvimaa omalla puolella heidän pihansa kohdalla ja siinä ne aidalla kiikkui koko sen ajan joka kerta kun kitkin ja multasin ja leikkasin ruohoa.
Esikoisemme on kesätöissä kaupungissa ja sanoo että ne lapset ilmestyy sinne pihalle aamuseiskalta.
Eli ilmeisesti kesäkin on vietetyy siinä pläntillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä miettimään, oliko omassa lapsuudessa joka päivä jotakin järjestettyä ohjelmaa? Tuskin. Tuliko joskus tylsää? Tuli. Menitkö siitä rikki? Et.
On tervettä että lapsikin oppii ihan vaan olemaan. Miksi haluat kasvattaa lapsesta samanlaista ylisuorittajaa kuin itsestäsi? Kenen etu se on?
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä miettimään, oliko omassa lapsuudessa joka päivä jotakin järjestettyä ohjelmaa? Tuskin. Tuliko joskus tylsää? Tuli. Menitkö siitä rikki? Et.
On tervettä että lapsikin oppii ihan vaan olemaan. Miksi haluat kasvattaa lapsesta samanlaista ylisuorittajaa kuin itsestäsi? Kenen etu se on?
Ei ollut. Tuli. Hengissä pitäminen ei vielä riitä vanhemmuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämä. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja tehnyt tämän saman huomion. Saatan olla kyyninen, mutta minusta tuntuu, että nyky vanhemmat kokevat vaikeaksi vain olla lastensa kanssa. Se vaati aikuiselta läsnäoloa ja sen sietämistä, että lapsi tylsistyy ja saattaa vähän kiukutellakin. Tai sitä, että lapsi otetaan mukaan arkiaskareisiin ja häntä pitää siinä samalla ohjata ja pitää silmällä.
On helpompaa viedä lapsi erilaisiin puuhapaikkoihin ja järjestää ohjelmaa. Onhan siinäkin toki se kuskaaminen ja järjestely ym. mutta se on tietyllä tapaa helpompaa aikuiselle. Ja kun lapsi tulee isommaksi, hän itse kertoo haluavansa näihin paikkoihin, erityisesti jos tietää kaverinkin menevän. Aikuiselle on helpompaa suostua, kuin kieltää ja ottaa vastaan lapsen pettymyksestä johtuva kiukku ja paha mieli, vaikka juuri se on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä. Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja tehnyt tämän saman huomion. Saatan olla kyyninen, mutta minusta tuntuu, että nyky vanhemmat kokevat vaikeaksi vain olla lastensa kanssa. Se vaati aikuiselta läsnäoloa ja sen sietämistä, että lapsi tylsistyy ja saattaa vähän kiukutellakin. Tai sitä, että lapsi otetaan mukaan arkiaskareisiin ja häntä pitää siinä samalla ohjata ja pitää silmällä.
On helpompaa viedä lapsi erilaisiin puuhapaikkoihin ja järjestää ohjelmaa. Onhan siinäkin toki se kuskaaminen ja järjestely ym. mutta se on tietyllä tapaa helpompaa aikuiselle. Ja kun lapsi tulee isommaksi, hän itse kertoo haluavansa näihin paikkoihin, erityisesti jos tietää kaverinkin menevän. Aikuiselle on helpompaa suostua, kuin kieltää ja ottaa vastaan lapsen pettymyksestä johtuva kiukku ja paha mieli, vaikka juuri se on yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä.
Se että lapsi vain notkuu kotona on laiskinta mahdollista vanhemmuutta, eikä vaadi yhtikäs mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsia mutta en järjestäisi. Itse saavat leikkinsä keksiä niinkuin minäkin tein kun olin lapsi. Vanhemmat olivat vuorotöissä eikä heillä ollut aikaa ja jaksamista kehitellä lapsilleen viihdykettä. Silloin ei ollut mitään vanhempain tms. lomia myöskään. Luovalle alalle valmistuin ja siellä työurani tein. Ehkä juuri em. syystä.
Huomasin aikoinaan, että helpoiten arki sujuu taaperon kanssa, jos päivässä on selkeä rytmi.
Tavallaan kun lukujärjestys. Tyyliin aamupala - sisäleikkimistä - ulkoilu - lounas - satukirja+päikkärit - välipala - ulkoilu - päivällinen - sisäleikkiä - iltapala - uni.
Muksu tiesi aina odottaa, mitä tuli seuraavaksi. Sitten kun meni 3 v päiväkotiin, huomasin, että siellä oli samantyyppinen rytmi, sopeutui helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä lukiessa alan ymmärtää miksi nykyajan äidit on loppuunpalaneita.
En ole juuri koskaan järjestänyt ihmeitä lapsilleni. Kotona askareita tehdessä siinä läsnä pyörivät. Huvin on silti kaikki selvinneet.
Ei olis ollut aikaakaan suurperheen äitinä moisia miettiä.Minullakin on nykypäivän mittapuulla varmaan suurperhe. Mutta silti on mielestäni tärkeää, että ainakin yritän miettiä, kuinka lapsillani olisi mielekästä tekemistä, ja järjestää sitä. Enemmänkin ajanpuute koskee siivousta tai kokkausta.
Oikeasti olisi aika kamalaa todeta 20 vuoden päästä että enpä ehtinyt yhtään miettiä, mitä lapsilleni kuului, mutta hyvinpä nuo näyttävät pärjänneen. Ehkä jonkinlainen defenssi tuokin, ensin tehdään lapsia yli jaksamisen ja sitten todetaan että kyllähän he pitävät huolen itsestään.
Ei tehty lapsia yli jaksamisen. Ja nyt vajaan kahdenkymmenen vuoden , siitä kun viimeinenkin pesästä lensi, muistelen rakkaudella ja haikeudellakin sitä aikaa. Lasten kanssa olin käytännössä koko ajan kotitöitteni lomassa ja kuuntelin ja kuulin sekä näin missä mennään. Huonoa omatuntoa en kanna siitä etten ihmeemmin tekemällä tehtyjä virikkeitä järjestänyt. Olen erittäin ylpeä äiti lapsistani. Kyllä kannatti toimia niinkui toimin.
Ei tarvitse olla joka päivä mitään erityistä ohjelmaa. Normaali kotielämä riittää. Toki päivässä pienten lasten kanssa kuuluu olla rutiini, johon kuuluu ulkoilua säästä riippumatta, säännölliset ruokailut ja nukkumiset. Mutta mitään sirkushuveja ei ole tarpeen olla joka päivä. Lapsi hyötyy siitä, että tylsistyy välillä.
Minulla on aikuiset lapset, jotka kävivät jo alle kouluikäisinä kanssani museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja retkillä ja kotieläintiloilla iltapäivisin.
Jos päivässä on yksi parin tunnin retki, ei se tarkoita, että lapsella olisi koko ajan ohjattua toimintaa, lapsi ei ehtisi tylsistyä tai saisi olla vaan ihan tarpeeksi, tylsyyteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä järjestin kaksi ulkoilua päivässä sekä jotain järkevää sisätekemistä. Nyt lapset ovat jo koululaisia, mutta edelleen järjestän loma-aikana joka päivä jotain. Vähintään jonkun uimarantareissun ja lautapelejä molempien kanssa erikseen. En kestä sitä että nysväävät sisällä tai tuijottavat ruutuja.
Minä en suunnilleen edes näe lapsia lomalla. Ne huitaisee aamupalan namaan ja menee ulos keskenään ja kavereiden kanssa. Olisi kyllä raskasta töiden päälle keksiä koko ajan tekemistä toisille.
Meillä taas lapset eivät ole käyneet kertaakaan kavereiden luona eikä kaverit meillä.
Hyvin on kuitenkin aika kulunut.
Kuulostaa oudolta
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivänä on ongelma, että lapsille järjestetään koko ajan ohjelmaa. Eivät opi sietämään tylsyyttä ollenkaan. Tottakai ruutuaikaa pitää rajata ja ulkoilla, mutta muuten ihan arkiaskareissa mukana olo riittää. Olen ihmetellyt, miten lapset nykyään käyvät joka viikonloppu tramppaparkeissa tai hoplopissa.
T. Lastenhoitaja päiväkodista
.
Totta. Isommat haluaa tabletin ja pelata, muuten on tylsää jatkuvasti ollaan menossa ja aktiviteettien perässä. Reissukohteita miettiessä ensimmäinen kysymys on mistä löytyy lapsille mahdollisimman paljon ja hienoa tekemistä tai ne ei viihdy. Ei tarvi itse mitään keksiä.
Elettiin tavallista arkea. Lapsi päivittäin myös ulkona. Ei jatkuvat "tapahtumat" ja menot sinne ja tänne ole normaali arkea. Neuvolassa todettiin, että pienten lasten harrastukset ovat lähinnä äitejä varten eli esim. vauvamuskari.
Yllä kyllä kovasti kuvailtiin ihanaa eloa kotona kännyköistä tappelemassa.