Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävän käyttäytyminen ruokaa ja rahaa kohtaan
25.07.2023 |
Ensimmäisiltä treffeiltä alkaen olemme maksaneet kumpikin omat syömisemme ja juomisemme. Nyt kun vietämme suurimman osan ajasta yhdessä, käymme ruokakaupassa yhdessä ja kokkaamme yhteisen aterian. Oleilemme lähes aina hänen luonaan, sillä itse asun pienessä yksiössä, niin tilaa ei ole kovinkaan paljon.
Meillä on poikaystävän ehdotuksesta käytössä Splitwise sovellus, eli sinne pistetään kaikki kustannukset ja sovellus laskee kulut tasan. Tämä on minulle ok, mutta jotenkin minua häiritsee ja vähän loukkaakin se, että poikaystävä pistää sinne ihan kaikki kulut, auton polttoaineen ja kondomitkin. Olen usein ostanut omasta rahapussista hänen luokseen vessapaperia, tai leiponut herkkuja vietäväksi, ym eikä tulisi mieleenkään pistää niitä kuluja tuonne sovellukseen. Tykkään myös silloin tällöin tarjota vaikka juoman tai jäätelön hänelle ulkona, mutta vastaavaa anteliaisuutta en ikinä saa häneltä takaisin tai sitten huomaan, että jälkikäteen ostos on merkitty sovellukseen ja maksan oman osuuteni.
Ja sitten se, että kun ostamme yhteisiä ruokia, niin poikaystävä tuntuu oikein vauhdilla syövän kaksin käsin, etten vain ehdi syödä yhtäkään palasta enemmän kuin hän. Esim. jäätelöpurkki tai pakastekakku, mies syö niistä 2/3 osaa ja minä 1/3. Meillä oli kerran oliiveja kupissa, joita söimme kun katsoimme elokuvaa. Mies veti kauhealla vauhdilla niitä oliiveita ja viimeisenkin oliivin veti naamaansa. Ei siis edes tarjoa viimeistä muruakaan minulle.
Huomautin, että olipas hieman töykeää ottaa se viimeinenkin oliivi, eikä tarjota kohteliaisuutta naiselle. Hänen puolustuksekseen muka söimme oliiveja vuorotellen niin, että ne oliivit menivät täysin tasan. Eivät menneet, kun katsoin vieressä ihmetellen sitä sen paniikissa suuhun lappamista, ettei vaan jää jostain paitsi.
Miten joku voi olla noin nuuka? Johtuuko siitä, että on vanhempiensa ainoa lapsi, kun taas minä olen tottunut jakamaan asioita sisarusteni kanssa.
Mulla on todella epänaisellinen olo, kun kaikki pistetään noin tarkkaan puoliksi, kaiken huippuna ne kondomitkin.
Ellei mies olisi muuten ihana ja rakastava, en varmaan jaksaisi katsoa tämmöistä nuukailua :/ Mutta alkaahan tässä hieman katkeroitumaan, kieltämättä. Nykyaikaahan se on, että kulut jaetaan, mutta mun luonteeseen kuuluu anteliaisuus rakkauden eleenä. Ei ole siitäkään kyse, että mies olisi köyhä. Tienaa minua enemmän ja on vieläpä hyväpalkkaisella alalla ja yliopistokoulutus.
Kommentit (1406)
Kyllä kuulkaa ulina alkaisi, jos tilanne olisi toisin päin ja mies alkaisi kritisoimaan teitä koska syötte enemmän ja maksatatte hänellä kaikenlaisia kuluja.... kaamea mies, jätä se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko AP miehesi vähävaraisesta perheestä tai muuten joutunut lapsuudessa paljon sen kanssa vastakkain, et mitä on varaa ostaa?
Se voisi selittää tuota kitsastelua.
Itsellä pari sisarusta ja eroperheestä. Muistan miten lapsuudessa isä puuttui siihen jos otti vaikka liikaa juustoa ja sitä ei saanut syödä pelkältään vaan sai laittaa vaan leivän päälle.
Miehesi kuulostaa myös tyypilliseltä IT-alan ihmiseltä siinä että hifistelee jotain appia ja haluaa matemaattisen tarkasti laskea menot ja kulut puoliksi. Eli hän ajattelee asiaa loogisesti enemmän kuin sen mukaan mikä olisi tunneälykästä ja huomioivaa sinua kohtaan. Logiikka tosin pettää tuossa kun hän sitten syö itse isomman osan ruoista vaikka kulut puoliksi ja se tässä on minusta se isompi ongelma kuin appin käyttäminen. Siitä tulee itsekäs ja sinua huomioimaton fiilis. Keskustelun paikka ja sanot että et ala maksamaan puoliksi kuluja jos hän kuitenkin melkein aina syö enemmän.
Vaikka ap aloituksessa kirjoitti näistä ruokamenoista, myöhemmin on käynyt ilmi, että poikaystävä on laittanut ap:n maksamaan puolet omista bensakuluistaan, vaikkei ap ole ollut kyydissä ja käyttäytynyt monessa kohtaa muutenkin huonosti. Ei tästä tarinasta kokonaisuutena voi tulla muuta fiilistä kuin että kundi on itsekäs ja seurustelee lähinnä hyötymistarkoituksessa.
Tämän palstan muikkelit ovat kyllä sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Siihen aikaan perheen rahoja pidettiin yksikön rahoina perheenä, verotuskin tuota tietysti tuki. Ei siis ollut pelkästään isän rahoja. Nykyään lasketaan tarkasti sinun ja minun rahat. Tuo on tietysti totta, ettei äideillä ollut edes mahdollisuutta käydä töissä, koska päivähoitopaikkoja ei ollut. Jonkun ne lapsetkin piti tietysti hoitaa. Sekin kannattaa muistaa, ettei tuohon aikaan ollut myöskään ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Siihen aikaan perheen rahoja pidettiin yksikön rahoina perheenä, verotuskin tuota tietysti tuki. Ei siis ollut pelkästään isän rahoja. Nykyään lasketaan tarkasti sinun ja minun rahat. Tuo on tietysti totta, ettei äideillä ollut edes mahdollisuutta käydä töissä, koska päivähoitopaikkoja ei ollut. Jonkun ne lapsetkin piti tietysti hoitaa. Sekin kannattaa muistaa, ettei tuohon aikaan ollut myöskään ehkäisyä.
Eikä pidetty, vaan miehet määräilivät perheen asioista. Naiset roikkuivat nöyrästi mukana ja tottelivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Siihen aikaan perheen rahoja pidettiin yksikön rahoina perheenä, verotuskin tuota tietysti tuki. Ei siis ollut pelkästään isän rahoja. Nykyään lasketaan tarkasti sinun ja minun rahat. Tuo on tietysti totta, ettei äideillä ollut edes mahdollisuutta käydä töissä, koska päivähoitopaikkoja ei ollut. Jonkun ne lapsetkin piti tietysti hoitaa. Sekin kannattaa muistaa, ettei tuohon aikaan ollut myöskään ehkäisyä.
Eikä pidetty, vaan miehet määräilivät perheen asioista. Naiset roikkuivat nöyrästi mukana ja tottelivat.
Ainakaan meillä ei ollut asia noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuon miehen hotkimisen, he kai oppii sen armeijassa. Ei tietoakaan mistään hitaasta nautiskelusta.
Kai se olisi napakan sanomisen paikka. Kuten sekin meillä kotona, kun kallis, kampaajalta ostettu shampoopullo alkoi vajumaan ennätystahtia. Mies käytti sitä suihkushampoonaan. Tulipa kiiltävät munakarvat!
No, meillä pitää kalliit shampoot piilottaa, kuten myös jäätelö (sipuliperunapussien alle) ja viinipullotkin jauhopussien taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Siihen aikaan perheen rahoja pidettiin yksikön rahoina perheenä, verotuskin tuota tietysti tuki. Ei siis ollut pelkästään isän rahoja. Nykyään lasketaan tarkasti sinun ja minun rahat. Tuo on tietysti totta, ettei äideillä ollut edes mahdollisuutta käydä töissä, koska päivähoitopaikkoja ei ollut. Jonkun ne lapsetkin piti tietysti hoitaa. Sekin kannattaa muistaa, ettei tuohon aikaan ollut myöskään ehkäisyä.
Eikä pidetty, vaan miehet määräilivät perheen asioista. Naiset roikkuivat nöyrästi mukana ja tottelivat.
Nainen käytti rahaa oman harkintansa mukaan, jotka mies hankki töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuuka kitsas ihminen harvemmin muuttuu. Yleensä ikää myöten pahenee. Mietippä tulevaisuutta ihmisen kanssa joka ei koskaan osaa tai halua antaa omastaan. Joudut pahoittamaan mielesi vielä monta kertaa ja katkeroidut.
Ei auta muu kuin laittaa sitten itse kanssa kaikki vaan sinne appiin, ihan naurettavatkin jutut että menee varmasti tasan. Ja jos otatte leffaherkkuja, niin pistät oliivit tasan puoliksi ja kummalekin omaan kippoon. Näin teet ihan kaiken kanssa, jaat tasan lautasille sipsitkin. Saat nautiskella hitaammin ja tiedät että saat tasan puolet, jos alkaa kuulua mieheltä napinaa, niin huomautat vaan että mies kun haluaa että kaikki menee sentilleen tasan eikä koskaan tarjoa sinulle mitään, niin että kyllä se sulle sopii, mutta tältä se sitten näyttää että lasketaan perunalastukin puoliksi.
Jos olet vakavissasi parisuhteessa ja mietit lastenhankintaa, niin tämä asia kannataa kyllä selvittää ihan parisuhdeterapiassa ennen sitä, ja miehelle mahdollisesti ihan omaa yksilöterapiaa myös. Tällainen mikä on sinusta vähän harmillisen surkuhupaisaa nyt, aiheuttaa lapsille traumoja ja kasvatat sitten ympärsitön takia niin että kräsivät omista oikuistaan vanhempina. Eli voit itse päättää paljonko haluat kärsiä, mutta jälkikasvua ei saa laittaa kärsimään ongelmista jotka on jo tiedossa. Ja jos lapsia ette halua niin sama kysymys koskien taloa, autoja, koiraa jne. Pitkäaikaiseen parisuhteeseen yleensä liittyy paljon jonkinlaista omistamista, niin hyvä miettiä, että missä asioissa jaksaa laskea loppuelämänsä kaiken sentilleen tasan? Hyvä kysyä myös, että jos olet flunssassa etkä voi omaa osaasi tehdä (siivouksesta, koiran lenkityksestä, kauppakassien kannosta jnejne.) niin laittaako mies nämä sanktioksi johonkin ja joudut myöhemmin korvaamaan?
Eli suomeksi, nyt kun olet ongelman nähnyt, tee sille jotain. Tuollainen käytös jos siihen ei puutu, niin pahenee vaan, etenkin kun varallisuus lisääntyy. Tutkimustietoon jos pohjaa niin varakkaammilla on enemmän piheyttä, on teille molemmille parempi alkaa käsitellä asiaa avoimesti ja kunnolla nyt, eikä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kiva meille tulee vauva! Nyt mun osuus taulukossa on vain yksi kolmasosa! Minun osuus, rouvan osuus, vauvan osuus josta äidin kuuluu huolehtia. Mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Siihen aikaan perheen rahoja pidettiin yksikön rahoina perheenä, verotuskin tuota tietysti tuki. Ei siis ollut pelkästään isän rahoja. Nykyään lasketaan tarkasti sinun ja minun rahat. Tuo on tietysti totta, ettei äideillä ollut edes mahdollisuutta käydä töissä, koska päivähoitopaikkoja ei ollut. Jonkun ne lapsetkin piti tietysti hoitaa. Sekin kannattaa muistaa, ettei tuohon aikaan ollut myöskään ehkäisyä.
Eikä pidetty, vaan miehet määräilivät perheen asioista. Naiset roikkuivat nöyrästi mukana ja tottelivat.
Ainakaan meillä ei ollut asia noin.
Kyllä se joka paikassa oli noin. Miehillä oli enemmän valtaa. Ihan sama, tunnistitko sinä sitä vai et.
Ei kannata jatkaa. Katkerana joudut miettimään joka ikistä suupalaa mitä suhunne laitatte. Katkeroidut jopa siitäkin, kun haluat toista hemmotella ostamalla hänelle lahjan tai jotain hyvää syötävää. Sanon ei ja vielä toisen kerran ei.
Ei kannata itaraa oman napansa ajattelijaa jäädä katsomaan ja niin kun jotkut neuvovat "sanoittaa miltä tämä sinusta nyt tuntuu" ja blaa blaa.
Mies saattaa teeskennellä hetken muuttavansa tapansa ja käytöstään, mutta palaa vanhoihin tapoihinsa kuitenkin, sillä onhan se AP:n lompakolla mukavampi lokkeilla, kun käyttää omia rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon miehen hotkimisen, he kai oppii sen armeijassa. Ei tietoakaan mistään hitaasta nautiskelusta.
Kai se olisi napakan sanomisen paikka. Kuten sekin meillä kotona, kun kallis, kampaajalta ostettu shampoopullo alkoi vajumaan ennätystahtia. Mies käytti sitä suihkushampoonaan. Tulipa kiiltävät munakarvat!
No, meillä pitää kalliit shampoot piilottaa, kuten myös jäätelö (sipuliperunapussien alle) ja viinipullotkin jauhopussien taakse.
No huh minkälaista mieslasta katselet.
Onneksi mulla ja miehellä jakaminen on aina ollut itsestäänselvyys ja samaan on meidän lapsetkin kasvaneet.
Tuolla aiemmin moni väitti että useampilapsisessa perheessä ei varsinaisesti opita jakamaan, vaan hampaat irvessä pidetään huoli siitä että kukaan ei saa enemmän.
Varmaan jos siihen opetetaan, mutta on myös mahdollista kasvattaa lapset niin että se toisen, rakkaan ihmisen hyvästä huolehtiminen tulee selkärangasta.
Ei meillä ole ipanat koskaan tapelleet viimeisestä keksistä tms.
Ovat jokainen ottaneet muutaman silloin kun on mieli tehnyt joten jokainen on saanut tarpeeksi.
Eihän tuo toki toimisi jos yhdestä olisi kasvatettu itsekäs rohmu joka jemmaa koko paketin itselleen.
Tällaisessa on kyse paljon isommasta asiasta kuin rahasta.
Rohmu ei kykene luottamaan siihen että hänet otetaan huomioon joten hän ottaa omansa ja varmuudeksi vähän ylimääräistä silloin kun ehtii.
Hänet on kasvatettu siihen että nopeat syö hitaat, ei siihen että voit luottaa että sinusta välitetään.
Tuollainen ihminen on jäänyt paitsi monesta tärkeästä asiasta lapsena enkä puhu pelkästään materiasta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan muikkelit ovat kyllä sekaisin.
Kun eivät suostu kustantamaan siipeilevää jätkää vaan kertovat totuuden? Harmittaako?
Alue: Aihe vapaa
Onko AP miehesi vähävaraisesta perheestä tai muuten joutunut lapsuudessa paljon sen kanssa vastakkain, et mitä on varaa ostaa?
Se voisi selittää tuota kitsastelua.
Itsellä pari sisarusta ja eroperheestä. Muistan miten lapsuudessa isä puuttui siihen jos otti vaikka liikaa juustoa ja sitä ei saanut syödä pelkältään vaan sai laittaa vaan leivän päälle.
Miehesi kuulostaa myös tyypilliseltä IT-alan ihmiseltä siinä että hifistelee jotain appia ja haluaa matemaattisen tarkasti laskea menot ja kulut puoliksi. Eli hän ajattelee asiaa loogisesti enemmän kuin sen mukaan mikä olisi tunneälykästä ja huomioivaa sinua kohtaan. Logiikka tosin pettää tuossa kun hän sitten syö itse isomman osan ruoista vaikka kulut puoliksi ja se tässä on minusta se isompi ongelma kuin appin käyttäminen. Siitä tulee itsekäs ja sinua huomioimaton fiilis. Keskustelun paikka ja sanot että et ala maksamaan puoliksi kuluja jos hän kuitenkin melkein aina syö enemmän.