Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävän käyttäytyminen ruokaa ja rahaa kohtaan
25.07.2023 |
Ensimmäisiltä treffeiltä alkaen olemme maksaneet kumpikin omat syömisemme ja juomisemme. Nyt kun vietämme suurimman osan ajasta yhdessä, käymme ruokakaupassa yhdessä ja kokkaamme yhteisen aterian. Oleilemme lähes aina hänen luonaan, sillä itse asun pienessä yksiössä, niin tilaa ei ole kovinkaan paljon.
Meillä on poikaystävän ehdotuksesta käytössä Splitwise sovellus, eli sinne pistetään kaikki kustannukset ja sovellus laskee kulut tasan. Tämä on minulle ok, mutta jotenkin minua häiritsee ja vähän loukkaakin se, että poikaystävä pistää sinne ihan kaikki kulut, auton polttoaineen ja kondomitkin. Olen usein ostanut omasta rahapussista hänen luokseen vessapaperia, tai leiponut herkkuja vietäväksi, ym eikä tulisi mieleenkään pistää niitä kuluja tuonne sovellukseen. Tykkään myös silloin tällöin tarjota vaikka juoman tai jäätelön hänelle ulkona, mutta vastaavaa anteliaisuutta en ikinä saa häneltä takaisin tai sitten huomaan, että jälkikäteen ostos on merkitty sovellukseen ja maksan oman osuuteni.
Ja sitten se, että kun ostamme yhteisiä ruokia, niin poikaystävä tuntuu oikein vauhdilla syövän kaksin käsin, etten vain ehdi syödä yhtäkään palasta enemmän kuin hän. Esim. jäätelöpurkki tai pakastekakku, mies syö niistä 2/3 osaa ja minä 1/3. Meillä oli kerran oliiveja kupissa, joita söimme kun katsoimme elokuvaa. Mies veti kauhealla vauhdilla niitä oliiveita ja viimeisenkin oliivin veti naamaansa. Ei siis edes tarjoa viimeistä muruakaan minulle.
Huomautin, että olipas hieman töykeää ottaa se viimeinenkin oliivi, eikä tarjota kohteliaisuutta naiselle. Hänen puolustuksekseen muka söimme oliiveja vuorotellen niin, että ne oliivit menivät täysin tasan. Eivät menneet, kun katsoin vieressä ihmetellen sitä sen paniikissa suuhun lappamista, ettei vaan jää jostain paitsi.
Miten joku voi olla noin nuuka? Johtuuko siitä, että on vanhempiensa ainoa lapsi, kun taas minä olen tottunut jakamaan asioita sisarusteni kanssa.
Mulla on todella epänaisellinen olo, kun kaikki pistetään noin tarkkaan puoliksi, kaiken huippuna ne kondomitkin.
Ellei mies olisi muuten ihana ja rakastava, en varmaan jaksaisi katsoa tämmöistä nuukailua :/ Mutta alkaahan tässä hieman katkeroitumaan, kieltämättä. Nykyaikaahan se on, että kulut jaetaan, mutta mun luonteeseen kuuluu anteliaisuus rakkauden eleenä. Ei ole siitäkään kyse, että mies olisi köyhä. Tienaa minua enemmän ja on vieläpä hyväpalkkaisella alalla ja yliopistokoulutus.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole tainnut vieläkään vastata siihen, mikä se toivottu malli kulujen jakamiseen seurustelusuhteissa on. Kumpikin maksaa vain omansa, mutta miehen on välillä hemmoteltava naista maksamalla enemmän ja päinvastoin?
Jos suhteesta tulee vakava, monikaan ei käsittääkseni halua nykyään mitään yhteisiä rahoja. Mutta monikaan ei tunnu myöskään haluavan 50/50-maksuja yhteisistä menoista. En ymmärrä.
Olet siis sinkku, oletan? Kun et ymmärrä selvää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Ei edes alkeellisia käytöstapoja.
Kaikenlaisia sikoja tekin katselette, huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.
Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Nämä tarinat tuo mieleen lapsuusajan traumat kun isä tuhlasi omiin juttuihin ja menoihin sitten haukkui meidät miten paljon meihin menee rahaa,ikinä ei ostanut vaatteita meille,ei ollut kunnon ruokaa välillä tai aika usein pelkkää näkkäriä,syödä ei saanut juuri ollenkaan tai vähän, porsas söi suurimman osa ruoista itse ja sanoi et oikeus kohdella meitä miten haluaa koska "hän maksaa kaiken" nii minkä kaiken? Omat juttunsa? Me ei saatu lapsena mitään uutta eikä kyllä juurikaan matkusteltu.
Toisen huomioon ottaminen on tärkeää parisuhteessa, kumpikin tuntee olonsa tärkeäksi. Tämähän ei toteudu, jos syödään ruokaa ja kysymättä toiselta laitetaan äkkiä loput kaappiin, ja varmistetaan että varmasti itse saa syötyä enemmän, ettei vain jää itse vähemmälle ja hyvänen aika jos kumppani saisikin enemmän!! Ja ison kakun loput on pakko syödä kun "ettei vaan mene pilalle"
Ja tuo bensa, mies on vain ajatellut, p rkl onpa kallista, mutta onneksi tuo AP maksaa puolet, pääsen itse vähemmällä ja tankki on aina täynnä.
Ei taida AP mies rakastaa ketään muuta, paitsi itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Pystyykö keskittymään elokuvaan jos syö samaan aikaan? Itse harrastan elokuvien katselua, mutta en syö samaan aikaan, vaan keskityn elokuvaan. Kyllä sen elokuvan ajan pystyy olemaan syömättä tai syö ennen tai jälkeen.
Meillä mies maksaa kaiken ruoan ja minä teen. Passaan miestäni ja teen hänelle annokset valmiiksi lautaselle ja jos hän haluaa syödä lisää, niin laitan lisää. Hän syö enemmän kuin minä, ja minusta se on normaalia, koska hän on isompi kuin minä ja tekee välillä raskaampia töitä. Hän ei koskaan tyhjennä jääkaapin sisältöä omiin suihinsa, eikä juuri käy jääkaapilla ruokailujen välissä. Yleensä aina syödään yhdessä kaikki ateriat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n poikkis saisi sydärin jos se joutuisi tekemään kuin isäni teki; 5-henkinen perhe ja vain isä kävi töissä jotta äiti sai olla kotiäitinä, hoitaa lapset kotona. Äiti palasi työelämään vasta kun nuorin lähti kouluun, eli 15 vuotta oli kotiäitinä, isän rahoilla elettiin. Isä ei valittanut. Omassa lapsuuskodissaan oli tottunut nuukuuteen, jääkaappikin lukittiin ruokailujen välissä.
Ei perheesi elänyt isäsi rahoilla. Äitisi mahdollisti isäsi töissäkäynnin.
Siihen aikaan perheen rahoja pidettiin yksikön rahoina perheenä, verotuskin tuota tietysti tuki. Ei siis ollut pelkästään isän rahoja. Nykyään lasketaan tarkasti sinun ja minun rahat. Tuo on tietysti totta, ettei äideillä ollut edes mahdollisuutta käydä töissä, koska päivähoitopaikkoja ei ollut. Jonkun ne lapsetkin piti tietysti hoitaa. Sekin kannattaa muistaa, ettei tuohon aikaan ollut myöskään ehkäisyä.
Kultapienet, ehkäisy tuli 1960-luvulla ja päivähoito 70-luvulla. Kyllä noita jo 50 vuotta sitten oli.
Näissä parisuhdeongelmissa yleisestihän on yleensä kaksi vaihtoehtoa.
1. Sovi, keskustele, kompromissaa. -riskit: pitkittää eroa niin kauan kun kantti kestää, jopa kymmeniä vuosia, katkeroidut ja rupsahdat. + plussat: saatatte sopeutua, joko niin että hyväksyt itseäsi kohdeltavan huonosti (todennäköinen vaihtoehto), tai mieslapsi oppii jotain (tuskin).
2. Irtaudu. -riskit: ero on suru ja luopuminen aina raskasta. +plussat: voit löytää oikean tasapainoisen suhteen, perustaa perheen oikean miehen kanssa ja ihan vähintään ainakin elämiseen jää enemmän rahaa kun mieslapsi ei syö ja suhaile sinua vararikkoon lennellen itse hawaijilla lähetellen joululahjaksi kynttilöitä.
Hankalintahan päätöksenteossa on tunteet. Ja tasan niin kauan kun olet rakastunut mieslapseen, hän todennäköisesti käyttää tilannetta hyväkseen. Lopputulos tämänkaltaisessa suhdekombinaatiossa on varma ero. Sinä itse päätät miten kauan annat päätöksenteon kestää. Voithan alkaa leikkimään samaa leikkiä ja ladata sovellukseen kaikki vessapaperipalasta sokeriin. Mutta kuka jaksaa? Toki jos on draaman nälkäinen, niin tällähän sitä saisi varmasti mutusteltavaa ja tylsään elämään sisältöä. Mutta mieti miten haluat elää.
Todella harva kykenee tekemään eropäätöstä järkisyistä vaikka tiedot olisi tarjottimella naaman edessä. Se kysyy henkistä kanttia aivan älyttömästi, joten en usko että näin räiketä hyväksikäyttöä hyväksynyt ihminen kykenisi järkisyistä eroon, ennen kun mies on kuluttanut sikailullaan tunteet loppuun. Siihen voi sitten mennä se 10 vuotta, tai 6 kuukautta.
AP lujasti tsemppiä ja tulehan päivittelemään miten menee. Kukaan tuskin uskoo että tämän perusteella uskallat vielä erota, mutta ainakin olet alulla ymmärtää mitä on tapahtumassa ja se on jo ihan loistavaa. Estää ehkä sen verran että jatkossa osaat jo ehkä epäillä jos sulle muutaman kilsan autoajelun jälkeen tuodaan suomen ympäriajon verran bensalaskua. Olen ollut itse ihan yhtä hölmö, se on se rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on normaalia, että toinen syö toista enemmän vaikka perunoita ja kalaa (meillä minä syön enemmän kuin mies, että ei se aina ole se miesosapuoli). Mutta se ei ole normaalia, että enemmän syövä rohmuaa itselleen enemmän kakkua, oliiveja tai muita erityisiä herkkuja.
Tosin tuossa tulee sekin mieleen, että onko sitä kunnon ruokaa tarpeeksi, jos herkkujen kohdalla on noin isot mieliteot? Eihän se miehen käytöstä oikeuta, mutta nälkäisenä ihminen on itsekkäämpi kuin kylläisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näin toimitaan joka puolella meillä Keski-Euroopassa. Toimii hyvin, ettei muiden tarvitse kärsiä moukkien tavoista. Rennompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, joten ehkä joku on jo ehdottanutkin tätä: eikö herkkujen (sipsit, karkit, juustolautanen, oliivikuppi jne) kannattaisi tehdä niin, että kummalkekin oma? Ehkä siinä mieskin huomaisi asian, kun oma kippo on jo tyhjä, kun kumppanilla on vielä suurin isa jäljellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Vanhat konstit käyttöön: jaetaan lohikeitto, tacotäytteet ja mikä tahansa kahteen eri osaan niin, että toinen on jossakin jemmassa silloin, kun mies on ottamassa omaa annostaan. Toinen otetaan esille sitten, kun toiset tulevat syömään.
Jotenkin käsittämätön ajatus, että nykyiset nuoret perheelliset naiset sallivat tuon. Entiseen aikaan ei emäntä voinut syödä ennen kuin miehet olivat syöneet ensin. Tuo vinkki ruuan jakamisesta useampaa osaan on opittu mummolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näinhän se on varmasti sun tehtävä.
Mut alkuperäinen ongelma pysyy: tuollainen mies on itsekäs ja lisäksi vielä tyhmä jos olet tuosta sanonut mutta käytös ei muutu.
Ja oikeastaan, miksi ihmeessä kukaan haluais aikuista ihmistä kouluttaa?
Kyllä tuollainen pitäis tajuta itsekin.
Sä oot äiti sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Vanhat konstit käyttöön: jaetaan lohikeitto, tacotäytteet ja mikä tahansa kahteen eri osaan niin, että toinen on jossakin jemmassa silloin, kun mies on ottamassa omaa annostaan. Toinen otetaan esille sitten, kun toiset tulevat syömään.
Jotenkin käsittämätön ajatus, että nykyiset nuoret perheelliset naiset sallivat tuon. Entiseen aikaan ei emäntä voinut syödä ennen kuin miehet olivat syöneet ensin. Tuo vinkki ruuan jakamisesta useampaa osaan on opittu mummolta.
Tacojen proteiinit voi kattaa kauniisti pöytään valmiiksi molemmille omiin kippoihin. Tai sitten laittaa proteiinien sekaan jo valmiiksi reilusti vihanneksia. Tulee terveellisempää niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näin toimitaan joka puolella meillä Keski-Euroopassa. Toimii hyvin, ettei muiden tarvitse kärsiä moukkien tavoista. Rennompaa.
Alkuperäistä ongelmaa se ei korjaa:
Rohmun itsekkyyttä.
Te joudutte turvautumaan tuollaiseen tapaan vain koska yksi aikuinen ei osaa ottaa muita huomioon.
Ei olis kauaa mun keittoja syömässä tuollainen.
Kääk. Tollanen äijä vetää napaansa muonaa, vaikka nälkäiset lapset olis vieressä. Yökkkistä.
Ja lapset jää nälkäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näinhän se on varmasti sun tehtävä.
Mut alkuperäinen ongelma pysyy: tuollainen mies on itsekäs ja lisäksi vielä tyhmä jos olet tuosta sanonut mutta käytös ei muutu.
Ja oikeastaan, miksi ihmeessä kukaan haluais aikuista ihmistä kouluttaa?
Kyllä tuollainen pitäis tajuta itsekin.
Sä oot äiti sille.
Ei se yksin minun tehtävä ole, sillä voi sen mieskin tehdä, tai kuka muu tahansa, mutta pointti on, että joku jakaa sen ruoan tasapuolisesti kaikille ruokailijoille. Teillä tuntuu olevan pahoja ongelmia, jääkää siihen ja kärsikää.
Alue: Aihe vapaa
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.