Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävän käyttäytyminen ruokaa ja rahaa kohtaan
25.07.2023 |
Ensimmäisiltä treffeiltä alkaen olemme maksaneet kumpikin omat syömisemme ja juomisemme. Nyt kun vietämme suurimman osan ajasta yhdessä, käymme ruokakaupassa yhdessä ja kokkaamme yhteisen aterian. Oleilemme lähes aina hänen luonaan, sillä itse asun pienessä yksiössä, niin tilaa ei ole kovinkaan paljon.
Meillä on poikaystävän ehdotuksesta käytössä Splitwise sovellus, eli sinne pistetään kaikki kustannukset ja sovellus laskee kulut tasan. Tämä on minulle ok, mutta jotenkin minua häiritsee ja vähän loukkaakin se, että poikaystävä pistää sinne ihan kaikki kulut, auton polttoaineen ja kondomitkin. Olen usein ostanut omasta rahapussista hänen luokseen vessapaperia, tai leiponut herkkuja vietäväksi, ym eikä tulisi mieleenkään pistää niitä kuluja tuonne sovellukseen. Tykkään myös silloin tällöin tarjota vaikka juoman tai jäätelön hänelle ulkona, mutta vastaavaa anteliaisuutta en ikinä saa häneltä takaisin tai sitten huomaan, että jälkikäteen ostos on merkitty sovellukseen ja maksan oman osuuteni.
Ja sitten se, että kun ostamme yhteisiä ruokia, niin poikaystävä tuntuu oikein vauhdilla syövän kaksin käsin, etten vain ehdi syödä yhtäkään palasta enemmän kuin hän. Esim. jäätelöpurkki tai pakastekakku, mies syö niistä 2/3 osaa ja minä 1/3. Meillä oli kerran oliiveja kupissa, joita söimme kun katsoimme elokuvaa. Mies veti kauhealla vauhdilla niitä oliiveita ja viimeisenkin oliivin veti naamaansa. Ei siis edes tarjoa viimeistä muruakaan minulle.
Huomautin, että olipas hieman töykeää ottaa se viimeinenkin oliivi, eikä tarjota kohteliaisuutta naiselle. Hänen puolustuksekseen muka söimme oliiveja vuorotellen niin, että ne oliivit menivät täysin tasan. Eivät menneet, kun katsoin vieressä ihmetellen sitä sen paniikissa suuhun lappamista, ettei vaan jää jostain paitsi.
Miten joku voi olla noin nuuka? Johtuuko siitä, että on vanhempiensa ainoa lapsi, kun taas minä olen tottunut jakamaan asioita sisarusteni kanssa.
Mulla on todella epänaisellinen olo, kun kaikki pistetään noin tarkkaan puoliksi, kaiken huippuna ne kondomitkin.
Ellei mies olisi muuten ihana ja rakastava, en varmaan jaksaisi katsoa tämmöistä nuukailua :/ Mutta alkaahan tässä hieman katkeroitumaan, kieltämättä. Nykyaikaahan se on, että kulut jaetaan, mutta mun luonteeseen kuuluu anteliaisuus rakkauden eleenä. Ei ole siitäkään kyse, että mies olisi köyhä. Tienaa minua enemmän ja on vieläpä hyväpalkkaisella alalla ja yliopistokoulutus.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näin toimitaan joka puolella meillä Keski-Euroopassa. Toimii hyvin, ettei muiden tarvitse kärsiä moukkien tavoista. Rennompaa.
Alkuperäistä ongelmaa se ei korjaa:
Rohmun itsekkyyttä.
Te joudutte turvautumaan tuollaiseen tapaan vain koska yksi aikuinen ei osaa ottaa muita huomioon.
Ei olis kauaa mun keittoja syömässä tuollainen.
Ei ole rohmuajista kysymys, kuten teidän perheessä, vaan on kyse tavasta, jossa ruoka jaetaan kaikille ruokailijoille tasapuolisesti. Lapset aina ensin, sitten aikuiset. Niin, en ole tämä keskieurooppalainen vaan joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt on apn päässä se vika, jos on noin naiivi,vaikka toinen selkeästi ei tajua että myös ne vessapaperit ja leipomukset maksavat. Voin kertoa, että tuo muuttuu ajan myötä vain pahemmaksi ja silloin eivät olekaan kyseessä enää parit oliivit ja kortsut, vaan asuntolainat, lasten kulut, terveysmenot jne. Aivan törkeää, että laittaa jopa bensakulut puoliksi, jos hänen taloudellinen tilanteensa asuntoa myöten on parempi kuin sinulla. Mitäpä jos vain sanot miten asia on ja kieltäydyt enää jatkamasta tuolla linjalla? Pitkän ja onnellisen parisuhteen salaisuus on se, että kummallakin on oma omaisuutensa ja se joka tienaa enemmän, myös kustantaa enemmän. Kukin kykyjensä mukaan ja jo alkaa maistua nuukailijallekin se satunnainen toisen ilahduttaminen vaikka kahvilla ja pullalla. Tämä touhu on mennyt aivan naurettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä ruokaa yhä nykyään olla niin vähän, että osa perheestä on vaarassa jäädä ilman?
Niin, miksi sitä ruokaa ei voi tehdä niin paljon, että kaikille on riittävästi. Aina parempi, että ruokaa tehdään liikaa kuin liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näinhän se on varmasti sun tehtävä.
Mut alkuperäinen ongelma pysyy: tuollainen mies on itsekäs ja lisäksi vielä tyhmä jos olet tuosta sanonut mutta käytös ei muutu.
Ja oikeastaan, miksi ihmeessä kukaan haluais aikuista ihmistä kouluttaa?
Kyllä tuollainen pitäis tajuta itsekin.
Sä oot äiti sille.Ei se yksin minun tehtävä ole, sillä voi sen mieskin tehdä, tai kuka muu tahansa, mutta pointti on, että joku jakaa sen ruoan tasapuolisesti kaikille ruokailijoille. Teillä tuntuu olevan pahoja ongelmia, jääkää siihen ja kärsikää.
Pointtihan tässä nimenomaan oli se, että se mies EI osaa jakaa.
Ei mulla ole ole ongelmaa, mun mies osaa jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näin toimitaan joka puolella meillä Keski-Euroopassa. Toimii hyvin, ettei muiden tarvitse kärsiä moukkien tavoista. Rennompaa.
Alkuperäistä ongelmaa se ei korjaa:
Rohmun itsekkyyttä.
Te joudutte turvautumaan tuollaiseen tapaan vain koska yksi aikuinen ei osaa ottaa muita huomioon.
Ei olis kauaa mun keittoja syömässä tuollainen.Ei ole rohmuajista kysymys, kuten teidän perheessä, vaan on kyse tavasta, jossa ruoka jaetaan kaikille ruokailijoille tasapuolisesti. Lapset aina ensin, sitten aikuiset. Niin, en ole tämä keskieurooppalainen vaan joku toinen.
Mitenköhän sä oikein luet näitä kommentteja?
Mun perheessä nimenomaan ei ole tuollaisia rohmuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen kanssa se niitä kortsuja käyttää 😂
Ihan vain pieni neuvo: älä ihmeessä anna poikakaverin käyttää itseäsi hyväksi. Tuossa on kaikki 'oireet' jo nähtävillä. Itse miettisin kaksi kertaa ennen kuin vakiintuisin yhtään sen enempää. Ehkä olisi hyvä että laatisitte uuden ja kohtuullisemman rahankäyttösuunnitelman. Tai vietät myös omaa aikaa omassa yksiössäsi ja niistä päivistä et maksa poikaystävän laariin.
Meillä on yhteiset rahat ja elämä helppoa sen suhteen. Toki siirrän omalle tilille omaa fyrkkaa myös säästöön ja turvallisuuden takia.... mitä kaikkea se sitten pitääkin sisällään. Puolisoni muistaa usein extempore kukilla ja ostaa ilmestyneen lehden josta pidän. Pieniä juttuja jotka tuntuvat kivoilta. Siitä marmatan kun puoliso ostaa itselleen kalliita sikareita - mutta hän on niin tottunut siihen että menee synkkauksen puolelle. ; ) Se ei niinkään haittaa kun hankkii kengänkuluttajana hyvät 300 euron maksavat kengät alesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iiiiiik mies söi enemmän oliiveja... Mitäs jos ensi kerralla pistätte ne tasan omiin kippoihin.
Kyse ei nyt ole pelkistä oliiveista, se oli esimerkki. Ihme takertumista.
No vaa ne kondomitkin, ku sinunkin pitää niistä maksaa 😂
Se oli mielestäni sinulta paras veto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näinhän se on varmasti sun tehtävä.
Mut alkuperäinen ongelma pysyy: tuollainen mies on itsekäs ja lisäksi vielä tyhmä jos olet tuosta sanonut mutta käytös ei muutu.
Ja oikeastaan, miksi ihmeessä kukaan haluais aikuista ihmistä kouluttaa?
Kyllä tuollainen pitäis tajuta itsekin.
Sä oot äiti sille.Ei se yksin minun tehtävä ole, sillä voi sen mieskin tehdä, tai kuka muu tahansa, mutta pointti on, että joku jakaa sen ruoan tasapuolisesti kaikille ruokailijoille. Teillä tuntuu olevan pahoja ongelmia, jääkää siihen ja kärsikää.
Pointtihan tässä nimenomaan oli se, että se mies EI osaa jakaa.
Ei mulla ole ole ongelmaa, mun mies osaa jakaa.
Se on heidän ongelmansa. Eikö sille miehelle voi sanoa suoraan asiasta, ja että toimintatapojen on perheessä muututtava, jotta kaikki saavat tasapuolisesti ruokaa, eikä yksi sika vaan mässäile ja toiset katsovat vierestä tyytyen osaansa. En ymmärrä miksi mahdollistetaan tällainen käyttäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kerran tuollainen poikaystävä, ja hänellä oli ollut kaksi veljeä ja yksi sisar. En ole koskaan tavannut toista yhtä pihiä. Osittain se suhde siihen simahtikin sitten.
Minä olen aina tykännyt tarjota muille, musta se on ollut kivaa, ja vaikka rahat välillä olisi vähissäkin niin on sitä aina sen verran löytynyt. Ja olen tottunut vastavuoroisuuteen.
Mutta tuo tyyppi oli tapaus ihan erikseen.
Nytkin hänellä on oma vuokrakaksio, kaksi autoa ja moottoripyörä. Niihin kyllä riitti ja riittää näköjään varat aina. Mutta jos mulle olis joskus tarvinnut pistää kahvikuppi niin sori ei sopinut. Periaatteesta.
No hän on nykyään sinkku mikä varmaan sopii hänelle parhaiten. Minä olen mennyt naimisiin eikä meillä rahasta tule minkäänlaista känää. Molemmilla omat tilit ja lisäksi yhteinen tili. Riittää, että katsomme että silä tilillä on aina tarpeeksi laskuja varten.
Olen päätellyt, että tuo ex-poikaystäväni oli kerta kaikkiaan jotenkin outo.
Päättäisin hinnan jokaiselle seksikerralle ja merkkaisin kulun sovellukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näinhän se on varmasti sun tehtävä.
Mut alkuperäinen ongelma pysyy: tuollainen mies on itsekäs ja lisäksi vielä tyhmä jos olet tuosta sanonut mutta käytös ei muutu.
Ja oikeastaan, miksi ihmeessä kukaan haluais aikuista ihmistä kouluttaa?
Kyllä tuollainen pitäis tajuta itsekin.
Sä oot äiti sille.Ei se yksin minun tehtävä ole, sillä voi sen mieskin tehdä, tai kuka muu tahansa, mutta pointti on, että joku jakaa sen ruoan tasapuolisesti kaikille ruokailijoille. Teillä tuntuu olevan pahoja ongelmia, jääkää siihen ja kärsikää.
Pointtihan tässä nimenomaan oli se, että se mies EI osaa jakaa.
Ei mulla ole ole ongelmaa, mun mies osaa jakaa.Se on heidän ongelmansa. Eikö sille miehelle voi sanoa suoraan asiasta, ja että toimintatapojen on perheessä muututtava, jotta kaikki saavat tasapuolisesti ruokaa, eikä yksi sika vaan mässäile ja toiset katsovat vierestä tyytyen osaansa. En ymmärrä miksi mahdollistetaan tällainen käyttäytyminen.
No sitähän mä oon koko ajan sanonut!
Sä luulet nyt ilmeisesti vastailevasi sille joka joutuu annostelemaan rohmulle, vaikka mä olen se joka on sanonut että tuollainen mies on itsekäs, tuollaiselle miehelle joutuu olemaan äiti ja se mies on tyhmä jos ei yhdestä sanomisesta itse jo älyä ottaa muita huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain pieni neuvo: älä ihmeessä anna poikakaverin käyttää itseäsi hyväksi. Tuossa on kaikki 'oireet' jo nähtävillä. Itse miettisin kaksi kertaa ennen kuin vakiintuisin yhtään sen enempää. Ehkä olisi hyvä että laatisitte uuden ja kohtuullisemman rahankäyttösuunnitelman. Tai vietät myös omaa aikaa omassa yksiössäsi ja niistä päivistä et maksa poikaystävän laariin.
Meillä on yhteiset rahat ja elämä helppoa sen suhteen. Toki siirrän omalle tilille omaa fyrkkaa myös säästöön ja turvallisuuden takia.... mitä kaikkea se sitten pitääkin sisällään. Puolisoni muistaa usein extempore kukilla ja ostaa ilmestyneen lehden josta pidän. Pieniä juttuja jotka tuntuvat kivoilta. Siitä marmatan kun puoliso ostaa itselleen kalliita sikareita - mutta hän on niin tottunut siihen että menee synkkauksen puolelle. ; ) Se ei niinkään haittaa kun hankkii kengänkuluttajana hyvät 300 euron maksavat kengät alesta.
Meillä ei ole tarpeen siirrellä rahaa toisen ulottumattomiin, koska kaikki tilit ovat yhteisiä. Kumpikin voi käyttää omiin menoihinsa mitkä katsoo tarpeelliseksi. Kaikki isoimmat rahanmenot päätetään yhdessä. Olemme kuitenkin aika samanlaisia rahan käyttäjiä,
joten kiistaa ei ole päässyt syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näin toimitaan joka puolella meillä Keski-Euroopassa. Toimii hyvin, ettei muiden tarvitse kärsiä moukkien tavoista. Rennompaa.
Alkuperäistä ongelmaa se ei korjaa:
Rohmun itsekkyyttä.
Te joudutte turvautumaan tuollaiseen tapaan vain koska yksi aikuinen ei osaa ottaa muita huomioon.
Ei olis kauaa mun keittoja syömässä tuollainen.Ei ole rohmuajista kysymys, kuten teidän perheessä, vaan on kyse tavasta, jossa ruoka jaetaan kaikille ruokailijoille tasapuolisesti. Lapset aina ensin, sitten aikuiset. Niin, en ole tämä keskieurooppalainen vaan joku toinen.
Tässä:
Mä sanoin TE joudutte turvautumaan.
Eli tarkoitin sua joka jakaa mieslapselle ja tuota keskieurooppalaista.
Mun perheessä ei ole rohmua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näinhän se on varmasti sun tehtävä.
Mut alkuperäinen ongelma pysyy: tuollainen mies on itsekäs ja lisäksi vielä tyhmä jos olet tuosta sanonut mutta käytös ei muutu.
Ja oikeastaan, miksi ihmeessä kukaan haluais aikuista ihmistä kouluttaa?
Kyllä tuollainen pitäis tajuta itsekin.
Sä oot äiti sille.Ei se yksin minun tehtävä ole, sillä voi sen mieskin tehdä, tai kuka muu tahansa, mutta pointti on, että joku jakaa sen ruoan tasapuolisesti kaikille ruokailijoille. Teillä tuntuu olevan pahoja ongelmia, jääkää siihen ja kärsikää.
Pointtihan tässä nimenomaan oli se, että se mies EI osaa jakaa.
Ei mulla ole ole ongelmaa, mun mies osaa jakaa.Se on heidän ongelmansa. Eikö sille miehelle voi sanoa suoraan asiasta, ja että toimintatapojen on perheessä muututtava, jotta kaikki saavat tasapuolisesti ruokaa, eikä yksi sika vaan mässäile ja toiset katsovat vierestä tyytyen osaansa. En ymmärrä miksi mahdollistetaan tällainen käyttäytyminen.
No sitähän mä oon koko ajan sanonut!
Sä luulet nyt ilmeisesti vastailevasi sille joka joutuu annostelemaan rohmulle, vaikka mä olen se joka on sanonut että tuollainen mies on itsekäs, tuollaiselle miehelle joutuu olemaan äiti ja se mies on tyhmä jos ei yhdestä sanomisesta itse jo älyä ottaa muita huomioon.
Kuka annostelee rohmulle? Jos mies on noin tollo, että ei puhetta ymmärrä, eikä osaa huomioida toisia, niin eihän me tällä palstalla asialle voida yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.
Tämä aikuinen mies oli täysorpo yhdeksänvuotiaana, siitä tuo lohen hamstraus perimmiltään johtuu. Jostakin syystä tämä orpous tulee pinnalle juuri tuossa lohikeitto keississä. Aina nämä asiat ei ole niin yksiselitteisiä kuin päälle näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei miehen kanssa ole ollut mitään talousellista ongelmaa, ollaan maksettu kaikki kulut silmämääräisesti noin suunnilleen puoliksi.
Mutta tunnistan mun miehestä tuon järkyttävän hotkimisen. Se on jopa vähän naurettavaa, kun joskus vaikka pidetään jotain leffailtaa ja olisi kiva siinä nautiskella pitkän kaavan kautta jotain herkkuja nii se on 15 minuuttia, kun kaikki tarjoilut on syöty. Hyvä, kun alkutekstit on ehtineet loppua. Juustolautanen on tyhjä hetkessä ja jäljelle jää ne vähemmän hyvät juustot.
Jos tehdään tacoja, niin mies syö 3/4 osaa proteiinista siinä ajassa, kun mä ehdin sen yhden tacon syödä. Ja siihen yhteen tacon ahdetaan yli puolet lihaa, kun tarjolla on kaikkea muuta kasvistäytettä yms.
Pizzaa, jos tilataan niin mä olen ehtinyt syödä yhden siivun, kun mies on jo vetänyt puolet pizzasta.
Ei se siis minua haittaa se puolesta, että mulle kyllä riittää se vähempikin, mutta lähinnä ne käytöstavat ärsyttää. Ja se jäätävä maiskutus ja röyhtäily siinä samalla. Ja kun mies on lopettanut aterioinnin, niin minä siinä yksinäni vielä koitan nautiskella ruuasta.
Jos ollaan kylässä jossain tai ravintolassa, niin mies on vetänyt koko annoksen, kun muut tai minä vasta vähän ollaan ehditty syödä.
Ei siinä itsepähän olen mieheni valinnut ja kyllä häntä kovasti rakastan. Ehkä vähän surkuhupaisaa.
Tunnistan myös omassa miehessäni noita piirteitä, ei onneksi ihan noin puhtaana. Esimerkiksi lohikeitto on meillä painajaismainen ruoka, siinä kun ei ole muille jäljellä yhtään enää lohta sen jälkeen kun mies pääsee annoksensa ottamaan. Ihan riippumatta miten paljon lohta on lähtötilanteessa.
Täytyy ihan rehellisesti sanoa että en voisi elää ja asua ja hankkia lapsia tuollaisen ihmisen kanssa.
Miten voi aikuinen ihminen käyttäytyä noin!
Noin lapsellinen ja itsekäs ihminen on vastenmielinen.Keittojen annostelun kohdalla olen meillä tehnyt päätöksen, että minä annostelen keiton kunkin lautaselle tasapuolisesti, jotta ei käy siten, että ensimmäisen lautaselle päätyy kaikki sattumat ja toisille jää liemi jaettavaksi. Näin teen myös vieraiden kohdalla. Minä annostelen, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Näin toimitaan joka puolella meillä Keski-Euroopassa. Toimii hyvin, ettei muiden tarvitse kärsiä moukkien tavoista. Rennompaa.
Alkuperäistä ongelmaa se ei korjaa:
Rohmun itsekkyyttä.
Te joudutte turvautumaan tuollaiseen tapaan vain koska yksi aikuinen ei osaa ottaa muita huomioon.
Ei olis kauaa mun keittoja syömässä tuollainen.Ei ole rohmuajista kysymys, kuten teidän perheessä, vaan on kyse tavasta, jossa ruoka jaetaan kaikille ruokailijoille tasapuolisesti. Lapset aina ensin, sitten aikuiset. Niin, en ole tämä keskieurooppalainen vaan joku toinen.
Tässä:
Mä sanoin TE joudutte turvautumaan.
Eli tarkoitin sua joka jakaa mieslapselle ja tuota keskieurooppalaista.
Mun perheessä ei ole rohmua.
Joudumme turvautumaan? Ei meillä ole rohmuajia, vaan normaalisti ruokailevia. Ruoka-aikoina syödään, normaalimääriä, kukaan ei rohmua ja kaikille riittää. Meillä mies on vastuullinen aikuinen, oikea mies. Ei hän alista perhettään ja syö kaappeja tyhjäksi toisten katsellessa vieressä. Ostaa kaiken ruoan ja käy useammin kaupassa. Miksi? Siksi kun kulkee kaupan ohi ja tykkää käydä ostamassa tuoreita ruokatarpeita vaikka joka päivä.
Vietätte enemmän aikaa poikaystävän luona. Muistathan laittaa sovellukseen bussiliput/bensan/polkupyörän kulumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä ruokaa yhä nykyään olla niin vähän, että osa perheestä on vaarassa jäädä ilman?
Niin, miksi sitä ruokaa ei voi tehdä niin paljon, että kaikille on riittävästi. Aina parempi, että ruokaa tehdään liikaa kuin liian vähän.
Kantsisi käydä marketissa katsomassa ruuan hintoja. Ruoka on nykyään todella kallista. Mikäs siinä tietysti jos mies antaa ruokaansa ja yhteisiin menoihin riittävästi rahaa, useimmiten ei anna.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö sitä ruokaa yhä nykyään olla niin vähän, että osa perheestä on vaarassa jäädä ilman?